Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
No pistänpäs minäkin lusikkani tähän soppaan. Olen lukenut näitä juttujasi (en toki kaikkia), enkä millään ymmärrä, miten aikuiset ihmiset voivat olla tuollaisessa tilanteessa. Jos teillä ei ole rahaa, niin miten vaimosi voi sitä käyttää? Jos taas on, miksi sinä et voi käyttää sitä? Miten on mahdollista, että vaimosi (käsittääkseni ihan täysjärkinen nainen) ei ymmärrä tilannetta, vaikka olet asiasta puhunut ja rautalangasta vääntänyt? Kyse on ilmeisesti eri kulutustottumuksista, mutta jos sinä tuot suurimman osan rahasta perheelle tekemällä kahta työtä, eikö sinulla ole oikeus myös päättää, miten sitä käytetään (vaikka pistää osa sinne säästöön tai ostaa sinullekin jotain, ihan kohtuullista mielestäni)? Millä oikeudella vaimo on ottanut täyden päätäntävallan siinä suhteessa?
Rahaa ei ole on ehkä harhaanjohtava termi. Otanpa lainauksen tai pari aikaisemmista jutuistani:
Jossakin vaiheessa yritin tehdä sellaisen systeemin että jaoimme laskut että minulle sinulle jne. Mutta ei toiminut. Kun hänellä palkkapäivän jälkeen oli rahaa niin sitä sitten oli ja se sitten meni. Nopeasti, melkein mihin tahansa. Aina piti jotakin ostaa. Kun sitten sovitut laskut piti maksaa niin rahaa ei löytynytkään. Mistään. Kaikki mennyt. Opin pian siihen että minun täytyi aina yrittää säästää ja varautua vaikka mihin. Aina varuillani ja varpaisillani.
Tuota minun todellisuuttani on joskus vaikea tajuta. Otetaan esimerkki. Kerran esimerkiksi olin lähdössä viikon työmatkalle. Ja annoin vaimolle rahaa jonka oli tarkoitus riittää viikon ruokaostoksiin. Niin vaimo lähti käymään kaupassa ja palasi mukanaan "aivan ihanat lakanat" ja "katso mitä löysin tiimarista" ja en enää muista mitä kaikkea. Mutta siinä vähän nikottelin. Kun ei ollut enempää rahaa, itsellekin olisi rahaa täytynyt riittää varalle kun matkaan lähdin jne. Arvaat varmaan että minä käyn meillä kaupassa ruokaostoksilla?
----
Tuossa nuo lainaukset. Tajuatko nyt miten homma menee?