Helmivauvat 2010

Täällä sitä vielä kärvistellään.. =D

Keskiviikkona olisi tosiaan se yliaikaisuuskontrolli ja ilmeisesti käynnistys. Omasta kokemuksestani voin todeta, ettei mistään s:stä ainakaan omalla kohdallani ole apua ollut. Ei vaikka niitä harjoittaisi miten ja kuinka. ;D Kai se vain on hyväksyttävä, että vauva syntyy kun aika on valmis ja siihen ei voi vaikuttaa. Kuten ei synnytykseen eikä elämään muutenkaan. =)

Jotenkin jännittää kun tietää, että muutaman päivän kuluttua koittaa väistämättä h-hetki. Joko itsestään tai autettuna. Ei enää tätä viikkojen piinaa ja sen mukanaan tuomia pelkokuvia. Tuntuu nimittäin siltä, että mitä pidemmälle raskaus venyy, sitä enemmän tulee pelkoja synnytyksen sujuvuudesta ja sikiön tervedestä. Usko ja luottamus yksinkertaisesti varisevat johonkin kärsimätömyyden ja hiipivän epätoivon alle. Rankkoja päiviä...

Mutta nyt täytyy vetäytyä untenmaille ja toivoa, että ensi yö olisi se kauan odotettu. =)

Tiitu 41+4

 

Taitaa se käynnistys jäädä täältä väliin; Heräsin reilu tunti sitten koviin supistuksiin. Nyt meneillään lähtövalmistelut. Kotona aion kuitenkin pysytellä niin kauan kuin pystyn, täällä kun sairaala yleensä sen verran täynnä, että lähettävät herkästi kotiin odottelemaan. Nyt täytyy vain toivoa, että tämä etenisi eikä taas kerran lopu kuin seinään. =D


Tiitu 41+4


IIIIIIK!!!!

 

Jaiksiii!!! Paljon onnea ja tsemppiä Tiitulle! toivottavasti supistukset eivät loppuneet ja olet jo kohta synnärillä!

haidiina 40+3

 

Jee, Tiitu varmaankin sitten tositoimissa! Jo oli aikakin Siitä se koko elämän pituinen seikkailu sitten alkaa. Ihanan rento suhautuminen asiaan myöskin, kun nettiin maltoit tulla supistuksista kertomaan. Tosin sairaalaan lähtöä odotellessa voi olla tosi hyvä idea keksiä paljon kaikenmoista puuhaa, ettei vaan tule kelloa tuijoteltua.

Pitääpä tulla tänne juhlimaan, että olen saanut nyt kahtena peräkkäisenä yönä nukkua muutaman tunnin pätkiä! Voi kunpa meininki jatkuisi samanlaisena On niin paljon parempi olo, kun on saanut lepäiltyä.

Mullakin tissit tuntuu räjähtävän kaikesta tästä maidosta. En vaan tiedä, kuinka usein uskaltaisin niitä lypsää, kun en halua maidontuotannon tästä kauheasti kiihtyvän. Vinkkejä?

Salama83 ja tyttö 1 vko 5 pv

 

Taitaa Tiitulla olla jo natiainen kainalossa ♥

( . ) Illalla supisteli taas 15 min välein ja näin viime yön unia että lapsivesi meni ja heräilin siis vähän väliä tarkistamaan onko sänky märkä ;D
Aamukin alkoi parilla supistuksella ja vauva painaa alas, joten mukava päivä tulee taasen lähteä lyllertämään kaupoille \0/


Ohdis & Voitto 37+5

 

ahdistaa, ahdistaa, ahdistaa..! Olin tänään neuvolassa ja ne vauvan sydänäänet sai taas mut huolestumaan oikein kunnolla!!! Alku näytti lupaavalta vauvan sykkeiden pomppiessa 130-160 väliä eli siis just täydellisesti, mutta sitten siinä kun aikamme kuunneltiin niin syke laski ja oli sitten loppu kuuntelun ajan jatkuvasti 105-120 välillä..joka on kuulemma liian vähän. Neuvolatäti pohti kauheasti, että pitäisikö hänen lähettää minut Kätilöopistolle jatkotutkimuksiin ja hän sitten soittikin sinne kysyäkseen neuvoa "viisaammilta". Sieltä ehdotettiin, että käyn huomenna aamulla uudelleen neuvolassa kuuntelemassa sydänääniä ja jos edelleen kuulostaa heikolta niin sitten voisin mennä Kätilöopistolle ottamaan tarkemman sydänkäyrän. Nyt pitää olla tarkkana, että vauva liikkuu ja jos en tunne sitä 10 liikettä tunnissa niin pitäisi heti soitella Kätilöopistolle. Mulla on niiiiiiiiin ahdistunut olo! Kyllä vauva on tässä ihan hyvin liikuskellut päivän mittaan eli ei pitäisi olla mitään hätää, mutta kun mun mielikuvitus rupee välillä laukkaamaan ja kuvittelen vaikka mitä kauheuksia. Saisinpa jo vauvan syliini pian ettei tarvitsisi koko ajan tunnustella masua!

Olikohan se Noelia, joka mainitsi että hänen pikkuisensa syke heitteli loppuraskaudessa 70-170 välillä ja silti kaikki oli ja meni hyvin ja sait terveen lapsosen?! Se sentään lohduttaisi vähän, että en ole ainoa jolle näin on käynyt..

Anteeksi tätä kauheaa vuodatusta, mutta olo on niin surkea ja alakuloinen!

haidiina 40+5

 

Haidiina, ei mikään ihme jos huolestuttaa mutta todennäköisemminhän kaikki on hyvin kun eivät sua kovin kiireellisenä tapauksena pitäneet, eiks niih? Kirjottelehan kuulumisia sitten tältä päivää, miltä sykkeet näytti neuvolassa.

Neuvolaan suunnataan myös täällä. Eilenillalla taas supisteli, muutama tuli viiden minsan välein ja taas hävisi. Eikä auttanut miehen luontaiset prostaglandiinitkaan Mä luovutan, tämä tenava ei tule ulos lähiaikoina. Olen ihan puhkipoikkikatki näistä supisteluista.

Ohdis & Voitto 38+0

 

Köppänä 36+37 (toinen), syntynee 18.1., poika --> poika s. 18.1. (53,5cm ja 4245 g)
Riinuli77 31+32 (viides) L.A 27.1 tyttö? --> tyttö s. 19.1. (53 cm ja 4420 g)
Tiitu81 27+29 (toinen) L.A 28.1, tyttö?--> tyttö s. 9.2. (52cm ja 4480g)
mimi 24+26 (kolmas) LA 30.1
Kappe82 27+32 (esikoinen) LA 1.2, --> poika s.27.1. (51cm ja 3490g)
Puhina 27+47 (esikoinen) L.A 4.2
Haidiina86 (esikoinen) L.A 6.2.
Salama83 26+29 (esikoinen) L.A 8.2., tyttö? --> tyttö s. 29.1. (49 cm ja 3920 g)
Tiitu-85 (esikoinen) L.A 10.2.
Jenni -81 (esikoinen/kaksoset) L.A 12.2
Chadel84 (esikoinen) L.A 13.2. tyttö
Tiptap (esikoinen) L.A 15.2.
Ohdakkeenkukka 29+38 (nelonen) L.A 26.2.
Noelia -79 (toinen) L.A. 24.2. tyttö?

 

Ihanaa, Tiitun perhe kasvanut tytöllä! Onnea! On varmaan vielä aika voipunut olo, vai ootko kenties jo kotosalla?

Haidiinalle lähetän ison ahdistuksenlievityshalauksen! Kyllä kaikki on varmasti ihan kunnossa, vaikka pelästyttäähän tuo. Mutta kuten Ohdis sanoi, jos ammattilaiset olisivat kovin huolissaan, sut olisi kärrätty jatkotutkimuksiin suurinpiirtein ambulanssilla. Hyvä kuitenkin, että tutkivat ja pääset tänäänkin kuunneltavaksi, koska muuten huoli voi kyllä tehdä elosta hurjan harmaata ja mustaa. Kuulumisia täälläkin odotellaan! Ehkä vauvasi on vaan nukkunut niin makoisasti, että syke huitelee vähän matalammalla? Tsemppiä!

Ohdikselle toivon roppakaupalla supistuksia, kyllä se lähtö pian koittaa. Harmi, ettei miehestä ollut apua, mutta toivottavasti oli sitten muuta iloa

Meille tulee tänään lastenneuvolan tyyppi kotikäynnille, viime viikolla kävikin jo äitiysneuvolan terkkari punnitsemassa tytön ja kyselemässä kuulumisia. Meidän kunnassa kyllä panostetaan lapsiperheisiin aika paljon, kun tekevät mielellään näin aluksi noita kotikäyntejä. Kiinnostaa myös isosta, missä lukemissa nyytin paino seilaa. Jotenkin tuntuu kasvaneelta silmämääräisesti, vaikka häntä jatkuvasti tuijottelenkin.

Saatamme myös uskaltautua tänään käymään nopeasti kaupassa koko porukka, hui! Jotenkin se jännittää... Vaikka kaipa se on niin, että kaikki uusi tuntuu aluksi vähän ahdistavaltakin, mutta kun kaikki menee hyvin, tulee rohkeuttakin lisää. Voihan sitä jossain sivummalla imettää harso vauvan naaman päällä tms.

Salama83 ja rakas tyttö 2 vkoa

PS. Olen nyt saanut useampana yönä nukkua parin tunnin pätkiä. IHMEELLISEN ihanaa Sitä vaan tiedustelisin konkareilta, että kannattaako yöllä iskeä rintaa suuhun jo siinä vaiheessa, kun vauva muuttuu levottomaksi ja alkaa ähistä/inistä, vai odotanko kiljukaulailua? Kuinka te muut olette toimineet? Itse olen ajatellut niin, että ruokin vähän ennen kuin alkaa itkeä, jottei sitten herää kunnolla. Mut tiedä sitä sitten, ehkä ruokintavälejä saisi pidennettyä jos malttaisi odottaa pidempään... Hmm?

 

Moi!

Onnea Tiitulle!!! Ei mitään pikku kittanoita olekaan tämän vuoden helmikuiset

Haidiina, tsemppiä! Toivottavasti siellä neuvolassa on mennyt hyvin ja toivotaan että olosi helpottuu pian synnytyksen myötä! Meillä oli tosiaan sillon samainen tilanne esikoisen kanssa. Välillä liikkeet tunui loppuvankin, ja sit menin synnärille päivystykseen ja siellä otettiin käyrät ja ultrattiin. Mutta siellä taas vaavi heräsi ja alkoi husia ihan hullulla sykkeellä. No, tuolla tuo pelaa lätkää pihalla ja on terve kuin pukki.

Nuo viimeiset päivät on vaan niin hirveän hermostuttavia päiviä ja kurjaa jos ei saa kunnolla levättyä. Onneksi sulla ei varmaan mene enää montaa päivää.. ja jos alkaa tuntua epätoivoiselta, niin koita hakeutua kyynerpäät edellä sinne Kättärille. Vai joko oot siellä? Se rauhoittaa edes hetkeksi.

Saa nähdä, ollaanko siellä pian samaan aikaan. Totesin eilen, että nyt on hiihtelyt kyllä hiihdelty ja selkää särkee oikein lupaavasti. Tuntuu mahdottomalta, että menisi enää mitään kolmea viikkoa.. Vaikka nyt kun sanon, niin kai menee =) Onneks alkaa nuo olympian kisat, niin on jotain tekemistä öiksi kun ei nukuta

 

Kiitos paljon kaikille tsemppauksista! Tänään on ollutkin aikamoinen päivä...

eli menin siis ammulla puoli kymmeneksi neuvolaan kuuntelemaan sykkeitä. Ja siinä 110 tuntumilla se syke pyöri..kävi välillä satasessakin. No neuvolatäti taas sitten soitteli Kättärille ja kyseli neuvoa ja sitten tehtiin niin, että mä menin ostamaan kaupasta makeeta mehua ja join sitä ja sitten puoli yhdentoista aikoihin kuunneltiin lisää sykettä. Sama tilanne jatkui eli eipä nuo sykkeet sen kummoisempia ollut. No sitten Kättäriltä sanottiin, että olisi parempi jos tulisin sinne samantien ottamaan pidemmän ja tarkemman sydänkäyrän. Ja sinnehän me sitten miehen kanssa suunnattiin.

Kättärillä olin piuhat kiinni masussa parin tunnin ajan ja kätilöiden ja lääkärien mielestä käyrä oli oikein hyvä (vaikka välillä alhaalla kävikin). No sitten lääkäri teki vielä sisätutkimuksen ja ultrasi. Kohdunsuu oli auki pari senttiä. Vauvan koko arvioitiin ultralla noin 3 kiloiseksi ja lääkärin käsituntuman mukaan vauva olisi ehkä vielä pienempikin. Lääkäri sanoi, että jos vauva olisi ollut vähänkin pienempi niin olisivat luultavimmin käynnistäneet synnytyksen jo tänään. No sitten ultrassa näkyi jotain erikoista vauvan suolistossa..mutta siis ei sitten kai ole mitään vakavaa. Jäi vähän kumma olo kun kaksi lääkäriä sitä siinä pohti, mutta olivat kuitenkin silleen ettei ole syytä huoleen eikä tuo yleensä viittaa mihinkään. Eli mitähän tuosta nyt sitten pitäisi ajatella. Kai vauvaa sitten syntymän jälkeen vähän enemmän tarkkaillaan ettei suolistossa ole mitään vikaa...?!

Sain maanantai aamuksi vielä uuden ajan Kättärille kuuntelemaan sykettä ja sitten varattiin samalla ensi keskiviikoksi yliaikaiskontrolli. Eli kyllä tässä huolet helpotti jonkun verran...

nukuin viime yön todella huonosti ja nyt olo on kuin olisin valvonut monta päivää! joten taidan tästä kömpiä sänkyyn päiväunille..ja odottelen jos vaikka supistelut alkaisivat. Lääkäri sörkki sisätutkimusta tehdessä kyllä sen verran kovasti tuolta alhaalta, että nyt on ihan sellainen olo kuin synnytys alkaisi..(pelkkää toiveajattelua) Ja lääkäri sanoikin, että hän venytti kohdunsuutani niin että se saattaa käynnistää synnytyksen.

Palailen kertomaan lisää jos ja kun jotain tapahtuu..

haidiina 40+6

 

Synnytystuulia Noelialle, ties vaikka lähtö olisi jo ihan lähellä

Meillä kävi tänään se lastenneuvolan tyyppi. Kehui kovasti neitiä suloiseksi tapaukseksi ja totesi, että maitoakin saa hyvän. Tyttö painoi nyt 4090 g, eli on ylittänyt syntymäpäinonsa.

Pölö juttu on mun kuumeeksi yltynyt flunssa. Olo on tosi heikko, vaikka just nyt parempi, kun otin särkylääkkeen. Hikoilen kuin pieni sika, öisin tulee myös kunnon paleluhorkkia. Mitäs veikkaatte, voiko viitata rintatulehdukseen, kun toinen nänni on kipeä (kuin joku änkeisi neuloja sinne)? Tosin rinta ei ole punainen (paitsi vähän siitä nännistä) eikä ole mitään kovaa kohtaa (paitsi ajoittain molemmat rinnat kokonaan, mutta sitä tuskin lasketaan).

Jätin nyt välistä tuon suunnitellun kauppareissun, kun ei musta toipilaana ole ihmisten ilmoille lähtemään. Jospa nyt malttaisin parannella itseni. Tosin tässäpä olla jökötän vauvan nukkuessa, kun voisin lepäillä sohvalla. Sinne siis.

 

Sylikaupalla ONNEA Tiitulle pikku neidin maailmaan saattamisesta ! Tule kertomaan kuulumiset sitten kun jaksat.

Haidiinalla jaksamista. Toivottavasti saat pian pikkuisen masun ulkopuolelle, ettei tarvi sykkeitä ressailla. Ehkä jo oletkin tosi toimissa...?

Täällä on ollut melkoiset raskasta viime päivät. Tiistaista se alkoi, nimittäin armoton itkukonsertti, joka kestää joka ilta/yö n.5-6 tuntia putkeen. Ja se on kunnon huutoa, ei mitään kitinää. Ihan hirveetä, kun mikään ei auta; ei ruoka, ei syli, ei vaipanvaihto. Elättelen pientä toivonkipinää, että kyse olisi "vaan" vatsavaivoista eikä koliikista. Tänään haettiin Rela tippoja (maitohappobakteereja) ja Disflatylia (hajoittaa vatsaan kertyvää ilmaa), toivottavasti olisi jotain apua. En oikein uskalla edes kuvitella mitä tästä tulee, jos tilanne jatkuu tälläisenä (ja kenties vielä pahenee) monta kuukautta... Tosiaan kun asutaan tässä yksiössä, niin ei pysty edes toinen välillä lepäämään/irtautumaan tilanteesta. Melkoisen surku mieli ollut tämän takia, mutta eiköhän se tästä... Ihan kamalaa vaan katsella kun oma lapsi kärsii, eikä pysty mitenkään auttamaan. Onneksi vaunulenkit sentään ovat pikkuisen mieleen ja samalla saa vähän omaa päätään tuuletettua.
Onko muitten vauvoilla ollut masuvaivoja? Ja röyhtäileekö teidän piltit? Tämä kun ei röyhtäile lainkaan, ilma tulee paukkujen muodossa, kun on tullakseen.

Toivottavasti kaikki saa pian vauvat syliinsä!

Kappe & Oiva 2vko 2pvää

 

Oho, nyt vasta huomasin Haidiinan viestin. Kiva, kun jaksoit tulla tänne raportoimaan kuulumisia! Ja tosi hyvä, että tutkivat, koska kyllähän se varmasti huolia lievittää. Tuommoinen parin tunnin käyrällä olo kyllä varmasti antaa ihan kunnollista osviittaa vauvan voinnista, ihan eri tavalla kuin lyhyt kuuntelusessio neuvolassa. Hienoa myös, että pääset sinne uudestaankin. Kaikki varmasti kääntyy vielä parhain päin. Ihme juttu tuo suolistohomma, mutten tosiaan siitäkään liiemmin huolehtisi, jos kerta lekuritkaan eivät. Vaikka tokihan se pysähdyttää varmasti miettimään, etenkin kun ei ole lääketieteen ammattilainen. Rentouttavia lepohetkiä sulle, uni kyllä helpottaa oloa kummasti.

 

Salama; Mullahan oli tossa alkuviikosta ilmeisesti maitotiehyetukos (mikä saattaa johtaa rintatulehdukseen) ja terkkari antoi ohjeeksi vaihdella imetysasentoja, lypsää rintoja rintapumpulla (jos ei tyhjene kunnolla), tyhjentää rinta usein, syödä tulehduskipulääkettä (siis ibuprofeiinia)3 krt/pvä ja lämmittää rintoja ennen imetystä/pumppausta (esim. kauratyynyllä). Näillä ohjeilla sain selätettyä tukoksen, ja samat ohjeet käsittääkseni on myös rintatulehdukseen. Mulla siis oli rinta ihan käsittämättömän kipeä ja imeminen sattui aivan julmetusti. Itse en havainnut kovaa kohtaa tai punoitusta, mutta terkkari ne kyllä bongasi. Ainiin, meijän kaveri oli saanut viikossa lisää painoa yli 300g, joten hyvin kasvaa tämäkin kaveri ;D

 

Moikka pitkästä aikaa ja valtavasti onnea vauvan saaneille=) Olen käynyt täällä satunnaisesti lueskelemassa kuulumisia mutta loppuodotus alkoi ottaa niin "korvien väliin" kun olin henkisesti valmistautunut siihen että meidän vauva syntyisi paljon laskettua aikaa aikaisemmin, että en jaksanut oikein kirjoitella mitään:/
Mutta siis meidän poikavauva syntyi 4.2 ja mitat herralla oli 3610 ja 51cm. Synnytys kesti 10 tuntia ja ilokaasun voimin syntyi tämäkin vesseli. En taaskaan ehtinyt saamaan puudutusta koska kohdunsuu aukesi kalvojen puhkaisun jälkeen niin nopeasti:/
Kotona ollaan oltu nyt viikon verran ja vauva ei voisi olla helpompi! Yöllä herää syömään pari kertaa ja jatkaa taas uniaan, päivällä jaksaa jo olla hieman hereillä ja ihmetellä ympäröivää maailmaa Kaikki ollaan kyllä täysin myytyjä<3
No höh nyt täytyy hilpaista, palaan paremmalla ajalla! Kappelle minun piti lämpimästi suositella vyöhyketerapiaa, auttaa kuulemma usein vähän jo ekan kerran jälkeen.

 

Pahalta kuulostaa tuo että vauva huutaa tuntikaupalla... toivottavasti tropit auttavat. Ilmaa voi myös "pumpata" pihalle eli sivele hiljaa vauvan vatsaa ylhäältä alaspäin ensin muutama kerta, sitten nilkoista kiinni ja liikutat vauvan jalkoja masun päälle ja suoraksi eli "polvet suuhun" ja suoraksi. Masuvaivat eivät kuulemma johdu d-vitamiinista, vaan alkavat vauvoilla sattumalta samaan aikaan eli kahden viikon iässä. Näin meillä myös, aloitin tämän kanssa d-vitamiinit vasta kolmen viikon iässä. D-vitamiinissa voi silti kokeilla antaa jekovitia tai vaikka minisunia, toiset kuulemma "eivät tykkää" devitolista. No, vauvat, joilla ei ole koliikkia, ovat kuulemma itkuisimmillaan kuuden viikon iässä eli siihen saakka itku lisääntyy ja sitten alkaa vähenemään. Toivottavasti kenenkään vauvalla ei olisi koliikkia, se on vissiin aivan hirveää... siihen toki kokeilisin kaikki keinot, mutta helpotusta omaan oloon tuonee se, että vauvalla ei silti ehkä ole isoja kipuja vaikka huutaakin ja ennen vanhaan sanottiin, että "se on hyvä että huutaa, keuhkot vahvistuu", mikä ei varmaan liene totta kuitenkaan. Mutta jos vauva huutaa sylissä yms. eikä yksin, niin ei siitä mitään traumoja vauvalle tule, jaettu murhe on pienempi murhe.

Meidänkin vauvallla on masuvaivoja, muttei itke niitä, ähkii ja puhkii ja on levoton, mutta sitten heti helpottaa kun pierut/kakka tulee. Masullaan olo auttaa eli nukutan aina muulloin kuin yöllä masulleen jos pystyn vahtimaan vieressä eli vauva käytännössä nukkuu meillä mahallaan nojatuolissa tai sylissä ja silloin ilma poistuu helposti, suosittelen kokeilemaan! Yöllä en uskalla laittaa mahalleen vaan vauva nukkuu vieressäni kyljellään tai selällään.

Missä Jenni? Alan olla huolissani koska kyllä hänen olisi jo pitänyt koneellakin ehtiä käymään... joten Jenni jos olet linjoilla laita edes pieni viesti!

 

Kappellapa kinkkiset ajat, kun vauva vain huutaa. Voin kuvitella, kuinka kammottavalta se tuntuu. Toivottavasti on ohimenevä ilmiö! Itsekin aloin heti laskeskella, että tämä omakin on about saman ikäinen, toivottavasti ei pidennä kiljukaulailujaksojaan. Ääni on sen verran kova, että monen tunnin jälkeen olisin kyllä ihan rikkipoikkikatki.

Mä olen ihan vannoutunut kantoliinan kannattaja. Just luin yhtä kirjaa, jossa sanottiin, että kantoliinoja suosivissa maissa koliikki on huomattavasti harvinaisempaa (tosin voihan se johtua jostain muustakin, esim. Suomen ja Afrikan eroavaisuudet on harvinaisen suuria monilta osin). Mutta olen kyllä huomannut, että muru saattaa röyhtäilläkin helpommin kantoliinassa. Rauhoittuu myös hyvin tähän lähelle, kun kuulee sydämenäänet.

Mimille onnittelut vauvaantumisesta ja tosi mainiota, että jaksoit kirjoitella meille! Kirjoittele useammin vaan, on tosi huippua lukea toisten kuulumisia ja vertailla omia niihin!

Meillä oli viime yö ihan kamala. Nyt olen useampana yönä saanut nauttia parin tunnin heräämisväleistä, mutta viime yönä vauva oli tosi levoton koko ajan ja sain nukuttua huimat 2 h. Siis koko yössä. Voitte vaan kuvitella, että "äiti on vähän väsynyt" -paidalle olisi todella ollut käyttöä. Aamulla tosin vedin sitten vauvan kanssa parin tunnin päikkärit (tyyppi simahtaa aina aamuvaipan vaihdon jälkeen pidemmäksi aikaa). Teki gutaa!

Salama83 ja vauva 2 vko 1 pv

 

Paljon onnea mimille ! Hienoa että kaikki on alkanut hyvin.

Mä oon kanssa koittanut pitää poitsua kantoliinassa, mutta sillon kun tosissaan huudetaan, niin ei auta sekään. Muuten kyllä tosi kätsy, säästää paikkoja ja saa kädet vapaaksi. Manduca on ollut kanssa ihan hyvä, mies käyttää sitä.

Kiitos paljon kaikista vinkeistä, pitääpä kokeilla heti tänään tota "pierujumppaa" ja masullaan nukuttamista.
Eilisilta ei ollut yhtään niin paha kuin muutamat edelliset, muutaman tunnin huudolla selvittiin. Liekö tropit jo hiukan tehonneet tai masu-ja jalkapohjahieronta vaikuttaneet. Tänään onkin vähän jänskää, kun mies lähti varpajaisiinsa ja palailee vasta huomisiltana... Mun kavereita on tulossa meille iltaa istumaan ja vauvaa katsomaan, mutta katotaan millanen show meilla silloin on Ihanaa joka tapauksessa nähdä kavereita, vielä kivempaa tietty olis jos myös kuulisi mitä he puhuvat

Salamalle toivon parempia unia! Aika sissi olet kun parin tunnin unilla sinnittelet. Päikkäreitä kehiin sitten vaan.
Onko kuumeilu muuten helpottanut?

Nyt pakkaan Oivan talvitamineisiin ja painutaan pihalle.
Kivaa viikonloppua!

Kappe & Oiva 2 vko 3 pv

 

Ihana että vauvaantuneet jaksaa käydä höpisemässä kun meitä pallomahoja alkaa olemaan aika vähän jäljellä

Kappelle erityisen paljon toivotan jaksamista kovaäänisen Oivan kanssa, tiedän että se voi koitella hermoja ja aika pahaltahan se äidistä tuntuu kun näkee että toisella on paha olla vaan ei osaa oikein auttaa :/ Kantoliina ja masullaan olo on varmasti niitä parhaimpia keinoja joilla voi vauvan oloa helpottaa.

Jaksuja tietysti myös kaikille muille mammoille, Salamakaan ei pahemmin ole unta saanut :}

Tiedättekös mitä? Huomenna ei oo vaan laskiainen ja ystävänpäivä..vaan sillon on myös Voiton nimipäivä ;}

Ohdis & Voitto 38+1

 

Ja tietysti roppakaupalla ONNEA Tiitulle ja Mimille &#9829;

 

Kiitos Kappe vinkeistä, joilla rinnan tukalaa oloa voisi koittaa helpottaa. Kaikkea muuta noista oonkin jo kokeillut, paitsi kauratyynyä (tarttis vissiin hommata). Selkeästi joku tukos rinnassa kyllä on, kun yleensä suihkuaa monesta kohdasta, mutta nyt pumpulla saan irtoamaan lähinnä vain yhden suihkupisteen. Täytyy vaan jatkaa pumppailua ja toivoa parasta. Kuume on jo parempi samoin kuin fiilis, mutten mä vieläkään terve olo. Silti en malta levätä, vaan pitää puuhastella jotain. Toivon, että ens yönä vauva nukkuisi paremmin ja mäkin saisin levättyä, kun jotenkin päikkärit eivät niin kovin perusteellisesti rentouta. Tietty auttavat, mut eivät yhtä paljon kuin pätkittäisetkin yöunet.

Kappen miehelle toivotan iloisia varpajaisia ja Kappelle mukavaa miesvapaata iltaa

Ohdis, toki jaksetaan käydä pölisemässä. Vaikken teitä henkilökohtaisesti tunnekaan, on tästä porukasta tullut mulle tärkeä. Niin toivon, että yhteydenpito jatkuu kaikkien vauvaannuttuakin

 

Salama: suihkussa voi myös lämpimän veden alla hieroa rinnan kovia kohtia aina nänniin päin... ja kaalinlehdistä on kuulemma apua, niihin pitää tehdä viiltoja ja laittaa rintojen päälle, en ole moista kokeillut, mutta sairaalankin jääkaapissa näkyi pari kaalia olevan Ja tosiaan imettää vauvaa eri asennoissa (itse imetän kyllä aina yöllä sängyssä kyljelläni, päivällä pitämällä vauvaa sylissä...).

Meillä menee mukavasti, vaikka vauva kyllä nukkuu keskellä päivää nuo pisimmät jaksonsa. Ei silti yöllä itke, herään ähinään, imetän ja jatkamme unia. Alkuyötä vauva tosin tuijottelee tiiviisti eikä ole väsynyt ja yöllä saattaa huuto tulla pyllynpesun yhteydessä, pitää aina imettää ensin, pestä sitten pylly jos on pakko ja imettää vielä ja sitten voidaan jatkaa unia...

Mutta huomaan, että varmaan väsymyksestä (?) esikoiseen menee hermot nyt tosi helposti, se harmittaa, pitää oikein skarpata, että jaksaa antaa hänenkin olla hankala välillä, onhan tämä hänelle iso muutos ja hankala paikka. Onneksi mies touhuaa paljon pojan kanssa ja pitää sylissä yms.

 

Koitan nyt istua sen aikaa, että saisin jotain muutakin kirjoitettua kuin vain päivitettyä tiedot listaan. ;D

Tyttö syntyi siis 9.2. Supistukset alkoivat siis siinä aamusella ja pyrittiin olemaan kotona mahdollisimman kauan. Lähdettiin sitten yhden jälkeen ajelemaan synnärille. Klo 13.40 päästiin tutkimushuoneeseen ja vauvan sykettä ja supistuksia alettiin tarkkailemaan. Istuttiin siinä miehen kanssa kaikessa rauhassa kun huoneeseen ryntäsi kaksi kätilöä irroittamaan piuhoja vatsastani ja käskemään mua äkkiä makuulle. Vauvan sydänäänet olivat romahtaneet, eivätkä löytäneet niitä enää kun siirryin makuulle. Sitten lähdettiin juoksemaan pitkin sairaalan käytäviä ja toimiston kohdalta meidän juoksevaan seuraamme liittyi lääkäreitä ja hoitajia. Minut nostettiin sängylle ja kytkettiin kiinni erilaisiin monitoreihin. Kalvot puhkaistiin, että vauvan päähän saatiin kiinnitetyksi pinni sykkeen tarkempaa seuraamista varten. Syke löytyi ja yksi monitoreista analysoi sen puolen tunnin mittauksen jälkeen normaaliksi. Kalvojen puhkaisemisen jälkeen synnytys eteni sen verran nopeasti, että ponnistusvaihe alkoi kun epiduraalipuudutuksesta oli annettu testiannos. ja tyttö oli maailmassa siitä 13 minuutin jälkeen. Sairaalassa ehdittiin kaikkiaan olla reilu tunti. Täytyy sanoa, että synnyttäminen ilman puudutusta ei ole minua varten. Varsinkaan kun vauva painaa 4.5kg ja syntyy vielä pää ja käsi samanaikaisesti. Mieskin sanoi, että onnistuin varmasti säikäyttämään huudollani muutaman lähihuoneen synnyttäjän.

Synnytyksestä huonoin mieli jäi siitä, että sydänäänien romahtamisen aikaan kätilöt ja lääkärit itse olivat silminnähden hermostuneita eikä tilannetta selitetty meille mitenkään. Se tunne säilyy varmaan pitkään mikä tuli kun juoksi nitä sairaalan käytäviä silmät sumeina ja sydän pelkoa täynnä.

Tyttö kuitenkin on ihana ja kietonut meidät jo täysin pikkusormensa ympäri. =) Ja toivottavasti tilanteesta pystyy hyödyntämään sen, että itse valmistuttuaan osaa asettua potilaan asemaan vähän paremmin. ;D



Tiitu ja Tyttö 5pv <3

 

Moro.
Ehtiihän sitä välillä tänne koneellekin. Meidän neidit syntyivät 15.1.2010. Neitien mitat olivat A:2220g ja 43cm, B:2150g ja 43cm. A tuli peppu edellä ja B peppu edellä 17min A:n syntymän jälkeen. Hienosti meni synnytys, mut istukka irtosi vasta kaksi tuntia synnytyksen jälkeen ja sen runnominen masusta ulos sattui kovasti. Tyttöjen kanssa oltiin sairaalassa viikko ja sitten päästiin kotiin.
Meillä mennyt ihan hyvin ja neidit kasvavat kovaa vauhtia. Nyt ovat melkein kolme kiloisia ja 50 centtisiä Saivat viikko sitten jostain inhottavan nuhan ja on ollut kauheeta,kun noin pienet ovat kipeitä, mut onneksi nyt jo paranemaan päin Onneksi on nenäfrida ja keittosuolatipat keksitty.
osaksi tytöt syövät tissiä ja osaksi saavat korviketta pullosta, kun ei millään maito riitä molemmille. HB:kin laski synnytyksestä niin paljon, et vaikutti maidon nousuun. Se oli sairaalassa 83. Sitten sain kaksi pussia verta ja se nosti sen onneksi 108. Nyt viime ti neuvolassa oli jo 120 Aluksi tytöt söivät vaan pulloa,kun kaikki piti kontrolloida, mitä masuun meni. Pumppailtu on siis ahkerasti ja edelleen pumppailen öisin, kun öisin heklpompi antaa pullosta,kun tissiä. Muuten sitä ei ehtisi juuri ollenkaan nukkua.
Paljon onnea kaikille, jotka vauvan jo saaneet ja tsemppiä arkeen
Nyt pitää taas mennä, kun tytöt tuolta kohta heräilevät.
T:Jenni + Tytöt, jotka täyttävät huomenna jo kuukauden