Helmivauvat 2009 ~marraskuussa~

taaperox5 onnea aivan ihanasta lapsesta :heart:

sadee;ihana, että :heart: äänet löytyi.se on kamalaa miettiä asioita yöt läpeensä.

pillifarkut, AH ne oli ihkut, ja ne varsilenkkarit nauhat löysällä. miten sitä olikin laiha, kun kattoin just valokuvia..polvet leveemmät kuin kintut, eli nälkiintyneen näköinen..Nyt en tiedä miltä se ahteri noissa näyttäis, massiiviselta varmaan

olin eilen vähän ulkoilemassa bulevardilla.. En juonut juurikaan ja kivaa oli ja isi oli pärjännyt vallan mainiosti. Minä pyörin ja pyörin, kello oli 6 kun katsoin kelloa ja vieläkään en silmäystäkään ollu nukkunu..Miks mun täytyy kärsiä huonosta omasta tunnosta... mä en kohta uskalla edes lähteä kun aina yöt menee näin ja se morkkis.. tai mikä se sitten onkaan.

emsat, musta on ihanaa että te olette joukossa! käykää vaan kerhossa ja näyttäkää niille närhen m***t olemalla positiivisia ja aloitteen tekijöitä, kai joillain vaan on niin ahdasta päässä ettei tajua että ihmisiä tekin olette ja ymmärrätte puhetta.

seranzu, kiitti repsusta, täytyykin koklata.sen verran hyvältä kuulostaa.

sini ja tyty

 

nyt mä olen henkisesti tosi rikki. Mies saa minut taottua maanrakoon ikävillä kommenteilla...en halua enää tätä samaa paskaa :'( millonkahan se ymmärtäis että muhun oikeesti sattuu ja että olen kovinkin väsynyt kaikkeen...

Avasin ikkunan, mies sanoi: täällä on kylmä. Vastasin että pitää tuulettaa, sit tokas että sä mädännyt.
Sanoin että haetaan sun vanhemmilta mulle se hierovatuoli, kun suotta siellä pölyttyy, sain vastauksen; sinäkin olet sellainen ahne paska

siinä muutama esimerkki...olen ihan sanaton ja voimaton. En vaan voi alkaa itkemään, ei ole enää voimia. Erehdyin asiallisesti kysymään, että eikö häntä häiritse tämä sotku, sain vaan paskaa niskaani. :kieh: Pyysin äsken että laittaa mulle ohjelman nauhalle, kun oli siinä telkkaria kahtomassa, sain taas yhtä ilkeän vastauksen; saat kuule ihan vittu ite laittaa.

MIKS SE ON MULLE NIIN ILKEE? :'( :'(

Voi että mä silti tuota ihmistä rakastan, mutta miks se on vaan niin julma välillä, en käsitä en...

 

:hug: Jospi :hug: :heart:
Kauhea. Älä salli itseäs kohdeltavan noin! Sano suoraan, että ei ole oikein ja et halua itsellesi puhuttavan tuollalailla.

 

Merkkiä...

Jospi :hug: :hug: :hug: :hug: KökköÄijä!

 

Jospi, peesaan Seranzua, tuo on henkistä väkivaltaa etkä voi antaa miehen kohdella itseäsi tuolla tavalla. Siis onko hän ollut aina tuollainen vai onko viime aikoina ollut jotain erityisiä ongelmia, joita mies sitten purkaa (todella lapsellisesti) sinuun?

Valitettavasti naisen pitää todella usein vaatia kunnioitusta itselleen, tämä maailma on täynnä sen verran itsekkäitä kusipäitä, että ellei nainen tee pelisääntöjä selväksi, niin paskaa sataa niskaan ja paljon. Eikä miehet ainoita sikoja ole, vaan turhan usein myös naiset itse ovat aivan yhtä pahoja kanssasisarten mollaajia, tämä pino onkin ihana siksi, että kukaan ei täällä tahallaan kenellekään ilkeile.
Mutta jo Henninkin takia miehen täytyy lopettaa tuollainen käytös, jos Henni oppii, että on ok, että isä puhuu noin halveksien äidille, oppii hän myös, että on ok, jos miehet halveksuvat naisia ja samalla myös häntä itseään Ei kai miehesikään halua tytärtään kohdeltavan huonosti?

Iso iso voima:hug: että jaksat vaatia mieheltä sitä, mitä ansaitset: rakkautta ja kunnioitusta!

 

voi jospi :hug: !!olen kans samaa mieltä,että sano suoraan hänel et miltä susta tuntuu ja että sä et enää hyväksy tollasta!! jaksamisia sinne!! :hug: :heart:

 

Jospi.
Mä en oikein tiedä miten tämän sanoisin, kun en teidän perhettä tunne, mutta sen perusteella mitä olet kirjoitellut... sun miehellä on ongelma. Fiksu ihminen EI vakoile toisen nettiasioita, eikä eritoten kirjaudu tämän tunnuksilla yhtään mihinkään kommentoimaan typerästi asioita, joista ei ole perillä. Fiksu ihminen EI kommentoi ikävästi toisen ulkonäköä. Fiksu ihminen EI hauku puolisoaan ja lapsensa äitiä.
Voi olla, että sulla ei ole enää yksinkertaisesti aseita, joilla puolustautua.
Tekisi mieli neuvoa, että pyydä miehesi lukemaan näitä meidän kommentteja hänestä, mutta siitä ei taitaisi seurata muuta kuin lisää syyllistämistä ja haukkuja.
En tiedä, mikä miestäsi perimmiltään vaivaa, mutta toivon totisesti, että hänelle tässä jonakin päivänä, hyvin pian, valkenee kuinka typerä, typerä ihminen on ollut sua kohtaan.
Inhottavaa, julkeaa.
Anteeksi jos loukkasin, en haluaisi enää yhtään loukata sua lisää, et varmasti ole sitä ansainnut, mutta jotenkin sun on kyettävä nousemaan vastarintaan.

Iso rutistus. En voi sanoa, että koita jaksaa. Ei sinun tarvitse. Yhtään.

 

jospi hani :hug: |O |O :headwall: ringringpiippiip 24/7 :hug: :heart:

 

jospi :hug: :hug: menin aivan sanattomaksi ja itku pääsi... Ei voi olla totta! KettuPihlaja hyvin puki sanoiksi ajatukseni.Pidä puolesi ja tollasta EI TARVI aikuisen ihmisen suusta kuunnella...! Voimia!!!

 

No katsotaan miten tämä päivä taas lähtee käyntiin. Viestin sain, jossa oli että hyvää huomenta rakas <3 Jospa tänään saisin kerrottua, miltä minusta oikeasti tuntuu. Onneksi nämä pahat päivät ovat kuitenkin aika harvassa, mutta silloinkun niitä on, ne saa minut täysin voimattomaksi. Tämä mun mollaaminen on tullu "onneksi" ihan vähän ajan sisään, en siis ole joutunut kuunetelemaan sitä 5 vuotta. :snotty: Mutta nyt kun sitä on, niin tunnen itseni riittämättömäksi. Olen vain äiti ja kotiorja. Miehen sanoja lainaten: itseppä olen tehnyt elämästäni hankalaa siivoamisen suhteen. Nyt minulla on lapsi, perhe ja koti josta minun täytyy huolehtia ja jos en huolehdi, voitte kuvitella millainen sikolätti tää kämppä on.

Kettupihlajalle sen verran oikaisen, että mies ei kirjautunut minun tunnuksilla, vaan olin pösilö jättänyt itseni kirjautuneeksi. Ja että mies ei oikeasti sanonut silloin "ruma" ja "rupsahtanut".

Mutta mies on minun elämäni suurin rakkaus, kaikkeni. Mutta en myöskään halua, että elämä suistuu raiteiltaan. Ollaan molemmat väsyneitä, mutta ei se oikeuta toisen alistamiseen. Mä joskus niin toivon että saisin mentyä ajassa taaksepäin ja muutettua kaiken :'( Ei yövalvomisia ja ihana parisuhde. Mutta silti mulla on maailman ihanin perhe. Nyt mulla on vahvasti tunne, että mies on itse henkisesti niin väsynyt että ei osaa sitä purkaa muaalle kuin minuun. ja taas MUTTA kun, se ei halua minun apua.

se siitä taas ja nyt poden huonoa omaatuntoa, että täällä vaan levitän miehestä "täyttä sontaa" :'( voi itku että on hankalaa...

 

Jospi, valtavasti halauksia. Älä syytä itseäsi, totta kai sulla on paha mieli ja kun välität miehestäsi ja parisuhteestanne, haet tukea mistä sitä saat. Onko miehelläsi stressiä tai muuta huolta? Tosi kurjalta kuulostaa, eivätkä varmasti edes liity sinuun vaan miehesi pahaan oloon jota purkaa sitten sinuun. Olisi tietysti hyvä jos pystyisi puhumaan eikä käyttäytymään noin, tuohan on ihan henkistä väkivaltaa. Toivottavasti saatte puhutuksi. Jos ette niin löytyisiköhän jostain ulkopuolista apua ennen kuin asiat menevät tosiaan pieleen?

Joo Lentis, älä muuta sano, meillähän tää on nyt 2. yötissin (ja viereenoton) lopetus. Viime yönä valvoinkin sitten 1,5 tuntia, mies tosin kyllä kanssa nukutti mutta en mä unta saanut vaikken poikaa ollutkaan nukuttamassa. Raukka oli tosi pahoillaan kun ei päässyt viereen, unissaankin vielä nyyhkytti, aika paskaäitifiilis oli (mies jo jossain vaiheessa halusi ottaa viereen mutta mä en suostunut, jossain vaiheessa tää on tehtävä kuitenkin.) Onneksi aamulla oli taas sama iloinen & suloinen poika. Ja tosiaan meilläkin nykyisin nukkuu 6-8 tuntia ja nää heräämiset sijoittuu vasta tuonne neljän-viiden aikoihin. Kolme yötä nyt takana, jatketaan yritystä : )

Ja tosiaan töissä olen. Tuntuu ettei mihinkään saa tartuttua, pyörittelee asioita vaan ja ihmettelee mistä aloittaisi...

almaa

 

Meillä muuten talosta löytyy pikkuinen peppukiitäjä :heart: . Tai eipä sitä menoa parhaalla tahdollakaan voi kiitämiseks kutsua,mutta eteenpäin mennään peppua hilaten hitaasti mutta varmasti .

Ja yöunet on edelleen sitä,että 3-6krtaa yössä herään kääntämään neitin takas selälleen tai tuttia antamaan,kerran tissitellään... Taidampa toivoa pukilta lahjaksi parit ehjät yöunet...

 

Moikka Kaikille!

Todella pitkästä aikaa taas kirjottelen
Jospi lle iso :hug:

yöunista sen verran että meillä nukutaan todella hyvin, noin kuuden aikaa herää ottamaan tutin ja jatkaa vielä uniaan noin 9-10 neen. Nukkumaan meneminen illalla onkin toinen juttu, viiden jälkeen ei missään nimessä saa enää nukahtaa minkäänlaisille torkuille tai illalla ei mene nukkumaan millään. viimeviikollakin yksi päivä meni vasta puoli 1 nukkumaan kun kiipeily oli paljon hauskempaa, minä nukahdin jo 11 ja mies sitten kukkui hereillä pojan kanssa. Muutenkin kun yleensä menee nukkumaan siinä puoli 10 aikaan nii ainakin tunnin ajan heräilee vähän väliä ja jos ei heti syöksy hyssyttelemään ja laittamaan tuttia niin saatttaa keretä kiipeemään pinniksessä ylös ja piristyä niin paljon että onkin taas muutaman tunnin hereillä
Että tällästä teatteria meillä iltaisin

Aamua ja Max 9kk

 

Jospiselle vielä,

Kettupihlajalle sen verran oikaisen, että mies ei kirjautunut minun tunnuksilla, vaan olin pösilö jättänyt itseni kirjautuneeksi. Ja että mies ei oikeasti sanonut silloin "ruma" ja "rupsahtanut"

Anteeksi, muistelin nämä vähän väärin. Mutta mä jo meinasin edelliseen viestiini kirjoittaakin, että elä nyt ihmeessä ala syyllistää itseäsi ja potea huonoa omaatuntoa avautumisestasi. Jonnekinhan sitä pahaa oloa on pakko purkaa! Ja jos liikaa sensuroi omia ajatuksiaan väärinymmärretyksitulemisen pelossa, ei saa vapautusta mieltä painavista asioista. Toivon vain, ettei sulle tullut ihan hirveän paha mieli mun viestistä, kun tarkoitus se ei tosiaankaan ollut, vaan että ymmärtäisit sen, että suhun ei tarvitse sattua noin. Toivon totisesti, että saatte juteltua kunnolla.

Meidän miekkonen joskus ihan alussa, kun aloin tänne kirjoitella, sattui yliolan lukemaan jotain häntä koskevaa manailuani, ja vähän siitä otti itseensä, mutta totesi myöhemmin, että parempi että puran tuommoiset kiukkuisimmat ketutukset tänne kuin heti suoraan hänelle.
Kyllä meillä keskustelu- tai toisinsanoen riitely-yhteys pelaa ihan hyvin muutenkin, mutta joskus vain on kätevämpää purnata teille.
Myönnän, että itsekin olen melkoinen kiukkupussi välillä ja latelen miehelle sellaisia, joita pitää aina pyydellä anteeksi, mutta tärkeintä on, että niitä ilkeitä sanoja pyydetään anteeksi! Ja tehdään se sovinto, että voidaan jatkaa paremmalla mielellä.

Mies tuli torstai-iltana, enkä oikein tiennyt miten päin olla, kun olin kaikki mahdolliset negatiiviset tunteet käynyt läpi hänen poissaollessaan. Siinä sitten vain itkeä tuhersin kainalossa enkä viitsinyt silmiin katsoa etten ihan ratkea vollottamaan. Aamulla sitten aloin, niin rauhallisesti kuin suinkin, puhua siitä miten kurjalta noin pitkä poissaolo tuntui. Mieskin myönsi jatkuvasti miettineensä, onko reissussaolo nyt laitaa, ja pohtineensa motivaatiotaan koko touhuun.
Helpotti kummasti, ja kappas, oli aika hauskaa rakkaudentekemistä illemmasta... ja seuraavana päivänä. Muutamaankin otteeseen... jokohan mun hormonit alkaa palailla uomiinsa? Tai sitten se oli vain se parta.
Joku kyselikin, odotteleeko joku vielä menkkojaan, minä täällä.

Viime yönä nukuttiin erittäin hyvin verrattuna viimeaikaisiin! Viideltä vasta eka muonitus, aiemmin pari kahistelua, wau.
Kävin eilen kaverin kanssa designmyyjäisissä, ja sijoitin Globe Hopen käsilaukkuun, ja sitten käytiin vähän lasillisen ääressä juoruamassa. Tekipä se hyvää.

 

Jospiselle vielä,

Kettupihlajalle sen verran oikaisen, että mies ei kirjautunut minun tunnuksilla, vaan olin pösilö jättänyt itseni kirjautuneeksi. Ja että mies ei oikeasti sanonut silloin "ruma" ja "rupsahtanut"

Anteeksi, muistelin nämä vähän väärin. Mutta mä jo meinasin edelliseen viestiini kirjoittaakin, että elä nyt ihmeessä ala syyllistää itseäsi ja potea huonoa omaatuntoa avautumisestasi. Jonnekinhan sitä pahaa oloa on pakko purkaa! Ja jos liikaa sensuroi omia ajatuksiaan väärinymmärretyksitulemisen pelossa, ei saa vapautusta mieltä painavista asioista. Toivon vain, ettei sulle tullut ihan hirveän paha mieli mun viestistä, kun tarkoitus se ei tosiaankaan ollut, vaan että ymmärtäisit sen, että suhun ei tarvitse sattua noin. Toivon totisesti, että saatte juteltua kunnolla.

Meidän miekkonen joskus ihan alussa, kun aloin tänne kirjoitella, sattui yliolan lukemaan jotain häntä koskevaa manailuani, ja vähän siitä otti itseensä, mutta totesi myöhemmin, että parempi että puran tuommoiset kiukkuisimmat ketutukset tänne kuin heti suoraan hänelle.
Kyllä meillä keskustelu- tai toisinsanoen riitely-yhteys pelaa ihan hyvin muutenkin, mutta joskus vain on kätevämpää purnata teille.
Myönnän, että itsekin olen melkoinen kiukkupussi välillä ja latelen miehelle sellaisia, joita pitää aina pyydellä anteeksi, mutta tärkeintä on, että niitä ilkeitä sanoja pyydetään anteeksi! Ja tehdään se sovinto, että voidaan jatkaa paremmalla mielellä.

Mies tuli torstai-iltana, enkä oikein tiennyt miten päin olla, kun olin kaikki mahdolliset negatiiviset tunteet käynyt läpi hänen poissaollessaan. Siinä sitten vain itkeä tuhersin kainalossa enkä viitsinyt silmiin katsoa etten ihan ratkea vollottamaan. Aamulla sitten aloin, niin rauhallisesti kuin suinkin, puhua siitä miten kurjalta noin pitkä poissaolo tuntui. Mieskin myönsi jatkuvasti miettineensä, onko reissussaolo nyt laitaa, ja pohtineensa motivaatiotaan koko touhuun.
Helpotti kummasti, ja kappas, oli aika hauskaa rakkaudentekemistä illemmasta... ja seuraavana päivänä. Muutamaankin otteeseen... jokohan mun hormonit alkaa palailla uomiinsa? Tai sitten se oli vain se parta.
Joku kyselikin, odotteleeko joku vielä menkkojaan, minä täällä.

Viime yönä nukuttiin erittäin hyvin verrattuna viimeaikaisiin! Viideltä vasta eka muonitus, aiemmin pari kahistelua, wau.
Kävin eilen kaverin kanssa designmyyjäisissä, ja sijoitin Globe Hopen käsilaukkuun, ja sitten käytiin vähän lasillisen ääressä juoruamassa. Tekipä se hyvää.

 

Jospi, valitettavasti se on usein niin, että sitä tulee purettua pahaa oloaan just siihen rakkaimpaan ja lähimpään ihmiseen :kieh: Siksi kysyinkin, että onko tämä miehen käytös jonkinlainen stressireaktio vai onko hänellä oikeasti henkisiä ongelmia. Mutta :attn: Minkäänlainen stressireaktio ei oikeuta siltikään loukkaamaan toista jatkuvasti. Kaikilta meiltähän jotain aina silloin tällöin lipsahtaa, mutta silloin pyydetään anteeksi ja tunnustetaan sekä itselle että toiselle, että nyt meno överiksi. Jos taas loukkaava puhetyyli ja käytös on jatkuvaa, on silloin ihmisellä ongelma.

Kyllä munkin mies varsinkin suhteen alussa, kun tuore avioero ja pitkä välimatka lapsiin stressasi (ja vieläkin tuo lasten ikävä stressaa, ei se lasten kaipuu ikinä lopu eikä pidäkään loppua) yritti purkaa kiukkuaan sellaisena ärähtelynä ja tyyliin ei mikään kelpaa (liian kuumaa, liian kylmää, liian sopivaa), mutta sanoin suoraan, että joku roti oli saatava käyttäytymiseen.
Nykyään siedän miehellä huonoa tuulta pari tuntia (kun jokaisella on myös huonot päivänsä, eikä kukaan normali ihminen ole setä/täti aurinkoinen 24/7), sitten laitan kuriin ja herran nuhteeseen. Mun vakiolause on silloin, kun mies alkaa taas äristä ja marista kaikesta mahdollisesta (meillä siis mies on esim. siivoushullu, mä en niitä sukkia lattialla edes huomaa), että mä olen sen vaimo enkä mikään likasanko, jonne voi kaataa pahan olonsa. Rakentavasti keskustelen siitä, mikä miestä vaivaa ja mielelläni lohdutan, muuten on parempi, että lähtee lenkille puhisemaan. Usein mies lähteekin sitten lenkille ja sieltä palattuaan myöntää, että jokin vaivaa ja sitten puhutaan asiasta. Ja taas elämä hymyilee.

KettuPihlaja, hattua myös sulle, sulla on pyhimyksen kärsivällisyys! Miehesi on todellinen onnenpekka, toivottavasti tajuaa sen. Ja toivottavasti hoksaat vaatia itsellesi hyvitystä pitkästä poissaolosta, heh heh. Nyt on hyvä sauma pyytää lahjaksi ihan mitä vain
Mä olisin lähettänyt miehen pelkälle menomatkalle ilman paluulippua, jos olisi joskus ees ehdottanut, että lähtee noin pitkäksi pelkän harrastustoiminnan vuoksi. Mulle nämä työ- ja lastentapaamismatkatkin on aivan tarpeeksi syvältä. No, nytpä näihin työmatkoihin tuleekin loppu, jippii! Ja kun Greta tässä kasvaa, niin aiotaan lähteä isukin mukaan siskoa ja veljeä morjestamaan. Floridassa on kuulemma ihana auringonpaiste. Meillä taas on tällä hirmukyrskyn esiaste, tuuli ulisee ja sade on mukavasti vaakasuoraa.

Tv. lentis ja Greta 9,5kk :heart:

 

Jospille :hug: . Musta kuulosti kans siltä että miehelläs on nyt jokin asia hullusti... Toivottavasti saatte asiat selvitettyä. Mä huomaan meijän ukosta heti jos sillä on stressiä tai joku asia painaa; siitä tulee ihme kiukuttelija ja sano kans asioita tosi pahsti ja töksäyttäen. Oonkin useesti sanonut että miks ei asioista voi sanoa nätisti, sen sijaan että sanoo v-mäisesti ja mulle tulee paha mieli. Mä oon muutaman kerran antanut "potut pottuina" ja sanonut samaan v-mäiseen tyyliin takas, silloin vasta tajuaa että on sanonut pahasti. Sitten pyytelee anteeks ja kovin katuvainen... :ashamed: Kaikkea ei kannata ottaa ns. "lahjaksi"...

Tsemppiä valvoneille! Meillä taas kitinää, hammas nro8 tulossa. Onneks yöt on nukkunut edelleen hyvin mut päivällä on känkkis.

Meil ois keskiviikkona 10kk nla. Jänskättää noi pojan mitat, tuntuu että on ihan hirmusti kasvanut taas. Mulla on vasen puoli selästä ihan sökönä kun pesen pepun aina sillä puolella ja puntti on jo niin painava että selkä ei tahdo kestää. Tarttis kai yrittää vaihtaa puolta, on vaan niin hankalaa oikeakätiselle.

Ai niin, meinasin unohtaa; kiitokset Seranzulle siitä fudgeohjeesta! Meinasin marssia lehtikioskille mut ei tarvinnutkaan kun laitoit reseptin jo tänne! Tuleeko niistä muuten kovia vai semmosia pehmeitä kun kaupasta saa ostaa? Mahtavatko säilyä kuinka pitkään? Ajattelin vaan että jos niita alkais joululahjoiks jo kohta tekemään niin ovatko vielä jouluna syötäviä?

Meil ois lauantaina kummipojan 1-v. synttärit ja vien lahjaks semmosen fleeceasun. Asuvat sen verran kaukana että vien joulupaketin samalla, ajattelin antaa joululahjaks jonkun lelun mut en oikein tiedä mikä ois semmonen kiva ja kehittävä? Oisko ideoita?

Mun vanhemmat tulee kohta käymään, tarvii vähän siistiä paikkoja.

 

Hm, kun olen tässä lueskellut teidän juttuja, niin mä taidankin olla kauhea kotidiktaattori :ashamed: Just sellainen kaulimen kanssa ovella vastassa seisova muori Eli älkää ottako liian tosissanne mun juttuja parisuhteesta, mun mies väittää olevansa onnellinen mun kanssani ja sanoo, ettei osaa enää olla ilman meitä, mutta raukkaparka ei pääse ees kaljalle kysymättä lupaa, niin että voihan olla, että se jonain päivänä järjestää kunnon kapinan ja alkaa kuseskella nurkkiin. Sitä odotellessa... :xmas: Syytän jousimiehen luonnetta, Stalinhan oli myös jousimies... Osaiskos joku neuvoa kultaisen keskitien täällä? :saint:

 

Jospi Kuulosti tosi pahalle tuo nimittely. Mutta muut ovatkin jo sanoneet kaikki fiksut jutut, mitä itekkin mietti. Toivottavasti miehesi tajusi, että meni yli. Ja tosiaan tänne voi kaikki tulla purkamaan harmituksensa ja pahat olonsa. :hug:

Meillä meni viime yö paremmin kuin tässä vähään aikaan. Että ihminen voikin olla onnellinen vain kolmesta heräämisestä! Ja poika on alkanut jo oppimaan, ettei aina yöllä tarvi saada tissiä, että nukahdetaan. Viisi minuuttia suunnilleen pitää vähän marista ja sitten taas nukahdetaan. Jos saan pari tällaista paremmin nukuttua yötä alle, niin voisin jaksaa kokeilla jättää aamuyön imetyksenkin pois. Ei tuo poika välttämättä edes kaipaa sitä, itse vaan työntää väkisellä tissiä suuhun, että saa jatkaa unia.

Virme ja poika 9kk1vko+

 

Jospille paljon haleja :hug: :hug: :hug: Toivottavasti saatte asiat selvitettyä. Peesaan muita sanomalla, et olisko miehelläsi jotain huolia, työstressiä tms, mistä ei osaa/kehtaa puhua sinulle ja purkaa sen sitten sinuun kiukuttelemalla ja olemalla v*ttumainen?

Pakko olla taas tyhmä ja kysyä mitä ihmettä on fudge?

Sitten vauvoihin liittyvä hölmö kysymys... miltä teidän pikkuisten kakka haisee? Axun kakka haisee ihan hirveälle ja mulle tulee mieleen siitä - maalaistalon tyttönä - AIV-rehu. Siis ihan hirveän voimakkaalle, sellaiselle etikkaiselle. Puhuin asiasta tänään 10kk neuvolassa, mutta eivät kuulemma ala tutkimaan asiaa vielä, odotettellaan 1v. ikää ja katsotaan sitten uudelleen. Ja koska Axulla on allergiat pyyhitty pois laskuista, niin ei sitten mietitä vielä sen enempää... Olin vähän huuli pyöreenä, et miten niin alergiat suljettu pois?? Eihän meillä ole todettu kuin lehmänmaitoallergia vasta.

Muutenkin pakko avautua tästä neuvolakäynnistä täälläkin. FB:ssä jo laitoinkin komenttia. Uusi neuvolatäti ei halunnut ottaa mittoja pojasta, kun "silmämääräisesti näyttäisi kasvavan ihan hyvin". Olisi kuulemma turhaa riisua ja pukea pikkuista koko ajan. AHA? Minähän sen tekisin kuitenkin. Vähän olin että ÖÖÖ? Mulla ei siis ole nyt mitään hajua, et kuinka Axu on kasvanut ja seuraava nvl-keikka on kahden kk päästä. Toivottavasti tädin silmämääräinen arvio on sitten ok :headwall: Pisti vähän sitten huvittamaankin tädin kommentit siitä, että poika liikkuu kovin paljon, että onhan meillä kotona kaikki vaaralliset tavarat nostelu ylös ja laitettu rappusiin portit? No ei tietenkään ole, siellä se keikkuu rappusissa vähän väliä ja tulee päälleen pystyyn alas!! Ollaankin vähän ihmetelty, että pitäiskö jotain tehdä, mutta onpa hyvä, että tulin tänne neuvolaan kuulemaan, että pitäisi ihan portti laittaa

Liesisuojista kyssäri. Huutiksesta sellaisia katselin, mutta niitä vaikuttaisi olevan erilaisia. Millaisista olisi muilla kokemuksia ja millainen kannattaisi hommata? Olikohan Seranzulla jotain ongelmia kiinnityksen kanssa, muistelisin?

Alexi otti lauantaina anopin luo kolme ekaa askelta ilman tukea!

Tuiskunen ja Alexi kohta 10kk

 

http://kaksplus.fi/keskustelu/t1584873#m18301737 :xmas:

 

Merkkiä ja lukemassa kuulumisia, ei oo paljoo taas koneelle ehtiny..

Jospille iso :hug: kannattaa koittaa keskustella asiasta miehesi kanssa ja selvittää syy miksi hän puhuu sinulle noin rumasti, kukaan ei todellakaan ansaitse puhuttavan itselleen tuohon sävyyn! Toivotaan et asiat selviää :hug:

Jaksuja kaikille joilla yöt hulinaa :hug: Meillä heitetään nyt öisin tutti lattialle useaan otteeseen ja sit itkua tihrustetaan sen perään |O

Tuiskunen, voi hyvä luoja sitä neuvolan tätiä :headwall: :headwall: onnittelut myös Alexin ensiaskelista =) tuohon kakka-asiaan piti kommentoida et mäkin oon havainnu välillä et Saralla haisee kans kakka ihan ihmeelliselle, sellaselle etikkaiselle/kitkerälle.. en tiedä kyllä mistä mahtaa moinen haju tulla..

Olin muuten eilen taas pitämässä kynttiläkutsuja ja kyllä taas piristi kummasti kun sai olla ihmisten parissa ja esittelykin meni jo paremmin mies oli hyvin pärjännyt tytön kanssa kotona, hyvää tekee kyllä ukollekin olla välillä tytön kanssa.

Kareliini ja tutinheittäjä-Sara =)

 

Jospi :hug: Kuulostaa pahalta. Toivottavasti sun mies edes ymmärtää itse, kuinka tökerö on ollut ja saatte asiat taas luistamaan.

Nää on rankkoja aikoja. Kuulostaa tutuilta ajatukset "entisestä elämästä". Meillä vähän turhan usein muistellaan... vaikka toki ollaan tosi onnellisia noista pikkuisista. Jatkuvasti joutuu olemaan valmiina vastaamaan jonkun toisen tarpeisiin vuorokauden ympäri - omista viis - on krooninen univelka, ei ole omaa aikaa juurikaan, saati yhteistä aikaa puolison kanssa, ei aikaa parisuhteelle tai seksille - on tosi vähissä ne hetket. Kyllä se syö, meillä ainakin. Meillä tosin mä sorrun olemaan kohtuuton selvästi useammin kuin mies... Samassa veneessä ollaan kumpikin, auttaa kummasti kun sen muistaa.

Menkkoja ei mullakaan vielä. :wave:

Meillä oli viime yö ihan äärihuono. Vilja heräs n. klo 12. Siihen mennessäkin se oli itkeskellyt vähän useampaan otteeseen, mutta rauhoittunut itse. Sit ei saanutkaan enää nukuttua. Itki ja kitisi, ei auttanut tissi, ei viereen ottaminen, ei mikään. Yritti jatkaa unia, mutta taas alkoi vikinä. Lopulta kun tossa 2.30 aloin olla aika loppu, kokeilin iskeä mimmin rattaisiin nukkumaan (kuin päivisin nukkuu niissä aika hyvin, vaikka olis mikä), ja siinä nukkuikin sitten lopun aamun, parilla häiriöllä. Mutta kun ne mun heikot äidinvaistot ei kerro missä mättää! Jos särkylääkekään ei auttanut, niin voiko ne hampaat tehdä noin tukalaksi olon? Varasin nyt ensiksi korvalääkärille ajan täksi illaksi, käydään nyt edes ne tarkistuttamassa, jospa tulehdus ei ookaan parantunut. Edellisen yön nukkui aika hyvin, sitä edellisen huonosti. Päivisin Vilja on niin sissi, että se ei kauheesti valita. No tänään on kyllä jopa vähän kitissyt.

Ei kyllä mitenkään voi nyt suunnitella yösyöttöjen lopettamista, kun tällä hetkellä ei kerran nukuta edes maidon voimin. (Hammashoitaja vähän patisteli lopettamaan, lupasin harkita...)

Jospa kohta pääsis vähän pötköömään. Isompi olis unilla, nyt vaan ku Vilja yhtään näyttää merkkiä, niin unille lähtee hän. Jaksaa sit taas valvoa yöllä...

 

Heti kättelyyn suuri anteeksipyyntö, en ole jaksanut kirjoittaa mitään. Olen kyllä lukenut, mutta en ole tiennyt mistä aloittaa oman kirjoittamisen...

taaperotx5 :flower: :hug: Paljon onnea! Suloinen vauveli :heart:

sadee ihanaa :heart: Nyt vaan yrität nauttia odotuksesta.

jospi :headwall: :headwall: |O |O Ja et kyllä nyt ala mitään huonoa omaa tuntoa potemaan sanomisistasi täällä. Kyllä se on mies, jonka pitäisi vähän peiliin vilkaista. Yrittäkää saada puhuttua, helpottaa kummasti. Huono olen itsekin tuossa, välillä sitten skarppaan Koitahan jaksaa :hug:

yöunet on meilläkin TODELLA levottomat, ilmeisesti niitä hampaita mitä se korvalääkäri "lupaili"

No nyt sitten kirjoitan piiiiiiiiitkän sepustuksen ja lupaan, että tulossa todella sekavaa tekstiä.
Mä oon ollu tosi ahdistunut ja masentunut jo jonkin aikaa, syytä tälle ei ole. Tai varmaan on, mutta en tiedosta (halua tiedostaa) sitä. Ja mua pelottaa hurjasti, että sairastun (taas) masennukseen, siihen on taipumus. Ja sitten ei kyllä hyvä heilu.
No muutamia ahdistuksen syitä on kyllä kun tarkemmin miettii, esim. mun paino vaan nousee vaikka teen mitä, tästä johtuen mun ei ole tehnyt mieli syödä MITÄÄN moneen päivään.....

Sitten mä oon ihan väsy kun yöt venyy 2-3:een (en vaan saa unta). Aamulla herään sitten lasten kanssa ja olen koko päivän väsynyt. Iltaa kohti väsymys häviää, menee "yli" ja taas sama ongelma.

Tähän päälle se, että mua ahdistaa kun on sotkuista (siis tavarat missä sattuu) ja pyykkejä, tiskejä, pölyä ym. Vaadin siis itseltäni tämän kaiken siivoamista ja laittamista KOKO AJAN. Mies jo sanoikin, että mulle tulee burn out kotona eikä töissä. Mutta en pysty olemaan kotona katselemassa "sotkua" 24/7.

Nyt sitten viimeisenä "niittinä" tuli, kun esikoinen lähti anoppilaan (meidän piti mennä huomenna perästä ). Vannotin, että siellä (appiukko ja miehen veli ) ollaan jo terveinä täysin. No kuinka ollakaan, ei oltu ja nyt anoppi on saanut tartunnan (ilm. sikaa). Ja MUN LAPSI on siellä!!!!!! 250km päässä, enkä pääse hakemaan pois ennen kun huomenna tai ke. No onhan sillä rokotus, mutta en luota sen tehoon. Ja en TYHMÄNÄ laittanut edes astmalääkkeitä mukaan, kun ollaan pärjätty ilman kun ei ole nyt ollut kipeänä aikoihin.
Ja jos onkin jotain muuta tautia ja lapsi sairastuu, niin kyllä mä haluan että se sairastaa sitten kotona eikä siellä! Eniten tässä ahdistaa se, että se tauti nyt sitten tulee meille kotiin... Ja mulla ja miehellä ei rokotuksia. Mä jos sairastun (nousee kuume), niin olen ihan pedissä, en pysty edes itsestäni huolehtimaan saati lapsista. Toivon vaan niiiiiiiin kovasti, että selvittäisi tästä ennen joulua.

Kiitos ja anteeksi. Helpotti kummasti kun sain purkautua.

Mae ja Joona himpun vajaa 9kk :heart:

 

Maelle isot tsemppihalit! :hug: Kuulostaa kyllä tosi rankalta, mutta älä vaan lopeta sentään syömistä lihoamisen pelossa! Siitä ei oo hyötyä kenellekään, sairastut vielä.. Laihtumismielessä parasta ois syödä pieniä annoksia jotakin kevyttä/terveellistä tasaisin välliajoin, että aineenvaihdunta pysyis käynnissä ja kroppa kuluttais kaloreita. Tosi hyvä että tiedostat noi masennusoireet, onko sulla ketään tuttua/ammatti-ihmistä jolle vois käydä jutskaamassa, jos yhtään auttais? Mä oon kyllä itekkin tosi huono kenellekään "avautumaan" että sen puoleen aika huono neuvomaan... Tsemppiä kovasti, ei oo ihan helppoa tämä lapsiperheiden arki.