Kummeista: Englannissa asuva ystäväni, jonka olen tuntenut kymmenen vanhasta, kysyi heti itse pääseekö kummiksi. No mikäpä jottei, vaikka harvoin tulevatkin tapaamaan. Vaikka joskus onkin pieniä taukoja yhteyksien pidossa, se ei haittaa. Toisena "kummina" (ei kuuluta kirkkoon) on minun isoveli, perheetön junttura, joka on kuin sulaa vahaa lasten ja eläinten edessä.
Peukkuja ja puhtia kaikille painonpudottajille!
Itselläni on aika ihmeellinen tilanne, painan tällä hetkellä vähemmän kuin ennen raskautta?! Väittäisin, että maidottomalla ruokavaliolla on asian kanssa tekemistä. Onhan tämä ihanaa, mutta kun tietää, ettei tila ole pysyvä, ei viitsi hirveästi shoppailla uusia vaatteita... jahka imetys on ohi, alkaa paino varmasti taas kiikkua ylöspäin.
En ole mikään urheilijatyyppi, enkä varsinkaan lähtisi mihinkään kuntoklubille nolaamaan itseäni
... mulla on niiiiin huono motoriikka, että jos kehoitetaan nostamaan vasenta jalkaa, heilautan todennäköisesti oikeaa kättä. Tanssiminen kiinnostaisi, mutta ryhmässä liikkuminen on mulle ihan utopistinen ajatus.
Kaurapuuroa maistettiin pari päivää sitten, ja sitä sitten yrjöiltiin pitkin päivää ulos. Ei tainnut sopia pojan vatsalle, harmi! Seuraavana vuorossa tattari.
Eilen annoin iltasella, kuuden maissa, pojalle toisen satsin porkkana-maissia ja luumua, ja niin sitä sitten koko yö ährättiin kakkaa. Ei hirveästi nukuttu, ei.
Nyt heppu on ryhtynyt nukkumaan mahallaan, ja hyvin tuntuu uni siinä asennossa maistuvan, tosin herätessä tulee hätä, kun ei osaa vielä kääntyä selälleen.
Epätoivoiset yritykset nukuttaa ilman tissiä päätyvät aina luovuttamiseen tunnin tai parin möykkäämisen ja kitinän jälkeen...
