Helmitaaperot ~huhtikuussa 2010~

:wave:
pitkästä aikaa tulin kurkkimaan! viime kuun pinon jätän nyt lukematta, suonette sen anteeksi, mulla on joku ihme adhd nykyään ja keskittimiskyky 0.

siispä kysynkin,vaikka kenties ootte just asian puineet; joko kaikki ovat sanoneet ekat sanat? meillä ei ole merkkiäkään vielä. tomerana selittää aina höö-öö, ja joskus ättättätää, mutta ei ole sen kummempia tavuja eikä omia sanojakaan. ei osoita esineitä tms. vissiin ihan normaalia kuitenkin? tuo esikoinen höpötti tässä vaiheessa jo vaikka mitä,niin kummalle tuntuu kun tuo ei puhu eikä pukahda. käveleenhän tyttö läks aikasin, mut niin teki poikakin...

sohvalle+rahille kiipeäminen on nyt uus hittijuttu joka aiheuttaa äidille harmaita hiuksia.

unet on yhtä pätkiä kun tähänkin asti, niimpä taas siirryn pikavauhtia tainnuttamaan tuon huutaan takas yöunille.
palataan.

labello ja jasmin 1v+

 

ja jospille kiitos pinosta :flower:

 

Jospille kiitokset pinosta! Ihan kade olen sun HUNKS-reissusta, vaikka ymmärrän 100% et ikävä on ollut :'(

Maelle tsemppiä ja pikaista paranemista poitsulle! Kyllä inhottavaa niiden korvien kanssa!!

Almaa, millasen istuimen/kypärän ostitte pyöräilyyn? Mä vietin pääsiäisen pyhinä aikaani netissä tutkien noita istuinasioita... Onpahan aikamoinen viidakko sekin! Onkohan se kallistuksen säätö kuinka tärkeä ominaisuus, osaako joku kertoa?? Tarkoitus olis pyöräillä sellasta 20km matkaa poikasen kanssa. Prismassa on halvin kallistettava istuin ja siinä on vielä se kolo selkänojassa kypärällekin, ettei tarvi toisen istua pää kenossa. Varmaan sieltä sen hankin ja saan bonukset kaupanpäälle

Ketulle tsemiä anopin kanssa :hug:

Sitten meidän pääsiäisnäytelmään. Mentiin anoppilaan sunnuntaina ja siellä oli paikalla 3koiraa (appivanhempien ja miehen siskon 2kpl). En edes tiedä mitä ihmettä tapahtui, muta lopputulos oli se, että appivanhempien koira puri Axua päähän!!! |O |O |O |O Axu oli isänsä sylissä ja olivat silittämässä hänen siskonsa toista koiraa, kun appivanhempien koira jostain suivaantuneena hyökkäs Axun kimppuun ja puri päähän. Itse olin jossakin 3m päässä tapahtumista enkä nähnyt tilannetta ja luulin aluksi, että Alexi itkee vaan koska pelästyi koiran ääntä... Mutta hampaan jäljet sillä pienellä on otsassa ja toiset korvan vieressä. |O

No, tilanteesta selvittiin ruhjeilla ja järkytys loppujen lopuksi oli varmaan suurin mulla, mutta... Ärsytti se tilanne, kun siinä rauhoitellessani poikaa ja putsatessa pienen otsaa verestä, niin miehen toinen sisko (jolla myös 2kpl koiria ja 10kk ikäinen lapsi), alkaa selittää, kuinka "koirat on vaan koiria" ja "Alexin pitää heti saada uusi, hyvä kokemus koirista, ettei sille tule kammoa". Juujuu, eipä ole nyt ensimmäisenä mielessä mikään muu kun mun pieni poika, jonka puol päätä oli äskn suuren pedon suussa. Sitten anoppi kaappaa Axun mun sylistä, että HÄN haluaa rauhoitella ja miehen toinen sisko raahaa koiraansa samaan syliin, että Alexi saa "myönteisen kokemuksen koirasta" ja siinä sitten nyyhkyttävä lapsi "silittää" koiraa.

No joo, olihan se varmasti anopille(kin) kamala kokemus ja sillä varmaan vilisi myös sata ajatusta päässä, kuinka mä loukkaannun ja suutun niin verisesti, että vaadin niiden koiran lopettamista tai me ei tulla enää koskaan niille käymään pojanpojan kanssa.

Seuraavan yön näinkin sitten painajaisia Alexin talvikengästä, jota anopin koira järsii. Unessa se kenkä on läpinäkyvä ja siitä näkee kuinka siinä on lapsen jalka, mutta VAIN jalka... Missä on muu lapsen kroppa, sitä ei uni kerro. Herään painajaiseen ja painun takas uneen ja näin sen uudelleen, ja uudelleen, ja uudelleen...

Kiitos ja anteeksi! Nyt ei jaksa enempää, huomenna töihin taas.

Tuiskunen ja koiranpurema pikkuAxu 1v 2kk+

 

hui kauhistus, voi axua!! onneks ei käynyt pahemmin. mä oisin ite varmaan saanut elinikäiset traumat koiria kohtaan tuommosesta. muutenkin kun niitä vähän arkailen.

 

Hui että Tuiskunen!! Onneksi selvisitte säikähdyksellä, mä olisin varmaan saanut ihan kamalat pultit ja ihan oikeasti vaatinut sen koiran lopettamista.. Toivotaan että Axulle ei jäänyt kuitenkaan kammoa koirista. Ja hei sellainen tuli mieleen, että miten jos ihan verihaava tuli niin onhan Axulla jäykkäkouristusrokote??? Helmi ei oo musta ainakaan vielä saanut sitä, kannattaa varmaan tarkistaa onko Axu saanut sen.

Me oltiin Helmin kanssa useampi kuukausi sitten kavereilla, joilla on rottweiler. Mä en oo ikinä pelännyt koiria, mutta jostain syystä se niiden rotisko kauhistutti mua (on aika nuori ja häslä vielä ) ja katsoin koko ajan silmä kovana ettei se mennyt lähellekään Helmiä. Ajattelin että oon varmaan ihan ylivarovainen, mutta tosiaan noin voi näköjään käydä. Ja vielä että lapsi ei edes mennyt ite repimään koiraa ensin vaan että ihan tolleen yhtäkkiä syyttä puree. Hui!!

Jaahas, nyt neiti kuulostaa viimein heränneen. Eilen todettiin täälläkin eka korvatulehdus, vietiin lääkäriin pahan kuulosen yskän takia. Päiväkotiin kuitenkin on menossa tänäänkin kun ei ole ollut kuumetta ja ihan pirteä oma itsensä on ollut koko ajan.

Kvartti 15+ ja Helmi

 

Tuiskunen Oi, kauheeta! Onneks ei käynyt sen kummempaa. Ja ahdistavaa tollanen, että anoppi haluu väkisin hoitaa sen rauhoittelemisen. :headwall:
Aika pahalta kuulostaa muutenkin, ja outoa, että puri tolleen, vaikka Axu oli vielä isänsä sylissä. Ei kauheen luotettavalta vaikuta koira. Meinaatteko vielä uskaltaa samaan tilaan? Kai se koira sai edes turpiinsa?! (Sori, oon kyllä koiraihminen, mut tommosessa tapauksessa varmaan kuristaisin sen elukan).

Kaverilla kävi niin, että lähisukulaisen koira puri hänen lastaan - kahdesti. Ja ihan tosissaan puri, molemmilla kerroilla piti käydä tikattavana. Eka tapaus sulatettiin vielä, kun tilanne oli sellainen, että koira satutti itsensä ja lapsi sattui olemaan siinä lähimpänä. Toisella kerralla puri ilman mitään syytä. Kaveri ei halunnut vaatia koiran lopettamista, kyseesä oli yksin elävän ihmisen tärkeä seuralainen. Antoi vaan kovat ukaasit, että tämä pitää huolen siitä, että se koira ei ole KOSKAAN enää tekemisissä pienten lasten kanssa. Ikävä tilanne, he tapasivat ennen viettää joulut ja kaikki yhdessä, eipä enää.

Se jäykkäkouristusrokote kuuluu mun mielestä just siihen yhdistelmään, minkä noi on saanu useemman kerran. Korjatkaa, jos oon väärässä.

Viljalle meinaa pukata flunssaa, onhan se pari kuukautta ollu taas terve... Ei muuta, mut yskä kuulostaa vähän siltä, ku viimeks, ja siitä kehittyi kurkunpääntulehdus. Ei sitä uudestaan, kiitos!

 

Tuiskunen Hui kauhea!!!! |O |O Mä en tiedä mitä olisin sanonut tai tehnyt tuossa tilanteessa, kaunista se ei kuitenkana olisi ollut! Ja anoppi voi suksia suolle, kyllähän se on vanhemmat jotka lohduttavat!

Meillä tää p**** vaan jatkuu. Ollaan jumissa anoppilassa. Joonalla koko ajan kuumetta 38,5-39,5, siis lääkkeillä (pronaxen 2xvuorokaudessa, pamol 4x ja ilman vaatteita ) saan tiputettua tuonne 38,5. Huutaa kaiket yöt "au-au-au" tai raivoaa. Tutti, juoma eikä syli kelpaa. Ei saa koskea ollenkaan. Tärisee kuin haavanlehti ja saa kuume sätkyjä (ei siis kouristuksia, vaan sellaisia sätkyjä ). Höpöttää myös, mun mielestä on houreissaan kun ei kontaktia saa.

Tänään sitten taas lääkäriin. Enhän mä voi noin kipeän lapsen (+ tietysti esikoisen) kanssa lähteä ajamaan 250km. Mieskin on kotona, kun on ollut koko pääsiäisen töissä. Ai että mua taas ottaa päähän!

 

Voi itku Mae... toivottavasti lääkärireissulta saatte apua. Kamalaa kun pieni ei anna lohduttaa eikä koskea, siinä kyllä sydän särkyy.

Ja Tuiskunen, mä oisin niin käynyt tempaisemassa mukulan anopin sylistä! Ei nyt helevetti aleta pallottelemaan muutenkin jo hätääntynyttä lasta, ja äidin syli on se kaikkein paras paikka silloin kun pieni on peloissaan tai tuskissaan!
Ymmärrän kyllä sen pointin, että "myönteinen kokemus" auttaa traumojen ja pelkojen ehkäisemisessä, mutta olisko vähän rauhallisempi tilanne ollut paikallaan siinä... tsiisus.

Vaikka itsekin tykkään eläimistä ihan possuna ja olen sitä mieltä, että lasten on hyvä heilua eläinten kanssa, voi olla etten ihan justiinsa uskaltaisi kertaalleen purrutta koiraa enää pitää lapsen lähellä...
Jos eläin on tottunut seesteiseen meininkiin aikuisten parissa, voi odottaa että eläin yrittää näyttää lapselle ns. kaapin paikkaa jossain vaiheessa, vaikka tässä nyt ei ehkä sellaisesta tilanteesta ollutkaan kyse. Omituinen hyökkäys, osoittaa hyvin sen, että eläinten aivoituksista ei koskaan voi tietää etukäteen, vaikka jälkeenpäin tilannetta voikin yrittää järkeillä ja hakea selitystä eläimen käyttäytymiselle.

Kisulaiseni, joka siis kortteeraa nykyisin vanhemmillani, alkaa pikkuhiljaa sietää poikaa, mutta hyvin tarkkana täytyy olla aina, kun taapero kissaa lähestyy. Pojan kädessä on pienet raapamat jäljellä, kun koitteli vähän kissan häntää... ihan hyvä vain, sen jälkeen ei arvannut nyhtää enää! Oili on kyllä todella pippurinen kissa, mutta hienosti on ymmärtänyt vähän katsoa varpaitten läpi pojan lähmimisyrityksiä.

Pukeutumisjutuista; enhän mä ole älynnyt mitään kurapukua ostaa! Mikä pässi, taas. Kaveri toi viimeksi käydessään Reiman välikausipuvun lainaan, "aattelin et voisitte tarvita", ja minä että "aha, no niinpäs muuten tarvitaankin"! Daa.
Eli tarttis vissiin marssia jonnekin kurapukuostoksille. Kirppareillakin olen vain katsellut kummipojan kokoisia, kun tiesin että tarvitsee, ei sitten tullut mieleen että omakin poika saattaisi tarvita.
Hei muuten, mitä te näillä nollakeleillä puette lapsillenne vaunureissuille? Onko joku käyttänyt toppapussia tai vastaavaa rattaissa talvella ja vieläkö käytätte? Meillä mies sitkeästi edelleen survoo muksun edelleen siihen pussiin, vaikka yllä on toppahaalarikin...

Ja kukas kysyi puhumisesta, ei muista enää kun siitä on jo vartti kun luin, ei meilläkään sanota muuta kuin "kii" (=kissa/melkein mikä tahansa) ja "kis"(kissa) ja loput on bääbää ja gblfm-linjaa.

 

Tuiskunen, meillä mies kävi ostamassa polkupyöräliikkeestä istuimen ja kypärän, eli olen autuaallisen tietämätön ominaisuuksista. Mutta lehdessä tänään näin että Prismassa olisi sama istuin + muu kypärä tarjouksessa yhteensä 59 ? joka on kyllä reippaasti vähemmän kuin mitä meidn maksoi.

Ja koira puri päähän, huh! Mun siskolla on kaksi koiraa ja olen aina ihan tosi hermona kun ollaan samaan aikaan mummolla tms, ko yksilöt on sen verran arvaamattomia että en uskalla keskenään jättää. Kamala juttu toi pureminen kyllä! Mä olen niin ikävä akka kyllä että anoppi ei tosiaan pääsisi rauhoittelemaan, saati että muita koiria syliin tulisi. Onneksi näin pienet viel unohtaa, äidit vaan ei taida!

Voi Mae teidän sairasta! Tosi kurja kun noin äkäinen tauti. En ihmettele että yöllä huutaa jos korvaa sattuu, muistan ikuisesti että korvatulehdus voi sattua ihan kamalasti.

Labello, meillä poika puhuu kyllä mutta ei mitään kovin selvää. 'Lamppu' taitaa olla edelleen ainoa ihan selvä sana. Vaippaa ja hauvaa sanoo mutta ne on aika epämääräisiä, en ole edes oikein osannut odotella että alkaisi jutella.

Eilen oltiin puistossa ja todistukselle teidän jutuista, muilla oli kurahousut paitsi meillä. Ens kerralla sit meilläkin, oli sotkuista puuhaa mutta ihanaa huomata kuinka poika tykkää keinua ja laskea liukumäkeä. Nyt löysi hiekkalelutkin ja niilläkin tykkäsi leikkiä. Miten muuten pihalla kuuluu leikkiä, saako lapset koskea toistensa hiekkaleluihin vai pitääkö pyytää lupa tms? Mä ajattelin että antaa mennä vaan ja tutustua jne kun kerran haluaa

Vaunuissa on ollut toppapuku, viime viikolla jätettiin toppapussi pois. Lähinnä koska saappaat ei mahtuneet pussiin mutta eiköhän sen muutenkin jo voi jättää?

 

MAE :hug: :'( Voi itku! Toivottavasti saatte apuja pian tuohon ja pääsette kotiin. Voimia.

TUISKUNEN |O |O Karmeaa tuollainen! Penteleen elukka...
Tilanne saattoi olla koiran mielestä kummallinen, uhkaava ja kun siinä sähläsi vielä muita koiria, vieras paikka jne...
Mä olisin kans saanu kilarit.
Meidän koirahan murisi Kaapsulle, kun läks liikkeelle 6kk ikäisenä ja piti moista otusta tosi uhkana. Oltiin helisemässä ja mietin, et koiralle tulee lähtö, jos yhtään elkeitä kiinni käymiseen.
Sanotaan, että on hyvä, että koira murisee, sillä se kertoo, että tilanne on nyt uhkaava tai jotain. Pidettiinkin vauva ja koira tosi etäällä... Mut tuo että piski käy suoraan kii... Au au! Varmana en enää haluaisi samaan tilaan lapsen kanssa. Onneksi ei käynyt Axulla pahemmin!
Nykyisellään Kaapsu käyttää koiraa alustana sohvalle kiipeämiseen ja saattaa kaatua mätkähtää päälle ja ei piski pihadakkaan. Pihallakin kulkee ukkelin kanssa peräkänaa :heart: Tai päivystää vieressä, kun toinen on lapiohommissa.
Kaksijalkaiset ihmiset on siis jees, mutta nelijalkaiset jotenkin outoja...
Avainsana tähän on ruoka... Ahne koira ja syöttötuolissa ruokaansa huiskiva 10kk oli se taikasana täällä.
Mut joo vieraisiin koiriin suhtaudun tosi varovasti.
Appiukon koira meinasi purra Kaapsua vauvana, kun isosisko vei sylissään vauvaa moikkaa koiraa ja koira jotenkin tilannetta säikähti. Onneksi oli nopeat refleksit tytöllä ja sai kiskastua ukon syrjään.

LABELLO sanat tulevat aikanaan. En olis yhtään huolissani. Pieniä nämä vielä ovat.

He kirjoitan tätä nyt kolmatta tuntia... Enkä enää muista mitä piti sanoa!

Seranzu ja Kaapsu auto, auto, auto, auto... auto mies

 

Voi p****, kirjotin just pitkät tekstit ja sit kaikki katos :headwall: :headwall: ei jaksa kyllä kaikkee uusiks

Jospi, kiva et reissu onnistui hyvin

Mae, kovasti jaksamista sairastelukierteen kanssa :hug: varmasti syö voimia tuo tilanne, ei voi muuta toivoa kuin että löytyisi pikaisesti helpotusta tilanteeseen! Mulla itsellä ei aikanaan auttanut lopulta muu kuin se kitarisaleikkaus :/

Tuiskunen, voi kamala mikä tilanne onneks ei sattunut mitään pahempaa vaikka olihan tuossakin jo pikkuiselle ihan tarpeeks kun oikein reikiä tuli päähän, voi pientä ja se anoppi siinä sähläämässä vielä, voi apua meillä kans koira ja aluks pelkäsin et kuinka suhtautuu Saraan, et jos on jotenki mustasukkanen, mut onneks mitään sellasta ei oo ollut, mut oon aivan varma että jos kerrankin kävis kiinni tyttöön niin se olis koiran menoa, en kyllä enää pystyis koiraa kattoon sen jälkeen.

Sanoista, meillä tällä hetkellä löytyy äiti, iss=isi, vauva, tittaa=ottaa, muu onkin omaa höpötystä =)

Vaunuvaatetuksesta, meillä vaunuissa edelleen makuupussi, joka ollut myös talvella käytössä. Vaatetuksena normit sisävaatteet ja sit laitan yleensä jotain vielä väliin jos vaikuttaa viileeltä ulkona, villasukat ja äp:n töppöset sekä käsiin äp:n kintaat (vielä ei oo tullut ostettua kevyempiä hanskoja ) keväthaalari päälle ja pipo, tulipas tarkka selvitys

Nyt iltatoimiin mars :wave:

 

Maelle kovasti voimia. Kiurjaa kun teillä ei nuo sairastelut ota loppuakseen!

Tuiskusen Axulla on ollut kyllä kauhea tilanne Koirista ei ikinä tiedä varmasti ja olis kyllä koirakin saanut kyytiä! Vaikka koiraihminen olenkin, niin ei silti saa käydä ihmisten päälle! Ja anopin käytös, voi jee...

Sanoja selkeästi tulee vain kakka (mikä voi tarkoittaa melkein mitä vaan), äiti välillä, pappaa myös toistelee. Mutta en usko että osaa vielä yhdistää sanan ja sen merkityksen, kunhan vaan toistelee ja omiaan höpöttää. Sitten jää joku esim. pappa "päälle" ja sitä toistellaan koko ajan pappappapaa.... Aikanaan ne sanat löytyy. Tässäkin on lapsikohtaisia eroja, toisilla on parivuotiaana jo laaja sanavarasto ja toiset sanoo vain muutamia.
Eikä tyttö vielä osaa osoittaa kun lamppua pyydettäessä. Joitain kehotuksia on alkanut ymmärtää, kuten vilkuttaa ja moikkaa pyydettäessä, ja antaa tutin pois.

Vaunuvaatetus makuupussin jätin jo pois. Eilen oltiin kävelylenkillä n. 1½tuntia ja laitoin sukkisten ja bodyn päälle vain toppapuvun, töppöset ja rukkaset sekä kypärämyssyn ja ohuen pipon.
Ulkovaatetuksesta muutenkin, äsken vein tytön hoitoon (kun meinasin yrittää siivota tätä kämppää ennen töihin menoa, ja täällä vaan istun kahvilla) ja laitoin vk-haalarin, villapuvun ja kurikset mukaan.

Saa nähdä kuinkat ytön hoitopäivä menee tänään kahden viikon jälkeen :headwall: Oli vähän näitä sairasteluja ja pyhiä ja äidin vapaapäiviä tässä välissä...

 

Voi Mae :hug: :hug: :hug:

Tuiskunen ja Axu TSIISÖS!!!! Meni oikein kylmän väreet. Tykkään joo toisten koirista jos ne on kivoja, mutta olen kuitenkin kissa-ihminen. Täytyykin olla varovainen ja pienempänähän meitin typy sai koiran pusuista pariin otteeseen ihottumaa naamaan, joten hyvä syy pitää koiruudet etäällä

Sanoja ei ole, aiempi äittäkin on kadonnut jonnekkin tai sen kuulee harvakseltaan.

Vaunuista poistin just toppapussin, vaihdoin jalkapeittoon, mut makuupussi ja äippiksen toppapuku, + -hanskat edelleen. Yks pvä oli kevyemmät hanskat niin likka repi ne pois kesken unille menon. Kävi ostaa pari paria niitä hanskahekseleitä, vai mitä ne nyt on.

Hommasin alesta myös sadetakin -50% Reiman ja jotku tavis kurikset. Saappaat kait tarvii vielä? Millaisia saappaita tms kenkiä olette hommannut lätäkköleikkeihin? Noill ameitin uusilla Tutan nupukkikengillä ei taida olla asiaa vesikeleihin vaikka käsittelinkin ne jollain suoja-aineella.

Niin ja maisamyöhäsen toppahaalari-shoppingit meni hieman mönkään eilen, ku kaikkihan on jo myyty tai siirretty varastoon odottamaan ens kautta :kieh: No yritin kuitenkin olla fiksu.

Vihdoin mekin päästy vaunuttelemaan kun tiet sulat, pikkusen mahaa kivistelee, mutta se ikävä pistäminen on loppunut, kun vaunut liikkuu asfaltilla kuin itsestään

Jep, ruletan vielä pimennysverhoa, koska meillähän herättiin välillä klo 7:kin, tosin talvi-aikaa, mutta siis tänään oli kaiken huippu ku herättiin vasta 9.30 ( klo 9 aika normaali ). Että meillä kylä auttaa tuo pimennetty huone, jos joku vielä hankintaa pähkii, vaikka kaikilla siis tosiaan ei.

Tänään mennään uikkuun

33+4 HM ja pikkuneiti 1v 2kk

 

FB tökkii taas, niin että laitan Siniraidalle synttärionnittelut tänne :flower: :hug:

Tuisku: Apua! Mun siskolla on tosi kiltti irlanninsetteri, mutta myös ärhäkkä bernhardilainen, tosi kova talonvahti, ja jännitän jo nyt, että kuinka mahdutaan samaan huusholliin jos ja kun mennään käymään :/

Maelle paljon jaksuja :hug: , varmasti riipii tuo jatkuva sairastelu!

Labello: Puhumisessahan on tosi paljon yksilöllisiä eroja, Einstein alkoi puhua vasta 4-vuotiaana. Mutta koska tyttö lähti niin aikaisin kävelemään, itse mainitsisin tuosta siellä neuvolassa. Nimittäin Suomessa on havaittu, että aikaisin kävelemään lähteneillä on enemmän puhevaikeuksia kuin normaaliin tai myöhemmin kävelemään lähteneillä ja nykyään neuvoloissa pitäiskin puuttua tuohon asiaan aika aikaisin, koska aikaisin aloitetulla puheterapialla se normaali puheentuotanto aikaistuu. Tällaisia vauvoja kutsutaan Speedy babies -nimella, googlettamalla saa lisää tietoa. Miehen poika oli just tällainen speedy eli tosi fiksu ja nopeaälyinen, nopea liikkumaan mutta myös niin nopea puhumaan ja ajettelemaan, ettei suu pysynyt perässä. Eli vokaalit ja konsonantit menivät sekaisin ja ulos tuli tosi epäselvää puhetta. 3 vuoden puheterapian jälkeen puhuu nyt 7-vuotiaana ihan normaalisti, mutta jos siihen ois puututtu aiemmin, olisi kestänyt terapiakin vähemmän aikaa. Eihän teidän tapauksessa todellakaan välttämättä ole asiasta kyse, mutta neuvolan täti toivon mukaan osaa arvioida tapausta paremmin, kun tosiaan lähti kävelemään niin aikaisin.

Meillä Greta on kyllä tosi kova kommunikoimaan myös verbaalisesti, kaikki samanikäisten lasten mammat sitä täällä hämmästelee, en enää edes tiedä, paljonko sanoja on. Ei äännä niitä vielä kaikkia hyvin, mutta on oikea apina matkimaan. Oltiin ihan äimänä, kun tässä yksi päivä lausui ihan täydellisesti basta, eli riittää italiaksi, kun syötettiin, yleensä vaan huitoo käsiä ei:n merkiksi, nyt sekä huitoi, että toisti basta. Nyt on aika lailla 50-50 suomea ja italiaa ja tietty paljon omia sanoja. Puhuu oikein lauseilla sitä omaa kieltään, kauhea papupata niin kuin äitinsä Toistelee paljon myös omia sanoja, en kyllä aina tiedä, että mitä niillä tarkoittaa.

Ikeaan oli tarkoitus mennä, mutta miehen koneesta pidätettiin huumekuriiri eikä ole vieläkään kotona. No, joku toinen päivä sitten.
:wave: Lentis ja höpöttävä Greta 14kk :heart:

 

Heippa taas!

Pikaiseen kommenttia..

Sanoja meillä tulee vielä aika vähän; äiti, abnani=banaani, ättaatta=äiti antaa, ammuu, nam nam, eepä=leipä, immu=pingu, is=isi mutta ymmärtää kyllä hämmästyttävän paljon. Osaa tuoda melkein minkä vaan lelun tai kirjan tai muun esineen minkä kanssa ollaan leikitty jos pyydän ja tietää mitä tarkoittaa mennä syömään, välipalalle, potalle, pyykkejä laittamaan ( ), imuroimaan (siivouskoulutus on jo alkanut )... Tänään alkoi yks kaks auttamaan pyykkien laitossa; ojenteli mulle märkiä sukkia ja kalsareita lattialta ja mä nostin kuivumaan, pojalla oli yltiöhauskaa kun mä sanoin aina "kiitos" kun antoi pyykkiä...

[/b]Seisomaan meillä noustaan terhakkaasti ja kävelyautolla painelee pitkiä matkoja, mutta itsekseen ei ole vielä ottanut askeltakaan. Rauhallisen ja varovaisen oloinen tuo poika on, taitaa tulla äitiinsä... Paitsi että on isänsäkin ollut rauhallinen kunnes sai jalat allensa .

Pottailu onnistuu kyllä ainakin toistaiseksi ihmeen hyvin, lähes joka kerta ollaan "saatu saalista". Paljon on tietysti siitä kiinni että itse "haistaa" tilanteen milloin sinne pottaan vois jotain tulla. Aamupuurolta ja ruualta mennään yleensä istunnolle.. Hauska kun sinne pottaan pitää aina pojankin saada kurkata ja yhdessä sitten ihastellaan mitä tuli..

Meillä isäntä täyttää tänään pyöreitä vuosia ja käytiin pojan kanssa hommaamassa isille synttärilahja. Nyt tarttis alkaa valmistelemaan herkkuillallista synttärisankarille..

Kuulumisiin!

 

No nyt en sano enää mitään noista boldauksista..... :headwall:

 

moi! Sairaalasta terkkuja. Pikaisesti vaan omat kuulumiset, kun puhelimella surffaan. Eilen siis tk lääkärin lähetteellä mikkelin sairaalaan lastenosastolle. Tulehdusarvo oli 139 ja muutkin arvot päin honkia. Päivystyksessä sitten varmuudeksi keuhkokuvat. Niissä ei mitään, onneksi. Nyt sitten on tärykalvot puhkaistu ja korvat imetty. Antibiootti menee nyt myös suonen kautta. Oon vaan itkeny ja tärissyt toimenpiteiden aikana, kun ne on ollut ihan kauheata kidutusta. Kanyyliakin yritettiin laittaa vaikka mihin ennen kuin saatiin ranteen sisäpuolelle. Nyt onneksi se korvapolin ylilääkäri otti asiakseen hoitaa joonan kuntoon, lastenlääkäri olisi jo kotiuttanut. Olin tiukkana ja sanoin ettei mihinkään lähdetä ennen kuin joona on kunnossa.
Ja nyt on uusi putkitus ja kitarisan poisto sitten 2 viikonpäästä.

 

Voi mae teidän poikaparkaa :hug: . Hyvä että joku nyt otti Joonan hoidon käsiinsä,ja hienoa kun oot pystynyt oleen tiukkana siinä asiassa! Mutta kamalinta varmaan mitä äidille voi olla,on katsoa kuinka omaa lasta sattuu,jos ei pysty toista auttaa... Itku meinaa tulla,kun ajattelenkin teidän tilannetta :ashamed: . Nyt toivotaan KAIKKI että Joona saadaan kuntoon!

Ja tuiskunen HUI! Koiraihminen minäkin,mutta ois voinu piski saada kyytiä... Toivottavasti ne positiiviset kokemukset sitten Axulle toimii,aikahan sen varmaan vasta näyttää...

Tänään oltiin ekaa kertaa ulkona vk-haalarilla( hei miettikää: 68cm reima meni viä!! Pakko oli kokeilla,ja menihän se.Vähän kyl kinnas pyllystä,kun sylissä tyttöö kannoin,joten kyl se joutaa jo pois laitettavaks kuitenkin En sit viittinyt enää vaihtaa isompaan siinä lähtötohinassa,joten viä tänään ulkoiltiin kuuskaseissa...). Alla oli body,sukkikset ja ohuehko collariasu,ja ihan oli lämmin tytteli vaunulenkin jälkeen. Tosin meillä vaunuissa vielä sekä äp-toppapussi ETTÄ vaunujen oma jalkapeitto. Pussi oli vaan pehmusteena pyllylle ja selälle,ja jalkapeitto kyl siin paikallaan,muttei vetska kiinni... Tähän asti oon pitäny äp-toppahaalaria(alla vaan body+sukkikset) vaunu-unilla ja kelin mukaan joko auki tai kiinni sitä makuupussia...

sanoja meillä ei oo muita kuin se "anna",joka tarkottaa kyllä just sitä! Kovasti pulputtaa tavuja ja omaa kieltä, pappa tulee usein kun pappa on näköetäisyydellä,mutta papapapa kuuluu muutenkin tohon pulputuslitaniaan... Ymmärtää kyllä niin uskomattoman paljon asioita,että itteäkin välillä hirvittää... Ykspäivä eräs sukulaistäti (jonka Isla on nähny ehkä 5 kertaa),kyseli tytöltä juttuja tyyliin:" Osaatkos jo hienosti kävellä? Olitko tänään ulkona? Kävelitkö siellä? Kaaduitko ollenkaan? Sattuiko sua sormeen kun kaaduit? Puhalsiko äiti pipiä?" Ja tyttö joko nyökkäs tai pudisti päätään aina oikein!! :heart: Osuko sit vahingossa joku kohdalleen,en tiedä,mutta pakosti osan ymmärsikin(no tottakai oma kultarakaspupuli tietysti kaiken ymmärtää... ).


Päiväunista vielä: nukutaanko teillä vielä useampia päikkäreitä,vai joko riittää yhdet? Meillä pikkuhiljaa Isla pari kk sit alko välillä nukkuun vaan yhdet päikkärit joinain päivinä,ja nyt ollaankin saatu ne toiset jo pois. Pääsääntöisesti nukkuu vaan yhdet n.1,5-2,5h päikyt alkaen puolenpäivän maissa. Ja tää on ihan hyvä rytmi ollutkin,kun on säännöllisempi aika ja pidemmät unet. Ennen nukkui ne kahdet 30min-1,5h unet vähän miten sattuu... Yöunille menokin on sujuvaa,kun kahdelta herännyt tyttö alkaa seittemän jälkeen olla jo aikas rauhallista plikkaa,ja kasilta sit nukahtaakin omaan sänkyynsä. :saint: Ei kyl pitäis täällä kehua,tulee pian omaan nilkkaan...

Tatuka ja ihanakultarakas kaikenymmärtävä Isla :heart:

 

Yhdet päikkärit on nukuttu nyt jotain kuukauden tai pari. Piteni huomattavasti unet meilläkin, kun nuýt nukkuu 2-3h, aiemmin 45min-1,5 tuntia maksimissaan, sitten oli aina vain vaikeampaa saada päikkäreille varsinkin iltapäivällä. Meillä herätään 7-8 aikaan ja päikkäreille 13-14 välillä.

Ymmärryksestä: siis kyllä tämän ikäisellä voi olla jo aika laajakin passiivinen sanavarasto, sen aktiivisen sanavaraston kanssa kehitys on tosi yksilöllistä, mutta passiivinen kehittyy paljon nopeammin, siinäkin tietty vaikuttaa, että paljonko on lapselle puhuttu ja selitetty asioita. Eli et tatuka varmasti vain kuvittele, kyllä tämän ikäiset voi tajuta jo paljonkin.

 

Maelle vielä :hug: :hug: :hug: Noi tutkimukset ja muut on kyllä aika horroria pienten kanssa, ja se sairaalassaolokin. Voi että. Täydet sympatiat. Toivottavasti asiat on jo paremmin.

Päikkäreitä meillä tarvitaan vielä kahdet silloin, jos yö on ollut tavallista huonompi tai aamu alkanut tavallistakin aikaisemmin. Normaalisti nukkuu yhdet unet, n. 2 - 2,5 tuntia.

Selkeitä sanoja meillä ei oo kauheesti, sellasia "sinne päin" aika paljon. Kahden sanan yhdistelmiä on jo kaksi - "en anna!" ja "ei ota!" Välttämättömiä, että pärjää leikeissä veljen kanssa... Muutenkin musta tuntuu, että Vilja omaksuu eniten sanoja isoveljeltään. Siltä puuttuu vielä useampi kirjain puheesta, joten meillä on varmaan kohta kaksi t-kieltä puhuvaa pikkuista, ja äiti saa toimia tulkkina, että muut tajuis. Onneks on koulutus siihen hommaan.

 

Maelle :hug: Tuo on ihan kamalaa, kun pieni kärsii eikä voi auttaa. Meillä oli silloin pari kk sitten sairaalareissulla ihan sama juttu sen kanyylin laiton kanssa, se oli ihan kauheeta!! Musta niiden pitäisi heti kutsua se anestesialääkäri paikalle laittamaan se kun selkeästikin sen laitto tämän ikäisille on tosi vaikeaa! Onneksi saatte nyt hoitoa siellä ja Joona paranee. Koita itsekin levätä aina kun voit, tuo on niin rankkaa!!

Jäykkisrokote, mä tarkistin sen niin tosiaan, sehän kuuluu siihen yhdistelmään mikä noille on annettu jo kolmesti

Ymmärrys ja sanat, täällä ei oo oikeastaan myöskään mitään selkeitä sanoja. Äiti tulee välillä ihan selkeästi, mutta en oo ihan varma tajuaako tyttö sen tarkoituksen kun välillä se tilanne ei mitenkään liity minuun missä sen sanoo... Koiria tai muitakin eläimiä tai niiden kuvia kun katsoo niin tulee aina "röh röh". Se on aika huvittavaa En tiedä mistä on oppinut, ei me olla ainakaan tuollaista kurkkuääntä opetettu...
Ymmärtää kyllä uskomattoman paljon asioita, välillä tosiaan joutuu ihan ihmettelemään että miten tuon ikäiset osaavatkin poimia sanoja puheen seasta. Kysyttäessä osaa näyttää nenän, korvan, navan ja varpaat itseltä, äidiltä ja isiltä. Tosin aina kun kysyy että "missä ..." niin ekana tulee osoitus nenään ja "tää"

KÖ 15+ ja Helmi 13,5kk

 

Mae, kovasti voimia molemmille! Onneks ootte nyt siellä sairaalassa ja Joona saa hoitoa, toivotaan että nyt loppuu korvakierre siihen :hug:

Päikkäreistä, meillä jo pidemmän aikaa menty yksillä päikyillä n. 13-14 välillä nukkuu ne yleensä, iltaunille menee sitten klo 20-21.

Sanoista, tällä hetkellä hokee useaan otteeseen tittaaa tittaaa sitä ei aina tiedä mitä tarkoittaa kun aluks luulin et se tarkoittaa ottaa, mut se tulee kyllä vähän joka tilanteessa eikä siis aina silloin kun esim. pyytää jotakin matkimista on täälläkin, mm. virkayskää osaa matkia, eli kun jompikumpi meistä vähän köhii niin heti neiti kröhistää kurkkuaan perässä

Kohta pitäis lähteä ostaan tapettia ja lattiamatskua "uuteen" makkariin, josta piti ensin tulla Saralle huone mut todettiin että tyttö saa meidän nykyisen makkarin huoneekseen kun on isompi huone, kiva kun pääsee taas sisusteleen

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Kareliini ja Sara pian 1v.1kk :heart:

 

Voi että Mae! tosi kurjaa kun toinen kärsii, mutta jos nyt tulisi kunnolla kuntoon.. Tsemppiä!

Päiväunia meillä nukutaan vieläkin kahdet.... Ei vaan mitenkään onnistu kun poika herää joka aamu klo5.30-6. Väkisinkin alkaa siinä puol10:n maissa jo simmu lupsumaan. Nukkuu aamupäivällä n. tunnin ja iltapäivällä yleensä vähän pidemmät eli 1,5-2tuntia. Päivän päikkärien yhteiskesto on aika tarkalleen 2,5-3tuntia. Se on siitäkin niin kummallista että vaikka kuinka yritän venyttää iltaa myöhäsempään niin jätkä herää joka tapauksessa noin aikaisin. Sitten oiskin ihan eri juttu jos nukkuis aamuisin pidempään esim.8-9 asti niin varmaan onnistuiskin vaan yhet unet...

Miten paljon teillä muuten lapsukaiset syövät iltapalaa? Meillä menee pari desiä puuroa ja pieni pala leipää... Oon miettinyt että pitäiskö antaa vielä jotain enemmän jos jaksais nukkua sitten pidempään aamulla..? Mut välillä vaan tuntuu että on ihan täys tekeminen että saa tonkin verran iltapalaa menemään. Äh, en tiedä. Sitten nukkuu taas sen takia huonosti jos on ihan ähkyssä...

Nyt hetkeks pitkäkseen.

 

:hug: teille kaikille! Pahimmasta veetutuksesta anoppi+koirayhdistelmää kohtaan päästy, johtunee varmaan 300km välimatkasta Miehen kanssa osasin puhua asiasta vasta keskiviikkoiltana ja olin niin täysin yllättynyt, kun ei alkanutkaan puolustelemaan vanhempiaan + koiraa vaan oli mun kanssa täysin samaa mieltä, että koiruus sais joutaa ainakin ulos meidän vierailujen ajaksi. Uhkas tehdä soiton ennen kyläilyä ja pakottaa koiran huushelvettiin

Sanoja ei meillä tule myöskään vielä. Omaa juttua ja uusimpana hillitön kiljuminen Lentiksen juttu speedy-vauvoista on kyllä varmaan ihan totta, koska Axu otti ensi askeleet ennen 10kk ikää ja muutenkin on ihan ad/hd. Tuntuu nimenomaan, että ei ehdi keskittyä siihen puhumiseen. Ollaan huomattu, että aamuisin, kun on vielä vähän pökkyrässä, tulee eniten "ymmärrettävää" juttua. Mies sanoi, että hänen mielestään joku aamu huhuili pinniksestä "iti" ja "äitä" ja tänä aamuna aika pian herättyään meni katsomaan kissaa sohvalle, koski etusormella kissaa nenään ja lausui lähes selvästi "elvis" (kissan nimi). Oli jotenkin liikkis hetki :heart:

Jäykkisrokote tosiaan tulee siinä kolmoisrokotteessa mukana.

Mae, voi kurjuuden kurjuus. Olen ihan sitä mieltä, että sairastelu Joonan kohdalla saa nyt loppua!! Miten ihmeessä sä jaksat, iso :hug: sulle. itsekin olen väliin ihan död, ja mun lapsi sentään on suht terve, muuten vaan hullu sähköjänis

Lassien Suprafill vk-puku on tosi toimiva! Hoitotätikin kehui heti ekan päivän jälkeen, että on tosi hyvä puku. Meillä talveks odottaa kaapissa samanlainen, mutta toppaversio (kiitos kummitädille!).

Vaunuissa/rattaissa on vielä lampaankarva pyllyn ja selän alla, lähinnä pehmikkeeks. Vaatetuksena toppapuku sisävaatteiden päällä, villatumput, toppatöppöset ja kypärämyssy (+haalarin huppu päässä ) ja sitten päällä vielä fleecepeitto+rattaiden jalkapeitto.. Kunhan saan itsestäni irti, niin teen fleecestä rattaisiin "alustan", missä on reiät remmeille. Pysyy sillee paremmin paikallaankin. Aika lämmin paketti on jo noilla varusteilla, pitäis alkaa uskaltaa vähentää...

Viikonloppua naiset!
Tuiskunen ja Alexi 1v2kk+

 

Kiitos haleista ym. kaikille. Tää on sitten tosi omanapainen kirjoitus, haluan vaan purkaa omaa päätäni. :ashamed:

Eilen päästiin sairaalasta kotiin tai oikeastaan anoppilaan. Mä en kykene ajamaan kotiin tai hoitamaan lapsia yksin, oon niin väsynyt. Viiminen yö sairaalassa meni niin että vahdin vain Joonaa ettei kuristu tippaletkuun, kun niin levottomasti pyöri.

No mutta, aloitan alusta tän tarinan.
Mehän siis 5.3 haettiin uusi kuuri korvatulehdukseen ja sen jälkeen pitikin sitten kovaa kuumetta (lääkkeistä huolimatta vielä 38,5-39). Keskiviikkona sitten mentiin TAAS lääkäriin ja oltiin molemmat sitä mieltä, että jonkun viruksen on pukannut siihen korvatulehduksen päälle. Kuitenkin varmuudeksi otettiin verikokeet. En ollut kovin huolissani. Lääkäri soitti vähän ennen klo. 16 ja totesi, että nyt lähimpään isoon sairaalaan. Verikokeet oli sen verran huonot. Crp 139 ja leukkarit yli 20, hemoglobiini oli myös alhaalla (selvähän se, koska Joona sairastellut niin paljon).

Odotettiin anoppi ja esikoinen uimasta ja sitten lähdin anopin ja Joonan kanssa kohti Mikkeliä (joku 100km anoppilasta). Oltiin siellä n. 17.30 ja jo ennen 20.00 oltiin osastolla. Keuhkokuvat otettiin myös, niissä ei onneksi ollut mitään. Yö sitten "nukuttiin" kipulääkkeiden voimin ja aamulla taas verikokeita ja lääkärin kierto. Ai, että se lastenlääkäri oli kyllä ihan syvältä. Se oli vaan "en olisi niin huolissani tuosta tulehdusarvosta, se VOISI olla isompikin. Jos vaikka kotiin lähtisitte...". Siinä kohtaa kilahdin täysin ja sanoin "miksi pitää aina vaan odottaa pahempaa, tuokin arvo on jo ihan tarpeeksi iso. Ei lähdetä mihinkään, ennen kuin Joona on kunnossa!". "No jos sitten huomiseen olette ja katsotaan sitten" oli lääkärin vastaus. Siinä sitten kiukuspäissäni huusin, että "me ei mitään päiviä ja kellonaikoja katella, vaan lapsen kuntoa ja tulehdusarvoja!!!!"

Sitten iltapäivällä tulivat hoitajat sanomaan, että lähdetään korvapolille, korvalääkäri ottaa meidät hoitoonsa. Siellä ensin tutkittiin ja se oli jo hirveätä. Joona kun on kipeä korvistaan ja niitä on ronkittu TODELLA paljon, niin jouduttiin Joona kapaloimaan ja lisäksi yksi hoitaja "makasi" Joonan päällä, yksi piti hartioista ja kaksi päästä. Siltikin herra pääsi vielä pyörittämään päätään. No tää korvalääkäri ei saanut kunnolla imettyä korvia puhtaaksi ym. ja kutsui ylilääkärin. Ylilääkäri tutki ja antoi kaksi vaihtoehtoa; tärykalvojen puhkaisu tai suonensisäinen antibiootti, mulle oli aivan sama kunhan Joonan oloa helpotettaisiin. Puhkaisuun sitten päädyttiin ja mä siirryin käytävälle tärisemään ja itkemään. Kauhean kuuloista kun toinen kirkuu "äitiäitiäiti, auauauauau". Kuitenkin tämän jälkeen lääkärit päätyivät vielä siihen suonensisäiseen antibioottiin. Tästä alkaen oltiin sitten korvapolin asiakkaita, asuttiin vaan lastenosastolla (onneksi, koska se lastenlääkäri oli niin....öö... p**** ).
Kuitenkin se lastelääkäri sitten tuli laittamaan sitä kanyylia. Sanoin "laittakaa ranteen sisäpuolelle suoraan, sitä ei saa muualle. Pari viikkoa sitten ollut tiputuksessa ja oli sama ongelma". Poistuin taas huoneesta, olin jo niin väsynyt että itkin vain. Kurkin kuitenkin ovessa olevasta ikkunasta ja kas kumma, siellä se lääkäri tökki neulalla Joonan otsasuonia, käsivarsiin useaan kertaan, nilkkojakin katseli. Vihdoin (½h jälkeen) kanyyli oli paikallaan, ranteen sisäpuolella. Lääkäri tuli tyytyväisenä ja sanoi "olisi pitänyt kuunnella sinua, siellä se nyt on ranteen sisäpuolella". Niin ja Joona on kuin neulatyyny, otsa mustana rei'istä, samoin kädet. Kyllä suutuin taas. No mutta pääasia, että kanyyli nyt oli ja antibiootti lähti menemään sinne. Yöksi tuli vielä nesteytys, kun Joona ei oikein ottanut päivän aikana nesteitä.

Aamulla oli vielä korvapoli, korvissa ei märkää ja crp tippunut edellispäivän 143 . Lupa kotiin antibiootti kuurin kanssa. Se lastenlääkäri vielä varmisti hengityksen ja se oli ok. Sitten rupesi tenttamaan "oletko ajatellut tutista vieroitusta, se on usein syynä näihin tautien pitkittymisiin". Joo, olen. Mutta jos lapsi sairastanut joulusta lähtien, niin en mä ala kipeätä lasta huudattamaan, kun huutaa jo muutenkin!!!!!! Lopuksi sitten vielä viisasteli "voit sitten seuraavalla kerralla sanoa, että kanyyli ranteen sisäpuolelle, kun ei sitä muualle ole saatu". Tää oli se lause, että piti tosissaan hillitä itseäni hyökkäämästä tän juipin kurkkuun kiinni.

Anteeksi vuodatus, mutta oli taas sellainen retki. Toista en toivo ikinä!

21.4 on sitten putkitus ja kitarisanpoisto, toivottavasti herra pysyy terveenä siihen asti. :/

Mae ja toipilas