Tervetuloa mukaan joukkoon
Lumienkeli!
Pari viime yötä olen saanut nukkua ilman vessareissuja ja valvomisia. Joku täällä joskus kaaaauuuuaaaan sitten mainitsi, että vessassa saa rampata jatkuvasti, kun tulee kerrallaan vaan pieniä lirauksia. Niin mullakin jo pitkään ollut, mutta nyt parina päivänä on taas saanut lorotella ihan normaalisti. Nyt alkoikin epäilyttää, että onkohan pirpana ottanut ja kääntänyt itsensä istuvilleen tuolla massussa
Ihan kuin olis nimittäin äsken hikkakin tuntunut tuossa ylhäällä, kun aiemmin ovat tuntuneet alhaalla. Voi apua. Yritin just peilailla onko massun muoto jotenkin muuttunut, mutta en osaa kyllä siitä sanoa. Välillä tuntuu myös, että pienokainen möngertää nyt enemmän tuossa rintojen alla ja istuessa saa koko ajan olla suoristamassa selkää. Viikko sitten neuvolassa th totesi, että on vielä ihan hyvin tilaa ylhäällä, kun majaili sen verran alhaalla. Tänään olisi se sairaalaan tutustuminen: pääsisköhän siellä jotenkin ultraan?
No, ens viikolla on kyllä nlalääkärikin, että eiköhän tuo sitten selviä viimeistään.
Äippäpakkaus tuli eilen! Voi kun olikin ihanaa sitä availla ja ihmetellä, vaikka netin kuvia oonkin ahkerasti tuijotellut. Vaatteet tuntuivat käteen kovin "ohuilta", mitenköhän kestävät pesuruljanssia? Mutta väritys oli kyllä kiva, niitä on helppo varmaan yhdistellä. Ja ihan tuli jo keväinen olo, kun oli keltaista ja vihreää.
Täällä on alkanut sataa lunta!
Moni alkaa jo olla tuskainen olonsa kanssa ja toivoo vauvelin syntyvän piakkoin. Minä taas toivon, ettei nyt kovasti paljon ennen laskettua aikaa tulisi. Meillä on nimittäin hyvän ystävän (miehen serkku) häät 10 päivää ennen laskettua aikaa ja todella toivoisin niihin pääseväni - yhdessä kasassa. Olenkohan ihan kahjo? En nyt ajatellut siellä mitenkään humppaavani, mutta olisi ihanaa päästä nauttimaan heidän juhlastaan ja onnestaan. Ystävälläkin on ollut kaikenlaisia vastoinkäymisiä elämässään, joten on hienoa, kun nyt asiat ovat mallillaan.
Synnytyksestä olen sen verran ajatellut, että toivoisin pärjääväni aluksi ilman (lääkkeellistä) kivunlievitystä, mutta varmaan se epiduraali olisi sitten hyvä lopuksi, kun ei enää kestä. Kuinka kauan sitä sitten kestää ilman onkin ihan arvoitus :/ Amme ainakin kiinnostaa. Ja pystyssä ja liikkeessä haluaisin olla mahdollisimman pitkään, kun siitä olen kuullut niin paljon hyvää. Mutta ihan avoimin mielin ajattelin tähän lähteä, kun ei sitä voi niitä omia tuntemuksia kuin arvailla tässä vaiheessa.
Mutta nyt täytynee yrittää päästä tuohon imurin varteen kiinni. Tuo neule vaan koukuttaa sen verran, että siitä on vaikea irrottaa otettaan. Etukappale lähestyy siis loppuaan ja hihat olisi vielä jäljellä, että saahan sitä vielä tikuttaakin ennen kuin pääsee kasaamaan.
nimiko ja Sinttura 35+2