Helmimasut 2009 ~HELMIKUUSSA~ Vol.2

Kuume ei tainnu mullakaa. =) Tuntuu hellittävän, vaikka tosi kipeitä jo tulikin. Ei TIETENKÄÄN säännöllisesti.

Pixie no voi harmi. Meni mun sherlockailut nyt vähän pieleen. Olin lukevinani, et olit siellä lauantaina. :D Mut et sä sitten ollu kukaan niistä, jotka oli meidän kanssa yhtä aikaa. :D

Seranzulle isot peukut matkaan! :flower: :flower:
 
Kärppis: Vauva syntyi lauantain puolella, yhdeksän minuuttia yli puolen yön. =) Mut perjantain puolella kävästiin siellä synnytysvastaanotolla puhiseen muutama minuutti käyrillä ennen ku kätilö tajus päästää saliin. :D
 
Kiitos kovasti onnitteluista kaikille ja onnea myös vauvansa saaneille! :flower:

Voisin synnytyskertomusta tässä jakaa.

Eli perjantaina, koko päivän shoppailun jälkeen, vedet meni kello kahdeksan illalla. Onneks oltiin kotona jo, koska sitä holahteli aikasta paljon... Soitin Taysiin ja kysyin et tullaanko heti näytille, mut sieltä suositeltiin olemaan pari kolme tuntia kotona jos pystyy. Tehtiin sitten niin ja aloin siivoomaan ja pesemään pyykkiä. :eek: Supistukset alko tulla heti säännöllisinä, eli n. 5-10 minuutin välein ja kestivät yli minuutin. Siinä vaiheessa kun ne alko sattumaan sen verrran et jouduin ottamaan seinistä tukea pysyäkseni pystyssä, pyysin miestä kellottamaan niitä sekkarilla. Nehän tuli jo 4 minuutin välein. Vaihdoin vielä lakanat :headwall: kävin moikkaamassa teitä :D ja sit lähdettiin näytille.

Synnytysvastaanotolla oltiin vähän ennen yhtätoista ja autolta ovelle kävellessä laskin kolme supistusta. Siinä vaiheessa tajusin et taitaa tulla kiire. Vastaanotolla mut laitettiin käyrille makaamaan ja huomasin vasta kuinka pirun kipeä olin ku jouduin oleen paikallani ja niin huomas kätilökin. Kysyi että ei kai sua ponnistuta, samalla ku kisko multa housuja jalasta. :whistle: Olin 7 senttiä auki 3 tunnin supistelun jälkeen, joten sit lähdettiin vauhdilla synnytyssaliin. Siellä oli aivan ihana kätilö vastassa joka alko heti valmistelemaan spinaalia mulle kun kerroin että edellisestä 2 tunnin ponnistuksesta jäi traumat kun päätyi vielä imukuppiin... Se oli synnytyksen ikävin hetki kun tipat sun muut pinnit jouduttiin laittaan aika vauhdilla ja vähä kovakourasestikin kun oli kiire. Ja jouduin makaamaan taas paikallaan. Mut ilokaasu autto tosi hyvin sillon ku ajotus onnistu, mut se oli aika vaikee saada kohdalleen. Vedin sitä sit varmuuden vuoks aivan liikaa ja viihdytin miestä puhumalla ihan pehmeitä aina ku kehtasin avata suuni ku kätilö poistu salista. :D

Ehdin saamaan sen spinaalipuudutuksen, joka jouduttiin laittamaan vähän normaalia alemmas ilmeisesti mun "tramp stampin" eli alaselän tatuoinnin vuoksi. B) Se ei sit ihan toiminut. Tai toimi täydellisesti jos tarkoitus oli puuduttamisen sijaan saada maha kutisemaan ja takapuoli pistelemään. :p Mutta sillä oli joku placebovaikutus joka auttoi, koska luulin kokoajan et tää on vika supistus, seuraavaa en enää tunne. Se rauhotti ja ilokaasun avulla mentiin eteenpäin... Sit olinkin jo täysin auki ja kätilö anto mun päättää et laitetaanko lisää jotain puudutetta vai alanko harjotusponnistelemaan. Jätti mut hetkeks miettimään, millä aikaa aloin varovasti kokeilemaan ponnistamista ilokaasun avulla joka yllätykseks tuntu ihan mielettömän hyvältä, vei supistuksilta kivun kokonaan. Kätilö tuli takas saliin ja sanoin et voisin kokeilla ponnistaa. Yks ponnistus ja pää synty, loput seuraavalla. En tiedä miten voi olla mahdollista mutta se tuntu pelkästään hyvältä. Kello oli siinä vaiheessa 9 minuuttia yli puolen yön. Pikkiriikki oli niin suloinen et pääsi itku ja kätilötki jutteli keskenään et "anna sille 10 pistettä, sehän näyttää ihan ruusunnupulta" :heart:

Tikkejä ei tullut, olin ihan kunnossa. Sain tytön heti paidan alle pariks tunniks, sen jälkeen miehen paidan alle siks aikaa ku kävin suihkussa ja söin ja sit taas mun paidan alle. Silleen käveltiin osastolle vähän niinku vauva kantoliinassa ja sain pitää iho ihoa vasten koko yön. On kuulemma joku uus juttu mitä ne kokeilee Taysissa ja oli aivan ihanaa. Suosittelen.
 
Kiitos synnytyskertomuksesta Pixie. Aika nopeeta toimintaa sulla.

Täällä menee hermo, juilii niin kipeästi, että ei saa nukuttua, ei kuitenkaan selviä supistuksia. Liman vuotelu loppunut. Taidan ottaa panadolin, jos vaikka sais unta...
 
Kiitos synnytyskertomuksesta Pixie. Aika nopeeta toimintaa sulla.

Täällä menee hermo, juilii niin kipeästi, että ei saa nukuttua, ei kuitenkaan selviä supistuksia. Liman vuotelu loppunut. Taidan ottaa panadolin, jos vaikka sais unta...
 
Täällä yksi taustapalstailija e r i t t ä i n huonosti vietetyn yön jälkeen päättää purkautua iloksenne :p Eli tosiaan kaikki olette minulle vanhoja, hyviä tuttuja päivittäisistä kuulumisistanne- Kiitos siitä! Ja tähän väliin onnittelen kaikkia vauvautuneita tasapuolisesti :flower:

Itselläni laskettu aika oli ja meni (16.2), ja jotain käsittämätöntä koteloitumista tässä ilmeisesti tapahtuu, kun maha-asukki ei vaan lähde syntyäkseen. Kaikki sallitut keinot on kokeiltu moneen kertaan, mutta tuloksetta.. Olo on pääsääntöisesti karmea; juilii, repii, supistelee, mutta mikään ei niin, että kehtaisi matkaan lähteä..

Monettakohan kertaa olen käynyt kampaajalla, kosmetologilla, kaupassa kuuluisin viimeisin sanoin: "vielä kun on yhtenä kappaleena".. Joopa joo- aina mä vaan lyllerrän seuraavan ja seuraavankin kerran!! Ja yhtenä kappaleena! Ehkä pari kiloa vain isompanakuin viimeksi! Great! :)

Hermo on menossa riekaleiksi minun lisäkseni varmasti koko suvulla, miehestä puhumattakaan :headwall: Neuvolatätini lisäsi henkistä kuormaani eilen ilmoittamalla lopun aikataulukuvion, joka menee siis näin: lauantaina keskussairaalaan näytille, jos ei tapahtumia vrt. ei paikat kypsyneet/auki -> uudelleen maanantaina, ja sitten loppuviimein keskiviikkona.

Ja paras kommentti oli, kun kysyin, että milloin joku ENSIMMÄISTÄ KERTAA kurkistais tonne alas olenko kenties uudelleensynnyttäjänä jotenkin jo auki/ paikat kypsyneenä, mihin nla. täti sanoi, että riippuu keskussairaalaan vast.ottavasta lääkäristä katsooko vai ei!! Siis WHAT? Jumankekka! On niin hirveä infektioriski kuulemma! Onkohan sairaalalla steriilit hanskat pannassa vai aseptiikka hakusessa.. Mitenkähän kys. lasaretissa voidaan esim.leikata?? Ihmettelen kovasti näin anestesiasairaanhoitajana.. Täytyykö mun asettua kapinaan vai mitä tässä keksii.. Muutenkin olen varmasti kätilöiden kauhistus ja lääkäreiden painajainen.

No, tästä tilanteesta ei nyt eroon pääse muuta kuin sitä yhtä tietä pitkin, ja se tuntuu nyt kovin esteiseltä jne., mut eiköhän se tästä joku päivä.. ennen juhannusta!

Tsemppiä Teille muille, ja kylläpä helpotti :headwall:

VIRI 41+1 !!!!
 
Seranzulle tsemppiä matkaan :hug:

Tripletti, oikein paljon onnea!! :heart:

Voi kun olisi noin ihana synnytys kuin Pixiellä, kyllä ihan kateeksi käy :)

Täällä turvallisesti edetään kohti maaliskuuta :whistle: ei mitään erikoista, pientä juilintaa välillä ja vuotokin hyvin vähäistä.. Joko-joko kyselyitä tulee kyllä ihan kiitettävästi koko ajan, saas nähdä tuleeko vauva maailmaan lauantaina kun on tulevan papan syntymäpäivä vai meneekö 3.3. asti kun on miehen papan syntymäpäivä jne... :whistle: pääasia olis ettei ainakaan enää kauaa tarvis odotella, on meinaan aikas tukala olotila jo :eek: tänään meen kampaajalle, että näyttäis edes vähän ihmiseltä välillä :LOL:
 
Kylläpä täällä väki vähenee kovaa vauhtia,onnea taas kaikille tasapuolisesti :flower:

Eilen oli neuvola,kaikki ok. Neuvolan eukko arveli että 6.3 olis Tyksin äitiyspoli mut käynnistys ehkä vasta maanantaina 9.3 jolloin 42+2 :eek: :eek: Ei hyvänen aika sentään :headwall:

Mistäköhän johtuu ettei jotkut synnytykset ala ilman apukeinoja? No katotaas montako meitä on täällä vielä maaliskuun puolella :whistle:
Supistuksia nyt meille lopuillekin tosiaan toivois.

Ruttunaama 40+3
 
Pixien synnytys kuulosti aivan mahtavalta! Tommoisen mäkin haluan...

Eilen illalla taas supisteli tasaisesti ja sänky tappoi ne. Mikäköhän tuolla sängyllä on niitä vastaan..? Itkumaili neuvolan kätilölle auttoi kuitenkin ja sain torstaiksi ajan sairaalaan. Katsovat sitten, että mikä tilanne on (oliskin ensimmäinen gyne, joka muhun koskee tämän raskauden aikana) ja että onko mitään mahdollisuuksia käynnistykseen. Hope so. Se vaan varoitteli, että ensisynnyttäjiä ei mielellään käynnistetä ja se ei aina toimi niin hyvin, että älä nyt sitten liikoja toivo.. Toivonpas... :)
 
Viri :hug: Uskon, että alakaa hermo mennä, kun mullakin menee ja tää on kuitenkin 4päivää vähemmän yliaikainen kun sulla.
Samoin Ruttunaamalle :hug: tuntuu, että kamalan pitkälle annetaan nykyään mennä ennen kuin käynnistetään.

Täällä juilinta jatkuu, särkylääkkeen voimin nukuin hetken.
Nyt sauvakävelylle, jos tää juiliminen vaikka muuttuisi supistuksiksi...

Kuume & masussa viihtyvä pikkuinen 40+4
 
Tyttö tuli!

Meille syntyi tyttö lauantaina 21.2.2009 klo 12.49. 50cm ja 3525g. rv 39+6. Kaikki meni tosi nopeasti, ilman kivunlievitystä. Koko synnytys kesti n 1,5h, ponnistus vaihe 3min. eilen päästiin kotiin. isoveljet innoissaan pikkusiskostaan. Koko perhe ihan myyty... :heart: :heart: :heart:
 
Tosiaankin Sisaret- alkaa nimenomaisesti hermo mennä.. :headwall: Eikä tätä tilannetta helpota yhtään se, kun väkisinkin piirtyy mieleen kaikki ne kauhuskenaariot oman työn parista, kun milloin mitäkin äitiä sitten leikkurissa kursittiin kasaan, kun olivat joutuneet yliaikaisia isoja vauvoja pukkaamaan alateitse maailmaan. Silloin aina ajattelin, että noin ei ikinä minulle, mutta.. No, nähtäväksi jää. Näinhän unta joku aika sitten, että syntyi suoraan leikki-ikäinen, joka ajeli sellaisella Plasto-mopolla heti alkuunsa kun kotia tultiin laitokselta.. Toivoen ei ihan niin päättyisi tämä raskaus!

Ja kuten sanottu- ammatin varjopuolia tuo kaikki ylimääräinen hermoilu. Onhan tässä nähty suurimmaksi osaksi iloisia perhetapahtumia sektioiden parissa pyörtyvine isineen nikonit kaulassa =) Kerrankin muistan, kuinka lähdimme leikkaamaan yksisikiöistä äitiä, mutta matkan varrella paljastuikin, että sisässä on myös B-vauva! Äiti aivan paniikissa toteaa: "me on tilattu vaan yksi vauva", johon isä ehättää kiireesti väliin toteamaan henkilökunnalle, että "ottavat kuitenkin kummatkin, kun omia kerta ovat".. Hellyttävää :heart:

Nooh.. Taidan mennä päivälevolle paikkaamaan huonosti mennyttä yötä :(

VIRI 41+1 (edelleen ja kauan..)
 
:heart: ihanaa, TYTTÖ :heart: :heart:

Ps.Mietinkin yksi päivä (mutten jaksanut tarkistaa) onko jakauma minkälainen tyttöjen ja syntyvien poikien suhteen tähän mennessä!?! Siis onko jompiakumpia suhteessa enempi.. ajatus pätkii, kirjoitus ei kulje.. Sori.

Vetäydyn nyt sinne makkariin :x

Viri,viri (jolla viiraa jo päässä) :wave:
 
SADEE80 onnea tytöstä.

Lenkillä ollessa supisteli mukavasti n. 15min välein, mutta loppu taas. Ei ihan koko aikaa viittis lenkilläkään olla... Käyn ehkä kohta kaivamassa stepperin esiin jostain kaapin perukoilta. Aika epätoivoista alkaa olla toiminta.
 
heipä vaan.. täällä päivät menee humussa.. elämä on muuttunut sitten ihan kamalasti vauvan tulon jälkeen, mutta niinhän se on tarkoituskin! poju on kova vaatimaan ruokaa ja taitaa siitä jonkun moinen sylivauva tulla..

mutta ajattelin jonkin moista synnytyskertomusta väsätä.

lauantaina 14.2 menimme suunniteltuun käynnistämiseen kasin aikaan aamulla laitokselle, siinä yhdeksän pintaan sain ensimmäisen sytotecin. Päivä siinä kärvisteltiin, välillä tuli supistuksia, koveni tunti tunnilta, käyrillä oltiin kolmen tunnin välein, mittailtiin voimakkuuksia, kypsymisestä ei tietoakaan iltaan mennessä. noh.. sitten lähdettiin käytävälle kävelemään miehen kanssa siinä kuuden pintaa, ja alko ihan älyttömät kivut, seinistä tukien takaisin huoneeseen, ja just kun pääsin sänkyyn takasin, tuntu älytön paine takapuolessa ja poks, lämmintä vettä holahti ihan reilusti.. siinä sitten miehelle tokaisemaan että soitappas nyt sitä kelloa.. meni lapsivedet.. oli siinä ilmeet kohillaan.. hoitsu tuli ja saattoi wc:hen. siitä ne kunnon supistukset sitten alkoikin.. oli muuten niin kauheita.. ilta kärvisteltiin, jossain vaiheessa sain piikin (en muista mitä lääkettä) ja olo tuli rennoks, mies lähti syömään, tuli vielä takaisin kun kätilö sanoi että yöllä tulee kuitenkin lähtö, saa jäädä mies yöksi kanssa.. yö kärvisteltiin, lämpötyynyn avulla, hieronnalla AQUA-rakkuloilla, jotka muuten oli yhtä tuskaa niiden laitot, ja minuun ei ainakaa tehonneet, uutta piikkiä ja kärvistelyä.. paikat ei auenneet koko yön aikana yhtään, eikä kätilö uskaltanut laittaa uutta sytoteciä kun supistukset oli niin voimakkaat, olis kuulemma jouduttu hillitsemään niitä..

sunnuntai aamulla 15.2 tuli lääkäri katsomaan ja tutkimaan, käyrillä oltu koko aamu ja mitään ei tapahdu, lääkärin päätös: lähdetään saliin ja laitetaan oksitosiini tippumaan ja vauhditetaan kunnolla.. noh yhden aikaan päivällä päästiin saliin ja alotettiin tipat, antibiootti (vesien menosta niin kauan aikaa) ja katetrit, ja epiduraalin sain neljän aikaan.. ai mikä autuus..
kipuja oli siihen mennessä niin älyttömästi.. lääkäri tuli tarkistamaan tilanteen aika ajoin, ja ottivat vauvan päästä jopa 4 erikertaa ph arvoja, kun sen käyrät laski mun supistus aikana. Kuuden aikaan iltasella olin auennut ruhtinaalliset 4,5 cm, ja sit tuli toinen lääkäri arvioimaan mun tilanteen mitä tehdään, ja sieltä se tuli: sektio päätös, olihan se melkonen uutinen, mutta minkäs teet kun et aukee ni et aukee, kasin aikaan pääsin sitten saliin, mies ei päässyt mukaan kun oli päivystysleikkaus, siihen mennessä ei kauheesti pelottanu vielä, kun ei josannut odottaa mitään.. mutta sitten kun saliin mentiin ja porukka rupes valmistelee juttuja ni itkuhan siinä pääsi, epiduraalia lisää kroppaan ja keho turraks..
kaikki oli ihania salissa, kannusti ja oli ystävällisiä. Sitten klo 20.42 kuulu ensimmäinen rääkäsy, poika oli maailmassa :heart: itselle tietty kanssa itku tuli, siinä sitä oltiin poika maailmassa, minä itse verhojen takana, ilman miestä. Poika kävi nopeasti luonani, parit pusut sain antaa, lähtivät pesemään sitä, ja viemään mieheni luokse. Poika oli terve ja kaunis. Syntymämitat olivat tosiaan 3050g ja 50cm, sitten minua aloitettiin laittamaan kuntoon. heräämöön vietiin ja mies oli sillä aikaa saanut pojan luokseen, oli siinä kuulemma melkoinen tunnemyllyty odotella ja katsella kelloa, milloin tuodaan ja mitä tapahtuu..

Heräämöön pääsin joskus 10 aikaan illalla, poika tuotiin luokseni ensi imetykselle, ihanuus oli sylissä. tunteet pinnassa, pari ihmistä auttoi kääntymisessä, kun olin tosiaan ihan tunnoton. maitoa tuli hyvin. kello alkoi olemaan 12, ja ólin vieläkin heräämössä, miestähän siinä tuli ikävä, kun luulin että se joutuu lähtemään kotiin, ilman että saadaan viettää aikaa yhdessä, lupasivat että hän saa tulla heräämöön katsomaan minua, ja taas tunteet pinnassa, siinä me nyt sitten oltiin. yhden jälkeen pääsin takasin osastolle, saatiin olla kolmistaan joku puoli tuntia käytävällä ihmettelemässä nyyttiä, kun mieheni joutui lähtemään kotiin ja minä huoneeseen, poju vietti ensimmäisen yönsä hoitajien luona. kyllä siinä oli yö ihmettelemistä, tunteet pinnassa ja ajatukset sekaisin. siitä se alkoi päivä päivätä molemmat voimistuttiin ja torstaina päästiin kotiin.. noh.. tulipas siitä tunteikas, mutta sitähän se on..

palailen myöhemmin..
Ja kovasti onnea kaikille nyyttinsä saaneille!! vauvan tuoksuista arkea! ja hyvää kannattaa odottaa, ketkä vielä masussa kasvattavat omia kultaisia lapsiaan!
 
unikeko: oli kyllä kiva kokemus, toivottavasti saat samanmoisen. Ja muut kans. =)

Ainoo mikä ketuttaa on se, että mulla on edelleen flunssa. Ei oo ollut kiva niistää ja yskiä synnytyksen jälkeen näiden olemattomien lantiopohjalihasten kanssa. No, mutta tulipahan nekin sit jumpattua heti kuntoon kun on ollut pakko niitä jatkuvasti jännitellä. Toivottavasti vauva ei vaan sairastu. Pitäishän sillä olla mun vasta-aineet vähän aikaa kun raskaanaollessa jo sairastin.

Tsemppiä ja jaksamista viime metreillä oleville ja onnea sadee tytöstä! :heart:
 
Heippa taas! Viimeinen neuvolakäynti suoritettu =) Paino oli pudonnut 1.5 kg ihan siitä syystä, että olen niin täynnä räkää ettei ruokaa enään mahdu :kieh: Kokonaispainonnousu on nyt siis n.6 kg. Lähtöpainoa oli sitten sitäkin enemmän.
Tätsy laittoi lähetteen TAYS:iin. Oli sitä mieltä että nyt on jo syytä käynnistellä, koska mulla on 2 kk kestänyt raju flunssakierre ja lääkitysten putki ja oma olotila alkaa oleen nyt aika romuna. Lääkäri oli sitä mieltä, että tähän flunssaan ei auta kuin synnytys. Lisäks verenpaineet on alkanut nousta varmaankin ihan pelkästä stressistä ja väsymyksestä johtuen :(
Supistuksia ei ole ollut eikä mitään muutakaan mikä voisi viitata että tämä ennen juhannusta syntyisi itsestään. Toivottavasti teillä muilla supistelee minunkin puolesta :kieh:

Ylikypsä Alliemma ja toivottavasti kypsä kuikelo 40+4
 
VIRILLE :hug: Siekinhän alussa/puolessavälissä paljon kirjoittelit tänne jos oikein muistan :) Ja onnea uusille vauvoille :flower: :heart:
En nyt käyny kattoo miten ne tytöt ja pojat jakautuu, mut viimeksi kun katoin oli tasapuolisesti, hippasen enemmän oli poikia. Ja kun muut täällä meillä puhuu miten paljon syntyy poikia nykyään, mutta ainakin nyt helmikuussa on tasapuolisesti menty :)

Täällä ei mitään uutta, nyt taitaa olla se kuuluisa meloni ei ihan jalkojen välissä, mutta lantiossa tulossa kun vaikeuttaa kävelyä. Ja ylämäet on sitten niin vaikeita kävellä (ne pienetkin) kun maha ottaa kiinni silloin reisiin ja tuntuu et ikäänkuin potkin mahaa samalla kun menen ylämäkeä. Ja eilen meinasin liukastua pitkästä aikaa mutta hyvä on kyl tasapaino kun tositilanne tulee!! En maahan asti päässy tällä kertaa kaatumaan edes. Tässä vaan päiviä laskee, ja mielessä pyörii joululaulu '3 yötä jouluun on...' :xmas: Koska 3yötä vielä KYS:in reissuun!!
Mahatautiakin meinaa pukata, koko päivän oksettanut, nyt alkaa ehkä helpottaa kun söi sipsiä ja sokeritonta limua ja nyt viel muutaman suklaasydämen veljen karkkipussista... Ne on kummia lääkkeitä ne :D Pitäis kai yrittää syödä jotain kunnollista nyt, viimeksi söin klo 12 lounaan ja se oli MYKYKEITTOA mitä en ole 2vuoteen saanut, NAM! :p Jätin maksanpalat pois siitä mut ei se kai muutenkaan ihan niin tervettä olisi, mutta ajattelin et pikkuannos ei näin lopussa haittaa jos se haitallista on. Helsingissä kyllä kysyin tuosta kun se on niin tärkeä saada talvella tuota keittoa ja sanottiin et on ok jos jätän ne maksan palat pois. Olin kyllä nirvanassa....

absa ja atso 40+1
 
Alliemma kiva, kun laitoit kuulumisia. Mietinkin joku aika sitten, että oletkohan jo vauvan saanut. Toivottavasti pääset käynnistykseen pian.

(.)Supistelee epäsäännöllisesti... Toivottavasti muuttuisivat säännöllisemmiksi ja kipeämmiksi. Sanoin miehelle supistuksen jälkeen, että en muista elämästäni koskaan aiemmin tilannetta, jossa olisin toivonut, että minuun sattuisi useammin ja hieman kovempaa. =)
Mutta eiköhän yö taas karkoita kaikki supistukset pois. :headwall:
 

Yhteistyössä