heipä vaan.. täällä päivät menee humussa.. elämä on muuttunut sitten ihan kamalasti vauvan tulon jälkeen, mutta niinhän se on tarkoituskin! poju on kova vaatimaan ruokaa ja taitaa siitä jonkun moinen sylivauva tulla..
mutta ajattelin jonkin moista synnytyskertomusta väsätä.
lauantaina 14.2 menimme suunniteltuun käynnistämiseen kasin aikaan aamulla laitokselle, siinä yhdeksän pintaan sain ensimmäisen sytotecin. Päivä siinä kärvisteltiin, välillä tuli supistuksia, koveni tunti tunnilta, käyrillä oltiin kolmen tunnin välein, mittailtiin voimakkuuksia, kypsymisestä ei tietoakaan iltaan mennessä. noh.. sitten lähdettiin käytävälle kävelemään miehen kanssa siinä kuuden pintaa, ja alko ihan älyttömät kivut, seinistä tukien takaisin huoneeseen, ja just kun pääsin sänkyyn takasin, tuntu älytön paine takapuolessa ja poks, lämmintä vettä holahti ihan reilusti.. siinä sitten miehelle tokaisemaan että soitappas nyt sitä kelloa.. meni lapsivedet.. oli siinä ilmeet kohillaan.. hoitsu tuli ja saattoi wc:hen. siitä ne kunnon supistukset sitten alkoikin.. oli muuten niin kauheita.. ilta kärvisteltiin, jossain vaiheessa sain piikin (en muista mitä lääkettä) ja olo tuli rennoks, mies lähti syömään, tuli vielä takaisin kun kätilö sanoi että yöllä tulee kuitenkin lähtö, saa jäädä mies yöksi kanssa.. yö kärvisteltiin, lämpötyynyn avulla, hieronnalla AQUA-rakkuloilla, jotka muuten oli yhtä tuskaa niiden laitot, ja minuun ei ainakaa tehonneet, uutta piikkiä ja kärvistelyä.. paikat ei auenneet koko yön aikana yhtään, eikä kätilö uskaltanut laittaa uutta sytoteciä kun supistukset oli niin voimakkaat, olis kuulemma jouduttu hillitsemään niitä..
sunnuntai aamulla 15.2 tuli lääkäri katsomaan ja tutkimaan, käyrillä oltu koko aamu ja mitään ei tapahdu, lääkärin päätös: lähdetään saliin ja laitetaan oksitosiini tippumaan ja vauhditetaan kunnolla.. noh yhden aikaan päivällä päästiin saliin ja alotettiin tipat, antibiootti (vesien menosta niin kauan aikaa) ja katetrit, ja epiduraalin sain neljän aikaan.. ai mikä autuus..
kipuja oli siihen mennessä niin älyttömästi.. lääkäri tuli tarkistamaan tilanteen aika ajoin, ja ottivat vauvan päästä jopa 4 erikertaa ph arvoja, kun sen käyrät laski mun supistus aikana. Kuuden aikaan iltasella olin auennut ruhtinaalliset 4,5 cm, ja sit tuli toinen lääkäri arvioimaan mun tilanteen mitä tehdään, ja sieltä se tuli: sektio päätös, olihan se melkonen uutinen, mutta minkäs teet kun et aukee ni et aukee, kasin aikaan pääsin sitten saliin, mies ei päässyt mukaan kun oli päivystysleikkaus, siihen mennessä ei kauheesti pelottanu vielä, kun ei josannut odottaa mitään.. mutta sitten kun saliin mentiin ja porukka rupes valmistelee juttuja ni itkuhan siinä pääsi, epiduraalia lisää kroppaan ja keho turraks..
kaikki oli ihania salissa, kannusti ja oli ystävällisiä. Sitten klo 20.42 kuulu ensimmäinen rääkäsy, poika oli maailmassa :heart: itselle tietty kanssa itku tuli, siinä sitä oltiin poika maailmassa, minä itse verhojen takana, ilman miestä. Poika kävi nopeasti luonani, parit pusut sain antaa, lähtivät pesemään sitä, ja viemään mieheni luokse. Poika oli terve ja kaunis. Syntymämitat olivat tosiaan 3050g ja 50cm, sitten minua aloitettiin laittamaan kuntoon. heräämöön vietiin ja mies oli sillä aikaa saanut pojan luokseen, oli siinä kuulemma melkoinen tunnemyllyty odotella ja katsella kelloa, milloin tuodaan ja mitä tapahtuu..
Heräämöön pääsin joskus 10 aikaan illalla, poika tuotiin luokseni ensi imetykselle, ihanuus oli sylissä. tunteet pinnassa, pari ihmistä auttoi kääntymisessä, kun olin tosiaan ihan tunnoton. maitoa tuli hyvin. kello alkoi olemaan 12, ja ólin vieläkin heräämössä, miestähän siinä tuli ikävä, kun luulin että se joutuu lähtemään kotiin, ilman että saadaan viettää aikaa yhdessä, lupasivat että hän saa tulla heräämöön katsomaan minua, ja taas tunteet pinnassa, siinä me nyt sitten oltiin. yhden jälkeen pääsin takasin osastolle, saatiin olla kolmistaan joku puoli tuntia käytävällä ihmettelemässä nyyttiä, kun mieheni joutui lähtemään kotiin ja minä huoneeseen, poju vietti ensimmäisen yönsä hoitajien luona. kyllä siinä oli yö ihmettelemistä, tunteet pinnassa ja ajatukset sekaisin. siitä se alkoi päivä päivätä molemmat voimistuttiin ja torstaina päästiin kotiin.. noh.. tulipas siitä tunteikas, mutta sitähän se on..
palailen myöhemmin..
Ja kovasti onnea kaikille nyyttinsä saaneille!! vauvan tuoksuista arkea! ja hyvää kannattaa odottaa, ketkä vielä masussa kasvattavat omia kultaisia lapsiaan!