Heippa kaikki!
Onnittelut vauvautuneille!!!!!
En ole kerennyt palstalle sitten viime alkuviikon ja taitaakin tulla taas enemmän tekstiä kerralla...
Olin viime viikolla todella ahkera. Varsinkin keskiviikkona kun kävelin Ikeaan ja ruokakauppaan ostoksille, siivosin koko kämpän lattiasta kattoon, pyykkäsin, lenkkeilin koirien kanssa yms. Olo oli mitä loistavin ja nauroinkin kavereille et masukki viihtyy niin hyvin yksiössään et pysyy siellä murkkuikään...
No eipäs pysynytkään!!!
Masukki syntyi sitten torstaina 12.2 klo 11.52 ja rv:t oli 39+2 :heart: :heart:
Sellainen lyhyt
synnytysselostus et todellakin ei mitään ennakko-oireita ja puolen yön maissa kun päivä vaihtui torstaiksi alkoi supistella. Oletin niiden olevan harkkareita tms. No samantien ne alkoi tulla 10 min välein ja kahdelta soitin äippäpolille. Sanoivat et harkkoja ne on et ensisynnyttäjällä niitä saattaa olla viikonkin. No kolmelta soitin miehelle et nyt kotiin kun ei ole ihan normaali olo... Sovittiin et tulee ja käydään käyrillä Tyksissä.
No neljän maissa taidettiin olla siellä ja supistukset jatkui. Mun ihana pelkopoli kätilö oli ottamassa vastaan ja totesi hetken käyriä katseltuaan et taitaa se vaan sieltä nyt syntyä.
Päästiin aika pian huoneeseen ja siellä sitten hengittelin supistusten kanssa noin kello 9 jolloin sain petidin-piikin reiteen. Se rentoutti ja väsytti kivasti. Supistusten välit lyheni ja synnytys lähti tuon jälkeen etenemään nopeammin. Joskus 10 jälkeen kätilö edotti ilokaasua ja sen kanssa oli helpompi hengittää varsinkin niiden lasta alaspäin työntävien supistusten aikana. Se oli oikeastaan ainoa vaihe kun tuntui
oikeasti pahalta. Epämiellyttävää muljintaa
Musta se pitkä hengitys sisään ja ulos rauhallisesti sekä niiden hengitysten laskeminen supistuksissa oli todella helpottavaa. Laskin aina et keskimäärin supistuksessa on 5-7 hengitystä ja 4 jälkeen ollaan voitolla =).
Joskus 11.20 alkoi sitten ponnistusvaihe ja silloin en saanut enää ilokaasua. Oikeastaan ainut fiilis tuolloin oli kamala tarve ponnistaa lapsi ulos. 11.52 tuo sitten tuli ja 12 minuuttia sen jälkeen jälkeiset. Kätilö ihanasti antoi mun toimia omaan tahtiin itseäni kuunnellen koko synnytyksen ajan ja ainoastaan ponnistusvaiheessa kerran pyysi odottamaan jotta repeämisiltä vältyttäisiin. Ponnistus tapahtui kyljellään ja muuten vaihtelin asentoani miten hyvältä tuntui. Pari tikkiä tuli ja muuten vointi oli heti todella hyvä.
Molemmat mulla olleet kätilöt oli aivan ihania ja teki synnytyksestä meille uskomattoman sekä unohtumattoman kokemuksen. Ikinä en olisi uskonut et pelkosektiosta päätyisin tähän synnytykseen. Ehdottomasti elämäni paras kokemus!! =)
Kokoa pojalla oli 3610 kg ja pituutta 50 cm. Pipo taisi olla 35 cm.
Vielä kun olimme tänään lähdössä toinen kätilöistä tuli osastolle moikkaamaan ja saimme ihanasti kiittää häntä vielä kasvotusten. Molemmat teki synnytyshetkestä rauhallisen ja sellaisen, että saatoin luottaa heihin sekä itseeni.
Osastolla kuulin kyllä valitettavasti parikin erilaista kokemusta synnytyksestä ja kätilöstä. Ikävää, että jonkun asenne saattaa pilata toiselta kauniin hetken. Heillä kätilöt oli kuulemma valittaneet äkäisenä kiirettä yms. Musta se ei ole synnyttäjän vika jos heillä on kiire! Itse kysyin vielä tänään kätilöltäni oliko silloin kiire kun synnytin. Oli kuulemma. En sitä huomannut kummankaan käytöksessä.
Siinähän se ja nyt ollaan kotona. Nukuttu on viimeksi ti-ke välisenä yönä kunnolla. Muuten pieniä pätkiä ja ihailtu vaan poikaa. Olo on loistava ja ihana tietää et hetken kuluttua oma sänky odottaa =)
Profiilikuva päivitetty!
Caro ja tuttimies 4 pv :heart: :heart: