Miru, aijai, Aslak alkoi sitten painostamaan ja ajoi sut ostamaan kahden testin pakkauksen, josta toinen siis piti tottakai ennakkoon koeajaa. Ymmärrän niin täysin. Mutta koska nyt kuitenkin viralliset ohjeet on olemassa lauantaille, niin silloin se varsinainen tulos saadaan. Sitä ennen emme tietenkään testaa emmekä anna mahdollisten tulosten vaikuttaa mielialaan, suuntaan taikka toiseen. Noinhan se kait virallisesti menisi, mutta taidamme kaikki tietää, että joskus sitä on uskottava omiin fiiliksiin ja tuntemuksiin ja elettävä niiden mukaan. Ja hakattava päätä seinään... :headwall: Mutta
Miruseni, jos nyt tilanne ei lauantaina sitten kuitenkaan muutu, niin ajattele asiaa siltä kannalta, että luomunahan sen ei pitänytkään olla mahdollista ja siellä vaan on joku fyysinen este, joka haittaa onnistumista. Ja se este on poistettavissa oikeilla tehokeinoilla. Kyllä sinun on mahdollista tulla raskaaksi, ihan kuin minunkin. Ihme se on, mutta siihen ihmeeseen me uskomme. =)
Ja tosiaankin, kohta alkaa oikeesti pelottamaan, kun tämän vuoden puolella ei ole vielä ainuttakaan plussaajaa, että millanen ryntäys tässä vielä saadaan aikaiseksi. Kohta taitaa olla tiineinä niin koirat, kissat kuin isännätkin.
Joo, tänään pitäisi soitella klinikalle hedelmöittymistuloksista, mutta suoraan sanottuna ei nyt oikeen hotsita... Oon ottanut tän koko prosessin nyt todella rauhallisesti enkä intoillut oikeastaan yhtään. Sellaista täpinää ei ole ollut ollenkaan kuin aikaisemmin, vaan on vaan menty päivä kerrallaan ja todella matalalla profiililla. Kaipa sitä vaan yrittää suojella itseään eikä nostaa toiveita liian korkealle. Mutta siis soittelen tuloksista ip:llä ja raporttia seuraa.
Ja jotenkin vaikka sieltä sanottais, ettei yksikään munasoluista ollut toimintakykyinen, niin mä kuvittelisin ottavani sen aika rauhallisesti. Kuvittelisin. Todellisuus lienee toinen. Eilenhän jo selvisi, että simpat oli hyvää laatua ja niistä tää homma ei ainakaan jää kiinni. =)
Meillä oli eilen kotona pitkä ja hyvä keskustelu hoidoista yleensä, meidän tilanteesta ja nyt tulevasta mahdollisesti siirrosta ja hoitojen jatkamisesta ja molempien suhtautumisesta tähän koko prosessiin. Mitään päätöksiä ei tehty mistään, mutta ihana vaan jälleen huomata, kuinka mahtava mies rinnalla seisoo ja kyllä me tästä kaikesta selvitään. =) Ilman lapsia tai lasten kanssa. Jotenkin tää ivf:n mukana tullut "rauha" on musta aika hieno juttu, osaan nyt ottaa asiat sata kertaa iisimmin ja maltillisemmin kuin insseissä. Turhaa energiaa ei mene siihen vouhottamiseen ja ylisuuriin odotuksiin ja toiveisiin. Niin, kysykääpä tosta rauhasta sitten parin viikon kuluttua...