tehilla kuulostaa tutulta nuo ristiriitaiset tuntemukset. Mulle tulee aina välillä vähän paniikinomainen tunne siitä, että miten tässä pärjätään ja selvitään, ja että enhän mä edes ymmärrä vauvoista mitään. Että miten mä osaan sitä vauvaa hoitaa ja siitä kasvattaa täysjärkisen ihmisen. Ja että nytkö ne huolettomat päivät loppuu, enkä voi aikoihin tehdä mitään omia asioita. Ja välillä mietin sitäkin, että oonko sittenkään valmis tähän kaikkeen. Sitten välillä taas tulee sellainen olo, että tottakai vauvan kanssa pärjää ja että maailman ihaninta, että saadaan oma pieni nyytti ihan pian. Viimeistään siinä vaiheessa, kun kyläilee lapsiperheen luona, tulee aina sellainen odottava ja malttamaton olo siitä, että ihanaa saada oma vauva. Uskon, että tällaiset tuntemukset on ihan normaaleja etenkin esikoista odottavalle, ja että näiden ajatuksien myötä samalla myös kasvaa siihen vanhemmuuteen.
:hug:
Develly minäkin oon potenut huonoa omatuntoa siitä, etten saa mitään aikaiseksi. Etenkin tuossa joulukuussa, kun lojuin kotona sairaslomalla ja mies kävi koulussa 40h viikossa ja koulupäivien päätteeksi teki vielä kirjallisia kouluhommia yöhön asti, oli kyllä niin älyttömän laiska ja hyödytön olo. Yritin kaikkien kipujen keskellä tehdä edes kotitöitä niin paljon kuin suinkin pystyn, ettei miehen tarvitsisi niihin puuttua. Oli jotenkin riittämätön ja turha olo. Nyt mies on ollut joululomalla niin huono omatunto on vähentynyt, mutta kohta palaa miehellä taas arki kuvioihin niin saa nähdä, mihin oma olo sen jälkeen menee. Joulukuussa heräsin monena aamuna puoli kahdeksalta kun mies lähti kouluun, ja vähensin näin omaa mielipahaa siitä, että vaan olen ja nukun. Mies ei yllättäen oikein ymmärtänyt, mikä järki tässä oli, mutta jotenkin se tuntui enemmän oikealta kuin valua sängyssä aamupäivään.
Uusille tervetuloa minunkin puolestani, taisi ainakin pari uutta olla! :wave:
pilli meillä tuli myös pieniä ongelmia patjan kanssa. Meidän pinnasänky on 60cm x 110cm, joten jouduttiin teettämään patja. Anoppi sattui tietämään tästä lähistöltä paikan, missä patjoja tehdään mittatilaustyönä melko edullisesti, joten saatiin helposti oikean kokoinen patja. Minäkin olin kuvitellut, että sängyt on standardikokoisia, mutta näköjään ne standardit muuttuu vuosien myötä.
Tuli mieleen, että on kai teillä muillakin intoa ja halua
jatkaa keskustelua tuolla
vauvapuolella sitten, kun pienokaiset syntyy? :heart:
