Kiitos kun vielä mahtuu kyytiin mukaan! :hug:
Develly: Sinulta voin varmaankin kiltisti pyytää jos pääsisin myös etusivun listalle?
Laskettu aika olisi siis 19.2, esikoista odotellaan ja synnytyspaikkana on SATKS. Odottaja itse on 24-vuotias.
nimbe: Itse olen ainakin tehnyt useamman kerran porkkanapiirakkaa, äidin antamalla ohjeella, ja on niin maan perusteellisen hyvää!
Löysitkö netistä sopivan, vai laitanko reseptiä tulemaan?
Hengenahdistuksesta: Muistan että varsinkin alkuraskaudesta oli muutaman viikon sellanen tunne että henki loppuu kesken kävelymatkan. En tiedä mistä silloin johtui, mutta onneksi nyt ei ole ollut ihan sellasta. Lähinnä mies naureskelee kun touhuan jotain, ja hetken päästä jo puuskutan ja puhisen..
Täällä neuvolaan saa hyvin yhteyden soittamalla. Mitään erillistä soittoaikaa ei tietääkseni ole, ainakaan sellaista en ole löytänyt. Mutta aina kun sinne päin olen soitellut niin joku on vastannut.
Alkuraskaudesta kärsin tosi pahasta pahoinvoinnista, oksentelin jatkuvasti noin rv 19 asti, kunnes helpotti sen verran ettei oksentaa enää ole tarvinnut. Sen jälkeen oli vielä hetken pahoinvointia jos ei ollut koko ajan syömässä. Mutta nyt olen voinut niiin hyvin viimeiset reilut pari kuukautta ettei ole ollut juuri minkäänlaisia suurempia vaivoja (koputtaa puuta).
Toivoisin että tämä jatkuisi nyt vielä jonkin aikaa, ennenkun olo muuttuu tukalammaksi.
Tuskailen täällä opinnäytetyöni kanssa, sitä pitäisi lujaa vauhtia saada eteenpäin, mutta kun kaikki muut asiat tuntuu paljon mielenkiintoisemmalta kuin se. Haluaisin jo niin keskittyä enemmän vauvajuttuihin, mutta pakko tässä sivussa on edes yrittää tehdä tota oppariakin.
Olen ollut enemmän tai vähemmän reipas sen kanssa koko syksyn, koulupäiviä ei juurikaan ole ollut. Mutta täytyy myöntää että enemmän nämä mun päivät kuluu olemiseen ja kaikkeen muuhun kun opinnäytetyöhön.
Pari kertaa olen käynyt nyt loppusyksystä töissä vanhassa työpaikassa, ja nytkin on tälle viikolle tiedossa muutama työvuoro.
Vaihteeksi on ollut ihan kivakin mennä välillä töihin, kun tämä työpaikka ei ole ihan raskaimmasta päästä vaikka hoitotyötä onkin.
Vauvanvaatteita olen alkanut pikkuhiljaa pesemään, olen ommellut jotain pussilakanoita ja tilkkupeiton pikkuiselle ja muutaman kestovaipan myös.. Viime viikolla kaveri palautti mieleen kutomisen saloja, ja yritän vääntää tv-ohjelmien lomassa pikkuisia villasukkia ja pipoa.
Mies on maalannut kotoa saatua lipastoa uuteen uskoon, loppuviikosta saan jo luultavasti laittaa ensimmäiset silitetyt vauvan vaatteet omille paikoilleen lipastoon. :heart: