Voi kuinka surullista, pahoittelut sinulle. Meillä keväällä kävi juuri nin, että kun tein positiivisen testin, niin ainoa ja viimeinen isovanhempi kuoli eikä saanut koskaan tietää vauvasta. Se oli surullista, mutta varmasti helpotti oman isäni surua kun sai tietää että suku jatkuu toisesta päästä. No joo, on meillä vielä mummo, joka on aivan adjöö ja moro vanhainkodin dementiaosastolla. Siis kyllä erittäin seurallinen ja hyvinvoiva, mutta ei sillä ole hajuakaan kuka esim. meikäläinen on. Eli aikalailla sama sille, tuleeko mulle lapsi vai ei.Alkuperäinen kirjoittaja Jahvetti:Äiti toi kuopuksen äsken kotiin ja kerto, että hänen mummonsa,minun isomummo, lasten isoisomummo, on viime yönä kuollu, muutamaa kuukautta vaille 99-vuotiaana
--
Tulin juuri kulutusjuhlasta. Ostin tallentavan digi-tv:n ja mikron uuteen kotiin. Samalla valittiin laatat taloon melkein joka paikkaan, minne nyt laattoja ylipäätään tarvitaan. Melkoista palapeliä, paremminkin olisi voinut valita, mutta ei riitä kestävyys yläpäässä eikä liioin alapäässäkään nykyään. Kohta seuraa morkkis, kun tajuaa mitä tuli taas tuhlattua (=talolainaa kulutettua). Sitä odotellessa :|
Rakon tyhjäksi saaminen on kyllä eräänlainen taiteenlaji. Toi asentojen vaihto auttaa. Kauhee hätä ja kun menee vessaan, niin ei tuu juuri mitään.
Taidanpa suunnitella joulukuusen riisumista. Voipi olla ettei ukko suunnittele ihan samaa juuri tällä hetkellä. Onneksi sillä on tipaton tammikuu. Se puhuu kyllä tipattomasta keväästä, mutta voi voi, enpä usko enää joulupukkiinkaan Hyvä yritys on kuitenkin ja kannustusta saa ihan varmaan kyllä meikäläiseltä - kenties myös kiitosta jälkikäteen...
Kipsu 34 + 5