Heissan piiitkästä aikaa!
Ekaksi Onnea Kaikille vauvansa saaneille! :flower: =)
Jahvetille erikoisonnittelut tuskallisen piinaavan odotuksen loppumisesta! :flower:
Tsemppiä myös lähtöviivalla oleville! =)
Sitten Minuun :saint: Jos nyt ketään kiinnostaa, niin kerron jotain tästä pitkästä viikostani...
Lähdin siis perjantai aamuna 1.2. TAYSiin lääkärikäynnille
raskausmyrkytyksen takia, ihan pariksi tunniksi vaan. Piti sen jälkeen mennä ostoksille, mutta se sitten jäi... Lääkäri katsoi parhaaksi että jään osastolle. Itseähän se harmitti suunnattomasti, mutta ei auttanut, vauvalla tosin oli kaikki hyvin, mutta mun paineet ja painonnousu oli niin hurjia... Ja se turvotus, naamakin oli kolminkertainen normaaliin verrattuna.
Viikonlopun yrittivät
käynnistellä cytotecillä, maanantaina laittoivat sitä sitten emättimeen ja puolilta päivin alkoikin sitten tapahtua, tunsin ekoja kovia supistuksia, lapsivedet meni 15.15 ja seitsemältä menin synnytyssaliin.
Maanantaina 4.2.08 Klo 23.29 rv39+1 meille syntyi pikkuruinen POIKA! :heart:
Ne mitat: 3440g ja 51cm
Oltaisiin keskiviikkona päästy muuten pois, mutta pojan
bilirubiiniarvot oli turhan korkeat. Ja mullakin vielä alapaineet aika korkeat.
Torstai aamuna bili-arvo oli noussut sen verran että reppana joutui
valohoitoon ja siinä olikin sitten perjantai aamuun :snotty:
Lauantaihin asti seurailivat arvoja ilman valoa ja olivat aamusta taas nousseet. Olin siis valmistautunut jäämään taas yhdeksi yöksi lisää.
Eilen iltapäivästä kätilö tuli ilmoittamaan että vaikka arvot on nousseet niin
päästään kotiin, sillä ehdolla että maanantaina käydään vielä verikokeissa Tampereella. Meinasin itkeä silkasta ilosta, tuntu että olin kasvanut kiinni niihin sairaalan vaatteisiin. Oon viimeks ollut 3-vuotiaana sairaalassa ja yhtäkkiä tällänen yhdeksän päivän putki oli vähän liikaa murheineen...
Nyt sitten opetellaan tätä perhe-elämää kolmestaan =) Toivon vaan että bili-arvot olis huomiseks laskenut, mulla ei ole sydäntä jättää pojua mihkään osastolle yksin :'(
Mies sanokin tänään, kun itkeskelin taas pojan keltasuutta ja ylenpalttista nukkumista, että jos sille sattuis jotain pahaa niin mä en varmasti selviäis siitä kun oon tästäkin jo aivan rikki henkisesti...
Mutta, toivon parasta huomisen suhteen! :wave:
Kiitos kun jaksoitte vuodatukseni