Helmikuun helmet 2014 *helmikuussa* - meidän kuukausi!

Täällä ei alku ole mennyt kuin strömsössä.

Ensinnäkin synnytys oli rankka kuten jo kerroinkin, kipeät supistukset alkoivat ma-ti välisenä yönä klo 01.00. Niitä kestikin sitten aina keskiviikkoon klo 10.00 jolloin synnytyksen katsottiin käynnistyneen. Siihen asti olin kärvistellyt suppareiden kanssa synnärin lepohuoneessa jollain täysin tehottomalla kipulääkkeellä jonka nimeä en edes muista, keskiviikkoaamuna pääsin lopulta synnytyssaliin joskus puoli kahdeksalta aamulla. Kipua lievittämään sain hengitellä ilokaasua. Kymmenen aikoihin totesin, ettei ilokaasusta ole enää mitään apua supistuksien aiheuttamaan kipuun. Tehtiin sisätutkimus ja tilanne olikin nopeasti edennyt siihen, että olin auki 4 cm. Ei ihme ettei ilokaasu enää toiminut. Yritin mennä vielä kolmannen kerran lämpimään suihkuun, mutta kipu oli niin sietämätöntä, että pyysin suosiolla epiduraalin. Sen kun sai, taivas aukeni ja sain nukuttua muutaman tunnin. Epiduraalia taisin saada yhteensä neljä kertaa, viimeinen annos vähän kevyempänä ettei ponnistusvaiheessa tee ponnistamisesta vaikeampaa.

Ponnistusvaihe alkoi n. klo 18.30 ja alku menikin tuskattomasti epiduraalin siivittämänä.
Sitten alkoi lantiolla ja lonkissa ihan helvetillinen polttelu joka alkoi heti supistuksen ja ponnistusten jälkeen. Kipu oli jotain järkyttävää ja luulin kuolevani siihen paikkaan.
Jotta homma ei olisi ollut liian helppoa, nousi mulle avautumisvaiheessa kuume ja kaksi valvottua yötä piti huolen, ettei voimia ollut loputtomiin.
Kun olin tunnin ponnistanut (edistystä tapahtui, mutta loppua kohti voimat vain hiipui) kutsuttiin paikalle lääkäri avustamaan vauva maailmaan imukupin avulla. Leikkasivat epparin, imukuppi irtosi vauvan päästä kahdesti ja lopulta salissa oli ainakin kolme kätilöä, kaksi lääkäriä ja kaiketi joku hoitajakin. Yksi lääkäri kiskoi vauvaa ulos, yksi kätilö avusti vauvaa pihalle mahan päältä painamalla ja itse tietysti ponnistin minkä itsestäni irti sain.
Lopulta puolentoista tunnin ponnistamisen jälkeen poika saatiin ulos. Jestas millä voimalla kaveri sitten parkaisi!
Kivut loppui tasan siihen hetkeen ja pojan vuoksi tekisin saman uudelleen milloin tahansa. Mies istui koko pitkän ponnistusvaiheen lakananvalkoisena tuolilla synnytyssalin nurkassa, oli kuulemma aivan kamalaa seurata sitä raakalaismaista meininkiä sivusta.

Ommeltavaahan tuli reippaasti ja voin kertoa, että alapää on todella, todella kipeä. Tänään olen vihdoin uskaltanut istua pehmeällä alustalla hyyyyyyyvin varovasti.

Täällä osastolla alku meni vallan mainiosti, mutta eilen poika vaikutti hieman keltaiselta ja illalla sitten jouduttiinkin valohoitoon. Mulla kun alkaa maito vasta nyt nousta rintoihin ja poika ei kertakaikkiaan suostu pullosta korviketta juomaan, jouduttiin laittamaan nenä-mahaletku. Lisäksi tänään todettiin vauvan tulehdusarvojen olevan hieman koholla, joten sai suonensisäisesti antibioottia. Valohoidosta päästiin pois jo päivällä ja nenä-mahaletkukin otettiin pois. Hetki ehdittiin huokaista helpotuksesta, mutta kun vauva reagoi vähän ei-mihinkään kovalla itkulla, otettiin jälleen verinäytteitä ja löytyi tuo hieman koholla oleva crp. Lisäksi ultrattiin imukuppisynnytyksen vuoksi pää, mutta siinä kaikki oli onneksi täysin mallillaan.
Nyt vauva sitten viettää ensi yön lastenosastolla nenä-mahaletkulla ruokittavana + ab.lääkityksellä.
Kyllä syö tuoretta äitiä! Kauhea itsesyyllisyys siitä, ettei maito ole noussut. Hormonit hyrrää, huolettaa kaikkein kalleimman aarteen vuoksi, väsyttää, v*tuttaa pari tympeää hoitajaa (todella kylmäkiskoinen ote kummallakin työhönsä). Olen täällä itkenyt naamani kirjavaksi. Kauhealla uholla lypsin rintoja käsin ja kyllä niistä molemmista maitoa selvästi alkaa herua - suuri helpotus! Aamulla hoitajan kanssa pääsen lypsämään maitoa ihan huolella ja saadaan pojalle kunnon ruokaa, jotta päästään siitä peevelin nenä-mahaletkusta eroon eikä tarvitse enää valohoitoon joutumista stressata.
Poika kuitenkin osaa imeä rintaa hienosti ja mielellään, tarvitsee vain tuon hemmetin maidon nousta ja nyt viimein on alkanut sillä saralla tapahtua edistystä. Imettäminen itsessään on todella ihanaa hommaa, jotenkin tekee omasta olostakin rentoutuneen ja stressittömän.

Nautin äitiydestä enemmän kuin ikinä olisin voinut kuvitella. Ihan maailman paras tunne. :heart:
Poika on hurmaava tapaus, perustyytyväinen ja rauhallinen. Nyt kun saisi syömiset kuntoon ja antibiootit tehoaisi nopeasti siihen mikä ikinä crp:n sai nousemaan, päästäisiin kotiin elämään omaa rauhallista arkeamme.

Pahoittelut pitkästä ja ehkä epäselvästä paatoksesta,

Terkuin Hormonihirviöitkupilli-Hortensia & maailman ihanin pieni poika 3 pv.

 

Kuulostipa hurjalta synnytys, mutta hienosti selvisitte siitä Voimia sinne todella paljon ja pienokaiselle myös <3

 

Älä Hortensia ota liikaa ressiä imettämisestä ja maidon noususta! Ylimääräinen ressi ei tee sulle hyvää kaiken tuon muun ohella. Mutta hyvä kumminkin että poika suostuu mielellään rinnasta syömään Aikamoisen urakan oot kyllä tehny. Eiks epiduraali ookki aika mahtava aine? Tsemppiä sinne ja toivottavasti pääsette poitsun kaa pian kotiin <3

Aattelin aina, että musta tulee sellanen äiti joka ei IKINÄ puhu lapsensa kakasta, mutta niin ne asiat näköjään muuttuu ku oma tulee Pakko siis lulina kysyä, että kuin usein teillä tulee kakka? Meitin tytsyllä se tulee kerran päivässä ja alotanki nyt huomisesta mallasuutteen antamisen aamuisin. En siks että kakka tulee vaan kerran, koska voihan olla päiviä ettei tuu ollenkaan, vaan siks koska aika usein sitä kakkaa yritetään vääntään ihan hirveen huudon kanssa ja itellekki tulee paha mieli ku näkee kuin paljon toista se kakkaaminen sattuu. Tai näin ainakin uskon, että johtuu siitä. Toivottavasti se rupee helpottaan, koska varsinkin illat/alkuyö menee hetkittäisten itkuhuutojen kanssa.

 

Kiitos tsempeistä!
En uskalla edes kuvitella millaiset kivut olisi olleet ilman epiduraalia. |O
Rispektiä esiäideille jotka on jossain saunanlauteilla synnytelleet menemään, toki ennenmuinoin synnytykset myös päättyi helpommin ikävästi kun ei ollut nykyaikaista apua saatavilla. Mutta silti.

Tässä odottelen aamupalaa ja kasilta pääsen hoitamaan poikaa.

Aamun jännin hetki on toistaiseksi ollut vessakäynti. En meinaan ole käynyt isolla hädällä sitten tiistain ja rehellisesti pelotti istahtaa pöntölle.

Sain vihdoin ja viimein nukuttuakin muutaman tunnin. Viimeksi kunnon unet olen ottanut su-ma välisenä yönä, joten oli kaiketi aikakin. Etenkin oman psyyken kannalta.

Mutta, kohta pääsen viimein poitsun luokse. Ihan kamalaa olla erossa toisesta!

 

Hortensia :heart: Onpa siellä tapahtunut! Onneksi oot semmonen sisupussi ettei paremmasta väliä. Kovasti jaksamista sinne! Toivottavasti saat pian pojan vierihoitoon kokoaikaisesti :hug::heart:

 

Hurja on synnytys ollu sulla Hortensia. Mutta nyt se on ohi ja toivottavasti saat pian olla kokoajan pojan lähellä <3 se vessassa käynti oli kyllä oikeesti tosi jännittävää ja pelottavaa.. mulle tuli sellanen nirhauma jota ei tarvinnu tikata ja sitäpä tosi kivasti pissatessa kirveli.. tikkejä itsessään mulla on emättimessä 3 kpl ja ne teki sellasen puristavan ja kiristävän tunteen aluksi et kakkoshädän suorittaminen tuntu suunnilleen kuolemanrangastukselta.. sain vatsanpehmikettä mut sitäkää en uskaltanu aluks kipata kurkkuun vaan piilottelin sitä...:ashamed: Ketään ei varmaan kiinnosta mut tulipahan puheeksi nyt

Inkku On se kakka vaan niin tärkee !! joo kyllä minäki vannoin että musta ei tuu kakasta hölisevää äitiä mut kuinkas kävikään.. meillä kakka tulee n. vuorokauden välein. Ehkä on menny puolitoistaki. Mutta ei vaikuta mitenkään kipeelle kakkaa tehdessä tai muutenkaan. Onneksi näille pikkuisille on melko hyvin näihin vatsavaivoihin lääkettä !

 

Ei tullut helmikuun helmeä tännekään.. Eilen jo innostuin kun illasta taas supisteli pariin otteeseen kipeästi ja alaselkää sekä reisiä pakotti ihan hulluna. Vaan ei, taas herättiin uuteen päivään ihan yhtä tukevana.

Hortensia, rajulta kuulostaa mut onneksi sulla ja poitsulla kaikki hyvin! Toivottavasti pääsette pian kotiin viettämään normaalia vauva-arkea

Jospa sitä pian pääsis itekin.. Niinku sanoin, oon varmasti viimenen joka täältä lähtee synnyttää! :|

Elm 40+2

 

Täälläkin odotellaan nyt sitten maaliskuista viikoin 41+1. Ei kyllä toisaalta haittaakaan. Kun lasketusta ajasta oli kulunut muutama päivä, mieli jotenkin rauhoittui eikä tää odottaminen (muuten kun vaivojen takia) tunnu enää niin tuskaiselta. Toisaalta ei jotenkin haittais vaikka menis vie kakskin viikkoa, mutta käynnistetäänhän tää jo ennen sitä, viimeistään ens perjantaina.

Parus Montanuksesta ei olekaan kuulunut hetkeen. Luultavasti jäänyt sitten sairaalaan käynnistykseen? Toivottavasti kaikki sielä hyvin!

 

Hortensia, suosittelen vessankäynneillä aina suihkuttelemaan käsisuihkulla alapäätä kun pissaa/kakkaa. Auttaa huomattavasti toimenpidettä Mulla pissaaminen kirveli ihan tuhottomasti ekat päivät ja vielä kotonakin, mutta kun suihkutteli samalla ni ei sattunu yhtään. Muutenkin suositeltiin suihkuttelemaan usein ettei tuu tulehdusta ja auttaa myös tikkien sulamiseen Ja oikeesti uskomatonta mutta totta, kakkaaminenki oli helpompaa ku suihkutteli samalla ku yritti vääntää

lulina, onneks on joo! Ja kiva, että nuo kaikki apukeinot on aika luonnonmukaista kamaa, ettei maha mee enempää kipeeks

 

Paljon onnea ja tsemppiä Hortensia!

Jaksamisia kaikille vielä siunatussa tilassa oleville!!

Synnytyksestä lyhyesti, viikkoja siis 42+1 ja maanataina menin äitiyspolille klo 8, pätettiin käynnistää synnytys ballongilla, olin 2 sormelle auki ja kohdunkaulaa jäljellä 2cm. Ballonki toimi yllättävän nopeasti (yleensä menee 10-12h) mut multa se tuli ulos klo 14 (laittoivat 9.30). Sillon olin 4 cm auki, kotona, ei juurikaan supistellut. Klo 16 synnärille jolloin puhkastiin kalvot. Kahviteltiin ja pelailtiin korttia. Klo 20 alko supistelemaan ensin 15 ja sit 5 min välein. Klo 22 en huoneesa pystynt enään olemaan ni pääsin kuumaan suihkuun. Klo 23 en pystyny ku huutamaan, sain jotain huumelääkettä lihakseen jonka avulla sain nukutuua supistusten välit. Klo 2 yöllä en pystynyt enään olemaan -> saliin ja ilokaasua avuksi, edelleen 4cm auki mutta kohdunkaulaa enään vain vähän jäljellä. Klo 4.30 sain epiduraalin, olo helpottu mutta taivas ei auvennu. 5.30 en pystyny ku vaan huutamaan, sain epiduraalin 2 satsin ja kohdunkaulapuudutteen. Sit kätilölle tulikin kiire, olin tunnissa auvennu 4cm->10cm. Kisko tavaroita kaapista minkä kerkes ja sano et jos on pakko ponnistaa ni ponnista. Ponnistusvaihe kesti vajaa 15 min, poika synty 6.05. 2 hätätikkiä ku verisuonen kohalta repeämä ja 6 oikeaa tikkiä. Menetin aika paljon verta. Synty siis 42+2. Kotiuduttiin torstaina.

Wc:ssä käynti mä sain osastolla laxoberon kuulia, niitä suosittelen kaikille! Ne tekee nopeasti kakasta helposti ulostulevan (mulla viimenen tikki siellä minne aurinko ei paista...) Niitä olen kotona ottanut ja kyllä helpottaa. Käytän kans aina suihkua ku joutuu wc:ssä käymään.

Imetys on ongelmallinen kun reilu 2 vk yliaikainen eli tarvitsee saman verran energiaa ku 2viikkoa vanha vauva. Eihän mun tissit siihe pysty. Osastolla ollessa tuli jo vertakin mutta nyt näyttää jo lupaavalta. Jonkinverran joudun korviketta antamaan lisäksi iltasin tai jos jonnekkin mennään kun ei voi kokoaikaa tissitellä. Muutamalla syötöllä on nyt tullu pienelle masu ihan täyteen ja sen jälkeen nukkuukin paljo paremmin.

Liikunnasta synnytyksen jälkeen Käytiin tänään koko porukalla pikasesti kaupiolla ku piti rintapumppu ja peppupyyhkeitä ostaa. Lisäksi käytiin n. 25 min hitaalla kävelylenkillä. Miten muiden liikunnat synnytyksen jälkeen?

Miten te muut ootte tuttia käyttäneet?

Jos imetätte ja joudutte antaa lisäksi vielä korviketta, miten te sen annatte?

Vauvojen kakasta, miten usein teillä vauvat kakkasivat sen jälkeen ku lapsipiha tuli ulos? En tiedä pitääkö huolestua ku tuo on tehnyt tänään jo neljät? Löysää muttei mitään ripulitautia, pierii aika paljo. Eilen oisko ollu 2 kertaa.

Lisäksi vielä komppaan että tästä porukasta on tullut tosi tärkeä raskausaikana ja mieluusti jatkaisin asioiden jakamista myös näin synnytyksen jälkeen.

 

Itekki ensimmäisen viikon sai samalla suihkutella alapäätä kun teki tarpeita. Oikeestaan niin kauan suihkuttelin joka vessareissulla ku vuotoa tuli enempi, ihan hygieenisyydenki vuoksi.

Tuttia alettiin käyttää muutama pvä sairaalasta kotiutumisen jälkeen, kun oli rauhaton ja työnteli nyrkkiä suuhun, mutta nälkää se ei ollu. Tutti on käytössä nukkumaan rueta, "pulpauttaa" ite sen nukahtaessaan pois. Myöskin jos oikein levoton hereillä ollessaan on, niin tutti rauhottaa.

En muista nuita määriä että kuinka monesti tuli kakka lapsenpihkan jälkeen. Muistaakseni useampi kakkavaippa oli alkuunsa päivän aikana, kunnes sitten vajaan 2 viikon ikään päästyään se vakiintu siihennyhteen. Mahto relatippojen käytön alotuksen jälkeen muuttua siten, että yhet isot kakat tulee päivässä

 

Liikunnasta viel, vaunuilemassa ollaan käyty vaan kerran, joku 20 min lenkki, viikko sitte. Sillon mulla rupes aika ilkeesti käymään mahaan ja tiiätte kyllä minne Joka päivä käyny joku täällä kyläilemässä niin ei oo jotenki sitte enää tullu lähettyä. Kai sitä jotenki myös hakee näitä kotielämän rytmejä vielä. Nyt ois kyllä hyvät kelit alkaa ulkoilla !

 

Margareta91 kiitti kertomuksesta Kiva kuulla käynnistyksestä jos siihen itselläkin menee tämä homma.

Tänään ollut jotenkin tukala olo ja kävely hankalaa kun vihloo tuonne alapäähän ilkiästi :/ Maha kovettuu, mutta ei kuitenkaan kivuliaita ole kuin ehkä hieman. Tänään taas tullut limaista vuotoa pyyhittäessä. No ootellaan ootellaan

 

Onnea kaikille vauvansa saaneille. :flower:

Imetyksen kanssa meilläkin ollut jonkun verran ongelmia. Prinsessa oli niin pieni silloin kun syntyi (34+4) ettei jaksanut oikein imeä ja keltaisuuden takia oli aika väsynyt. Jossain vaiheessa lääkäri suositteli ruokkimaan pelkästään pullosta. Tällä hetkellä imetän joka kerta, mutta välillä annan lisämaitoa. Päivisin tulee melkein vallan tissiteltyä, mutta iltaisin joudun antamaan lisäksi korviketta. Usein, jos menemme jonnekkin annan korviketta. Neuvolassa kysyvät aina annanko pelkkää tissiä ja aina mulle tulee sellainen olo, että voi että oon huono, kun maitoa ei riitä. Nyt en oo enää jaksanut sitä stressata.

Korviketta mä annan aina tissittelyn jälkeen. Yleensä laitan pulloon 30 ml ja jos tytsy on kauhian nälkäinen käyn laittamassa lisää. Aamuisin ja päivällä koitan tosiaan vain imettää, mutta jos tytsy on kauhian nälkäinen annan myös korviketta lisäksi.

Tuttia meillä käytetään aika vähän. Tytsyllä on ollut jonkin verran ilmaa vatsassa ja välillä hän kiemurtelee ja ähisee hirveästi, kun ei pieru meinaa tulla ja itkeskelee. Oon tuttia antanut yleensä silloin ja se on rauhoittanut. Muuten me ei käytetä tuttia.

Kakasta: alkuun tytsy kakkas monta kertaa päivässä 3-4 kertaa. Sen jälkeen, kun aloitettiin D-vitaminiit ja relat niin kakkaaminen loppui. Nyt meillä oli 4 päivän tauko kakkaamisessa ja tänään taas pitkästä aikaa tyttö kakkas ja tavaraa on tullut vaikka kuinka paljon. =) Neuvolassa sanottiin, että todennäköisesti noiden relojen käyttö aiheutti sen, että kakkaamisen rytmi muuttui totaalisesti.

Liikunnasta mä koitan käydä lähes päivittäin vaunulenkillä. Yleensä tehdään sellainen tunnin lenkki. Nyt on ollut niin hienot ilmat, että tänäänkin oltiin 1,5 tunnin lenkillä. Kotona olen sitten tehnyt lantionpohjalihasten jumppaa ja koittanut varovaisesti treenata vatsalihaksia.

 

Me ollaan pari kertaa käyty vaunuttelemassa ja kerran porukoilla tyttö nukku vaunuissa pihalla Tosin vaan puolituntia ku ei sen kauempaa viihtyny ja neuvolassaki sanottiin että puolestatunnista on hyvä alottaa

Toi ei oo onneks mikään tuttityttö, välillä rauhottuakseen tarvii tutin, varsinkin aamusin ennen maitoo. Sit just ku on nukahtamassa ni mutustelee sitä tuttia ja siitä tiiän että likka on syvässä unessa ku on sylkeny tutin pois suusta

 

Joo, suihkuteltua tulee jokaisella vessakäynnillä. Pissaaminen ei tosin ole mulle aiheuttanut kirvelyä. Ihan hygieniasyistä tulee kuitenkin paikat huuhtaistua. Ei tässä tämän kaiken muun lisäksi enää tulehduksia kaipaa.

Tänään oli päivän/illan vuorossa ihana hoitaja joka jaksoi keskustella, hymyillä, neuvoa ja kuunnella. Sain pitää poitsun vierihoidossa käytännössä koko päivän. Imetykset sujui ja sain itse pojan juomaan myös pullosta lisämaitoa (seassa oli myös lypsämääni rintamaitoa, joka varmasti avitti pulloon tottumisessa). Crp laskussa, samoin bilirubiini.
Olis ihan maailman mahtavin homma jos pääsisimme pojan kanssa maanantaina kotiin.

Jotenkin tässä osastolla on ollut sellaisessa kuplassa, että melkein jännittää päästä pois täältä ja kotiin.

Poika on kyllä kertakaikkiaan hurmaava tapaus. Olen ihan pökerryksissä jäbästä. :heart:

Nämä ketjut on kyllä tosi mukava tapa jakaa kokemuksia ja saada ihan käytännön vinkkejä. Sellainen pieni henkireikä kun saa vaihtaa ajatuksia samassa tilanteessa olevien ihmisten kanssa.

 

Kaikilla meillä niin erilaiset synnytys kokemukset! Tsemppiä kaikille synnyttäneille toipumiseen ja muille tulevaan!

Hui kun aika meneekin nyt nopeaa! Vaavi jo 7pvän ikäinen. Arki lähtenyt pikkuhiljaa rullamaan omalla painollaan. Nukuttua en kauheesti ole saanut (siis yhteen putkeen), kun vauva syö n. 2-3 h välein. Mutta hormonit auttaa väsymykseen. Tänään olen jaksanut jopa imuroida, kokkailla, käydä 2×lenkillä koiran kanssa ja vielä puistossa esikoisen kanssa
Huomenna olis tarkoitus lähteä koko perheen voimin ihmisten ilmoille jonnekin, ihan vaan vaikka kauppaan.

Vauvan kakasta: meillä vaippaan tulee tuotosta useamman kerran päivässä. Tosin aika pieniä määriä kerrallaan.
Tuttia en ole vauvalle vielä tarjonnut. Jostain sain semmosen ohjeen, että kannatta odottaa että imetys lähtee kunnolla käyntiin ennen kuin tuttia tarjoaa. Eipä sillä siis kiire ole. Nyt ainakin typylle tarjoan aina tissiä kun herää ja aina tuo on sieltä jotain syöny. Eikä pikkuneiti huvikseen näytä rinnalla viihtyvän. Syö n.10min kerralla ja alkaa taas nukkumaan

Itse olen käyttänyt movicolia nyt säännöllisesti synnytyksen jälkeen. Auttaa todella wc:ssä käyntiä!

Korviketta ei ole tarvinnut vielä antaa, mutta muutaman kerran olen omaa pumpattua maitoa antanut hörpyttämällä ennen kuin se maito kunnolla nousi. (Vauva kun ei silloin itse imemällä vielä saanut tarpeeksi/malttanut imeä)...Jatkossa sitten tarvittaessa annetaan korvike/pumpattua maitoa pullosta, jos mulla joku meno tms. En vaan tässä alussa halua, että vauva tottuu pulloon ja alkaisi sen vuoksi hylkimään rintaa.

Mutta nyt nukkumaan. Öitä kaikille!

 

Mähän niin haluaisin mennä ihan täysimetyksellä, mutta eipä onnistu toistaiseksi kun poikaa ruokitaan 3 tunnin välein. 50 ml kerrallaan täytyy saada mahaan menemään, mutta mulla maito on vasta nousemassa rintoihin (nyt illalla kävin lypsämässä ja saaliina 20 ml maitoa ). Kun poika ei ole pulloa aiemmin huolinut, ei jäänyt vaihtoehtoa kuin laittaa nenämahaletku. Onneksi kuitenkin maitoa nyt nousee ja kohta varmasti pääsee täysimetyksen pariin.

 

Ihana lukea miten teillä vauva arki lähtenyt käyntiin Hui pian se arki koittaa itselläkin Jännittää joka yö pistää unille, että joko alkaa tapahtumaan Jotenkin olen tosi väsynyt ja kroppa kaipaa lepoa enemmän. Illasta taas vaavi möykänny tuolla masussa ja tuntuu, että nahka repiää Toosi kiva.

Onko se 2vkon suositus vielä, että vauva pitäisi sisällä pitää? Siis ulkona nukutuksen ja lenkkeilyn suhteen? Tokihan autollaym. Voi liikkua esim. Kauppaan vai uskaltaako sitä vielä viiä ennen 2vkon ikää? Nyt varsinkin ku on kaikenlaista tautia liikkeellä? Kiitos täällä tyhmä kyselee jo etukäteen

 

Maiscu, mulle neuvottiin ainaki neuvolassa, että 2 vkn ikäsenä mieluiten alotetaan vasta ulkoilut Nyt on todella paha influenssakausi menossa, joten pitää olla tarkkana! Kummipoika, kohta 2-vuotias, oli 3 päivää 39 asteen kuumeessa, korvatulehdus ja kehkot rohisi. Siinä samassa tää mun ystävä tuli kans kuumeeseen. Joutuivat käymään pariin otteeseen lastenosastolla.
Sinne en kyl haluu enää takas, ku sieltä kerta päästiin pois joten oon tarkkana että ton pimun kaa ei mennä nyt paikkoihin missä vähänkin ollaan kipeitä.

Voi, siitä on "jo" 3 viikkoa kun tuo neiti tänne maailmaan saapui :heart: Eilen tuli varattua seurakuntatalo ja pappi ristiäisiä varten
Oli hauska, kun ekaa kertaa tossa yks päivä juttelin tytölle kaikennäköstä ku oli just heränny ja piti viel silmiä kiinni, ni sitten ku sanoin sen nimen mikä tytölle annetaan ni heti aukas silmänsä ja näin on käyny useemminki! En tiiä onko sattumaa vai onko vaan niin oikee nimi tytölle, että tunnistaa jo ittensä <3 Nimi me paljastetaan vasta ristiäisissä ^_^

 

Me saatii ohjeeksi, että 10 vrk iässä voi 15-20 min käydä ulkona kun on nii lauha sää. Ulos voi kuulema alkaa nyt nukuttaa, meiän neiti viihty sen 10 min tuolla ulkona eilen ku kokeilin liekkö pihalla liikkuvien autojen äänet aiheuttanu levottomuutta.

 

Joo kiitos infosta Täällä yhdes koossa edelleen Aamulenkillä käyty eikä mitään tuntemuksia. Jännittää jo valmiiksi ensviikon kontrolli jos nyt saan ajan sinne. En halua synnyttämään Hulluhan tässä jo on
No jos aamukahvetta naamaan ja positiivisin mielin uuteen päivään.

 

Meidän poika täyttää jo 6viikkoa, nopsaa menee aika
Kaikki sujuu hyvin vauvan kanssa, imetys sujuu ja maitoa tulee enemmän kuin laki sallii. Sama juttu oli ekan kanssa. Ylimääräiset luovutan sairaalalle niin saadaan nekin parempiin suihin ja onpahan sit vuoden hyvä työ tehty

Ihana poika mutta vois antaa tän mamin nukkua vähän pidempiä aikoja..2tuntia on aika maksimi mitä nukkuu putkeen. Joka ilta aloittaa itkumaratonin joka kestää palttiarallaa 23-03 välin - siis yhteen putkeen huutoitkua. On aikalailla hermot koetuksella. Sitkun tähän soppaan yhdistää vielä tuon 2,5v järkyttävän uhmaikäisen, mustasukkasen kauhukakara-isoveljen niin tulee ikävä aikoja kun lapsia ei vielä ollut..
no täytyy vaan ajatella että tää on ohimenevä vaihe molemmilla - toivossa on hyvä elää

Vauva on muutem nyt 6vkon aikana saanut painoa lisää noin 2,5kg ja tältä mammalta lähtenyt 20kg

 

Kiva lueskella teidän kuulumisianne! Onnea vielä kaikille vauvansa jo saaneille ja voimia viime hetkiin vielä odottaville.

Täällä poika on nyt 2 viikkoa "vanha". Kaikki on mennyt oikein hyvin ja on ollut ihanaa olla kotona pojan kanssa. Perjantaina aloitettiin vaunulenkit. Neuvolasta sanottiin, että kahden viikon ikäisenä voi alkaa viedä vauvaa ulos, aluksi 20 min. kerrallaan. Joka päivä käydään noin puolen tunnin ulkoilu, onneksi on lauhat ilmat. Ihana saada itsekin happea. Aloitin kävelylenkit jo viikon kuluttua synnytyksestä, mutta pidin sitten muutamia päiviä taukoa, kun alkoi kipuilla alakerrassa.

Imetys on sujunut ihan hyvin ja vauva on kasvanut ja saanut painoa. Poika syö noin kolmen tunnin välein. Maitoa tuntuu riittävän enkä ole lisämaitoa antanut. Meillä kävi neuvolan täti torstaina kotikäynnillä ja vauvan paino oli noussut kotiinlähtöpäivän 3280->3750 g. Öisin vauva herää syömään pari kertaa. Väliajat nukkuu ja niin nukun itsekin.

Missä vauvanne nukkuvat? Mä yritin aluksi nukuttaa vauvaa pinniksessä olevassa äp-lootassa, mutta oon huomannut helpommaksi sen, et vauva nukkuu mun vieressä. Vauva ähisee, tuhisee ja ääntelee unissaan paljon ja ponkaisin sängystä ylös joka äännähdyksestä ja laitoin valoja päälle nähdäkseni nukkuuko vauva vai ei. Nyt kun vauva on vieressä, ei tarvi poukkoilla ylös, riittää kun ojentaa kättä silittääkseen vauvan päätä, jos on rauhaton. Oon saanu nukuttua paljon paremmin näin.

Mutta nyt muutamana viime päivänä vauva on alkanut saada rintaraivareita. Syö ensin ekan rinnan ihan normaalisti, sitten röyhtäytän ja ehkä vaihdan vaipan ja sitten jatketaan toiselle rinnalle. Raivari alkaa melko heti toisella rinnalla. Syö vähän, alkaa itkeä, imee taas hetken, raivoaa...en tiedä mistä johtuu ja tuntuu kauhealta ku pieni naama punaisena huutaa. Rauhoittuu kun otan syliin. (Imetän siis makuultaan, sillä en ole pystynyt istumaan vielä kunnolla.) Aikasemmin siis on syönyt molemmat rinnat tyhjiksi ja ollut tyytyväinen. Onko teillä muilla ollut rintaraivareita?

Oma toipuminen on edennyt, nyt parina päivänä on ollut suht normaali olo alapäässä. Maha on toiminut koko ajan hyvin, kiitos laksatiivien joita aloin syödä heti synnytyksen jälkeen (Pegorion, suosittelen jos maha kovana!). Noista suihkutteluista, itsekin aluksi suihkuttelin joka vessassakäynnin yhteydessä, mutta nyt viime päivinä olen vähentänyt suihkuttelua. Alkoi nimittäin tuntua inhottavaa kutinaa alapäässä. Ajattelin sen johtuvan siteistä, joita joutuu käyttään yötä päivää ja näin ollen hautoo paikkoja sekä tiheistä suihkuista. Neuvolan terkka neuvoi suihkuttelemaan viileällä vedellä, ei lämpimällä, koska lämpimässä ja kosteassa pöpöt pääsee kasvamaan. Lisäksi olen pitäny "ilmakylpyjä" aamuin illoin, että saa paikat vähän hengittää ilman sidettä. Kutina on näillä konsteilla vähentynyt ja olo normalisoitunut.

Tässäpä mietteitä ekoilta viikoilta! En varmaan vieläkään täysin tajua, että tuo pieni nyytti on oma lapseni ja olen sen äiti Ihanan pojan olen saanut, ja olen hänestä todella kiitollinen ja onnellinen!

 

Alkuun vauva nukkui pinnasängyssä, mutta levottomasti joten nostettiin vaunun koppa pinnasänkyyn, paremmin nukkuu siinä. Koki ilmeisesti turvattomuutta isossa sängyssä. Aamuyöstä alkaa olla levottomampi joten silloin syötön jälkeen otan viereennukkumaan. Muistelenko oikein Vilja-Maaria, että oot vauvan kans kahdestaan ? Miten arki sujuu keskenään vauvan kanssa?