Osastolla edelleen ja vaikka kovasti näytti lupaavalta, tuskin pääsemme vielä tänäänkään kotiin. Poitsun tulehdusarvo oli pompsahtanut eilisen 9 -> 35.
Turhauttaa ihan tosissaan.
Poika syö hyvin, nukkuu hyvin ja on tyytyväisen oloinen. Ei itke turhia. Vaipanvaihtohetkiä inhoaa ja tavanomaisesti pissaa kaaressa vaipanvaihtajan päälle.
Eilen pissasi mun sängyn. Tänään aamupesulla kakkasi lennokkaasti mun käsivarrelle.
Voi kun nyt saataisiin tuo eestaas seilaava crp aisoihin ja joskus pääsisimme kotiinkin viettämään normaalia vauva-arkea. Miehelläkin on mennyt kohta isyyslomasta viikko siihen, että näkee poikaa vain muutaman tunnin päivässä. Päivittäin ajaa yhteensä yli 120 km vain jotta saisi viettää aikaansa meidän kanssa. :/
Jos jotain positiivista, niin meikäläisen maidontuotanto avittaa näemmä hyvin painonpudotuksessa. Vaikka syön kuin hullu, paino tippuu kilon tai puolitoista päivävauhdilla. Nälkä on ihan valtava, samaten vettä menee useampi litra päivässä.
On tässä sairaalassa vietetyssä ajassa se positiivinen puoli, että saan ihan tosissani keskittyä 100 % poikaan. Tiesin kyllä, että äidinrakkaus on voimakas tunne, mutta ei mulla ollut aavistustakaan, että se tuntuu tältä ja NÄIN voimakkaasti. Parempaa tunnetta ei olekaan. :heart:
Tsemppiä Maisculle ja muille vielä masun kanssa porskuttavalle, kyllä ne vauvat sieltä putkahtelee maailmaan. Niin se minullakin teki, vaikka välillä olin ihan varma ettei poitsu synny ikinä.
Turhauttaa ihan tosissaan.
Poika syö hyvin, nukkuu hyvin ja on tyytyväisen oloinen. Ei itke turhia. Vaipanvaihtohetkiä inhoaa ja tavanomaisesti pissaa kaaressa vaipanvaihtajan päälle.
Eilen pissasi mun sängyn. Tänään aamupesulla kakkasi lennokkaasti mun käsivarrelle.
Voi kun nyt saataisiin tuo eestaas seilaava crp aisoihin ja joskus pääsisimme kotiinkin viettämään normaalia vauva-arkea. Miehelläkin on mennyt kohta isyyslomasta viikko siihen, että näkee poikaa vain muutaman tunnin päivässä. Päivittäin ajaa yhteensä yli 120 km vain jotta saisi viettää aikaansa meidän kanssa. :/
Jos jotain positiivista, niin meikäläisen maidontuotanto avittaa näemmä hyvin painonpudotuksessa. Vaikka syön kuin hullu, paino tippuu kilon tai puolitoista päivävauhdilla. Nälkä on ihan valtava, samaten vettä menee useampi litra päivässä.
On tässä sairaalassa vietetyssä ajassa se positiivinen puoli, että saan ihan tosissani keskittyä 100 % poikaan. Tiesin kyllä, että äidinrakkaus on voimakas tunne, mutta ei mulla ollut aavistustakaan, että se tuntuu tältä ja NÄIN voimakkaasti. Parempaa tunnetta ei olekaan. :heart:
Tsemppiä Maisculle ja muille vielä masun kanssa porskuttavalle, kyllä ne vauvat sieltä putkahtelee maailmaan. Niin se minullakin teki, vaikka välillä olin ihan varma ettei poitsu synny ikinä.