Ketunhäntä: tervetuloa mukaan!
Kengumammalle: puolestaan toivotan voimia ja isosti peukkuja, että trisomia-huoli osoittautuu aiheettomaksi! Tässä kun tulee stressattua ihan ilman mitään syytäkään, niin pahalta tuntuu kuulla, että jollain on ihan todellisia huolia selvitettävänä.
Bettis, läheisen poismenoa on kyllä varmaan ihan hyvä surra kunnolla. On ymmärrettävää, että ajankohta voi tuoda tunteet pintaan. Itse olen omassa elämässäni todennut, että minulle tulee suurempi stressi siitä, että yritän kieltää tunteitani kuin että hyväksyn vaikeatkin tunteet ja suostun tuntemaan ne. What you resist, persists, sanotaan, ja ihan syystä. Jos yrittää pakottaa tunnetta piilooon, siitä menee vaan ihan fyysisestikin lukkoon, eikä tunne sisältä katoa mihinkään.
Toki on tilanteita, joissa voi lietsoa tunteitaan tarpeettoman suuriksi, esim. itsellä tämä keskenmenopelko on välillä sellainen. Silloin yritän rauhoittaa itseni vaikka ihan vaan hengittämällä, rentouttamalla kroppaa.
Täällä on voitu pääosin hyvin ja rauhallisesti, joskin tänään on ollut kummallista alavatsan kivistystä kahteen otteeseen. Aamulla varsinkin kävelyn jälkeen kivisti ihan hirveästi pari tuntia, sain sen sitten hengittelyllä rauhoitettua. Illalla töistä palatessa kivisti uudestaan. Ennen ei ole ollut mitään tällaista, onko kyse jostain kohdun kasvukivuista? Ei siis ole mitään vihlontaa vaan ikään kuin moninkertaista menkkajomotuksen oloista, joka kestää siis pitkään, eikä aaltoile.
Liikkeiksi taisin tulkita jotkut ihan muut pulputukset noin viikko sitten, kertapa mitään ei ole sen jälkeen tuntunut. Ei kait nyt ehkä vielä pitäisikään, kun ensimmäinen raskaus kyseessä.
Tuuliannanliina ja rakas 16+3
Vielä yksi kysymys raskausviikoista: perjantaina kun kävin neuvolassa, laskettiin että olisi 15+5, vaikka ultrasta laskien (siis ultrassa nähdyn sikiön koosta) olisi ollut jo rv 16+0. Eikö raskausviikkoja päivitetä sikiön koon mukaan, jos ultrassa poikkeaa kuukautisista lasketusta?