Serafiina Sehän on se pallea mikä hikkaa eli siinä vauvan keuhkojen tietämillä. En oikein tiedä mitkä nuo vauvojen elinten mittasuhteet ovat, mutta eiköhän se pallea ole siinä keski- ja yläkropan välimaastossa. Tämä on kyllä jännä juttu, kun mulla on tähän asti tuntunut enimmäkseen tossa vasemmalla alhaalla se ja juuri tänään kun heräsin, niin hikka tuntuikin tuossa oikeassa kyljessä. Sait minunkin mahan asukkaan vaihtamaan hikkansa paikkaa 
Mutta kyllähän ne yleensä tuossa 37+1 tilanteessa jo paikallaan pysyvät, mutta sitten on ne yksittäistapaukset, jossa se asukas kuitenkin menee vielä kääntymään. Jos otat tuon puheeksi seuraavassa neuvolassa ja esität erittäin huolestunutta, niin josko pääsisit vielä kerran ultralla katsomaan kuinka päin siellä nyt ollaan.
Minä kuulin eilen pari hauskaa juttua. Äitini kertoi, että mummini on synnyttänyt hänet syöksysynnytyksellä. Homma oli mennyt vielä niin, että mummini ensimmäinen synnytys oli kestänyt hyvin pitkään ja mummi oli joutunut olemaan useita päiviä sairaalassa, kun häntä ei ennen syntymää enää uskallettu päästää pois. Toisen lapsen eli äitini kohdalla mummi oli päättänyt, että jos sairaalassa pitää olla pitkään, niin ainakin hän haluaa hyvään sairaalaan. Oli sitten valinnut silloin jonkin yksityisen sairaalaan (vuonna 1948). Ja kas kummaa, toinen synnytys menikin sitten niin nopeasti, että äitini syntyi tuohon sairaalan rappukäytävään, kun sen pidemmälle mummi ei ehtinyt. Hurjaa on meno ollut siis jo silloin
Toinen hauska juttu oli veljeltäni. Hän kävi eilen kääntymässä meillä ja esittelin kaikki vauvanhoitojutut hänelle. Näyttäessäni vanhat vaununi (sieltä 1980-luvulta) hän muisti, kuinka oli pienenä 8-vuotiaana leikkinyt pihalla ja kuullut kun minä olin alkanut inistä vaunuissa. Aikansa oli kattellut ympärilleen ja todennut, että muita ei ole pihalla, joten oli tullut itse hakemaan minut vaunuista. Oli vielä ollut sama, käsinneulottu makuupussi, joka vaunuissa on nytkin ja oli sitten kantanut koko paketin äitille sisälle. Jotenkin aivan hirveän hellyttävää! Veljeni täyttää pian 38 ja minä 30. Niin ne ajat muuttuvat
(.) Tai omaa napaa tuo muukin kyllä oli, mutta viime yönä heräsin siihen, että oli hirveän kuuma ja hieman paha olo. Ehdin jo hivenen innostua, että tapahtuisiko nyt jotain, mutta höh, siihen se sitten kuitenkin jäi. Mutta oikein positiivisesti kun ajattelee, niin jos kaveri pysyy vatsassa huomiseen asti, tulee mies vihdoin kotiin ja pääsee synnyttykseen mukaan! Paitsi jos (kun) menee yli, jolloin miehen pitää taas mennä. No, murehditaan sitä taas sitten!
Keltakukka 39+1
Mutta kyllähän ne yleensä tuossa 37+1 tilanteessa jo paikallaan pysyvät, mutta sitten on ne yksittäistapaukset, jossa se asukas kuitenkin menee vielä kääntymään. Jos otat tuon puheeksi seuraavassa neuvolassa ja esität erittäin huolestunutta, niin josko pääsisit vielä kerran ultralla katsomaan kuinka päin siellä nyt ollaan.Minä kuulin eilen pari hauskaa juttua. Äitini kertoi, että mummini on synnyttänyt hänet syöksysynnytyksellä. Homma oli mennyt vielä niin, että mummini ensimmäinen synnytys oli kestänyt hyvin pitkään ja mummi oli joutunut olemaan useita päiviä sairaalassa, kun häntä ei ennen syntymää enää uskallettu päästää pois. Toisen lapsen eli äitini kohdalla mummi oli päättänyt, että jos sairaalassa pitää olla pitkään, niin ainakin hän haluaa hyvään sairaalaan. Oli sitten valinnut silloin jonkin yksityisen sairaalaan (vuonna 1948). Ja kas kummaa, toinen synnytys menikin sitten niin nopeasti, että äitini syntyi tuohon sairaalan rappukäytävään, kun sen pidemmälle mummi ei ehtinyt. Hurjaa on meno ollut siis jo silloin
Toinen hauska juttu oli veljeltäni. Hän kävi eilen kääntymässä meillä ja esittelin kaikki vauvanhoitojutut hänelle. Näyttäessäni vanhat vaununi (sieltä 1980-luvulta) hän muisti, kuinka oli pienenä 8-vuotiaana leikkinyt pihalla ja kuullut kun minä olin alkanut inistä vaunuissa. Aikansa oli kattellut ympärilleen ja todennut, että muita ei ole pihalla, joten oli tullut itse hakemaan minut vaunuista. Oli vielä ollut sama, käsinneulottu makuupussi, joka vaunuissa on nytkin ja oli sitten kantanut koko paketin äitille sisälle. Jotenkin aivan hirveän hellyttävää! Veljeni täyttää pian 38 ja minä 30. Niin ne ajat muuttuvat
(.) Tai omaa napaa tuo muukin kyllä oli, mutta viime yönä heräsin siihen, että oli hirveän kuuma ja hieman paha olo. Ehdin jo hivenen innostua, että tapahtuisiko nyt jotain, mutta höh, siihen se sitten kuitenkin jäi. Mutta oikein positiivisesti kun ajattelee, niin jos kaveri pysyy vatsassa huomiseen asti, tulee mies vihdoin kotiin ja pääsee synnyttykseen mukaan! Paitsi jos (kun) menee yli, jolloin miehen pitää taas mennä. No, murehditaan sitä taas sitten!
Keltakukka 39+1
