Heippa taas!
Ja uudestaan
onnittelut kaikille vauvansa jo saaneille, kun teita nakyy taalla jo olevan monta.
Ja
onnea myos viimeisille viikoille viela odottajille. Itse siirryin tuohon edella mainittuun ryhmaan perjantaina, kun meidan pieni (iso) poika syntyi. Elikka
1.2.2013 syntyi Kaippu Kassunen ja strategiset mitat oli 3880g ja 56cm (!).
Kirjoittelen kohta synnytyskertomusta, mutta ensin todettava, etta mustakin olisi ihanaa, jos vauva-ryhma perustettaisiin. Laittaisiko joku vaikka tanne tietoa, jos se tapahtuu ja miten sen loytaa..
Ihana muuten tuo Keltakukan tarina veljesta! Tuli niin monia ihania asioita mieleen.
Sitten siita synnytyksesta (en tieda yhtaan kuinka kauan minulla on aikaa, ennenkuin ruoan vaatiminen taas alkaa).
Elikka perjantaina puolenpaivan aikaan oli perusviikkotarkastus, jossa katilo ohimennen kysyi haluanko, etta tarkastaa tilanteen. Paadyttiin katsomaan ja hyva niin, kun selvisi, etta olen jo 5cm auki. Siina meni hetki ennenkuin sen ymmarsin, kun ei ollut juurikaan oireita ollut, mita nyt harkkasuppareita silloin talloin ja menkkakipuilua pikkuisen. Esikoisen kanssa olin 5cm auki, kun sairaalaan paastiin ja silloin kylla totisesti tunsin sen! Katilo suositteli, etta tulisin takaisin neljan tunnin paasta uusintatarkastukseen, jolloin todennakoisesti rikottaisiin vesi. Katilon mielesta olisi liian riskaabelia odotella kotona, kun esikoinen syntyi suht nopeasti (n. 5.5h) ja talla kertaa en todennakoisesti tuntisi synnytyksen alkaneen ennenkuin olisin jo 7-8cm auki vahintaan. Kaski siis tuoda kassit sun muut mukana.
Soitin miehen pois toista ja miehen siskon hakemaan esikoisen (kaikki meni taydellisesti, silla meillahan ei ollut satavarmaa hoitajaa, kun sukulaiset asuvat 2h ajon paassa). Kun lapsi lahti, tilattiin miehen kanssa kiinalaista, katsottiin vahan tvta ja lahdettiin synnytyspaikalle, jonne saavuttiin 17 aikaan. Kymmenen minuuttia myohemmin katilo puhko vedet ja meni tayttamaan synnytysammetta. Itsesta kaikki tuntui tosi absurdilta! Supparit alkoi 20 minuutin sisaan vesien rikkomisesta ja sopivasti paasin ammeeseen, kun ne alkoi tihentya ja kipeentya. Vesi auttoi ihanasti kivunlievitykseen, huomasin eron, kun nousin kaymaan vessassa. Sitten SORI TMI-VAROITUS!! 18:40 tuli kauhea isompi hata ja kaskin huoneen tyhjaksi (mies siella vaan olikin). Ja pytylla ollessa tuntui, etta kohta mennaan. Kauhea kiire siivota itteni, jotta paasen takaisin ammeeseen ja 18:45 sanoin miehelle, etta tunnen paan, kay hakemassa katilo! Siina vaiheessa tuli jo pakko ponnistaa ja katilo juoksi huoneeseen, kun kuulemma kuuli aanestani, etta nyt vauva tulee. Muutama ponnistus (en oikeasti muista kuinka monta) ja 18:52 poika oli ulkona ja sylissa. Oli aivan uskomaton tunne, en voi sita sanoin kuvailla. Ja kauhea tunnevyory tulikin, kun itkin ja nauroin samaanaikaan. Siina sitten odotettiin hetki vauva sylissa, etta jalkeiset syntyvat, kunnes vauva vietiin punnittavaksi ja itse kavin suihkussa ja siirryin perhehuoneeseen. Mulle tuli rytinassa pieni repeama, kun vauva oli kuulemma tullut kasi ojossa, kuin olisi kiivennyt ulos.
Siina sitten tutusteltiin vauvaan ja oltiin valvonnassa 5 tuntia ennenkuin paastiin kotiin. Mies kavi sina aikana hakemassa meille sandwichit, kun en saanut lahtea kotiin, jos en ollut syonyt ennen. Myoskin vauva laitettiin rinnalle ja han oli oikea imumestari, otti kiinni ekasta yrityksesta kunnolla ja kaikki meni tosi hyvin. Nyt vauva on siis melkein minuutilleen 2pv vanha ja on olo kun synnytyksesta olisi jo kauemmin aikaa. Kaikinpuolin oli siis ihana synnytyskokemus (jopa niin, etta oikeasti tuntuu, etta haluaisin uudestaan kokea!
Mun piti tahan kirjoittaa jotain muutakin, mutta nyt ihan kokonaan unohtui, kun tuli kummallisen euforinen olo. Ainoa mika hairitsee, etta tanaan on tosiaan tuo superbowl, mika ei itselle iske ollenkaan, mutta on miehelle tarkea. No, saanpahan tuijotella vauvelia rauhassa.
BrooklynMami ja Kaippu Kassunen 2pv