Hellurei!
Paljon Onnea kaikille jo vauvan saaneille Ja tsemppiä niille, joilla koitos on vielä edessä
Alan olemaan toipumaan päin, ääni kulkee vihdoin (ympäristö kiittelee
) ja antibioottikuurikin loppuu tänään
Maito on noussut ihan kivasti ja hainkin jo sairaalasta tehopumpun, että pääsen maanantaina luovuttamaan maitoa jo sitä tarvitseville. Kukas täällä pohdiskeli
maidon riittävyyttä ja laatua, niin voin lohduttaa, että maidon laatu on juuri hyvää, koska kenenkään muun maito ei ole omalle lapselle niin hyvä kuin juuri sinun! Sehän on tosiaan se huono puoli, että tissillä voi mennä hyvinkin vaikka koko päivä... etkä tosiaan sitten ehdi muuta tekemään. Mutta sillä keinoin vauva sen maidon tilaa, niin ärsyttävää kuin se välillä onkin. Siksi meillä tahtoo olla sitä äitiyslomaa, jotta olisi aikaa... kyllä tässä on saanut lasten kanssa vähän totutella uuteen elämään, mutta hyvin ovat ottaneet ja mitä enempi ovat saaneet olla 'mukana' vauvan hoidossa ja ollaan vältytty mustasukkaisuuksilta ainakin toistaiseksi
kaikki siis valtakunnassa hyvin, vauva on hyväntuulinen, joskin lähinnä nukkuu ja kakkaa ja syö, mutta välillä saattaa vetaista jopa 3h unta kaaliin laakista
Jännä, miten sitä oppii nukkumaan pätkissä öisin...
Tässäpä sitten sen synnytyksen kulusta, synnytys itsessään taisi olla se kevyin koitos sitten loppujen lopuksi:
Keskiviikkona olin jo pari päivää vaan maannut kuumeen kourissa ja päättelin, että varmaan on kuule angiina. Huimas ja kaikkee, en saanu edes autoa käyntiin. Mies lähti viemään terkkariin otattaan angiinatestiä ja ne laitto mut siihen neuvolasängylle makoilemaan, yhtäkkiä tuntui siltä, että tuleekohan pissa housuun... no täti naureskeli, että se on ihan normaalia, kun on noin jo viikot ja kipeenä,
tulehdusarvot oli yli 170 ja sitten osoittautui, että onpas melkoinen rakko, jos se kaikki olis ollu pissaa
kyl se ihan lapsivettä oli. Vauva taisi pelastaa meidät; mentiin taysiin, jossa nuiva hoitsu oli sitä mieltä, että ei täällä kyllä flunssapotilaita hoidella ja ilmoitti lääkärille, että muka joku lapsivesiepäilys... lääkäri dumppas sormensa tonne alapäähän ja muljautti silmiään ja totes, että ei tämä kyllä mikään epäilys oo, täältähän tulee tavaraa vaikka ja kuinka. Äkkiä pyörätuolilla röntgeniin keuhkokuviin ja sitten tippaa suoneen ja kädet ristiin, ettei syntyisi kovin äkkiä. En olis jaksanu siinä kunnossa synnyttää edes, kuumetta oli 39.7. Osastolle eristyksiin varmuuden vuoksi, mistä syystä sain sitten nukkua miehen kainalossa, kun eivät voineet muita samaan huoneeseen laittaa.
Torstaina vauva kakkasi veteensä, mutta onneksi vain kerran, joten odoteltiin vain, että alan voimistumaan. Lääkäri purki eristyksen, kun analysoi keuhkokuvat ja keuhkokuumelöydös se sitten oli. Tuli sellasia lastujakin keuhkoista yök. Räkä irtoo oikeestaan vasta nyt sillain paremmin. Lääkäri oli sitä mieltä, että olisi hienoa, jos vauva lähtisi itsestään syntymään, mutta koska minulla ei ole yksikään synnytyksistä edennyt ilman oksitosiinitippaa, epäilimme, ettei sitä tapahdu nytkään. No, to iltana kaveri tuli sitten kävelyttään mua, että josko alkais itsestään supistukset, mutta ne loppuikin sitten kyllä itsestään viideltä aamulla... kasilta lähdettiin sitten saliin, kohdun kaulaa oli se normit 3cm kuten joka kerta ja vain sormelle auki... tippa suoneen suunnitellusti ja vähän väliä annostusta lisäiltiin. Ilokaasut naamariin, niin että hävettää ehkä vieläkin ne jutut
Mies oli kuulemma pyöritellyt silmiään kätilön kanssa, kun oli suusta tullut pelkkää puuta heinää
jonkun särkylääkkeenkin ne laitto ja sitten pyysin jo epiduraalia ehkä joskus parin tunnin päästä. Kätilö oli sitä mieltä, ettei vielä kannata, mutta laittoivat sitten kuitenkin. Vajaa puoli tuntia epiduraalista ilmoitin kätilölle, että etsä viittis vilkasta vähän tonne alas, kun tuntuu vähän siltä ja mieskin oli röökillä just. Se hommaili jotain ja sitten sanoin uudestaan, että katos nyt ja kätilö meni ja katto ja pyöräytti silmiään, että aikookos se sun mies osallistua tähän nyt, kun tää nyt ois niinku tässä, että älä ponnista, jos haluut sen mukaan
Mies tuli tupakoimasta ja oli ihan ihmeissään, kun aloin saman tien sitten ponnistelemaan. En vain tuntenut minkäänlaista tarvetta saati tiennyt miten se tapahtuu, joten otin palan paperia ja niistin hänet ulos
Tyylihän se on sekin kai synnytellä
3 h 56 minsaa meni siinä taivaallisessa tapahtumassa, ihan totta, mä voisin synnyttää vaikka heti perään uudestaan Vaikka kunto oli heikko sen jälkeen, jaksoin kuiteskin ja kaikki oli ihan järkyttyneitä, koska ne oli valmentautuneet ainakin 10 tunnin sessioon.
Ainoa, mikä harmitti, oli, että saliin rynni synnytyksen jälkeen ihan uusi kätilö, kylmä kuin kala. Paiskasi mulle vaatteet kouraan, että mee suihkuun ja hän antaa vauvalle nyt lisämaitoa rdb:n takia. En olisi halunnut antaa lisämaitoa enkä pysynyt pystyssä, että olisin omin avuin päässyt edes suihkuun. Kätilö hoki vaan, että on niin kiire ja että äkkiä nyt. Sitten kun mies avusti suihkun ja olin syönyt tuodun 'välipalan', mies meni ilmoittamaan, että valmista tuli, niin kätilö ilmoitti, että hänpä ei olekaan vielä valmis...
että se siitä kiireestä. Mutta kaikin puolin muuten oli todella mukava kokemus koko synnytys
Viivi+ihana pikku mies tasan viikon vanhana
PS. painosta piti sanoa, älkää nyt vaan sitten masentuko, kun eihän mulle sitä ehtinyt paljoa edes kertyä - tosin ennestäänhän en mikään pakkasen raiskaama pulkannaru kyllä ollutkaan, niin kaikki jäi kyllä laitokselle melkein, 800g näyttää vaaka, että olisi jäljellä. Mahamakkara tulee olemaan varmaan tovin jos toisenkin - en ajatellut tehdä asialle kyllä oikeastaan yhtikäs mitään. Mutta ilmeisesti tuo imettäminen - valvominen - yliväsyneenäkin oleminen on sellainen laihdutusyhdistelmä. Neuvolan täti kävi tänään tarkastamassa vauvan ja hän oli saanut 40g vaille syntymäpainonsa takaisin
samalla piti mulle luentoa, kuinka mun täytyisi levätä enemmän, että paranen paremmin synnytyksestä. Kuulemma äidit ovat vähän hurmoksessa synnytyksen jälkeen ja tulee tehtyä yli omien voimien näitä hommia... nolona voin kyllä tunnustaa, että ihan samanlaista elämää olen viettänyt kuin tähänkin asti ja kun pysähdyn, niin onhan se totta, että alavatsaa kivistelee