Onnittelut vauvautuneille! Nyt niitä vauvoja sitten alkaa "satelemaan", kun on meidän kuukausi...
Minä kävin tiistaina
synnytystapa-arviossa. Vaaveli oli sopivasti kääntynyt pää alaspäin. Napavirtaukset oli erinomaiset, vauvan koko 2,8 kg (36+3) eli menee keskikäyrällä. Lääkärin mukaan ei ole mitään estettä alatiesynnytykselle. Lääkäri kysyi, että mikä oli syy ensimmäisessä synnytyksessä, kun sydänäänet hävisi, oliko napanuora pari kertaa kaulan ympärillä. Mutta sehän ei selvinnyt koskaan. Silloinhan oli niin, että aina kun ponnistin, sydänäänet hävisi ja päädyttiin hätäsektioon siinä tilanteessa, että pää oli aivan alhaalla emättimessä. Voi kyllä sanoa, että tuo sektio pelasti vauvan hengen, ponnistusvaihe kummiskin olisi voinut kestää vielä tovin. Luin nimittäin Kättärin sivuilta, että keskimäärin ponnistusvaihe kestää 30-90min.
Koska minun toiveeni synnytykseen oli sektio, niin tuolla synnytystapa-arviossa antoivat mulle sitten lappusia, mitä piti lukea kotona ja lääkäri aikoi soittaa parin päivän päästä torstaina. Ja sitten soittikin ja keskusteltiin synnytystavasta. Mun "ehdotus" synnytykselle oli se, että jos lähtee käynnistymään spontaanisti tässä ennen laskettua aikaa, niin kokeillaan sitten niin, mutta jos menee 40-41 viikoille, niin toivoisin sektiota, koska pelkään koon nousevan yli 4 kg ja jos sitten tulee taas tilanne, mikä oli ensimmäisessä synnytyksessä, kun lääkäri sanoi, että "ei olisi mahtunut". Koska selektiiviset sektiot tehdään yleensä aiemmin, niin se lääkäri jäi jotenkin "hoo-moilaseksi". Hän sanoi, että kysyy asiaa ja minulle soitetaan ensi viikon alussa ja sitten taas keskustellaan. Joka tapauksessahan he sitten alatiesynnytyksessä ottavat herkemmin huomioon mun historian, jos alkaa synnytys pitkittymään tai tulee mitään ongelmaa.
Ne jotka kokemuksia
sektiosta kyselivät, niin jokuhan jo hyviä vinkkejä kertoi. Minäkin olen sitä mieltä, että kannattaa ottaa kaikki särkylääkkeet, mitä on tarjolla, sillä jos jättää annoksen väliin (kuten minä tein) niin sen jälkeen on todella kivulias. Sängystä joutuu nousemaan kädellä työntäen sivuasennossa, jottei haava repeä ja kaikissa nosteluissa (max 5 kg kuukauden) pitää olla varovainen. Ja tärkeää on, ettei jää "potemaan", eli liikkuu jotta aineenvaihdunta pääsee kunnolla käyntiin. Sektion jälkikipujen kokeminen tuntuu olevan kylläkin aika yksilöllistä. Mä olin lähes kuukauden aivan särkylääkkeiden varassa, mutta esim. mun sisko, jolla on ollut kolme sektiota, hän selvisi viikon lääkityksillä eikä pitänyt sektiosta parantumista mitenkään ihmeellisenä juttuna, pikemminkin positiivisina kokemuksina, vaikka kolmannen lapsen kohdalla olikin lisäksi kohtutulehdus.
Mun pitäisi käydä ostamassa kaupasta
imetyspaitoja, sillä olen aiemmat lahjoittanut pois. Palelen herkästi, niin toiveena olisi pitkähihainen trikoopaita, pepun alle ylettyvä. Oletteko nähneet sellaisia missä kaupoissa??????
Mäkin kävin ostamassa yhdet liivit KappAhlista, vaikka en ihan ollut tyytyväinen niitten liivien mukavuuteen ja kokoon. Liivejähän oli kokoon 90D asti. Mulla oli ennen ekaa raskautta 80B koko hyvä. Imetysaikana koko oli 80C/D. Sitten imetyksen loputtua oli 80A. Nyt raskauden aikana on olleet nuo imetysliivit hyvän kokoisia, mutta jos ja kun tästä vielä kasvaa rinnat, niin välttämättä nuo 85D-liivit, mitkä ostin, ei ole hyvät. Hiemanhan voi pelata tuolla rinnanalusmitalla, mutta vaan sen yhden koon verran.
Ja tänään 37+0, POKS