Moikka
Nyt pieni tissillä niin ehtii vähän synnytyskertomustakin. Eli viime keskiviikkona 20.2. soitin äitiyspolille jatkuvista menkkakivuista ja ruskeasta vetisestä laikusta alushousuissa. Epäilivät lapsiveden menoa ja käskivät näytille. Lähdimme sairaalaan klo 15 ja kävi ilmi, että oli lapsivettä ja vihreää, eli käskivät jäämään osastolle odottelemaan supistuksia. Ultrassa kävi ilmi, että vaikka lapsivettä oli housissa ehkä puoli desiä, se oli tosi vähissä kohdussa.
Yöllä en saanut nukuttua osastolla ollenkaan, mies joutui tietenkin kotiin. Seuraavana aamuna päätettiin käynnistää, eli laitettiin ballonki ja antibioottitippa suoneen. Kun supistukset eivät silti tulleet kuuteen mennessä to illalla, päätettiin puhkaista kalvot.
Klo 18 to iltana puhkaistiin kalvot, siitä alkoi supistukset ja infernaaliset kivut. Siis jotain ihan järkyttävää, olin pyörtyä monta kertaa ja oksetti myös. Yritettiin akupunktiota, suihkua, guashaa, lihakseen pistetettävää kipulääkettä ja suoneen pistettävää kipulääkettä, olin silti ihan epätoivoinen kivun kanssa. Klo 24 sanoin, etten pysty enää olemaan mitenkään päin ja vietiin synnytysaliin, jossa olin vasta 3cm auki, mutta annettiin silti epiduraali, jota jouduin odottamaan 2h, koska anestesialääkäri sektiossa.
Epiduraalin myötä aukesi taivas, kaikki kivut katosivat ja lepäsin koko yön, nukuttua en saanut. Mies torkkui tuolissa. Klo 7 pe aamulla kätilö sanoi, että kohdunsuu kokonaan auki ja nyt vaan odotellaan ponnistustarvetta. Sitä ei koskaan tullut. Yritin jaloitella, mutta jalat oli täysin makaronia, eli en päässyt sängystä mihinkään. Klo 8 jälkeen kätilö sanoi, että ponnistustarvetta ei ehkä edes tule, eli yritetään nyt vaan ponnistaa kuitenkin, koska vauva ihan ponnistusasemassa. Varoitti, että noin tunti menee ensisynnyttäjällä ja tarviinko lisää kipulääkettä, sanoin, että yritetään ensin näin ja sitten menikin vaan 8 minuuttia ja 3-4 työntöä ja lapsi oli ulkona. Puoleen väliin jouduin pysäyttämään ponnistuksen, koska vauvalla oli röörit täynnä kakkaista lapsivettä, eli imettin pois ennen kuin alkoi hengittää.
Pikku poika syntyi maailmaan pe aamuna klo 8.25. Mitat olivat 48cm ja paino 3170 (eli painoa enemmän kuin uskalsin ikinä toivoa!).
Synnärillä oltiin pe -ma iltapäivä ja oli kyllä ihanaa mutta myös superraskasta, kun nukuttiin vain noin 3h/vrk joka yö, poika oli tissillä jopa 7h putkeen illasta aamuun! Siis ilman mitään taukoa! Maito nousi onneksi ma juuri ennen kotiinlähtöä ja nyt nukkuu jo vähän enemmän, mutta meillä edelleen sellaisia 4h putkeen yösyöttöjä. Eli varsinainen tissillä viihtyjä!
Synnytystä arvioisin niin, että eka puoli epiduraalin asti oli ihan hirveää ja loppu ihan tosi helppo. Kätilö sanoi, että käynnistetyt usein tosi paljon kivuliaampia ja vihreävetiset kaikkein kipeimpiä. Ehkä, mutta en olisi ikinä osannut kuvitella moista. Onneksi lopusta jäi kuitenkin hyvä maku ja pikku prinssimme syntyi terveenä maailmaan. Ja on aivan i-ha-na, tietysti.
Tuulis ja rakas, 5. päivä alkoi.
