Helmikuun helmet 2013 *helmikuu* meidän kuu!!
- Viestiketjun aloittaja cannes
- Ensimmäinen viesti
Oi vitsi, toivon samaa kohtaloa kuin Vissyliinillä! Sais vaan yhtäkkiä mennä vedet ja alkaa hommat etenemään 
Onnea myös muille äideiksi tulleille! <3
Ei tullu helmikuista lasta, ei
Huomenna siis yliaikaiskontrolli. Viikkoja silloin 41+3. Onkohan yhtään todennäköistä, että ne ottaisivat käynnistykseen jo huomenna, vai meneeköhän käynnistelyhommat automaattisesti ensi viikolle? Th sanoi, että täällä meidän alueella ei anneta raskauksien mennä pidemmälle kuin 42+0.
Olen yrittänyt nyt lenkkeillä ja kiivetä rappuja ihan hulluna, että saisi jotain tapahtuvaksi, mutta ei. Äsken kerkesin innostua kummallisista tuntemuksista, kunnes tajusin että se johtuukin vain ton vauvan epätoivoisista yrityksistä vaihtaa asentoa Prkl, jos tilaa haluaa lisää niin tulkoot ulos sieltä!
Onnea myös muille äideiksi tulleille! <3
Ei tullu helmikuista lasta, ei
Huomenna siis yliaikaiskontrolli. Viikkoja silloin 41+3. Onkohan yhtään todennäköistä, että ne ottaisivat käynnistykseen jo huomenna, vai meneeköhän käynnistelyhommat automaattisesti ensi viikolle? Th sanoi, että täällä meidän alueella ei anneta raskauksien mennä pidemmälle kuin 42+0.
Olen yrittänyt nyt lenkkeillä ja kiivetä rappuja ihan hulluna, että saisi jotain tapahtuvaksi, mutta ei. Äsken kerkesin innostua kummallisista tuntemuksista, kunnes tajusin että se johtuukin vain ton vauvan epätoivoisista yrityksistä vaihtaa asentoa
Prkl, jos tilaa haluaa lisää niin tulkoot ulos sieltä!Ila mulla oli neuvola tänään ja yliaikaiskontrolli varattiin ens viikolle, jolloin mulla on 41+5.
Kysyin että joko otan sinne synnytyskassin mukaan, niin th sanoi että ei välttämättä vielä
silloin vielä käynnistetä vaan arvioidaan tilanne ja käynnistetään kuitenkin viimeistään kun 42
tulee täyteen. Sanoi että mahdollisesti vielä lähettävät kotiin kypsyttelemään pariksi päivää.. Huoh! Toivottavasti siellä teilläpäin olisi kuitenkin eri käytäntö ja käynnistäisivät heti! Pidän peukkuja!
Mutta totisesti toivotaan että tässä alkais nyt itsekseen jotain tapahtumaan, menee ne vedet
tai alkais jäätävät supistelut!
Viimeinen neuvola oli siis tänään ja kaikki oli hyvin. Vauva potkiskeli vilkkaasti, sykkeissä hyvä
vaihteluväli, pissa puhdas, RR hyvä, paino pudonnut kilon mulla, mutta nyt en ollut niin
turvoksissa kuin viimeksi. Sf-mitta oli 37cm.
Nyt ei muuta kuin pitkää pinnaa ja odottelua!
RouvaRuusunen ja Poikanen edelleen rv.41
Kännyllä päivittelen ekaa kertaa, jotenkin hankalaa. Saattoi tulla virheitä, mutta menkööt!
Kysyin että joko otan sinne synnytyskassin mukaan, niin th sanoi että ei välttämättä vielä
silloin vielä käynnistetä vaan arvioidaan tilanne ja käynnistetään kuitenkin viimeistään kun 42
tulee täyteen. Sanoi että mahdollisesti vielä lähettävät kotiin kypsyttelemään pariksi päivää.. Huoh! Toivottavasti siellä teilläpäin olisi kuitenkin eri käytäntö ja käynnistäisivät heti! Pidän peukkuja!
Mutta totisesti toivotaan että tässä alkais nyt itsekseen jotain tapahtumaan, menee ne vedet
tai alkais jäätävät supistelut!
Viimeinen neuvola oli siis tänään ja kaikki oli hyvin. Vauva potkiskeli vilkkaasti, sykkeissä hyvä
vaihteluväli, pissa puhdas, RR hyvä, paino pudonnut kilon mulla, mutta nyt en ollut niin
turvoksissa kuin viimeksi. Sf-mitta oli 37cm.
Nyt ei muuta kuin pitkää pinnaa ja odottelua!
RouvaRuusunen ja Poikanen edelleen rv.41
Kännyllä päivittelen ekaa kertaa, jotenkin hankalaa. Saattoi tulla virheitä, mutta menkööt!
Viimeksi muokattu:
Pikainen päivitys: meille syntyi tänään klo 20.13 tyttö 3685g ja 50cm, rv 41+6. <3
Hei kaikille,
Harmittaa ihan vietävästi kun en ole kerennyt täällä käymään, mutta meillä on pienen syötöt 2h välein ympäri vuorokauden, että saadaan paino nousemaan. Olen ollut aika väsynyt, vaikka meidän neiti ei mikään hirveän vaativa olekkaan. Ihan lähipäivinä aijon lukea teidän jutut läpi ja kirjoitan vähän meidän kuulumisia ja synnytyskertomusta nyt pitää nukkua kun vielä hetken kerkeää ennen seuraavaa syöttöä.
Onnea ihan hirmuisesti kaikille uusille vauvan saaneille <3 pienet nyytit on ihan parhautta <3
Ja kovasti tsemppiä niille jotka vielä kärvistelee!
Bumble & pikkuinen 1vk
Harmittaa ihan vietävästi kun en ole kerennyt täällä käymään, mutta meillä on pienen syötöt 2h välein ympäri vuorokauden, että saadaan paino nousemaan. Olen ollut aika väsynyt, vaikka meidän neiti ei mikään hirveän vaativa olekkaan. Ihan lähipäivinä aijon lukea teidän jutut läpi ja kirjoitan vähän meidän kuulumisia ja synnytyskertomusta
nyt pitää nukkua kun vielä hetken kerkeää ennen seuraavaa syöttöä.Onnea ihan hirmuisesti kaikille uusille vauvan saaneille <3 pienet nyytit on ihan parhautta <3
Ja kovasti tsemppiä niille jotka vielä kärvistelee!
Bumble & pikkuinen 1vk
Hei,
Täällä edelleen viimeisten joukossa yhdessä koos, tänään 41+1. Torstaina oli vika neuvola, kaikki hyvin, mutta niin hyvät on olot, että alkaa kyllä tuntuun, ettei kaveri itekseen ulos tule. Maanantaina sitten näytille, et missä mennään. Eilen tamppasin mattoja ja tein pitkän kävelylenkin, tuli vain ei kipeitä supistuksia ja jalat oli illalla vähä krampis, mutta taas on olo niin hyvä, että mitkähän ripaskat tässä vetäs.
Täällä edelleen viimeisten joukossa yhdessä koos, tänään 41+1. Torstaina oli vika neuvola, kaikki hyvin, mutta niin hyvät on olot, että alkaa kyllä tuntuun, ettei kaveri itekseen ulos tule. Maanantaina sitten näytille, et missä mennään. Eilen tamppasin mattoja ja tein pitkän kävelylenkin, tuli vain ei kipeitä supistuksia ja jalat oli illalla vähä krampis, mutta taas on olo niin hyvä, että mitkähän ripaskat tässä vetäs.
Heissan! Meille syntyi tyttö 18.2. 03.57 painolla 2855 gr ja pituudella 47 cm.
Mähän kävin tosiaan 17. päivä kirjottelemassa tuntemuksia kuinka oli jo vuotoja ja supistuksia..
Sunnuntai-illalla yhdentoista maissa supistukset alkoi tuntua hieman kivuliaammilta, sanoin isännälle, että menen suihkuun ja sit voitais pikkuhiljaa lähteä. Suihkussa supistukset tiheni, enkä meinannut malttaa tulla pois. Pakkasin sairaalakassin ja lähdettiin ajelemaa sairaalaan. Matkalla (20 km) tuli yhden ainoa supistus ja olin varma, että passittavat kuitenkin takaisin kotiin..
Tasan yhdeltä kirjauduimme sairaalaan, jossa istuttiin ensin peruskäyrillä puolen tuntia. Supistukset viiden minsan välein. Olin kuin olinki jo 4 cm auki, eikä siis kotiin lähdöstä ollut enää puhetta. Kätilö kyseli kivunlievityksistä, sanoin etten epiduraalia halua (oma vaisto jostain syystä kieltää), muuten katotaan tilanteen mukaan. Tossa kohtaa en tarvinnut vielä mitään.
Seuraavat kolme varttia vietin altaassa, joka oli ah niiiiin ihana. Aina kun tuli supistus, annoin isännälle käsisuihkun, ja hän suihkutti selkääni. Altaassa nautein ajatuksista, ettei kohta ole enää isoa mahaa, eikä raskautta vaan vauva!
Altaan jälkeen mentiin saliin käyrille (03.00). Kiikuin keinutuolissa ja vedin känniä ilokaasusta. Oli se hurja fiilis. Isännän laitoin sängylle lepäämään, kun en tiennyt kauanko vielä menisi. Viimeinen supistus keinutuolissa räjäytti tajunnan, hälytettiin kätilö paikalle ja sanoin, että nyt voisin ottaa jotain kivunlievitystä. Olin kuitenkin 9 cm jo auki ja kätilö naureskeli, että luomuna mennään!
Ponnistusvaihe oli kivulias, mutta kesti onneksi vain 7 min. Väliliha leikattiin, muita repeämiä ei tullut. Ihana tyttömme syntyi siis 03.57 saaden 9 pistettä ja äiti sai 10.
Kaikki meni siis todella hienosti ja nopeasti ja sairaala-ajasta muutenkin jäin ihana muisto. Nyt ollaan oltu reilu viikko kotona ja kaikki sujuu hienosti. Mitä nyt itse olen ollut kipeä, mutta vauva voi hyvin! :heart:
Mähän kävin tosiaan 17. päivä kirjottelemassa tuntemuksia kuinka oli jo vuotoja ja supistuksia..
Sunnuntai-illalla yhdentoista maissa supistukset alkoi tuntua hieman kivuliaammilta, sanoin isännälle, että menen suihkuun ja sit voitais pikkuhiljaa lähteä. Suihkussa supistukset tiheni, enkä meinannut malttaa tulla pois. Pakkasin sairaalakassin ja lähdettiin ajelemaa sairaalaan. Matkalla (20 km) tuli yhden ainoa supistus ja olin varma, että passittavat kuitenkin takaisin kotiin..
Tasan yhdeltä kirjauduimme sairaalaan, jossa istuttiin ensin peruskäyrillä puolen tuntia. Supistukset viiden minsan välein. Olin kuin olinki jo 4 cm auki, eikä siis kotiin lähdöstä ollut enää puhetta. Kätilö kyseli kivunlievityksistä, sanoin etten epiduraalia halua (oma vaisto jostain syystä kieltää), muuten katotaan tilanteen mukaan. Tossa kohtaa en tarvinnut vielä mitään.
Seuraavat kolme varttia vietin altaassa, joka oli ah niiiiin ihana. Aina kun tuli supistus, annoin isännälle käsisuihkun, ja hän suihkutti selkääni. Altaassa nautein ajatuksista, ettei kohta ole enää isoa mahaa, eikä raskautta vaan vauva!
Altaan jälkeen mentiin saliin käyrille (03.00). Kiikuin keinutuolissa ja vedin känniä ilokaasusta. Oli se hurja fiilis. Isännän laitoin sängylle lepäämään, kun en tiennyt kauanko vielä menisi. Viimeinen supistus keinutuolissa räjäytti tajunnan, hälytettiin kätilö paikalle ja sanoin, että nyt voisin ottaa jotain kivunlievitystä. Olin kuitenkin 9 cm jo auki ja kätilö naureskeli, että luomuna mennään!
Ponnistusvaihe oli kivulias, mutta kesti onneksi vain 7 min. Väliliha leikattiin, muita repeämiä ei tullut. Ihana tyttömme syntyi siis 03.57 saaden 9 pistettä ja äiti sai 10
. Kaikki meni siis todella hienosti ja nopeasti ja sairaala-ajasta muutenkin jäin ihana muisto. Nyt ollaan oltu reilu viikko kotona ja kaikki sujuu hienosti. Mitä nyt itse olen ollut kipeä, mutta vauva voi hyvin! :heart:
Onnea moulinrouge ja hepa_! Tuo moulinrougen synnytyskertomus kuulostaa juuri semmoiselta, mitä itselleen toivoisi.
Minä kävin siis tänään yliaikaiskontrollissa. Vauvalla kaikki ok ja istukka toimii vielä niinkuin pitääkin. Painoarvioksi saatiin 3600-3700, eli ei mikään jätti vaikka lisäpäivillä mennäänkin Kohdunkaulaa ei enää ole, pää on tiukasti lähtökuopissa ja kohdunsuu sormelle auki. Eli kaikki valmista! Kunhan nyt supistukset alkaisi niin synnytys käynnistyisi. Tiistaille käynnistysaika (silloin 41+6) mutta lääkäri epäili että syntyy kyllä ennen sitä. Hyvillä mielin
Minä kävin siis tänään yliaikaiskontrollissa. Vauvalla kaikki ok ja istukka toimii vielä niinkuin pitääkin. Painoarvioksi saatiin 3600-3700, eli ei mikään jätti vaikka lisäpäivillä mennäänkin
Kohdunkaulaa ei enää ole, pää on tiukasti lähtökuopissa ja kohdunsuu sormelle auki. Eli kaikki valmista! Kunhan nyt supistukset alkaisi niin synnytys käynnistyisi. Tiistaille käynnistysaika (silloin 41+6) mutta lääkäri epäili että syntyy kyllä ennen sitä. Hyvillä mielin Paljon onnea Hepa ja Moulinrouge! :flower:
Tänne ei mitään uutta. Kaikki oireet on kadonneet ja kaksi viimeistä päivää tuntunut kuin ei olisi raskaana ollenkaan! Olen nukkunut lähes katkeamattomat yöt ja muutenkin olo fyysisesti mitä mainioin! Henkinen puoli sen sijaan alkaa jo vähän olla kovilla.. Aamulla iski epätoivo, kun mitään ei tapahdu. Kaiken "kruunasi" vielä se, kun vesimelonia leikatessa vuolaisin kunnon palasen sormenpäästä pois! Verta tuli hirveästi ja sormenpää tuli muotoiltua ihan uusiksi. Siinä arpoessa lähdetäänkö päivystykseen vai ei tuli iso itku ja tuntui, että kaikki menee päin honkia ja että vielä tämmöinenkin piti sattua prkl!!
Mutta nyt on jo parempi fiilis ja sormikin lakkasi vuotamasta vihdoin. Koitan olla miettimättä koko synnytystä ja odottelen rauhassa sitä ensi viikon käynnistystä. Onneksi vauva potkiskelee masussa villisti lähes koko ajan, että kaverilla ei ainakaan ole mitään hätää yksiössään ja se on pääasia!
RouvaRuusunen ja Poikanen rv. 41+1.
Tänne ei mitään uutta. Kaikki oireet on kadonneet ja kaksi viimeistä päivää tuntunut kuin ei olisi raskaana ollenkaan! Olen nukkunut lähes katkeamattomat yöt ja muutenkin olo fyysisesti mitä mainioin! Henkinen puoli sen sijaan alkaa jo vähän olla kovilla.. Aamulla iski epätoivo, kun mitään ei tapahdu. Kaiken "kruunasi" vielä se, kun vesimelonia leikatessa vuolaisin kunnon palasen sormenpäästä pois! Verta tuli hirveästi ja sormenpää tuli muotoiltua ihan uusiksi. Siinä arpoessa lähdetäänkö päivystykseen vai ei tuli iso itku ja tuntui, että kaikki menee päin honkia ja että vielä tämmöinenkin piti sattua prkl!!
Mutta nyt on jo parempi fiilis ja sormikin lakkasi vuotamasta vihdoin. Koitan olla miettimättä koko synnytystä ja odottelen rauhassa sitä ensi viikon käynnistystä. Onneksi vauva potkiskelee masussa villisti lähes koko ajan, että kaverilla ei ainakaan ole mitään hätää yksiössään ja se on pääasia!
RouvaRuusunen ja Poikanen rv. 41+1.
Minä täällä käyn joka päivä kurkkimassa josko Iloksi olisi päivitellyt itsestään :heart:
Onnea vauvautuneille :flower: ja tsemppiä viime metrin kärvistelijöille :hug: Itsellä täällä tuhisee 7vko ikäinen Milla tyttö 5 veljen jatkeena :heart:
Onnea vauvautuneille :flower: ja tsemppiä viime metrin kärvistelijöille :hug: Itsellä täällä tuhisee 7vko ikäinen Milla tyttö 5 veljen jatkeena :heart:
Pikaisesti päivittelen, palaan paremmalla ajalla uusiksi..
Eli viikolla 42+2 25.2.13 syntyi meille tyttö <3 4110g ja 52,5cm.
Nyt pitäisi äkkiä löytää tietoa, kun nännit aika kipeenä ja toinen meni niin rikki että vauvan imiessä veri sekoittuu maitoon. Eli en nyt siitä rinnasta imetä, mutta saakohan sitä silti pumpata käyttöön, mikäli pysyy valkoisena? Tai ottaa kerääjästä talteen? Tuo on just se suihkutissi Ilman kerääjiä ei tulis mitään. Ja luojan kiitos että vauvalle kelpaa rintakumi!
Helpottaako imetyskipu ikinä???
Halibut ja Punni 6pv
Kotona eilisestä!
Eli viikolla 42+2 25.2.13 syntyi meille tyttö <3 4110g ja 52,5cm.
Nyt pitäisi äkkiä löytää tietoa, kun nännit aika kipeenä ja toinen meni niin rikki että vauvan imiessä veri sekoittuu maitoon. Eli en nyt siitä rinnasta imetä, mutta saakohan sitä silti pumpata käyttöön, mikäli pysyy valkoisena? Tai ottaa kerääjästä talteen? Tuo on just se suihkutissi
Ilman kerääjiä ei tulis mitään. Ja luojan kiitos että vauvalle kelpaa rintakumi! Helpottaako imetyskipu ikinä???
Halibut ja Punni 6pv
Kotona eilisestä!
Onnea Hepa, Moulinrouge ja Halibut!:flower:
Halibut: Helpottaa imetyskipu, jossain vaiheessa. Nämä ensi päivät (viikot) mulla ollut aina haasteellisia. On varmasti todella kipeä, jos ihan verta tulee. Itse olen oppinut, että imuotteen korjaus on ehdoton eli jos vauva ottaa (esim liian täydestä rinnasta) kiinni siten, että vain nännin pää on suussa, olen raa'asti irrottanut otteen viemällä oman sormen vauvan suuhun (jossain imetyssivustolla oli ihan kuvallinen ohje - en nyt muista missä) ja yrittäny uudelleen. Mulla ainakin juuri liian " pieni" ote rikkoo rinnanpäätä entisestään. Tsemppiä sinulle imetykseen!
Halibut: Helpottaa imetyskipu, jossain vaiheessa. Nämä ensi päivät (viikot) mulla ollut aina haasteellisia. On varmasti todella kipeä, jos ihan verta tulee. Itse olen oppinut, että imuotteen korjaus on ehdoton eli jos vauva ottaa (esim liian täydestä rinnasta) kiinni siten, että vain nännin pää on suussa, olen raa'asti irrottanut otteen viemällä oman sormen vauvan suuhun (jossain imetyssivustolla oli ihan kuvallinen ohje - en nyt muista missä) ja yrittäny uudelleen. Mulla ainakin juuri liian " pieni" ote rikkoo rinnanpäätä entisestään. Tsemppiä sinulle imetykseen!
Onnea onnea onnea kaikille vauvautuneille! Teitä on paljon, koska en oo saanut tälle puolelle kirjoitettua aikoihin. Luettua kyllä tulee minta kertaa päivässä, kun nettiä selaan puhelimella imettäessäni. Auttaa varsinkin öisin pysymään hereillä, kun makuultani silloin imetän. Meillä kuitenkin poika siirretään sitten aina syönnin jälkeen omaan koppaansa, niin äiti varsinkaan ei saa siihen syötölle nukahtaa. Mä kun en halua enkä uskalla poikaa perhepetiin ottaa nukkumaan.
Halibut Mullahan meni nännit ihan verille rikki heti alkuunsa, niin että liivinsuojatkin oli veressä, mutta säännöllinen hyvin runsas Bepanthenin käyttö auttoi ja nyt ovat olleet kunnossa jo jonkin aikaa. Samaten se imetyskipu katosi ajan myötä. Edelleen silloin tekee kipeää, kun annan pojan tarkoituksella imeä rinnat oikein tyhjäksi. Ja tosiaan se imetysote on tosi tärkeä niin nännien ehjänä pysymiseen kuin siihen kipuunkin. Mua kokenut kätilö ohjeisti sairaalassa niin, että jos sattuu niin suhtautuu siihen samalla lailla kuin supistuskipuun. Eli hengittää nenän kautta syvään sisään ja puhaltaa suun kautta ulos. Ja laskee kymmeneen tai tarvittaessa pidempään, niin se pahin kipu menee sillä ohitse. Tämä auttoi ainakin mulla isosti. Niin ja tämä sama kätilö ohjeisti mua noista "nännirasvoista" niin, että Bepanthen hoitaa, Lanoliini suojaa. Eli jos on vähänkään rikki menneet nännit, niin lanoliinista ei ole siinä vaiheessa iloa. En muista oonko tän kirjoittanutkin tänne jo aiemmin, mutta ajattelin sen nyt laittaa kuitenkin. Äitiaivot kun ovat vallanneet mun aivotoimintani vallan, hyvä kun muistaa aamulla tekemänsä leivän syödä ennen iltaa. Onneksi mies pitää huolta mun syömisistä ja vettä muistan juoda aina imettäessäni, kun silloin iskee aina kamala jano.
Mutta tsempit vielä kaikille odottajille ja tulkaa kaikki tosiaan sitten jatkamaan tuonne vauvapuolelle, niin saadaan sinnekin keskustelua aikaiseksi. Hiljaistahan siellä meinaa vielä olla..
Keisha ja ukkeli 2vko 6pvä
Halibut Mullahan meni nännit ihan verille rikki heti alkuunsa, niin että liivinsuojatkin oli veressä, mutta säännöllinen hyvin runsas Bepanthenin käyttö auttoi ja nyt ovat olleet kunnossa jo jonkin aikaa. Samaten se imetyskipu katosi ajan myötä. Edelleen silloin tekee kipeää, kun annan pojan tarkoituksella imeä rinnat oikein tyhjäksi. Ja tosiaan se imetysote on tosi tärkeä niin nännien ehjänä pysymiseen kuin siihen kipuunkin. Mua kokenut kätilö ohjeisti sairaalassa niin, että jos sattuu niin suhtautuu siihen samalla lailla kuin supistuskipuun. Eli hengittää nenän kautta syvään sisään ja puhaltaa suun kautta ulos. Ja laskee kymmeneen tai tarvittaessa pidempään, niin se pahin kipu menee sillä ohitse. Tämä auttoi ainakin mulla isosti. Niin ja tämä sama kätilö ohjeisti mua noista "nännirasvoista" niin, että Bepanthen hoitaa, Lanoliini suojaa. Eli jos on vähänkään rikki menneet nännit, niin lanoliinista ei ole siinä vaiheessa iloa. En muista oonko tän kirjoittanutkin tänne jo aiemmin, mutta ajattelin sen nyt laittaa kuitenkin. Äitiaivot kun ovat vallanneet mun aivotoimintani vallan, hyvä kun muistaa aamulla tekemänsä leivän syödä ennen iltaa. Onneksi mies pitää huolta mun syömisistä ja vettä muistan juoda aina imettäessäni, kun silloin iskee aina kamala jano.
Mutta tsempit vielä kaikille odottajille ja tulkaa kaikki tosiaan sitten jatkamaan tuonne vauvapuolelle, niin saadaan sinnekin keskustelua aikaiseksi. Hiljaistahan siellä meinaa vielä olla..
Keisha ja ukkeli 2vko 6pvä
Viimein ehdin kertomaan että meille syntyi tyttö 23.2. klo. 5.40, 49 cm ja 3 5cg00 g rv 42+1 <3
Palaan paremmalla ajalla kertoo lisää, nyt täytyy saada vauveli unten maille!
Palaan paremmalla ajalla kertoo lisää, nyt täytyy saada vauveli unten maille!
Maaliskuun puolelle mentiin .... Tyttölupaus piti paikkansa poikaolosta huolimatta ! 1.3. saimme pikku prinsessan mitoin 51 senttiä ja 3816 grammaa ja rv 41+3
kirjottelen ja luen tekstei myöhemmin kun kerkee,, nyt on niin paljon kaikkea puuhaa että kone jää sivuun ! palataan ja onnea muille myös . Olemme äitejä :heart:
Pikapäivitys kännyllä. Meidän vauva taitaa syntyä tänään! Tässä ollaan kelloteltu useampi tunti
suppareita ja nyt jo jonkun aikaa tullut parin minuutin välein! Verevää limatulppaa tulee reilusti. Vihdoinkin täällä alkoi tapahtua!!
RouvaRuusunen ja poikanen 41+3
suppareita ja nyt jo jonkun aikaa tullut parin minuutin välein! Verevää limatulppaa tulee reilusti. Vihdoinkin täällä alkoi tapahtua!!
RouvaRuusunen ja poikanen 41+3
Meidän Mohveli tuli maaimaan sektiolla tiistaina 29.1.-13 klo 11.11.
Pojalla mitat olivat 5335g ja 54cm. Meidän pikkukeskonen Rv oli 36+6.
Ensipäivät menivät teholla sokeritipassa mut pääsi sitten perjantaina mun kanssa samalle osastolle. Sunnuntaina kotiuduttiin.
Poika voi koko ajan hyvin. Rauhallinen on edelleen 4 viikkoisena. Syö ja nukkuu hyvin.
Itsellä hemoglobiini laski 71 ja sitä tässä nostatellaan hissukseen. Epiduraalin pistokohtaan tuli tulehdus ja siten lähdin antibioottien kanssa kotiin.
Kotiutumisen jälkeen minä, mies ja taapero oltiin norossa vuoronperään ja samaan aikaan.
Onneksi sektiohaava parani hyvin ja kivut pysyivät poissa särkyläkkeillä.
Nyt tässä opetellaan arkea 3 lapsen kanssa. Munhan ei alunperin pitäny niin vaan saada ensimmäistäkään.
Oikein paljon onnea kaikille vauvansa saaneille
Pojalla mitat olivat 5335g ja 54cm. Meidän pikkukeskonen Rv oli 36+6.
Ensipäivät menivät teholla sokeritipassa mut pääsi sitten perjantaina mun kanssa samalle osastolle. Sunnuntaina kotiuduttiin.
Poika voi koko ajan hyvin. Rauhallinen on edelleen 4 viikkoisena. Syö ja nukkuu hyvin.
Itsellä hemoglobiini laski 71 ja sitä tässä nostatellaan hissukseen. Epiduraalin pistokohtaan tuli tulehdus ja siten lähdin antibioottien kanssa kotiin.
Kotiutumisen jälkeen minä, mies ja taapero oltiin norossa vuoronperään ja samaan aikaan.
Onneksi sektiohaava parani hyvin ja kivut pysyivät poissa särkyläkkeillä.
Nyt tässä opetellaan arkea 3 lapsen kanssa. Munhan ei alunperin pitäny niin vaan saada ensimmäistäkään.
Oikein paljon onnea kaikille vauvansa saaneille
Onnea taas uusille vauvansa saaneille :flower:
Katsotaan jos aivot toimisivat sen verran tässä yösyötöllä, että saisin jonkinlaisen synnytyskertomuksen teille väännettyä.
Lauantaina 23.2 klo 3.50 heräsin kipeään supistukseen johon heti perään meni lapsivedet. Kerkesin pompata sängystä ylös ja kaikki menikin sitten lattialle. Soitin synnärille ja koska supistukset eivät olleet vielä kunnolla alkaneet, niin käskivät tulla päivystykseen klo 16 mennessä. No siitä heti oikeastaan supparit sitten alkoivatkin ja niitä kelloteltiin. Soitin 7 maissa synnärille uudestaan, mutta käskivät vielä suihkuun jossa vietin reilu puolituntia ja kivut vain kovenivat. Luulin jo etten pääse suihkusta enää ikinä pois. Taas soitto ja sitten lähdettiinkin Kättärille. Meillä on alle 10min matka ja siinä tuli jo taas kolme todella todella kipeää supistusta. Harkitsin jo valoissa ollessamme, että hyppään autosta ylös kun istuminen oli niin tuskaa.
8.30 kirjauduttiin sisään ja päästiin suoraan saliin. Olisin päässyt toiveideni mukaan ammeeseen mutta kivut olivatkin jo niin tuskaa, että sainkin heti epiduraalin. Auki olin tullessa 4cm. Epiduraali oli taivas! Kivut lakkasivat ja luulinkin jo, että koko synnytys pysähtyi. Paineen tunne alkoi vain lisääntyä.
Pari tuntia epiduraalista olinkin auki kokonaan! Kuulemma mua se rentoutti niin, että pääsi paikat paremmin aukeamaan. Ponnistamsen ja paineen tunne kasvoi, ja alkoi olla taas niin tuskaa. Sain luvan kokeilla vähän ponnistamista ja lopulta sainkin ponnistaa ihan kunnolla. 9min ponnitusvaiheen jälkeen maailmaan tupsahti aivan ihana pieni 9 pisteen tyttö :heart: koko synnytys kesti 5h9min ja meni ihan loistavasti
Saatiin tyttö mun rinnalle ja jäätiin siihen ihmettelemään toisiamme. Noin puolentoista tunnin päästä isä kylvetti tytön ja hänet kapaloitiin. Siinä kylvetyksen aikana mulle tuli tosi kovia jälkisupistuksia. Alkoi olla samaa luokkaa kun synnytyssupparit. Tunsin myös, että jotain lorahteli haarohen välistä. Huikkasin asiadta kätilölle joka tuli tarkastelemaan tilannetta. Vauhdilla hän alkoi painella kohtua ja ennen ku tajusinkaan niin ympärilläni hääri kiiteisenä 7 kätilöä ja anestesialääkäri. Sisältäni tuli 300 g verihyytymä ja tunsin edelleen kuinka verta tuli ihan hirveästi, koko vuode oli veressä. Mun olo huononi ja taju meinasi lähteä. Luulin, että olen kuolemassa kerkesin ajatella, että kuinka mies pärjää vauvan kanssa kaksin. Mulle laitettiin molempiin käsiin tippoja roikkumaan ja kuulin kuinka puhuttiin leikkausalista ( oli puhuttu siksi, että jos oli tarvinnut kaapia kohtu tyhjäksi, mitä ei siis sitten tarvinnut) verta menetin 1,5l ja olin tapahtuneen jälkeen aika huonossa kunnossa. Seuraavana yönä mulle laitettiinkin sitten kaksi pussia lisäverta. Tilanne oli jotenkin tosi hurja ja onneksi kävimme sen kätilön kanssa läpi perusteellisesti jälkeenpäin. Siinä siis kävi niin, että mun rakko oli ihan täysi, siellä oli 1,3l virtsaa ja sen takia kohtu ei ollut päässyt supistumaan. En ollut tuntenut pissahätää. Kerran kävin kyllä kokeilemassa, mutta en saanut pissattua.
Nyt onneksi kaikki hyvin ja olen toipunut. Hemoglobiini eilen oli 131
Saimme onneksi perhehuoneen ja minä olinkin vuodelevossa tippoineni ja kestokatetrini kanssa ensimmäisen yön. Mies alkoi ihanasti heti hoitaa vauvaa :heart: sairaalassa olimme kolme yötä.
Meidän neitihän oli tosi pikkuinen, 2595g ja 47cm. Verensokereita seurattiin useasti päivässä ja myös painoa. Lisämaito jouduttiin aloittamaan kun paino laski 11%. Olemme joutuneet syöttämään tosi tiheästi, ympäri vuorokauden 2h välein. Eilen kävimme neuvolassa ja tyttö painoi melkein 2,8kg, joten hienosti on saatu paino nousemaan :heart:
Hän on muutenkin ihana kiltti ja ilmeikäs tyllerö, olemma aivan hullaantuneita häneen :heart:
Meillä mies on vielä tämän ja ensi viikon kotona, ihanaa!
Ihan en saanut tätä yhdellä syöttökerralla kirjoitettua nyt vielä nukkumaan, niin jaksamme myöhemmin lähteä katsastamaan mummolan ensimmäistä kertaa
Bumble ja pikkuinen 1vk3vrk :heart:
Katsotaan jos aivot toimisivat sen verran tässä yösyötöllä, että saisin jonkinlaisen synnytyskertomuksen teille väännettyä.
Lauantaina 23.2 klo 3.50 heräsin kipeään supistukseen johon heti perään meni lapsivedet. Kerkesin pompata sängystä ylös ja kaikki menikin sitten lattialle. Soitin synnärille ja koska supistukset eivät olleet vielä kunnolla alkaneet, niin käskivät tulla päivystykseen klo 16 mennessä. No siitä heti oikeastaan supparit sitten alkoivatkin ja niitä kelloteltiin. Soitin 7 maissa synnärille uudestaan, mutta käskivät vielä suihkuun jossa vietin reilu puolituntia ja kivut vain kovenivat. Luulin jo etten pääse suihkusta enää ikinä pois. Taas soitto ja sitten lähdettiinkin Kättärille. Meillä on alle 10min matka ja siinä tuli jo taas kolme todella todella kipeää supistusta. Harkitsin jo valoissa ollessamme, että hyppään autosta ylös kun istuminen oli niin tuskaa.
8.30 kirjauduttiin sisään ja päästiin suoraan saliin. Olisin päässyt toiveideni mukaan ammeeseen mutta kivut olivatkin jo niin tuskaa, että sainkin heti epiduraalin. Auki olin tullessa 4cm. Epiduraali oli taivas! Kivut lakkasivat ja luulinkin jo, että koko synnytys pysähtyi. Paineen tunne alkoi vain lisääntyä.
Pari tuntia epiduraalista olinkin auki kokonaan! Kuulemma mua se rentoutti niin, että pääsi paikat paremmin aukeamaan. Ponnistamsen ja paineen tunne kasvoi, ja alkoi olla taas niin tuskaa. Sain luvan kokeilla vähän ponnistamista ja lopulta sainkin ponnistaa ihan kunnolla. 9min ponnitusvaiheen jälkeen maailmaan tupsahti aivan ihana pieni 9 pisteen tyttö :heart: koko synnytys kesti 5h9min ja meni ihan loistavasti
Saatiin tyttö mun rinnalle ja jäätiin siihen ihmettelemään toisiamme. Noin puolentoista tunnin päästä isä kylvetti tytön ja hänet kapaloitiin. Siinä kylvetyksen aikana mulle tuli tosi kovia jälkisupistuksia. Alkoi olla samaa luokkaa kun synnytyssupparit. Tunsin myös, että jotain lorahteli haarohen välistä. Huikkasin asiadta kätilölle joka tuli tarkastelemaan tilannetta. Vauhdilla hän alkoi painella kohtua ja ennen ku tajusinkaan niin ympärilläni hääri kiiteisenä 7 kätilöä ja anestesialääkäri. Sisältäni tuli 300 g verihyytymä ja tunsin edelleen kuinka verta tuli ihan hirveästi, koko vuode oli veressä. Mun olo huononi ja taju meinasi lähteä. Luulin, että olen kuolemassa
kerkesin ajatella, että kuinka mies pärjää vauvan kanssa kaksin. Mulle laitettiin molempiin käsiin tippoja roikkumaan ja kuulin kuinka puhuttiin leikkausalista ( oli puhuttu siksi, että jos oli tarvinnut kaapia kohtu tyhjäksi, mitä ei siis sitten tarvinnut) verta menetin 1,5l ja olin tapahtuneen jälkeen aika huonossa kunnossa. Seuraavana yönä mulle laitettiinkin sitten kaksi pussia lisäverta. Tilanne oli jotenkin tosi hurja ja onneksi kävimme sen kätilön kanssa läpi perusteellisesti jälkeenpäin. Siinä siis kävi niin, että mun rakko oli ihan täysi, siellä oli 1,3l virtsaa ja sen takia kohtu ei ollut päässyt supistumaan. En ollut tuntenut pissahätää. Kerran kävin kyllä kokeilemassa, mutta en saanut pissattua. Nyt onneksi kaikki hyvin ja olen toipunut. Hemoglobiini eilen oli 131
Saimme onneksi perhehuoneen ja minä olinkin vuodelevossa tippoineni ja kestokatetrini kanssa ensimmäisen yön. Mies alkoi ihanasti heti hoitaa vauvaa :heart: sairaalassa olimme kolme yötä.
Meidän neitihän oli tosi pikkuinen, 2595g ja 47cm. Verensokereita seurattiin useasti päivässä ja myös painoa. Lisämaito jouduttiin aloittamaan kun paino laski 11%. Olemme joutuneet syöttämään tosi tiheästi, ympäri vuorokauden 2h välein. Eilen kävimme neuvolassa ja tyttö painoi melkein 2,8kg, joten hienosti on saatu paino nousemaan :heart:
Hän on muutenkin ihana kiltti ja ilmeikäs tyllerö, olemma aivan hullaantuneita häneen :heart:
Meillä mies on vielä tämän ja ensi viikon kotona, ihanaa!
Ihan en saanut tätä yhdellä syöttökerralla kirjoitettua
nyt vielä nukkumaan, niin jaksamme myöhemmin lähteä katsastamaan mummolan ensimmäistä kertaa Bumble ja pikkuinen 1vk3vrk :heart:
Viimeksi muokattu:
Meille syntyi kiireellisellä sektiolla 25.2. Poika 51cm ja 4200g :heart:
Viimeksi muokattu:
Hurja tuo Bumblen jälkeiset! Onneksi toivuit hyvin. Pikkuinen lapsi teilläkin.
Vilinäiti Onnea vähän myöhässä! teillä olikin iso lapsi viikkoihin nähden! Olikos siinä jotain raskausdiabetesta taustalla?
mimmi83 Onnea teillekin! Miten teillä päädyttiin kiireelliseen sektioon?
En tiedä tuntuuko minusta vain silyä, mutta onko meidän ketjussa ollut poikkeuksellisen paljon sektioita? Kuvittelin niiden olevan melko harvinaisia ja siksi omakin sektio tuli järkytyksenä.
Vilinäiti Onnea vähän myöhässä!
teillä olikin iso lapsi viikkoihin nähden! Olikos siinä jotain raskausdiabetesta taustalla?mimmi83 Onnea teillekin! Miten teillä päädyttiin kiireelliseen sektioon?
En tiedä tuntuuko minusta vain silyä, mutta onko meidän ketjussa ollut poikkeuksellisen paljon sektioita? Kuvittelin niiden olevan melko harvinaisia ja siksi omakin sektio tuli järkytyksenä.
Pitää käydä täällä ihmettelemässä
Vanha hätäsektiohaava oli 15cm pitkä.
Tämä uusi suunnitellun sektion haava on 5 cm pitkä!!! Ei se siis ihme, kun ne leikkaavat lääkärit työnsivät semmoisella ähinällä vauvaa ulos. Siinä ei ole ollut kuin 10 cm aukko + mitä nahka venyy. Aika hauskaa sinällään: toiset hoitivat sen ähinäpuolen, minä vaan kuuntelin verhon toisella puolella
Ja toisaalta tämä selittää sen, että haava on ollut kivuton: se on niin pieni...
Vanha hätäsektiohaava oli 15cm pitkä.
Tämä uusi suunnitellun sektion haava on 5 cm pitkä!!! Ei se siis ihme, kun ne leikkaavat lääkärit työnsivät semmoisella ähinällä vauvaa ulos. Siinä ei ole ollut kuin 10 cm aukko + mitä nahka venyy. Aika hauskaa sinällään: toiset hoitivat sen ähinäpuolen, minä vaan kuuntelin verhon toisella puolella
Ja toisaalta tämä selittää sen, että haava on ollut kivuton: se on niin pieni...
Onnea hirmuisesti Pikku_Pallo, Vilinäiti ja mimmi83! :heart::heart::heart::flower:
Keltakukka minä oon miettiny ihan samaa, että sektioita on kyllä tehty tosi monelle
Keltakukka minä oon miettiny ihan samaa, että sektioita on kyllä tehty tosi monelle