Päivää kaikille pitkästä aikaa ja onnittelut vauvan saaneille ja zemit vielä odottaville.
Synnytytarinan ajattelin jakaa...eli:
12.2 klo 21.04 tuli ensimmäinen tajunnanräjäyttävä supistus, varoitin miestäni, että jos samanlaisia tulisi vielä kaksi, niin lähtö synnärille olisi varma. Anoppi oli meillä jo valmiina, koska aamusta mulla oli vahva 'tänään' tunne, ja hän tuli appiukon kyydissä meille varuiks...Noh toinen supistus tuli ja tähtiä näkyi...sanoin miehelle että laita tuo poika äkkiä nukkumaan, niin sit mennään. Kävin vessassa ja tilanne kävi hyvin selväksi, poikaa ei ehditä nukuttaan, meidän pitää mennä ja heti. Ainoa ongelma oli talosta poistuminen. Supistuksia tuli solkenaan ja tauotta, kenkiä oli mahdoton pukea. Olin varma että automatkasta tulee helvetillinen tai että sairaalaan ei ehditä. Sain kengät vihdoin jalkaan ja matka sairaalaan (matkaa noin 10km) alkoi klo 22.10. Matkalla tilanne kuitenkin ja onneksi rauhoittui ja supistuksia tuli vain kaksi
Klo 22.30 sisään kirjautuminen ja käyrille, sekä sisätutkimus jossa olin auki 5-6cm. Painoarvio käsin 3.8-3.9. Päätin kokeilla ilokaasua, mistä olin kahdessa edellisessä synnytyksessä kieltäytynyt. Ja turhaan olin, mahtavaa kamaa . Tässsä kohdin supistelut jatkuivat yhä mutta eivät niin kovina kuin kotona, ja pärjäsin hyvin ilokaasulla.
23.30 Paineen tunnetta ja kohdunsuu auki 7cm. Kätilö ehdottaa pcb puudutusta jonka otan ilomielin vastaan. Kalvot menevät kätilön käsiin. Ja vauvan hurjan liikkumisen ja siitäjohtuvan korkean sykkeen takia laitetaan vauvalle "pinni"päähän.
00.28 saadaan vasta pcb puudutus laitettua, se auttaa vähän aikaa, emmin pari supistusta, kunnes soitan kelloa, kysyäkseni, olisiko vielä mahkuja saada spinaali. Kätilö aloittaa valmistelut, hän saa mut oikeaan asentoon ja selän putsattua, kun ilmoitan että nyt täytyis ponnistaa....Noh se siitä spinaalista sitten...
01.25ponnistusvaihe ja työläin vaihe koko hommassa. Ei satu varsinaisesti, mutta touhu on varsin fyysistä, ja väsyttävää. Ponnistan ja ponnistan, vauva liikkuu millin eteen ja supistuksen loppuessa kaksi taakse. Mä olen hiestä läpi märkä, valitan vaan että en jaksa. Pelkäsin, että teen kauheen duunin ja lopuksi joudutaan kaivaan imukuppi tai pahimmassa sectio. Kätilö oli aivan mieletön zsemppari, ja hän osasi auttaa mua suunaamaan ponnistukset oikeaan suuntaan, painamalla aina ponnistuksen aikana välilihaa...ja Kyllä, multa tuli kakka, mitä olin pelännyt ihan hirveesti. Mutta se oli ehkä viimeinen asia, mihin kukaan kiinnitti huomiota, nopea siivous, ja back in busines
Vauva siis liikkui kuin hissi ja pyöritti päätään viimeiseen saakka, mikä aika inhaa touhua. Paikalle pyydettiin toista kätilöä auttamaan, hän painoi vauvaa mahan päältä koko painollaan, mutta siitäkään ei apuja. Mikään näistä ei varsinaisesti sattunut. Fyysisesti olin vain aivan finaalissa. Viimeisenä toivona apuun haettiin jakkara, ja sehän toimi! Vauvan pää alkaa syntyä nopeasti, kätilö jarruttelee mua kolme kertaa ja niin tyttö syntyy vihdoin ja viimein. Ponnistusvaihe kesti 1 tunti 25 minuuttia
klo on nyt 02.09.
Kätilöt pyytävät mua siirtymään sänkyyn jälkeisten synnyttämistä varten. Jalat tärisee ja huojuu, vauva on sylissä, joten sanon että jalat ei kanna, voiko joku ottaa vauvan. Yritän ojetaa sitä isälle, milloin vasta tajuan, että napanuora on vielä paikoillaan
Koko synnytys kesti vain 5 tuntia josta 1,25 ponnistusta, kaikenkaikkiaan hyvä kokemus, vaikka ponnistusvaihe aivan liian fyysinen, mutta kuitenkin aikas kivuton. Kätilö täys 10. Kemiat toimi hienosti. Ja plussana täysin ehjä toosa
Yrittivät potkia mua pois poliklinisesti, mutta koska kotona kaksi muuta, päätin levätä sairaalan täyshoidossa 1,5 vkr:tta. Ei saatu perhehuonetta, mutta naapurisänky oli tyhjä, joten sain vähän nukuttuakin.
Kotona kaikki hyvin, vauva on kauhee syöppö, osittaisella rintaruokinnalla mennään, yötä vasten annan lisämaitoa, ja sen avulla öisin herätään vain kerran. Kaikki hyvin. Ihana prinsessa. I am happy:heart:
Hansuu ja Erin 10vkr
Synnytytarinan ajattelin jakaa...eli:
12.2 klo 21.04 tuli ensimmäinen tajunnanräjäyttävä supistus, varoitin miestäni, että jos samanlaisia tulisi vielä kaksi, niin lähtö synnärille olisi varma. Anoppi oli meillä jo valmiina, koska aamusta mulla oli vahva 'tänään' tunne, ja hän tuli appiukon kyydissä meille varuiks...Noh toinen supistus tuli ja tähtiä näkyi...sanoin miehelle että laita tuo poika äkkiä nukkumaan, niin sit mennään. Kävin vessassa ja tilanne kävi hyvin selväksi, poikaa ei ehditä nukuttaan, meidän pitää mennä ja heti. Ainoa ongelma oli talosta poistuminen. Supistuksia tuli solkenaan ja tauotta, kenkiä oli mahdoton pukea. Olin varma että automatkasta tulee helvetillinen tai että sairaalaan ei ehditä. Sain kengät vihdoin jalkaan ja matka sairaalaan (matkaa noin 10km) alkoi klo 22.10. Matkalla tilanne kuitenkin ja onneksi rauhoittui ja supistuksia tuli vain kaksi
Klo 22.30 sisään kirjautuminen ja käyrille, sekä sisätutkimus jossa olin auki 5-6cm. Painoarvio käsin 3.8-3.9. Päätin kokeilla ilokaasua, mistä olin kahdessa edellisessä synnytyksessä kieltäytynyt. Ja turhaan olin, mahtavaa kamaa . Tässsä kohdin supistelut jatkuivat yhä mutta eivät niin kovina kuin kotona, ja pärjäsin hyvin ilokaasulla.
23.30 Paineen tunnetta ja kohdunsuu auki 7cm. Kätilö ehdottaa pcb puudutusta jonka otan ilomielin vastaan. Kalvot menevät kätilön käsiin. Ja vauvan hurjan liikkumisen ja siitäjohtuvan korkean sykkeen takia laitetaan vauvalle "pinni"päähän.
00.28 saadaan vasta pcb puudutus laitettua, se auttaa vähän aikaa, emmin pari supistusta, kunnes soitan kelloa, kysyäkseni, olisiko vielä mahkuja saada spinaali. Kätilö aloittaa valmistelut, hän saa mut oikeaan asentoon ja selän putsattua, kun ilmoitan että nyt täytyis ponnistaa....Noh se siitä spinaalista sitten...
01.25ponnistusvaihe ja työläin vaihe koko hommassa. Ei satu varsinaisesti, mutta touhu on varsin fyysistä, ja väsyttävää. Ponnistan ja ponnistan, vauva liikkuu millin eteen ja supistuksen loppuessa kaksi taakse. Mä olen hiestä läpi märkä, valitan vaan että en jaksa. Pelkäsin, että teen kauheen duunin ja lopuksi joudutaan kaivaan imukuppi tai pahimmassa sectio. Kätilö oli aivan mieletön zsemppari, ja hän osasi auttaa mua suunaamaan ponnistukset oikeaan suuntaan, painamalla aina ponnistuksen aikana välilihaa...ja Kyllä, multa tuli kakka, mitä olin pelännyt ihan hirveesti. Mutta se oli ehkä viimeinen asia, mihin kukaan kiinnitti huomiota, nopea siivous, ja back in busines
Vauva siis liikkui kuin hissi ja pyöritti päätään viimeiseen saakka, mikä aika inhaa touhua. Paikalle pyydettiin toista kätilöä auttamaan, hän painoi vauvaa mahan päältä koko painollaan, mutta siitäkään ei apuja. Mikään näistä ei varsinaisesti sattunut. Fyysisesti olin vain aivan finaalissa. Viimeisenä toivona apuun haettiin jakkara, ja sehän toimi! Vauvan pää alkaa syntyä nopeasti, kätilö jarruttelee mua kolme kertaa ja niin tyttö syntyy vihdoin ja viimein. Ponnistusvaihe kesti 1 tunti 25 minuuttia
klo on nyt 02.09.
Kätilöt pyytävät mua siirtymään sänkyyn jälkeisten synnyttämistä varten. Jalat tärisee ja huojuu, vauva on sylissä, joten sanon että jalat ei kanna, voiko joku ottaa vauvan. Yritän ojetaa sitä isälle, milloin vasta tajuan, että napanuora on vielä paikoillaan
Koko synnytys kesti vain 5 tuntia josta 1,25 ponnistusta, kaikenkaikkiaan hyvä kokemus, vaikka ponnistusvaihe aivan liian fyysinen, mutta kuitenkin aikas kivuton. Kätilö täys 10. Kemiat toimi hienosti. Ja plussana täysin ehjä toosa
Yrittivät potkia mua pois poliklinisesti, mutta koska kotona kaksi muuta, päätin levätä sairaalan täyshoidossa 1,5 vkr:tta. Ei saatu perhehuonetta, mutta naapurisänky oli tyhjä, joten sain vähän nukuttuakin.
Kotona kaikki hyvin, vauva on kauhee syöppö, osittaisella rintaruokinnalla mennään, yötä vasten annan lisämaitoa, ja sen avulla öisin herätään vain kerran. Kaikki hyvin. Ihana prinsessa. I am happy:heart:
Hansuu ja Erin 10vkr