Pahoitteluni Äitee2. Koitahan kerätä voimia uuteen yritykseen.
Ja tuplaonnittelut Ninna1:lle!
Terkut neuvolasta! Aamutuimaan tutustuimme neuvolan ihmeelliseen maailmaan. Aivan megalomaanisen suuri kupla otsassa odottelin, koska hoitaja meidät kutsuu sisälle ja pääsen purkkiin pissimään. Tai alkoi olla jo ihan se ja sama, minne pissii, kunhan pissiä saa.
Mieheke sanoi, että aika turhalle hän olonsa siellä tunsi, kun minusta kysyttiin kaikki mahdollinen, suvusta myös. Kävinpähän puntarillakin ja nollapaino antoi BMI:ksi komean 22. Koska suvussa on tapana saada isoja (kolme sukupolvea vain yli nelikiloisia), painon kanssa pitää olla koko ajan tarkkana, ettei vaan itse aiheuta lapselle lisäpainoa sukurasitteen lisäksi. Hoitaja noin silmämääräisesti oli hiukan huolissaan isoista vauvoista, kun en mikään iso ole itse.
Viikonlopun aikana on tullut jotenkin varma olo. On jotenkin sellainen olo, että Mönkiäiseen on muodostunut yhteys. Kuviteltua istukan toimintaa vai mitä, sitä en tiedä, mutta ihan innolla odotan torstain ultraa. On jotenkin sellainen olo, että Mönkiäinen voi hyvin ja on kiinnittynyt kohdun etu-yläosaan (Huom. julkistettu veikkaus). Ei siis pelota sydämen lyömättömys tai kohdun ulkoisuus, on hyvä olla.
Ja muuten nuo olot menettelee. Herkästi kuvottaa, mutta ei oikeastaan okseta kuitenkaan. Jano on jatkuva ja väsyttänytkin on. Vatsakivut ovat päivittäisiä, mutta menevät levolla ohi. Ekat rintsikat ovat pienet, toisissakaan ei liikaa tilaa ole. Vatsa ei ole turvoksissa, ei edes juhannussyöpöttelyistä. Hyvä niin, ehtiihän se turvota myöhemminkin.
Ja johan tässä on neljä tuntia oltu pystyssä, on siis aika mennä unille.
Tillukas 6+5