**Helmikuun Helmet 2008** elokuiset kuulumiset

Äippä 70
Tilanteesi kuulostaa aika sietämättömälle. Onko miehesi käyttänyt alkoholia noin raskaasti aikaisemmin vai onko tämä käytös uutta? Oliko teillä muita lapsia?
Hyvä, että olet ottanut asian puheeksi neuvolassa. Ovatko sieltä ohjanneet sinua/ teitä asiantuntijan puheille? Onko sinulla hyviä ystäviä joille voisit puhuta asiasta? Olisi varmaan hyvä jutella sellaiselle kaverille, joka tuntee sinun ja miehesi "historiaa". On vaikeaa antaa neuvoja kun ei tunne tilannettasi tarkemmin...
Ensisijaisesti nyt on tärkeintä sinun ja tulevan lapsesi vointi. Syömättömyys, huono uni ja itku eivät saa ajatuksiasi varmaan selkenemään. Jos minun mieheni alkaisi yhtä´äkkiä käyttäytyä noin, ottaisin varmaan "aikalisää". Menisin kaverini luokse tai vanhempieni luokse, että saisin nukuttua ja turvallisen tunteen. Ei kenenkään tarvitse sietää ja joutua haukkujen tai alistamisen kohteeksi.

Sen lisäksi pitäisi yrittää selvittää tämän ongelman tausta. Mistä tämä nyt oikein johtuu? Jos tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun miehesi käyttäytyy noin, luulen että ongelman syy on usein "tiedossa", mutta sitä ei välttämättä ole uskallettu ajatella ja tunnustaa. Itse olen seurustellut nuorempana alkoholiongelmaisen kanssa, joka ei tunnustanut ongelmaansa. Lopulta hänen juomisensa aiheuttama huoli, pelko, epäluottamus, häpeä, jatkuva varpaillaan olo väsytti minut ja siinä tilanteessa ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin pakata tavarat. En ole jälkeenpäin katunut. Mielestäni jos miehesi on juonut paljon aikasemmin, sinun on nyt alettava tosissaan ajattelemaan haluatko sellaisen tulevaisuuden?

Jos miehesi ei ole aikaisemmin juonut tällä tavalla, jokin on nyt laukaissut tämän reaktion. Ja siitä pitäisi saada selvyys. Mutta minun neuvoni olisi ilmoittaa miehelle kun hän on selvinpäin, ettet jaksa tätä käytöstä ja yrittäisit löytää hetkeksi itsellesi lepo- ja turvapaikan.

Mitä mieltä te muut olette?

Paljon voimia täältä ja toivottavasti saat tänä yönä nukuttua. Älä jää ongelmasi kanssa yksin neljän seinän sisälle. Tarvitset nyt ns. turvaverkkoa, jonka tukemana asiat selkenevät paremmin.
Muista pitää huolta itsestäsi ja älä alistu!

:hug: :hug:

 

Joo minun aikaan ei noin rankasti ole juonnut.Mutta hänen entinen vaimonsa sanoi että hänelle tämä ei ole uutta.miehellä on 2 lasta ennestään eri äidiltä.Ja tämä tulossa minulta on meidän eka.mulla itselläni on yksi lapsi eri isältä me erosimme vuonna 96.Minä itse otin yhteyttä asiantuntijoille etten jaksa jos kauan jatkuu.Ystävät aika kaukana jotka voivat tukea mua tässä tilanteessa,jotkut on yrittänyt tukea antaa ja lohtua.Mieheni ex on mun ystävä hän jotain kertoi hänen historiastaan joka auttoi mua paljon. Ole kyllä
välillä ollut yön kavereiden luona mutta kun hän on huomannut etten ole kotona olen hänen mielestä huoraamassa. Ja soittaa aamulla ja haukkuu kun en ollut kotona neljän seinän sisällä.ja en ole siivonnut tai muuta ei kiinnosta kun hän tulee ja sotkee kännissä kokoajan.Pitäis olla kotona ja sietää kun hän menee ja tulee.Niinpä ei tämäkään tunnusta virheitään eikä olevansa alkoholisti.Käytäytyy kun lapsi vaikka on ikää miehellä 44 v.Kiitos sinulle tuesta ja kirjoituksestasi Pupi.
PAKKO MYÖNTÄÄ KUN LUVIN TEKSTIÄSI TULI VESI SILMÄÄN .
Olen nytkin yksin kotona.

 

Kovin ikävältä kuulostaa Äipän tilanne. Tuollainen käyttäytyminen aikuiselta mieheltä ei ole mielestäni suotavaa!
Pupia kannatan tuon välimatkan ottamisessa. Saat aikaa ajatella, nukkua ja tasaantua. Jatkuvassa pelossa eläminen ei taatusti ole hyvä asia kenellekkään. Oletko kenties joutunut väkivallan uhriksi miehesi taholta?

Ero on iso muutos ja päätös on varmasti vaikea mutta sinun täytyy ajatella itseäsi ja tulevaa lastasi. Millaisen kasvuympäristön haluat pienelle ihmisen alulle? Kodin pitäisi kuitenkin olla lämmin, rakastava ja ennenkaikkea turvallinen.

Kukaan ei voi sinun puolestasi päätöksiä tehdä vaan sinun on itse valintasi tehtävä. Ennen lopullisia ratkaisuja koita kuitenkin päästä hetkeksi pois niin saat välimatkaa ja näet asiat selkeämmin.

Voimia tuohon taistoon!

Rimpe

 

Yhdyn Pupin ja Rimpen sanoihin.
Minä tekisin tässä tilanteessa niin että sanoisin miehelle kun on selvinpäin että nyt on valinnan paikka. Minä ja vauva vai kaverit ja viina???!!! Ja tosiaan jos sul on paikka minne mennä rauhootumaan ja lepäämään hetkeksi niin kannattaa ihmeessä mennä sillä sinulle ja vauvalle kummallekaan ei tee hyvää stressi, itkut eikä väsymyskään.

Yhdellä tuttavallani oli sellainen tilanne että mies kun joi hän tuli ihan erilaiseksi kun selvinpäin. Saattoi olla agressiivinen, haukkua, chattaillä muille naisille vaikka olivat naimisissa, mutta nainen sai miehen kiinni kerran chat sivut auki ja mies käsi housuissa ja toisella naputti puhelinta. Heillä oli kovat keskustelut ja mies ei pahemmin ole sen koomin juopotellut ja on luvannut parantaa tapansa. Kuitenkin kun tätä naista nään niin hän usein kertoo olevansa todella "onneton" tän takia kun luottamusta oikein oo. Kuitenkin he ovat edelleen yhdessä mutta kaippa sitä vaivaa aina se pelko per...ssä et milloin taas... inhottavia juttuja nää!

Jaksamisia sulle Äitsy70 :hug:

Jahvetille :hug: ja jaksuja kans huomiselle!

 

Luojan kiitos ei ole vielä ollut väkivaltainen.muuta kun henkisesti.Tänään tuli
mies kotiin ja haisi kuin kännikala.Tuntui aika selvältä mieheltä ajoin hänen heti suihkuun ja hammaspesulle .Nyt hän nukkuu.Joo olen miettinyt välimatkan ottoa.
Kiitos tuesta Jepsu ja Rimpe :hug: :hug:
Joo pakko koittaa jaksaa eteen päin.

 

Jäi vielä joitaki ajatuksia Äipälle.

Minun nuoruudessani olevassa suhteessa, jossa mies oli alkoholisti, käyttäydyin seuraavanlaisesti: Aluksi en ottanut tätä juomista kovin vakavasti, mutta sen lisääntyessä ja muiden ongelmien lisääntyessä ( löysin mm. hänen piilottamansa suuret luottokortti- ja lainakarhukirjeet) pelko ja epätoivo lisääntyivät. Olen luonteeltani kiltti ihminen ja tuolloin en ollut tasapainossa itseni kanssa. Alkoi jakso, jolloin en osannut enää hengittää pelon takia. Tarkkailin jokaista miehen liikettä. Yritin estää baariinlähtöä ja opettelin lukemaan merkkejä käytöksestä jotka ennakoivat juomista ja yritin estää sitä epätoivoisesti. Tämän jälkeen minulla alkoi jakso jota kuvaisin sanalla turros/ turtuminen. Mikään ei enää tuntunut missään. Muutuin kylmäksi ja tunteettomaksi. Minulle alkoi olla ihan sama oliko kaveri juomassa vai ei. Kun oli poissa silmistä oli jopa helpotus.

Varsinaisesti silmäni avasi eräs vierailu hänen kaverinsa (alkoholin suurkäyttäjä myös) ja tämän vaimon luona, joille oli syntynyt toinen lapsi. Vaimo purki minulle paineitaan ja kertoi elämästään alkoholisoituneen ihmisen kanssa. Silloin minun silmäni avautuivat ja tajuisin, että minä en halua samaa. Ymmärsin, että minun henkiset voimani eivät kestäisi tuollaista elämää.
Olin koko suhteen ajan selittänyt miehelle tasaisin väliajoin oman mielipiteeni hänen juomisestaan. Ihan rauhallisesti ja analyyttisesti. Ja kun vihdoin riuhtaisin itseni pois tästä suhteesta, hän kysyi: Miksi? Vastasin, että jos et vieläkään tajua, niin olen varmasti tehnyt oikean ratkaisun.

Jälkeenpäin olen miettinyt useasti miksi ylipäätään olin tässä suhteessa ja olen tullut siihen lopputulokseen että olin vielä nuori ja kokematon ihmissuhteissa ja oma henkinen tasapainoni oli tästä suhteesta riippumattomista syistä aika hajalla. Turvauduin siihen mikä oli lähinnä. Kaipasin vain ihmistä ja muulla ei oikeastaan tainnut olla väliä.

Olen myös jälkeenpäin ajatellut, että tuohon "turtumistilaan" olisi voinut helposti jäädä. Minusta on erittäin hyvä, että olet ottanut itse yhteyttä ja hakenut apua. Selvästi olet aloittanut ajatusprosessin, minkä moni voin jättää käymättä ja alistuu "kohtaloonsa". Älä lopeta asiantuntijalla käyntiä!

Jos miehesi alkaa käyttäytyä väkivaltaisesti, silloin en sinuna jäisi yhdeksikään yöksi kotiin! On olemassa turvakoteja ja muita vaihtoehtoja joista asiantuntijat osaavat kertoa varmaan.

Minusta miehesi käytös on todella epäreilua ja harmittaa puolestasi! Jepsun sanoin: joko sinä ja vauva tai kaverit ja viina! Eli kiertelemättä vaihtoehdot pöydälle.

Kuinkahan miehesi on käyttäytynyt aikaisempien lasten odotusaikana. Voisiko olla että hän ei kestä ajatusta lapsen tuomasta vastuusta ja pakenee ajatuksiaan viinaan?

Kovasti voimia ja kirjoittele miten miehesi reagoi!
ps. Minä aikoinani pakenin vanhempieni turvaan, vaikka kamalasti hävetti. Olin niin väsynyt välillä, että oli pakko lähteä pois ja kerätä voimia. Onneksi kuulostaa sille, että suhteesi äitiisi on hyvä.

 

Äippä70 Ootko koskaan kuullut narsistisesta luonnehäiriöstä. tuo kuulostaa aikalailla myös siltä. Varsinkin tuo henkinen väkivalta..se on väkivaltaa yhtälailla siinä mikä muukin. Henkisellä puolellakin saa paljon pahaa aikaiseksi.
Mie olin naimisissa miltei 9 vuotta narsistin+ alkoholistin kanssa..tein 4 lasta hänen kanssaan. Tiedän mitä on elää epäsuhdassa ja alisteisessa suhteessa jossa on jatkuvasti varpaillaan. Meilläkin tuo henkinen väkivalta oli mitä hän käytti..ja käyttää edelleen. Taistelen vanhimman poikani huoltajuudesta kohta hovioikeudessa.
Mieti nyt ainakin kaksi kertaa mitä sinä haluat tulevaisuudelta ja mitä tuleva pieni vauva tarvitsee kasvaakseen tasapainoiseksi lapseksi. Kaikki tuki ja apu on tarpeen. Miehes on todellakin sen ikäinen ettei tuo käytös sovi enää missäänmielessä..ehkä 20:seltä tuollasta vois odottaa jos siltäkään. Muista että SINULLA On ihmisarvo myös. Ei kumppani voi huutaa ja haukkua tai alistaa..ei se ole oikeaa rakkautta!!
Anteeksi suorapuheisuuteni..älä loukkaannu koska se ei ole tarkoitukseni. :hug: :hug:

 

äippä ei kuullosta hyvätä yhtään, olen niin pahoillani! Minä sinuna punnitsisin tilannetta ja katsoisin tulevaisuuteen, millaisen elämän haluat itsellesi ja lapsellesi, ja muillekin läheisillesi. Sinä olet ainoastaan oman elämäsi herra ja sinun tulee rakastaa itseäsi ja varjella elämäsi..täydeltä tuholta, siltä tuo minulle kuullostaa. Sinä varmasti tunnet paljon nyt ristiriitaisia tuntemuksia, rakkautta ja vihaa. ON vaikea tehdä päätöksiä mihinkään suuntaan, koska taustalla ilmeisesti ihan rakastava ja hyvä suhde tämän miehen kanssa. Mutta mikää/kuukaan ei saa kohdella sinua ja lastasi noin alentavasti. Haluatko, että lapsesi kuulee isän huorittelevan äitiä? Näkee isänsä kännissä ja äitinsä pelon ja tuskan? Ei tule hyvä siitä. Ja katkeroituminen sulle tulisi, jos suhdetta pitkittäisit vuosilla ja meno samana jatkuisi. Jossain vaiheessa katuisit, että olet "tuhlannut" elämääsi huonossa suhteessa ja samalla lapseesi on sattunu, sinusta puhumattakaan.
Terveeltä tuo touhu ei kuullosta missään nimessä. Ota välimatkaa ja miettimisaikaa. Punnitse elämääsi ja mitä haluat siltä. Ja mitä haluat tarjota lapsellesi. Jos miehesi notkauttaa vaan olkaansa, kun yrität puhua, niin minusta hänet voi jättää oman onnensa nojaan, harvoin tuollaisen ihmisen käytös muuttuu. Ja hän on jo satuttanut edellistä vaimoonsa, miksi ei sinuakin. Ja aina ei tarvita väkivaltaa, jotta tuhoja tapahtuu, henkinen tuho on yhtälailla paha.
Ja sinä kyllä pärjäät yksinkin lapsen kanssa. Nykyään saa yksinhuoltaja hyvää tukea, jos vaan sitä pyytää, ja sinä tunnunt tiedostavan avuntarpeesi ym. Yksin et jää. Siitä puolesta minä tiedän jotain, jos haluat joskus kysellä. Minut ja lapseni mieheni hylkäsi keskellä yötä, kun lapset 2kk ja 1v10kk, yksin olin, väsyin, uuvuin, mutta pärjäsin, hain apua. Ja nyt elämä taas hyvin. Voit laittaa yksäriä, jos tarttet haluut.
Mutta aluksi toivottaisin voimia siihen päätökseen, että muutat kamppeesi hetkeksi johonki muuhun osoitteeseen, missä pääset lepäämään, miettimään ja tuntemaan olosi turvalliseksi. Voimia ja halauksia :hug: .

(.): Eilen oli hurjan vilkas päivä!! Ja voin sanoa, että ylitin itseni jaksamisellani!! Aamulla ysiltälähettiin liikenteeseen ja puol kaksi yöllä tulin kotia! Koko päivä oltii Air Showssa, oli mieletön kokemus, porukkaakin 20 000!!! SEn jälkeen kavereiden kanssa illanistujaisia ja kuskiksi baariin. Itsekkin jaksoin siis puoli kahteen asti hengailla mukana. Oli ihanaa ku miespuoliset kamut "suojeli" mua, availi ovia ja teki tilaa. Naiset lähti jo bailaa, ukkojen kaa pubin puolella hengailin, tosi kivaa oli. Nukuin tänää 11:sta. Ja tänään en ajatellu mitään, koska pulla ehkä otti itteensä eilisestä, vähä masua kivistelly. Mut aamupalaksi tarjoilin 2 kuppia kahvia, leipää ja suklaata, kiitoksena sain oikeein ison ja selkeän TUMPSIKSEN :heart: . Joten hyvin siellä nyt voidaan.

Aurinkoista päivää kaikille!!

:heart: nelli ja pulla 14+3

 

Miekin olin eilen illanistujaisissa isännän kanssa kaverin tupareissa+ syntymäpäivillä. Hauskaa oli ja kuskina miekin alkuillan toimin. Koko illan tunsin ekaa kertaa liikkeitä..tais pieni tykätä kun toiset karaokea lauloivat
Yhdeltä tultiin jo kotiin kun en kauempaa jaksanu olla..vaikka lapsenlikka olikin varattu kahteen asti. Tänään nukuin kans 11 asti ja olen yrittäny tässä voimia keräillä kun iltavuoroon pitäis töihin lähtee vielä..huhhuh.. No, onneks näitä ei oo liian usein

 

Me oltiin eilen häissä, puol 10 jo kotio tultiin...ei oikeen jaksanu ja lapsetkin alko väsyy =)

Mä nään jo melkeen kauhukuvia sitä, e tjoudun vankilaan ja ties vaikka mitä :'( Mulla on niin hirvee morkkis ettei oo tosikaan :'( Jos saan kovat sakot (mulle muutama satanenki on kova!!), niin millä neki maksetaan jne jne :'( :'(
Mä en mee töihin enää ikinä... :'( :'( :'(

Moni tuntee jo liikkeitä...ite en oo vielkään varma, et onko ne :|

 

:hug: Jahvetti! Kaikki menee varmasti hyvin. Eikös ollut todistajakin joka todistaa että mopo tuli ylinopeutta jne. Yritä olla stressamatta. Me ollaan siun puolella!

(.) En ees odota tuntevani liiikkeitä vielä viikkoihin. Huono olo on koko ajan. Ja ielen kun olin yhdessä häppeningissä moni huomasi mun masun ja tuli kysymään ootanko. Eihän vielä 13. viikolla sen pitäisi niin näkyä mutta..
Hassua.

 

Ihmeellistä päänsärkyä ollut viime aikoina useana päivänä. Ihmetyttää, kun ei tavallisesti ole pää kipeänä. Lääkärissä kävin ja hän arveli sen olevan niska-hartiaperäistä. Ja panadolia voi kuulemma huoletta syödä sen 3x 2 päivässä. Mutta silti huolettaa, kun joutuu ottamaan särkylääkettä. Raskaana ollessa välttäisi mieluiten kaikkia lääkkeitä niin pitkälle kuin mahdollista. Onko muilla lisääntynyt päänsäryt raskauden aikana? Mahtaako liittyä mitenkään raskauteen?

Äippä 70. Jutteleppa tuosta jutusta neuvolassa. Vaikka tuntuu vaikealta alkaa puhumaan noin henk.koht. asioista, usko pois, että terv. hoitaja on nähnyt kaikenlaista. Hänellä on kumminkin vaitiolovelvollisuus ja ammattilaisena osaa varmaan auttaa. Saati sitten, että puhuminen helpottaa oloa.

 

Ihan ku oisin eilen tuntenut jotain liikkeitä , sellaista hassua kuplintaa.. Aamuyöstä kun en saanut unta, tuntui ihan ku sintti ois vetänyt jotain rallia kun kupli hurjasti. Tai sit se oli vaan mun maha :kieh:

Tänä aamuna maha on jotenkin tasaisen pyöreä ja mahaa vetää, vissiin se kasvaa..

 

Sunnuntaita!

Äippä70: ikävän kuuloista käytöstä mieheltäsi, mutta olet jo saanut monelta hyviä neuvoja tilanteen selvittämiseksi. Tsemppiä!

Ihanaa, että Jahvetilla ja pikkuisella on kaikki ainakin fyysisesti hyvin! Henkinen toipuminen varmaan kestää vähän pidempään.

(.) Jännittää ja pelottaa ihan hulluna huominen np-ultra! Jotenkin on ollut koko viikonlopun pinna tosi kireällä ja nukkumaan mentyä eilen itkeä tirautin, kun kaikki harmitti ja jännittää Itku tulee kyllä muutenkin herkästi mitä ihmeellisimmästä syystä. Toi c81:n kansantanssiherkkyys oli kyl hauskin =)

 

En ole juuri viime viikkoina kirjoitellut, vain taustalta lueskellut juttujanne. Tästedes pysyn poissa kokonaan ja minut voi poistaa listalta, meille ei vauvaa helmikuussa tule. Torstaina alkoi vuoto, perjantaina ultrassa tyly tuomio; ei sykettä, sikiö vastaa viikkoja 8+4 eli ollut kuolleena jo kolmisen viikkoa. Eilen tehtiin lääkkeellinen keskeytys.

Maailmani romahti, onneksi on esikoinen, joka pakottaa elämään mukaan.

kiitokset teille kaikille ja toivon sydämestäni, että jok'ikinen tapaatte oman vauvanne helmikuussa!

kerttu ja enkeli

 

Voi kerttu :snotty: En voi ees kuvitella pahaa oloasi, enkä auttaa kun halimalla täältä :hug: . Voimia paljon koko perheelle.
Täällä on iha liikaa ollu noita ikäviä juttuja :snotty: :snotty: :snotty:

 

Kerttu, omat murhee ttuntuu nyt todella pienille :hug: :'(

(.) kävin siel kuulusteluissa. Mua tullaan kai syyttämään liikenteen vaarantamisesta (väistämisvelvollisuus oli mulla, kyllä, en kiellä), mutta se, saanko sakkoja tms, on viel epäselvä. Todistajaa kuuleevat huomenna =)
Kuulin, että tämä poikakin selvisi pelkillä pintanaarmuilla!!!!! :hug:
Mutta, jos siitä sakot tulee, niin kiltisti ne maksan, vaikkei tosiaan varaa olis, mutta sakkoja vaatisin tälle pojalle myös!! Noh, katsotaan. Varmaan viikosta kahteen menee lopulliseen päätökseen... :/
Tuli kyl vähän helpottuneempi olo.

Noista liikkeistä, niin vaikka perjantaina ultrassa näin kuinka vauva hyppi ja hytky, niin en sillonkaan miään tuntenu,et kai tää on vaan sit hitaampaa sorttia kun nuo edelliset

Jahvetti 15+3

 

Kerttu, otan osaa suruun. Sanoja ei löydy...Voimia :hug:

Minä palasin sienestä. Löysin kolme muovikassillista lampaankääpää =) ja tänä iltana ei tartte tekemistä etsiä. Ne on siivottava (onneksi kääpä on aika helppo), osa laitettava ruuaksi ja loput kuivattava!

Ajatus kuivurista (joka lämmittää huonetta kuivatessaan) ei kyllä kovin innosta, mutta toisaalta tuollainen satsi sieniä pakkasessa... ei kertakaikkiaan mahdu ja poiskaan en kyllä heitä. On talvella semmoista herkkua...

Rauhallista sunnuntai-iltaa.
Pupi

 

Eilen sitten tuli kerrottua kahdelle miehen siskolle että helmikuussa meille olisi tulossa vauva. Joten viimeistään tänään miehen poulen suku tietää raskaudesta . On se kumma kun ei malttanut olla kertomatta ennen ekaa ultraa. Mun puolen suvulle kerrotaan myöhemmin/ens viikonloppuna.

Keskiviikkona olisi neuvolalääkäri ja torstaina np-ultra. kyllä osaa jännittää ja hiukan pelottaakin. Toivottavasti kaikki olisi kunnossa.

Kertulle :hug:

 

Olen pahoillani Kerttu! :hug:

Hyvä Jahvetti että on se poliisi-juttu ohi, ja voit keskittyä vaan itseesi, perheeseesi ja pikkuiseen.

Minä kerroin tänään kummeille ja serkuille jne. Koska se tieto olisi kohta levinnyt kuitenkin, kun 'suulaimmat' huomasivat eilen . Ihana vastaanotto on kaikilta tullut, ja on kiva kun ei tarvitse enää pähkiä että kenelle kertoisi ja kenelle ei!

Muuten ollut kamala päivä olon puolesta. aamulla teki TOSI pahaa, ja nyt alkaa uudestaan. Myös hillitön päänsärky on vaivannut täälläkin (eli sympatiat Sara-70)

 

Kertulle :hug: ja voimia!

 

Kerttu: :hug: Tuntuu niin pahalta teidän puolesta :'( Paljon voimia!

Jahvetti:Hui! Onneksi selvisitte kaikki noin pienellä! Ite oon ollu peräänajossa (mun perään ajettiin, olin kanssa "työajossa") ja aikamoinen tärinä tuli jälkeenpäin. Sen jälkeen siinä risteyksessä oon aina paljon varovaisempi ja katon tuleeko mun perään autoja! Mulla oli siinä sikäli hyvä tuuri kun tulin motarilta sitä ramppia toiselle isommalle tielle ni jäin oottaa kun sieltä tuli auto. Yht'äkkiä vaan huomaan että oonki keskellä sitä tietä, että yhtään en tiedä ehtikö se auto mennä just edestä vai onko se väistäny toiselle kaistalle vai mihin se hävis Onneks ei kans pahemmin käyny, niskat vaan tärähti ja jumitti sen jälkeen.

äippä:Kuulostaapa kurjalta Meillä oli kans ero kerran lähellä, kai se autto kun oikeesti molemmat tajus et nyt tää taitaa oikeesti loppua. Saatiin sitten asiat puhuttua ja selvitettyä ja unohdettua. Helppoa se ei ollut, mutta kannatti!

Me oltiin viikonloppu mökillä, oli aivan ihanat ilmat! Lapset ((meijän neiti +3 serkkua)asu järvessä ja juoksi nakupelleinä koko viikonlopun, kyllä kaikki nautti ja rentoutu!
Vähän pelottaa kun on tiistaina se nt-ultra että onko kaikki hyvin :/

Vinja ja Urmi 11+6

 

Huomenta!
Mä oon kyllä niin neuroottinen, näin koko yön ihan hirveitä painajaisunia tän päivän niskaturvotusultrasta Ai miten niin jännitän... Pitäkää pliis peukkuja mulle tossa klo 11 kieppeillä, sillon ollaan tositoimissa.

Kertulle paljon voimia ja :hug: . Kunpa tähän pinoon ei enää kenellekään tulis huonoja uutisia, niitä on jo ollut luvattoman paljon.

 

Täällä saatiin juuri äsken kiva potkun jytkäys alamahaan. Aamujumpat käynnissä ilmeisesti. Ihanaa kun alkaa tulla liikkeitä, mutta todella harvakseltaan vielä.
Mä oon ollu eilisen tosi huonolla päällä ja oloa pahensi vielä se kun soitin äitille niin hän oli todella kipeä, Myyräkuumeessa. Tirautinpa siihen puhelun päätteeksi kunnon itkutkin kun tuntui niin pahalle äitin puolesta. Korkea kuume ja ei sängystä ylös omin avuin tahdo päästä niin aivan kauheassa kunnossa on. :'(
Mulla on alkanut vihlomaan nyt oikein kunnolla tosta alamahan liepeiltä ja nivusista joten kiva tietää että venytykset on käynnissä ja Tiitiäinen kasvaa vauhdilla. :heart:

Piipille Pidetään peukkuja Ultraan! Kyllä siellä on varmasti kaikki hyvin.

Serranonperhe tulee...tää poistuu...

Kerttu :hug: :hug:

Jepsu ja tiitiäinen 13+6

 

Pienet on mun murheet muiden rinnalla.. mutta saako silti valittaa?? ALkaa mennä hermot jatkuvan pahoinvoinnin kanssa. Mikään ei tunnu tepsivät. Ei tule kuuloonkaan että yrittäisi syödä sängyssä ennen ylösnousua jotain, kun samantien kun herää on juostava vessaan kun rakko meinaa räjähtää. Ja kun on kerran noussut ei uni enää tule. Yritän heti vessasta tultua syödä jotain, ja olla rauhakseen - makoilla sohvalla ja hissukseen jotain pupeltaa. Mutta kun tuntuu että pahoinvointi vaan pahenee päivä päivältä!!! Ensi ma loppuu loma ja pitäisi mennä taas töihin. Mutta en ymmärrä mitä siitä tulee, kun vähintään kymmeneen voin niin huonosti etten ylös sängystä pääse! (vaikak olen ennen seiskaa herännyt). Onko kenelläkään enää mitään poppakonstia. Alkaa olla itku herkässä, kun ei kestä jatkuvaa pahoinvointia ja voimattomuutta. Nyt kun on pahoinvointi lisääntynyt, tulee se uudestaan päivällä ja illallakin.
Vinkkejä??

C81 + toukka 12+2