Tervehdys!
Ensinnäkin kiitokset Saanukalle, päivitysvastuun ottamisesta...kun en ole aiemmin muistanut mainita!
suurperheen äityli: Kyllä täälläkin tuntui taas tuo oksentelu pahenevan, vaikka mennään viikoilla 13+4. Nyt on taas ollut pari päivää vähän helpompaa, vaikka eilenkin kyllä oksensin. Alkuviikko oli aivan hirveä...mutta kaippa tämä tästä aikanaan.
Töihin paluu sujui yllättävän "kivuttomasti", vaikka motivaatio onkin vähän hukassa. Sain sitten pomollekin kakaistua uutiseni
. Myös muutama hyvä työkaveri tiesi jo ennen sitä, mutta pitävät kyllä suunsa kiinni. Kyllähän sitä silti voisi kai jo pikkuhiljaa alkaa muillekin kertoa.
pusuapina: En minäkään siellä ultrassa vetistellyt tai mitenkään pää pilvissä leijunut, onnellinen olin tottakai että kaikki oli kunnossa, mutta kyllä mulla on välillä vieläkin sellanen olo, että mä en ihan täysin ole vieläkään sisäistänyt, että mahassa todella joku kasvaa =). Enkä silti usko/koe olevani kylmä tai tunteeton...
Kaikki on vaan niin uutta, että pää on välillä aika pyörällä
Cruella: Iiiihana maha, mäkin haluan tollasen *tahtooooo*
Kyllä multakin on vyötärö jokseenkin kadonnut, mutta ei tätä vielä vauvamahaksi erota hyvällä tahdollakaan...varsinkin kunnon "oksennussessioiden" jälkeen maha on ihan littana vieläkin. Entisen vyötärön tilalle on vaan tullut tasapaksu pötkylä...
Yksi vanhempi työkaveri päivitteli jopa loman jälkeen, että olenko muistanu ollenkaan syödä lomalla, ku olen kuulemma ihan laihtunut silmissä (mitä en siis oikeasti ole, vaan olen ihan normaalipainoinen, omasta mielestä haluaisin olla hoikempikin, mutta kaippa se aamuinen mahan tyhjennys ja tämä 2 kuukautta kestänyt oksentelu näkyy yleisesti riutuneena olemuksena, kalpeutena ym... ).
Noh, minäpä taidan kaivaa kätköistä nyt levyn fazerin sinistä ja naatiskella siitä, kun kerrankin olo on ihan ok...=)