Neitiniisku: Kuulostaa niin tutulta tuo sun olotila...viimeiset päivät itellä oli kaikkea muuta kuin ihania jaalkoi ärsyttämään, kun ei neiti voinut jo tulla vaan pisti paikat vaan kiepiksi ja aroiksi "turhien" supisteluiden ohessa. Koita jaksaa vielä viimeinen rutistus :heart:
"Ei maailma kauniimpaa synnyttää voi, oot täydellinen..." :heart:
Synnytys: Heräsin klo 03.00 siihen, että supisteli kipeästi. Aloin mittaamaan kellosta ja niitä tuli 10min. välein. Siinä sitten kävelin kotona ja ihmettelin. Olo ei ollut älyttömän tuskainen, mutta kipeä ja koska oli valvonut jo monta yötä niin klo 06.00 päätettiin lähteä sairaalaan neuvolan ohjeiden mukaan vaikkei supisteluiden väli tihentynyt. Sairaalassa olin käyrillä ja sisätutkimuksessa todettiin, että olin 5 senttiä auki, mutta kanavaa jäljellä vielä sentti. Mies oli siihen asti sanonut, et ei tässä mitään ihmeempää; kohta kuitenkin lähdetään kotiin taas, mutta tällä kertaa kätilö naureskeli ja kysy, et mentäiskö kuitenkin synnyttämään
Siihen asti supistukset oli tosiaan tullut 10 min. välein ja olo oli siedettävä, joten menin suihkuun jumppapallon kanssa. En ehtinyt kauaa olemaan suihkussa, kun supistukset muuttui kipeiksi ja niitä alkoi tulemaan n. 4 minuutin välein. Sitten sovittiin, että pyydetään anestesialääkäri paikalle, koska halusin epiduraalin. Ensimmäiseksi sain kuitenkin kuulla, että lääkäri oli juuri aloittanut leikkauksen ja joutuisin odottamaan. Silloin iski epätoivo, mutta onneksi lääkäri tuli kuitenkin jo 5minuutin jälkeen. Hän oli kuitenkin sitä mieltä, että spinaali riittää minulle, kun synnytys lähtikin etenemään nopeasti ja sain sen. Olo helpotti sekunnissa ja kivut hävisi kokonaan
Sitten piti nousta kävelemään ja jumppapallolle, jotta saataisi vauva laskeutumaan kokonaan alas, mutta en pystynytkään olemaan ylhäällä pahoinvoinnin ja pyörrytyksen takia, mikä johtui lääkkeestä. Siistpä makoilin sängyllä ja odottelin etenemistä; sain jopa vähän torkuttua. Parin tunnin kuluttua lääkkeen vaikutus lakkasi kuin seinään ja sain uuden spinaalin. SIinä vaiheessa olin 7 senttiä auki ja vauva edelleen ylhäällä, joten puhkaistiin kalvot. Siinä todettiin, että lapsivesi on vihreää, kuten esikoisenkin kohdalla. Yritin uudestaan olla ylhäällä, mutta sama juttu kuin edellisellä kerralla eikä auttanut muu kuin makoilla ja toivoa vauvan laskeutuvan itsekseen. Pikku hiljaa alkoi tulla paineen tunnetta enemmän ja ponnistamisen tarvetta. Siinä vaiheessa vauvan ääneet alkoi heikkenemään ja paikalle kutsuttiin lääkäri tarkistamaan tilannetta. Kaikki oli kuitenkin hyvin eikä mitään erityistoimenpiteitä tarvittu. Siinä vaiheessa, kun ponnistamisen tarve oli todella suuri niin tutkimuksessa selvisi, ettei vauva ole edelleenkään laskeutunut vaikka paikat auki 10 senttiä ja sain kiellon ponnistamiselle ja laitettiin tippa voimistamaan supistuksia. Se oli vaikeaa, mutta siitäkin selvittiin ja jossain vaiheessa lupa myönnettiin. Ponnistusvaihe kesti 14 minuuttia. Vauva ei meinannut ensin tulla lainkaan ja ääneet heikkeni niin, että yhtäkkiä huone oli täynnä lääkäriä, kätilö, harjoittelijaa yms. valmiina auttamaan imukupilla. Sitä ei kuitenkaan tarvittu vaan neiti suostui yhteistyöhön juoksutettuaan kaikki paikalle ja syntyi klo 13.39
Kyllä oli helpottunut olo, kun vauva syntyi ja hän oli niin suloinen mustine peikkohiuksineen :heart: Siinä pääsi itku niin äidillä kuin isälläkin.
Ensimmäinen vuorokausi vauvan kanssa oli vaikea, kun hän oksenteli nielaistua lapsivettä. Mutta sairaalan henkilökunta oli niin mahtava ja osaava, että siitä selvittiin ja nyt arki on lähtenyt erittäin hyvin käyntiin
Imetykseen sain myös todella hyvää opastusta ja neuvoa, heti alussa ja vielä tarkemmin kun pyysin apua.
Kaiken kaikkiaan kokemus oli hieno ja siitä jäi hyvä muisto
Tsemppiä kaikille loppusuoralla oleville. Kohta odotus palkitaan ja sen jälkeen todotus palkitaan maailman ihanimmalla lahjalla