Heipparallaa kaikille, niille harvoille jotka enää tällä puolella on
Valtavasti onnea kaikille vauvaantuneille :flower:
Mä jotenkin tympäännyin istumaan koneella jokunen kuukausi sitten ja tipahdin kaikista ketjuista ja sitten meillä meni viideksi viikoksi netti poikki, joka saatiin toimimaan vasta nyt. Mutta mä olen edelleen matkassa mukana ja yhtenä kappaleena :stick: LA:han meillä oli 3.3 eli nyt mennään 41+1. Viimeinen neuvola on varattu maanantaille, mutta sain käskyn soittaa jo maanantai-aamuna sairaalalle, että millainen tilanne on ja mitä tehdään, mutta eiköhän mahdollinen käynnistäminen mene sitten vasta keskiviikolle tai torstaille.
Harkkasupistuksia tulee päivittäin ja useita, jotkut on napakampia kuin toiset, mutta kivuliaita ei kertaakaan. Ei selkäsärkyjä, ei limatulppia, ei MITÄÄN!
Hiiskatti vieköön, toukka halua tulla pihalle ollenkaan, potkii vaan hyvin tyytyväisen oloisena mun vasemman kyljen mustelmille joka ilta ja voi että noi potkut tekee jo
kipeää! Olisin jo pikkuhiljaa valmis lähtemään. Ainoa "pieni" asia, joka nyt harmittaa on se, että olen yksin kotona, kun mies on muualla eikä ole mitään tietoa, pääseekö hän synnytykseen mukaan vai ei
Eli jos mulle tulee äkkilähtö, niin ainoat vaihtoehdot on taksi tai ambulanssi. Kyllähän se muksu sieltä pihalle tulee ilman miestäkin, mutta harmittaa se silti. Olen vähän kauhulla lukenut näitä yli vuorokauden kestäneitä synnytyskertomuksia ja miettinyt, että miten jaksan yksin, jos synnytys vaan venyy ja venyy, mutta eiköhän se siitä...