Hei kaikille!
Meille syntyi pieni prinsessa viime pe:na, mitat 620 g, 31,5 cm, rv 29-1.
Lääkärit päätti yhtäkkiä pe-aamuna (mulle tuli kyllä vähän sellainen tunne, että olivat päättäneet tuon jo keskenään, mulle ei vaan oltu kerrottu aiemmin, toisaalta parempi, ettei tiennytkään tarkkaa päivää, ois vaan liikaa etukäteen miettinyt), että leikataan sinä päivänä, kun vauvan vointi näytti kuitenkin edelleen hyvältä, mutta kun istukka toiminut jo niin kauan huonosti, niin sanoivat, että vauvan vointi voi yhtäkkiä huonontua, joten eivät halua ottaa sitä riskiä eli siinä päätöksen syy. Mies ei ehtinyt leikkaukseen mukaan, mut heti neitin synnyttyä oli täällä ja pääsi hänen luokseen. Tulihan toi leikkaus vähän yllättäen, vaikka siitä on ollut puhetta, mutta ei ite odotettu, että ois ollut kuitenkaan ihan vielä. Mut on alkanut tuntua, että tekivät oikean päätöksen, sillä pikkuprinsessamme on voinut alusta asti uskomattoman hyvin pienuuteensa nähden.
Hänen olotilansa ollut siis vakaa ja hyvä koko ajan, toki pieniä juttuja on, mitkä on ihan tyypillisiä, kuten välillä sokeriarvot laskee, vähän keltaisuutta yms.. Pirteän oloinen on, käsiään ja jalkojaan heiluttelee kovasti
Maitoakin on jo saanut ihan pienen pieniä määriä, ja jopa mun omaakin, oonkin ihan ihmeissäni, että multa jo alkanut vähän maitoa tulemaan, varsinkin kun tällainen tilanne, ja esikonkin kohdalla oli alux vaikeuksia, ettei meinannut tulla ja tuli vähän.
Hän jaksaa hengittää ite uskomattoman hyvin. Jo leikkaussalissa kuulin muutaman kerran neitin parkasevan ja kyllä tuli sanoinkuvaamattoman helpottunut olo, siitä tiesin, että keuhkot toimii ainakin jotenkin. Ja niin ovat toimineetkin. Neiti oli hengittänyt ite leikkaussalista sinne teholle, minne on aika pitkä matka. Siellä teholla sitten olivat laittaneet hänet hengityskoneeseen pienelle teholle, mutta kun hengitti niin hyvin, niin seuraavana päivänä vaihtoivat hengityskoneen astetta kevyempään eli neiti sai hengittää ite, mut kone auttoi vähän, jos ei ite koko ajan jaksanut. Mutta nyt hengittää täysin ite. Toki voi tässä tulla päiviä, että näyttää rasittuvan liikaa itekseen hengittelystä, joten voivat laittaa apulaitteen takaisin välillä. Kaikenlaisia letkujahan hänellä on, mittaavat erilaisia arvoja sekä nenämahaletkusta menee maitoa ja ravintoaineita. Toi maitomäärä on nyt 1 ml parin tunnin välein, hyvin on ottanut sen vastaan, pienestä määrästä se lähtee, alussa on annettu 0,3 ml
Yritetään nauttia jokaisesta pienestä edistysaskeleesta neitiin liittyen ja elää tätä päivää ja toivoa, että näin jatkuukin. Tokihan täytyy varautua takautumiinkin, sillä pikkukeskosethan ovat esim. tosi herkkiä saamaan infektioita, mutta toiv. ei isoja takapakkeja tuu, ja pikkuneiti saa jatkaa kasvuaan hyvässä tehohoidossa, kun ei kerran masussa pystynyt kasvamaan.
On ihanaa ja helpottavaa nähdä, että pikkuneiti on kyllä maailman parhaassa hoidossa täällä. Henkilökunta on tosi sydämellistä, ja neitin luona saa olla, milloin vaan ja saa soittaa vaikka yölläkin, jos mietityttää neidin vointi. Neidillä on oma huone ja siellä on koko ajan joku hoitaja.
Ite pääseen huomenna kotiin, jee!!! On varmaan melko ihme tunne päästä sit tuonne ulkomaailmaan oltuani reilun kuukauden täällä
Sit meillä onkin jonkun aikaa reissuelämää, kun asutaan 3 tunnin ajomatkan päässä sairaalasta. Välillä ollaan vauvan luona ja välillä joutuu kotonakin olla ja ottaa reilu 2-vuotias esikoinenm huomioon, kun reppana joutunut nyt elään erilaista elämää jo niin kauan aikaa, saa nähä miten reagoi, kun tuun kotia. Tiedän kyllä jo etukäteen, että poden huonoa omatuntoa kummassa paikassa tahansa ollessani.
Siinäpä meidän kuulumisia. Elämäänsä ei voi näköjään suunnitella etukäteen, mutta onnex meidän kohdalla kuitenkin asiat näyttää menevän hyvään suuntaan raskaasta ajasta huolimatta. Päivä kerrallaan elellään luottaen huomiseen. Käyn aina välillä kirjottelemassa kuulumisia, kunhan ehdin.
-sipe81-