Täältä sivusta huikkaan kommentin, vaikka en helmikuinen olekaan. Jouluaattona olisi ollut lasketttu aika, varhaisultrassa kävin (7+6), jossa kaikki ok, mutta niinpä vaan viime perjantain neuvolassa (rv 11+6) ei sydänääniä kuulunut, josta suoraan ultraan, jossa selvisi, että alkio kuollut jo 8+6. Mifegyne suuhun ja loput tyhjennyslääkkeet kotiin.
Seuraavana päivänä meni lapsivedet, jonka jälkeen verta tuli kuin härän kurkusta sekä toistakymmentä luumun kokoista hyytymää. Varalta otin kuitenkin seuraavana päivänä määrätyt Cytotecit, jotka aiheutti vielä vähän supistuksia, vaikka juuri mitään vuotoa ei enää tullutkaan. Kohtu tyhjeni tehokkaasti. Raskaustesti jo nyt enää haamu.
Kokemus oli todellinen järkytys, sillä olin koko ajan jännittänyt vain tämän viikon tiistaiksi varattua nt-ultraa, ja tuon perjantain neuvolan piti olla vaan rutiinikäynti. Ikää minulla jo 43 vuotta ja viides lapsi olisi ollut kyseessä. Vointi minulla oli koko ajan hyvä, ei mitään kipuja tai vuotoja, joista olisi voinut jotain päätellä.
Nöyrin mielin olen aina raskauksiin suhtautunut ja tiedostanut, ettei sitä voi mitenkään pitää itsestäänselvyytenä, mutta silti tämä kkm pääsi yllättämään. Tiedostan hyvin, että aika vielä yhden lapsen saantiin käy vähiin, mutta silti elän toivossa, että vielä saisi kerran kokea sen syntymän ihmeen.
Paljon onnea teille raskauksiinne!