Jess, mies lähti koiran ja pojan kans kävelylle, hetki omaa aikaa... Pitäs myös tyhjentää tulipesät tuhkista ja imuroida, mutta tärkeimmät ensin! =)
Piipero: Tuskinpa kannattaa huonoa omaatuntoa kantaa Kallen kakoista. Niiku joku (Ieva?) jo toteskin, selityksiä asialle on tarjolla monia. Kannoinpa vaan nyt korteni kekoon. Tuota liian pientä ruokamäärää vois luontevasti epäillä varmaan sillon, jos lapsi on kärttynen tai kasvu hidastuu. Neuvoja on näköjään yhtä monta kuin on neuvolantätejäkin.
Hyvä esimerkki tästä on, että sukulaiselle oli toisella paikkakunnalla neuvolalääkäri suositellu lisäruokintaa (on myös helmikuussa syntyny). Kasvo tuolloin samaa viikkotahtia kuin meidän poika ja meille sanottiin, että hienosti kasvaa. Sama lääkäri oli myös sanonu, että vauva "tottuu" liian vähään ruokaan eikä osaa vaatia enempää. Enpä oo moista muualta kuullut. Ei kai silloin vois olla tiheän imun kausiakaan? :/
Jepsulle :flower: hyvistä uutisista. Ollaan muuten saman paikallislehden vaikutusalueelta kotosin. Ei kyllä asuta enää siellä päinkään, mutta on sun kotipaikkakuntas tullu hyvinkin tutuks.
Masistelijoille voima :hug: . Itellä on tää älytön unenpuute aika ajoin teettäny jopa itsemurha-ajatuksia ja ainaski kärttysyyttä ja itkusuutta. Mutta kun mulla syy on niin ilmeinen ja lääke siihen helppo (uni!) niin en ole ees miettiny lääkkeitä. Mies on nyt lomalla ja minä kun uus ihminen. Nukun joka päivä ainakin kymppiin, parhaina päivinä puolille päivin.
Raskainta masistuntemuksissa on se, että monet ihmiset ei hyväksy niitä. Pitäs vaan näytellä onnellista ja ilosta. Tai sit neuvot on tyyliin "lähde lenkille, se piristää". Joo, jos on nukkunu pian puoli vuotta (loppuraskaus mukaanlukien) keskimäärin kuus tuntia yössä ja nekin yleensä kahen tunnin pätkissä, niin ei paljoa lenkitytä. Joka hetki päivällä on käytetty nukkumiseen.
Mutta - sitten on niitä hyviä päiviä niin kuin tämä ja onneksi niitä on aikas paljon. Noi tunteet on mulla aina liittyny tosi huonoon nukkumiskauteen ja jo pari parempaa yötä kantaa kauas. Poitsu heräs viime yönä vaan neljä kertaa
, se anto taas uskoa tulevaisuuteen. Kahdella kerralla oli selvästi nenä tukossa ja heräs siksi. Eli eiköhän tässä selvitä! Siirrettiin muuten pinnis toiselle puolelle makkaria, jännä nähä vaikutti se positiivisesti yöuniin vai oliko tämä poikkeusyö.
Pullosyötön kans painiskelijoille: Meillä poika on oikea tissitiikeri ja itse päättäessään söis koko ajan, oli nälkä tai ei. Jos ei jaksa syödä, makais tissi suussa ja höpöttelis. Tiheän imun kausia ei oo bongattu, kun ei koskaan oo ollu esim. kolmee tuntia syömättä.
Mutta onneksi huolii myös pullon. En tiedä onko sillä ollut vaikutusta asiaan, mutta minua ei näy pullosyötön yhteydessä lähelläkään. Eli poika yhdistää isänsä pulloon ja minut tissiin. Ja luonnonkumiset tuttiosat on parhaita ainakin meillä, nekin tuttien tapaan anatomisesti muotoiltuina.
Höö, huomaatteko, minä olen höpöttelijä. Skipatkaa yli, jos ette jaksa lukea.
Tällanen puheripulinen olen myös luonnossa.
Kranttu ja poika
