Tuulia, olen todella pahoillani. Mä pelkään ihan mielettömästi keskenmenoa ja olen tässä monta kertaa ajatellut, että onko siellä massussa ketään, kun olen kanssa aika oireeton.
Tervetuloa Uniperhonen, kiva, että hoidot tuottivat tulosta. Kaveri sai alle kuukausi sitten lapsen, olivat kauan yrittäneet ja aloittivat hoidotkin. Kolmas kerta tuotti tulosta, saivat aivan ihanan pikkuneidin. Ja aiheuttivat mulle älyttömän vauvakuumeen.
Sikainfluenssarokotetta en ole saanut enkä saa allergiani takia. Olisin sen kyllä mielelläni ottanut, olen vielä astmaatikko, vaikkakin periaatteessa täysin oireeton. Viimeksi olen oireillut kunnolla edellisen raskauden aikana, vikalla kolmanneksella sairastuin flunssaan, joka pesiytyi keuhkoihin ja vaati parin kuukauden erilaiset hoidot ja lääkitykset. Oli harvinaisen kurja olo.
Maru-Maru, mä taustailin koko viime raskauden täällä kanssa, en uskaltautunut mitenkään kirjoittelemaan, olin ihan varma, että jotain pahaa tapahtuu heti sillä paikalla. Me kerrottiin läheisille ihmisille vasta joskus viikon 17 paikkeilla ja osalle kavereista viikon 24 jälkeen. Mun kavereilla ei ole vielä lapsia ja senkin puolesta jotenkin arastelin kertoa, tiesin kavereiden suhtautumisen muuttuvan heti. Ja niin kävikin, eivät oikein ymmärtäneet, miksen enää voi tulla ja mennä, vaan viihdyn mielummin kotona.
Olo on nyt jotenkin rauhallisempi kuin edellisellä kerralla. Arkea tämä raskaus ei ole paljoa muuttanut, kaikki pyörii meidän pienen miehen ympärillä. Ei olla asiasta miehenkään kanssa oikein puhuttu, katsotaan, jos eka ultra muuttaisi asioita todellisimmiksi. Mies kyllä ei ole vieläkään valmis maksamaan ultraa yksityisellä....
.