Vierailija Olen valitettavasti huomannut vähän saman ilmiön kuin sinäkin, että kaverit tuntuvat jäävän tässä tilanteessa hieman taka-alalle. Mulla siis ei ystäväpiirissä oikeastaan ole lapsellisia ihmisiä, ja varmaan se vaikuttaa. Oon 22v. ja näköjään täällä päin näin nuoret odottajat ovat harvassa, asutaan pienellä paikkakunnalla.
Tosin ei mulla hirveesti kavereita ole muutenkaan, siis sellaisia joiden kanssa pidettäisiin paljon yhteyttä. Lukion jälkeen kun kaverit lähtivät opiskelemaan kuka minnekin, yhteyden pito pikkuhiljaa jäi ja jäi ja täällä uudella paikkakunnalla en juuri ole saanut ystäviä, sellaisia hyvänpäiväntuttuja vain, joiden kanssa jutellaan kun tavataan, mutta ei siis mitään "sovittuja" tapaamisia. Täällä ei tosiaan asu meidän ikäluokkaa olevia ihmisiä, koska kaikki ovat opiskelemassa kaupungissa. Jos niitä jossain näkee, niin viikonloppuisin baarissa, ja siellähän mä en enää käy
Oon tietysti saanut koulusta uusia kavereita, mutta melkeinpä nekin ovat sellaisia, joiden kanssa ei vapaa-aikana tule aikaa kuitenkaan vietettyä. Vielä vähemmän nyt, kun olen raskaana. Kovin monet eivät edes halua juurikaan puhua mistään vauvaan liittyvästä, tai toki kyselevät vointia ja ihastelevat massua, mutta toteavat sitten samaan hengen vetoon, että ei kyllä meille vielä sopisi vauvaa tulla.
Toisaalta asia on niinkin, etten enää edes kaipaa sellaista elämänvaihetta ja baarissa käyntiä ym. mitä vaihetta kaverini elävät nyt. Eli minussa on aivan yhtä paljon "vikaa".
Ja mieheni on myös tavallaan "ystäväni", koska tykkäämme viettää paljon yhdessä aikaa. Ja varsinkin nyt, kun olemme vielä kahdestaan (esikoista odotamme), koemme tärkeäksi viettää kahdenkeskistä aikaa mahdollisimman paljon, koska vauvan synnyttyä sellaiseen ei ole niin aikaa. Lisäksi vietän vapaa-aikaani sisarusteni (4kpl) ja vanhempieni kanssa, ja käydään sukuloimassa.
Ja luotan siihen, että saamme "samanhenkisiä" lapsellisia ystäviä ja tuttavia sitten, kun lapsi on syntynyt. Tapaamme heitä varmaan esim. harrastuksissa, jos aloitamme vauvamuskarin ja vauvauinnin jossain vaiheessa, niin kuin olemme haaveilleet. Lisäksi täällä on perhekerho, johon ehkä sitten vähän myöhemmin menemme. Ja neuvolakin kai järjestää jonkunlaisen vauvaryhmän täällä.
Toivottavasti sinäkin saat uusia ystäviä, jos eivät vanhat ymmärrä, että voi silti olla ystävä vaikka toisen tilanne muuttuu ja tulee perhettä.
Ehkä se vaan on sitä, että ne, jotka eivät elä ns. samaa vaihetta, niin vieraantuvat automaattisesti toisistaan, vaikka kuinka yritettäisiin pitää yhteyttä. Sille vaan ei voi mitään valitettavasti, että toisia kiinnostaa baarireissut enemmän kuin lapsellisten elämään kuuluvat jutut... Ja sitten on vaikea löytää sellaista yhteistä keskitietä, joka kiinnostaisi molempia.
Oho, tulipahan taas tekstiä, mutta jotenkin tuli avauduttua, kun huomaan jonkun miettivän ja murehtivan samoja asioita.
Ja se on vielä sanottava, että minulle tästä Heinämassujen palstasta on ollut suurta apua ja iloa. Tuntuu hyvältä, kun voi jakaa kokemuksia ja tuntoja muiden samassa tilanteessa elävien kanssa, vaikka täälläkin meitä on niin monen ikäisiä, isoista ja pienistä paikoista, esikoista ja viidettä odottavia, lapsettomuudesta kärsineitä ja ekalla kerralla tärpin saaneita, opiskelijoita ja työssäkäyviä jne. Meillä kaikilla on kuitenkin yhdistävä tekijä että olemme raskaana, ja se menee kaiken edelle.
Toivon todella, että jatkamme tätä ketjutusta myös heinäkuun jälkeen, kun vauvat ovat syntyneet. On mukavaa vaihtaa kuulumisia sitten myös vauva-arjesta, vaikka tuskin aikaa on enää sitten kovin paljon tänne kirjoitella
Onnellista odotusta kaikille!
Vauvelihaave & Pikkuinen rv 21 tasan