Piparminttu75 miulla on nyt kaksi hätäsektiota takana ja kerron omista kokemuksista:Esikon kohdalla olin leikkauksen jälkeen viikon sairaalassa melkein eniten sen syyn takia kun esikko oli teholla ja miulla paineet ei meinannu laskea mutta siis leikkausta seuraavana päivänä nousin sängystä ylös ja aloitin varovaisesti liikkumisen ja se miusta helpottaa kipua tosi hyvin ja helpottaa toipumista,maito nousi rintoihin todella runsain mitoin 2pv leikkauksesta ja mein pieni keskonen ei edes jaksanu syödä kaikkea vaan meillä oli pakkanen puolillaan maitoa kotona...hoitajat varoittelivat miuta että maidon nousun kanssa voi olla hankalaa kun esikko teholla ja sektio takana kuukautta liian aikaisin mutta se oli onneksi aiheetonta =) Kuopus syntyi rv 38 hätäsektiolla ja istukka repesi puoliksi irti...olin sektion jälkeen 3pv sairaalassa ja pääsin kotiin,maito nousi laikkausta seuraavana yönä ja miulla oli sänky märkänä aamulla maidosta ja liikkumaan lähdin aamulla kun leikkaus tehtiin iltapäivästä,kivut oli siedettäviä ja edelleen se liikkuminen auttoi.Kotona meni noin 2viikkoa kunnes pystyi toimimaan melko normisti alussa etenkin nostelut oli vaikeita ja kiellettyjä,vauvaa sai siis kantaa ei muuta.Meillä on ristiäiset pietty kuukauden päästä syntymästä ja olen itse siivonnut jo silloin joten toipuminen on miusta ollu nopeaa.
Toivottavasti tuo nyt jotain kertoi siulle...
Huomenna oliskin tupla juhlat kun Esikko täyttää 6v ja mie ite 29v :attn: joten päivittäjä jos kehtaa iän vaihtaa listaan :attn: Onneksi ei tule vieraita kun pietään Esikon,miun ja kuopuksen yhteiskemut ens pyhänä.
Tänään pitäis lähteä poikien kanssa virpoma kierrokselle eikä jaksais kyllä yhtään kun väsyttää niin kovin.
Äitee ja tuplat 22+3
Toivottavasti tuo nyt jotain kertoi siulle...
Huomenna oliskin tupla juhlat kun Esikko täyttää 6v ja mie ite 29v :attn: joten päivittäjä jos kehtaa iän vaihtaa listaan :attn: Onneksi ei tule vieraita kun pietään Esikon,miun ja kuopuksen yhteiskemut ens pyhänä.
Tänään pitäis lähteä poikien kanssa virpoma kierrokselle eikä jaksais kyllä yhtään kun väsyttää niin kovin.
Äitee ja tuplat 22+3
Tiipero
Toivottavasti se mallipotilaana oleminen vastaa odotuksiamme! Satavarmastihan ilmoituksessa tallennetta ei luvattu, mutta luulisi että erikoislääkärit saa hyvän näkymän mahaan kuin mahaan. Saadaanpahan ainakin pieni kurkistus mahan sisäiseen elämään 
Minä kysäisin siltä yhteyshenkilöltä pitääkö olla napa paljaana auditorion edessä. Ei kuulemma tarvitse, vaan 5 hengen ryhmä lääkäreitä Suomesta, Ruotsista ja Norjasta on vain paikalla. Aika kiva kyllä saada ilmaiseksi näkymä 4d:llä masuun, minä kun olin päättänyt etten mene 4d:hen sen hinnan vuoksi.
Heissan ja hyvää palmusunnuntaita kaikille!
Korvapuusti: Synnytin ensimmäiseni vuonna -97, jolloin synnytyksen jälkeinen masennus ei ollut vielä niin esillä, eikä siitä oikein puhuttu. Luulen että niin mulle kävi silloin, eli sairastin pitkään vaikean synnytyksen tuloksena/ imetysvaikeuksista/valvotuista öistä johtuen synnytyksen jälkeisen masennuksen. En voinut kuvitellakaan seksiä edes puolen vuoden jälkeen synnytyksestä ja lopulta kaikki johti siihen, että en edes halunnut mistä saman peiton alle! Lopulta siitä tuli meille ero :'( Kumpikaan ei osannut puhua tai hakea apua tuolloin, eikä sitä meille edes tarjottu. Olimme neljä vuotta erillään, minä yksinhuoltajana. Mies tapaili poikaa säännöllisesti ja meillä oli iahnat välit koko ajan. Mulla oli myös suhde siinä välissä mutta 2,5 vuotta meni synnytyksen jälkeen ennen kuin uskaltauduin yhdyntään ja pelkäsin sitä sairaasti! Lopulta kuitenkin neljän vuoden erossa olon jälkeen palasimme yhteen ja tässä ollaan edelleen. Puolet viisaampina ja siinä uskossa että meidöt on luotu toisillemme :heart: Mies odotti neljä vuotta minua takasin :heart: Tässä mun tarinani ensimmäisestä synnytyksestä. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Onneks tänä päivänä mesennus, baby blues ym on jo pässin lihaa eli apua saa, sitä on tarjolla ja SITÄ KANNATTAA HAKEA AJOISSA!!! Se pirulainen (masennus) kun ei katso oletko Tuomari vai juomari, se voi tulla kenelle tahansa. Toivotaan kuitenkin että kaikki menee hyvin, ketään en halua pelotella mut ehkäö auttaa lukea tällasesta kokemuksesta ja sit jos itsestä tuntuu joskus kurjalta niin tietää et näin voi käydä eikä siitä pidä syyllistää itseään.
Mimosa78 kyseli kuinka oon toipunu sektioista ja vastaan, että paremmin ku hyvin!!! Mulla ei ole mitää negatiivista sanottavaa. Eniten koko prosessissa ennen ja jälkeen leikkauksen minua on sattunu tipan laitto käteen! Mulla iis ollu todella hyvät kokemukset, ei haavakipua ja seuraavan päivänä leikkauksesta reippaan hoitanu vauvaa ja kävelly normaalisti =) Onhan se tietyst jonkun verran hankalaa haavan kanssa kun et voi käyttää vatsalihaksia, vaan käsivoimin, kyljen kautta ylös sängystä mut mulle se on ollu synnytykseen verrattuna nimenomaan toipumisen kannalta oikea ratkaisu. Kun vaan syö särkylääkettä säännöllisesti niin ei se kipu tule päälle. Onnea sulle koitokseen ja positiivisin mielin vaan! Ei kannata jäädä sängyn pohjalle makaamaan, vaan ylös toimimaan niin paraneminen nopeutuu. Muista myös suihkuttaa ja tuulettaa haavaa useita kertoja päivässä! Suihkutuksesta sain ohjeita et kaks kertaa päivässä, aamuin ja illoin, riittää. Viikon kuluttua leikkauksesta otetaan tikit tai hakaset pois, se helpottaa myös oloa. Täällä ainakin laitetaan hakaset, jotka voi kiristää. Mut esim. Porvoossa haava ommellaan tikeillä, mun ystävällä oli 7 tikkiä ku mulla taas 22 hakasta.. Eli eri sairaalat toimii eri tavoin.
Nyt väistyn taas, sain varmaan romaanin aikaan
Hyviä vointeja kaikille ja Tiipero: syödään vaan lakua jos tekee mieli =)
Neleka 22+3
Korvapuusti: Synnytin ensimmäiseni vuonna -97, jolloin synnytyksen jälkeinen masennus ei ollut vielä niin esillä, eikä siitä oikein puhuttu. Luulen että niin mulle kävi silloin, eli sairastin pitkään vaikean synnytyksen tuloksena/ imetysvaikeuksista/valvotuista öistä johtuen synnytyksen jälkeisen masennuksen. En voinut kuvitellakaan seksiä edes puolen vuoden jälkeen synnytyksestä ja lopulta kaikki johti siihen, että en edes halunnut mistä saman peiton alle! Lopulta siitä tuli meille ero :'( Kumpikaan ei osannut puhua tai hakea apua tuolloin, eikä sitä meille edes tarjottu. Olimme neljä vuotta erillään, minä yksinhuoltajana. Mies tapaili poikaa säännöllisesti ja meillä oli iahnat välit koko ajan. Mulla oli myös suhde siinä välissä mutta 2,5 vuotta meni synnytyksen jälkeen ennen kuin uskaltauduin yhdyntään ja pelkäsin sitä sairaasti! Lopulta kuitenkin neljän vuoden erossa olon jälkeen palasimme yhteen ja tässä ollaan edelleen. Puolet viisaampina ja siinä uskossa että meidöt on luotu toisillemme :heart: Mies odotti neljä vuotta minua takasin :heart: Tässä mun tarinani ensimmäisestä synnytyksestä. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Onneks tänä päivänä mesennus, baby blues ym on jo pässin lihaa eli apua saa, sitä on tarjolla ja SITÄ KANNATTAA HAKEA AJOISSA!!! Se pirulainen (masennus) kun ei katso oletko Tuomari vai juomari, se voi tulla kenelle tahansa. Toivotaan kuitenkin että kaikki menee hyvin, ketään en halua pelotella mut ehkäö auttaa lukea tällasesta kokemuksesta ja sit jos itsestä tuntuu joskus kurjalta niin tietää et näin voi käydä eikä siitä pidä syyllistää itseään.
Mimosa78 kyseli kuinka oon toipunu sektioista ja vastaan, että paremmin ku hyvin!!! Mulla ei ole mitää negatiivista sanottavaa. Eniten koko prosessissa ennen ja jälkeen leikkauksen minua on sattunu tipan laitto käteen! Mulla iis ollu todella hyvät kokemukset, ei haavakipua ja seuraavan päivänä leikkauksesta reippaan hoitanu vauvaa ja kävelly normaalisti =) Onhan se tietyst jonkun verran hankalaa haavan kanssa kun et voi käyttää vatsalihaksia, vaan käsivoimin, kyljen kautta ylös sängystä mut mulle se on ollu synnytykseen verrattuna nimenomaan toipumisen kannalta oikea ratkaisu. Kun vaan syö särkylääkettä säännöllisesti niin ei se kipu tule päälle. Onnea sulle koitokseen ja positiivisin mielin vaan! Ei kannata jäädä sängyn pohjalle makaamaan, vaan ylös toimimaan niin paraneminen nopeutuu. Muista myös suihkuttaa ja tuulettaa haavaa useita kertoja päivässä! Suihkutuksesta sain ohjeita et kaks kertaa päivässä, aamuin ja illoin, riittää. Viikon kuluttua leikkauksesta otetaan tikit tai hakaset pois, se helpottaa myös oloa. Täällä ainakin laitetaan hakaset, jotka voi kiristää. Mut esim. Porvoossa haava ommellaan tikeillä, mun ystävällä oli 7 tikkiä ku mulla taas 22 hakasta.. Eli eri sairaalat toimii eri tavoin.
Nyt väistyn taas, sain varmaan romaanin aikaan
Hyviä vointeja kaikille ja Tiipero: syödään vaan lakua jos tekee mieli =)
Neleka 22+3
Piparminttu75: kirjotin äsken kokemuksiani sektiosta ja lisään vielä et mulla myös maito noussut normaalisti eli 2-3 päivää leikkauksesta muistelisin =) Tietyst kaikki on henk koht. Toipumiset, maidonnousut ym. ja toisilla haava on tosiaan kipeä. Mut mun mielest mulla ainakin on auttanu positiivinen mieli, hus ennakkoasenteet ja se et tosiaan nousee sieltä sängystä ja alkaa toimia (haavan puitteissa tietenkin) suht normaalisti. Kyllä se hyvin menee jos niin käy et leikkaukseen joudut, onnea vaan!
Tiipero
Meitä on jo kuusi mallipotilasta! Laskin että jos aika on 30min/potilas, ne tarttee 13 odottajaa. Eli ollaan kohta jo yli puolet ajoista viety! Eikä näköjään ole hirveetä tunkua ollut.. Hyvä niin, me halukkaat ollaan siten mahduttu mukaan. Se olikin aika huomaamattomasti se lappu siellä Naikkarilla. Ite en siihen edes kiinnittänyt huomiota, mutta onneksi oli tarkkaavainen mies matkassa mukana...
Laskin että jos aika on 30min/potilas, ne tarttee 13 odottajaa. Eli ollaan kohta jo yli puolet ajoista viety! Eikä näköjään ole hirveetä tunkua ollut.. Hyvä niin, me halukkaat ollaan siten mahduttu mukaan. Se olikin aika huomaamattomasti se lappu siellä Naikkarilla. Ite en siihen edes kiinnittänyt huomiota, mutta onneksi oli tarkkaavainen mies matkassa mukana...Moikka, ite kyllä jänntän kanssa jos mulle joudutaan tekeen sektio... Mielummin synnyttäisin pikkuiset alateitse. Esikoisen syntymä oli kyllä ERITTÄIN kivulias mutta unohtumaton ja ihana tapahtuma.. (pelkkä parakervikaali puudutus eli kohdunkaulan puudutus joka auttoi ehkä enimmillään 10 minuuttia.)
Jännitän NIIN huomista klo.9.10 aamulla mulla nyt on se kauan odotettu rakenne ultra! B) Toivottavasti kaikki olis vauvoilla hyvin. Niin ja et selviäis sukupuolet!! tai edes toisen...
eliza ja tuplat 20+4
Jännitän NIIN huomista klo.9.10 aamulla mulla nyt on se kauan odotettu rakenne ultra! B) Toivottavasti kaikki olis vauvoilla hyvin. Niin ja et selviäis sukupuolet!!
tai edes toisen...eliza ja tuplat 20+4
Tiiperolle iso kiitos myös täältä, mäkin mahduin ultraan mukaan. :flower: Olin haaveillutkin sinne pääsemisestä, mutta rahatilanne pisti vastaan.
Ihmissuhde-valitusta: Oonkohan mä kauheen itsekäs, vai oikeutetusti suuttunut, kun tuo :headwall: mies on IHAN joka viikonloppu baarissa/poikien kanssa ja toisinaan ilta venyy niin pitkälle, että herra kömpii tuhannen juovuksissa vasta seuraavan päivän aamulla kotiin ja rämähtää nukkumaan sänkyyn selittelemättä mitään tai edes pahoittelemalla? Joka viikko iskee sellanen "viimeinen niitti" mun kärsivällisyyteen, tällä viiikolla kärsivällisyyttä koettelee isolla kädellä se, kun tuo toinen oli keskiviikkonakin baarissa ja tuli kotiin niin tuhdissa humalassa, että vessan sijasta k*si meidän sohvalle eikä tasan edes siivonnut jälkiä VAAN lähti poikien kanssa viikoksi Ylläkselle. Sitten se vielä soittaa Ylläkseltä ja valittaa, kuinka ikävä sillä on ja kuinka HUONO OMATUNTO sillä on, kun se lähti ja jätti mut kotiin. Mitä se oikein odotti, että sanoisin sille?!? "Voi poikaparkaa"??? Mä oon vaan ollut tähän mennessä kärsivällinen ja sanonut, ett "mee nyt, kun viel pääset, mut kesän jälkeen ei toivookaan.."mutta sisältä päin jurppii p*rk*l**st*. En mä nyt halua, että meidän raskaus on sille mikään rangaistuslaitos, mutta kun tuntuu, ettei tässä oo kohta mitään rotia. Ja muuten se on kyllä ollut maailman kivoin, ollut kaksosista tosi innoissaan, ostellut niille vaatteita, höpöttää mun masulle päivät pitkät, tekee mulle ruokaa ja hieroo hartioita sekä tulee mukaan lääkäriin ja neuvolaan enkä mä todella odota, että sen pitäis istua kököttää mun kanssa kotona 24/7, mutta pitääkö koko ajan juosta jossain liekit pyrstön alla?!? Hyvin ristiriitainen olo, toisaalta kauheen itsekäs ja toisaalta taas ihan väärinkohdeltu. Eikä oloa piristänyt yhtään, että mun huolella tekemäni mansikkasmoothie levis pitkin keittiön pöytää ja lattiaa, joka paikka oli vaaleanpunaisessa mössössä, siinä vaiheessa suunnittelin jo jääväni keittiön lattialle loppupäiväksi parkumaan...(mutta viime kädessä ryhdistäydyin ja tulinkin avautumaan tänne)
Ja mitä on tuo kirkas neste, jota mun toisesta rinnasta on valunut koko aamun? Olen hyvin hämmentynyt :ashamed: (muoks. huomasin juuri, että molemmat rinnat valuu, toinen ihan urakalla, paita ihan märkä..)
Elizalle tsemppiä huomiseen.
Ihmissuhde-valitusta: Oonkohan mä kauheen itsekäs, vai oikeutetusti suuttunut, kun tuo :headwall: mies on IHAN joka viikonloppu baarissa/poikien kanssa ja toisinaan ilta venyy niin pitkälle, että herra kömpii tuhannen juovuksissa vasta seuraavan päivän aamulla kotiin ja rämähtää nukkumaan sänkyyn selittelemättä mitään tai edes pahoittelemalla? Joka viikko iskee sellanen "viimeinen niitti" mun kärsivällisyyteen, tällä viiikolla kärsivällisyyttä koettelee isolla kädellä se, kun tuo toinen oli keskiviikkonakin baarissa ja tuli kotiin niin tuhdissa humalassa, että vessan sijasta k*si meidän sohvalle eikä tasan edes siivonnut jälkiä VAAN lähti poikien kanssa viikoksi Ylläkselle. Sitten se vielä soittaa Ylläkseltä ja valittaa, kuinka ikävä sillä on ja kuinka HUONO OMATUNTO sillä on, kun se lähti ja jätti mut kotiin. Mitä se oikein odotti, että sanoisin sille?!? "Voi poikaparkaa"??? Mä oon vaan ollut tähän mennessä kärsivällinen ja sanonut, ett "mee nyt, kun viel pääset, mut kesän jälkeen ei toivookaan.."mutta sisältä päin jurppii p*rk*l**st*. En mä nyt halua, että meidän raskaus on sille mikään rangaistuslaitos, mutta kun tuntuu, ettei tässä oo kohta mitään rotia. Ja muuten se on kyllä ollut maailman kivoin, ollut kaksosista tosi innoissaan, ostellut niille vaatteita, höpöttää mun masulle päivät pitkät, tekee mulle ruokaa ja hieroo hartioita sekä tulee mukaan lääkäriin ja neuvolaan enkä mä todella odota, että sen pitäis istua kököttää mun kanssa kotona 24/7, mutta pitääkö koko ajan juosta jossain liekit pyrstön alla?!? Hyvin ristiriitainen olo, toisaalta kauheen itsekäs ja toisaalta taas ihan väärinkohdeltu. Eikä oloa piristänyt yhtään, että mun huolella tekemäni mansikkasmoothie levis pitkin keittiön pöytää ja lattiaa, joka paikka oli vaaleanpunaisessa mössössä, siinä vaiheessa suunnittelin jo jääväni keittiön lattialle loppupäiväksi parkumaan...(mutta viime kädessä ryhdistäydyin ja tulinkin avautumaan tänne)
Ja mitä on tuo kirkas neste, jota mun toisesta rinnasta on valunut koko aamun? Olen hyvin hämmentynyt :ashamed: (muoks. huomasin juuri, että molemmat rinnat valuu, toinen ihan urakalla, paita ihan märkä..)
Elizalle tsemppiä huomiseen.
Liityn minäkin heinäkuisten joukkoon..
Vasta nyt bongasin nämä kaksplussan sivut.. :ashamed:
Pikkuisen tietoa itsestä:
Meille odotellaan kolmatta ja neljättä pientä, esikoinen reipas ekaluokkalainen ja kuopus kohta kaksi vuotias "jokapaikan höylä".. =)
Itse ollaan molemmin puolin kolmeakymmentä.. (minä tosin aina sen 21 heh heh)
Pääkaupunkiseudulla asustellaan, kos:n olisi tarkoitus mennä jakaantumaan kesällä.
Tällä hetkellä supistelujen vuoksi sairaslomilla, en kai enää töihin pääsekään..
Joten nyt on ollut aikaa hyvin surffailla pitkin nettiä.. =)
On myönnettävä että olen kai aika laiska kirjoittelemaan, mutta lueskelen päivittäin, ehkä tosiaan nyt kun on "vain kotona" tulee istuttua pidemmäksi toviksi koneelle..?
Kun ei sais mitään rasittavaa tehdä.. Huoh..
Aika paljonhan täällä heinäkuisissa olikin tuplaodottajia, vai onko niin että nyt itse vain herkemmin huomioi??
Tuossa aiemmin oli sectiosta keskustelua, meilläkin esikko syntyi pitkittyneen synnytyksen jälkeen sectiolla, jotenkin on sanottava että ehkä paremmin kuitenkin palauduin itse tuosta viime kertaisesta alatiesynnytyksestä. En tiedä oliko sectiossa syy vai kokemattomassa äidissä, en saanut millään imetystä sujumaan ekalla kertaa.. (tosin silloin esim. laitoksella antoivat tutin ja lisämaidon oikeestaan kysymättä, jollen taas väärin muista.. jotenkin aika kuitenkin kultaa muistot.. =) )
Tässäpä tätä stooria tähän hätään, toivottavasti "näin myöhään" mahtuu vielä joukkoon mukaan.. =)
ainiin, jäi se la ja viikot...
30.7 olis siis la ja nyt olis 20+4 jos oikein taas laskin..
(jotenkin pää hatartunut niin ettei koskaan meinaa näitä muistaa, la:n aika hyvin muttei viikkoja.. )
Vasta nyt bongasin nämä kaksplussan sivut.. :ashamed:
Pikkuisen tietoa itsestä:
Meille odotellaan kolmatta ja neljättä pientä, esikoinen reipas ekaluokkalainen ja kuopus kohta kaksi vuotias "jokapaikan höylä".. =)
Itse ollaan molemmin puolin kolmeakymmentä.. (minä tosin aina sen 21 heh heh)
Pääkaupunkiseudulla asustellaan, kos:n olisi tarkoitus mennä jakaantumaan kesällä.
Tällä hetkellä supistelujen vuoksi sairaslomilla, en kai enää töihin pääsekään..
Joten nyt on ollut aikaa hyvin surffailla pitkin nettiä.. =)
On myönnettävä että olen kai aika laiska kirjoittelemaan, mutta lueskelen päivittäin, ehkä tosiaan nyt kun on "vain kotona" tulee istuttua pidemmäksi toviksi koneelle..?
Kun ei sais mitään rasittavaa tehdä.. Huoh..
Aika paljonhan täällä heinäkuisissa olikin tuplaodottajia, vai onko niin että nyt itse vain herkemmin huomioi??
Tuossa aiemmin oli sectiosta keskustelua, meilläkin esikko syntyi pitkittyneen synnytyksen jälkeen sectiolla, jotenkin on sanottava että ehkä paremmin kuitenkin palauduin itse tuosta viime kertaisesta alatiesynnytyksestä. En tiedä oliko sectiossa syy vai kokemattomassa äidissä, en saanut millään imetystä sujumaan ekalla kertaa.. (tosin silloin esim. laitoksella antoivat tutin ja lisämaidon oikeestaan kysymättä, jollen taas väärin muista.. jotenkin aika kuitenkin kultaa muistot.. =) )
Tässäpä tätä stooria tähän hätään, toivottavasti "näin myöhään" mahtuu vielä joukkoon mukaan.. =)
ainiin, jäi se la ja viikot...
30.7 olis siis la ja nyt olis 20+4 jos oikein taas laskin..
(jotenkin pää hatartunut niin ettei koskaan meinaa näitä muistaa, la:n aika hyvin muttei viikkoja..
) myös minä pääsin mukaan!! Torstaina 17.4 klo 12.15. Onko kukaan täältä ennen tai jälkeen minun siellä?? Aiwn mahtavaa päästä mukaan, talous kun ei muutoin olisi varmaan periksi tällä hetkellä antanut maksaa moisesta.
Tuon toisen odotuksessa käytiin ja oli upea kokemus, kiva päästä nytkin
:heart:
ikionnellinen SmileX ja tuhisija 23+3
Pitkästä aikaa kävin kurkkimassa täällä ja bongasin ton Tiiperon kirjotuksen. Otin myös yhteyttä sinne ja sain muuten Smilex ihan saman ajan ku säkin. Mä oon myös haaveillut pääseväni tohon ultraan, mutta en oo kuitenkaan valmis maksamaan niin hirveitä summia siitä. Joten oon ihan innoissani mahdollisuudesta päästä kurkkaamaan masuun.
Äitee2 ja Nelekalle vastastauksistanne...on tosi kiva kuulla kokemuksia. Itselläni kun niitä tämän sektion osalta ei ole. Toisin sanoen, huoleni on todellakin turhaa, että kyllä siitä sektioista selviää hengissä ja vauvan hoitamiset voi käytännössä alkaa suht normaalisti. Toisaalta, vaikka sitä olen tässä ajatuksissani jännittänytkin, niin tavallaan toivoisin sitä sektiota, kun sitä en ole koskaan kokenut...hullua eikö totta??
Mom44 tervetuloa kovasti vaan joukkoomme...tosi kiva että meitä on näin monta, saadaan monenmoisia kuulumisia puolin ja toisin. Ja saadaan sitä sitten jännätä lopussa sitäkin yhdessä, jot kuka meistä lähtee millonkakin synnyttämään
[/b]Ronja78 Oli surullista luettavaa, tai lähinnä että itselläsi on noin surkea olo tuosta teidän tilanteesta. Uskoisin kyllä että saatte asianne kuntoon tuota pikaa. Eihän sitä kyllä koskaan tiedä mitä niiden miesten mielessä oikeen pyörii Ne kun voi saada mitä hullua vaan päähänsä ilman mitään varoituksen sanaa. Pidä pää kylmänä vain, kyllä se siitä :hug:
Piparminttu
Mom44 tervetuloa kovasti vaan joukkoomme...tosi kiva että meitä on näin monta, saadaan monenmoisia kuulumisia puolin ja toisin. Ja saadaan sitä sitten jännätä lopussa sitäkin yhdessä, jot kuka meistä lähtee millonkakin synnyttämään
[/b]Ronja78 Oli surullista luettavaa, tai lähinnä että itselläsi on noin surkea olo tuosta teidän tilanteesta. Uskoisin kyllä että saatte asianne kuntoon tuota pikaa. Eihän sitä kyllä koskaan tiedä mitä niiden miesten mielessä oikeen pyörii
Ne kun voi saada mitä hullua vaan päähänsä ilman mitään varoituksen sanaa. Pidä pää kylmänä vain, kyllä se siitä :hug: Piparminttu
No höh, miten se nyt tuolleen mustas ton tekstin aivan väärin päin....amatoorejä vissiin täällä ollaan
Piparminttu
Piparminttu
Ronja, miehesi käytös on ihan syvältä. Tykkäiskö hän jos sä kaahaisit tuolla pitkin pubeja tuollai? Kyllähän se on yleistä et miehet tekee niin kun nainen odottaa, mutta tartteeko siihen suostua? Mä kyl varmaan raivoisin/ulvoisin ja vaikka mitä. Tsemiä ja voimia miehen rökitykseen
Mä olen ihan iloinen kun pääsee "pitkästä" aikaa siihen ultraan etten nyt mitään ihmeitä odota mutta on kiva mennä vaikken saisi tallennetta mukaankaan. Mulla viikot taitaa olla aika paljon silloinjoten voi olla ettei mitään selvää saakkaan...sit näkee kuitenkin tän pikkuisen joka potkii niin hitsin kovaa välillä tonne haaruksiin.
Mä olen ihan iloinen kun pääsee "pitkästä" aikaa siihen ultraan etten nyt mitään ihmeitä odota mutta on kiva mennä vaikken saisi tallennetta mukaankaan. Mulla viikot taitaa olla aika paljon silloinjoten voi olla ettei mitään selvää saakkaan...sit näkee kuitenkin tän pikkuisen joka potkii niin hitsin kovaa välillä tonne haaruksiin.
Vinkkasin Tiiperon vinkistä veljeni vaimolle joka on myös raskaana. Hän kertoi saaneensa tänään varattua viimesen ajan tuohon testiryhmään.
Minuakaan ei haittaa vaikken tallennetta saisi mukaani. Kivaa se on joka tapauksessa päästä vauvaa katselemaan. Kysyin vielä varmuudeksi, että saako lapsen isä tulla mukaan ja saa kuulemma.
Eilen ostimme ensimnmäisen tarvikkeen vauvaa varten: ammeen Ikeasta.
22+1
Minuakaan ei haittaa vaikken tallennetta saisi mukaani. Kivaa se on joka tapauksessa päästä vauvaa katselemaan. Kysyin vielä varmuudeksi, että saako lapsen isä tulla mukaan ja saa kuulemma.
Eilen ostimme ensimnmäisen tarvikkeen vauvaa varten: ammeen Ikeasta.
22+1