Lumia-Marja, syvät pahoitteluni. Tiedän tunteesi täysin...
Minun matkani heinämammoissa päättyi viime lauantaina 9.2.08. Edellisenä maanantaina alkoi yhtäkkiäkkinen, raju mutta lyhytaikainen verenvuoto. Ultrassa nähtiin kolme hyytymää istukan lähellä, vauva voi kuitenkin hyvin. Massu oli hiukan kipeänä, pieniä supistuksia oli pitkin viikkoa, joten osasin pelätä pahinta. Vauva liikuskeli vielä torstai-iltana, pienoisia liikkeitä olin tuntenut noin reilun viikon ajan. Perjantaina rv 15+0 neuvolassa sydänääniä ei saatu kuulemaan. Ultrassa todettiin, että vauva on menehtynyt, vastasi viikkoja 15+0...
Seuraava yö oli elämäni järkyttävin. Nukahdin hiukan ja heräsin siihen, kun jostain kuulin lapsen huutavan äitiä. Omat lapsemme olimme vieneet mummolaan, ääni oli minulle vieras. Jostain syystä se teki olon levollisemmaksi, vaikka uni ei enää tullutkaan.
Synnytys käynnistettiin la 9.2. klo 8, pieni enkelipoika syntyi klo 14.20. Synnytyskivut alkoivat puolen tunnin kuluttua tablettien laittamisesta ja ensimmäiset kipulääkkeet otin klo 11. Supistukset olivat kivuliaita, Litalgan tehosi kuitenki ja vei kivuliainta huippua pois. Sanottiin, että kun takana on 3 synnytystä, tämä homma on nopeasti ohi...Ikävä kyllä se ei kohdallani pitänyt paikkaansa.
Olen nähnyt paljon ihania asioita elämässäni, kokenut kolmen terveen lapsen syntymän. He olivat suloisia ja rakkaita syntyessään, kauniita. Mikään mitä olen nähnyt ei ole ollut niin kaunista ja viatonta kuin tämän meidän pikkuruinen enkelipoikamme. Olen onnellinen, että sain hänet hetkeksi vierelleni, tuo hetki on ehkä elämäni merkittävin ja vaikuttavin. Vuoden verran odotimme, että hän ilmoittaisi tulostaan. Kun kaksi punaista viivaa sitten vihdoin ilmestyi, jostain syystä pelkäsin alusta saakka, että näin käy. Koko ajan toivoin, että vaistoni olisi väärässä.
Vaikka emme häntä nyt syliimme enää saa, odotettu vuosi tai lyhyt raskausaika ei mennyt hukkaan. Pikkuruinen opetti niin paljon...kuinka ympärillä on paljon rakkaita ihmisiä, joista osaa olla nyt entistä kiitollisempi. Mikään täällä elämässä ei ole päivänselvää, kaikki maallinen on aivan turhaa sen rinnalla, että ympärillä on rakastavia ihmisiä. Tiedän, että en katkeroidu tapahtuneesta, pieniä vauvoja tai tuoreita äitejä ei ole jatkossa vaikea kohdata. Tiedän nyt, millainen on toinen ääripää onnelliselle synnytykselle. Kenenkään kohdalle en soisi vastaavaa surua ja tyhjyyttä kuin mitä läpikäymme nyt. Lohdullista on se, että tiedän tämän helpottavan. Vauva opetti minulle konkreettisesti sen, että elämä on lahja. Voi nauttikaa masuistanne ja synnytyksestä ja vauvastanne sitten, kun sen aika on :heart:
Lumi-Marja ja jokainen pienen vauvansa menettänyt...Halauksia ja voimia. Toivottavasti meille annetaan vielä syliin pieni, tuoksuva vastasyntynyt, jota ei tarvitse antaa pois.
Muumiska