Helou!
Eihän sitä enää tänne kerkeä tai ei malta olla aloillaan. Raskaana en jaksanut mitään ja nyt kaiken ajan, mikä ei mene lapsiin, häärin jotakin =)
ONNEA VAUVOISTA :flower: ja nautinnollista vauva-aikaa!!
Itselläni on jo ikävä raskautta vaikkei se herkkua ollut.. Käynnistys tuli nopeammin kuin itse aattelin niin mieli ei oikein pysynyt mukana..
SYNNYTYSTARINAA:
pe 8.7 jouvuin käymään polilla kun kutina oli lisääntynyt ja niinhän olivat sappiarvotkin nousseet. Lääkärit päättivät jättää yöksi osastolle seuratakseen sydänääniä ja aamulla käynnistys. Yöllä alkoi pikkasen supistelemaan mutta ei niin jotta oisivat tehneet jotakin muuta kuin valvottaneet.
la 9.7 aloitettiin käynnistys kohdunsuulle pistettävällä tabletilla. Tiesin jotta tämä tulee kestämään kun synnytystä aloitetaan lähes nollasta käynnistämään.. Siinä sitten maatessa ja miestä seuraksi ootellessa vauvan sydänäänet romahtivat ja hoitaja huusi: " nyt nelinkontin!". Siitä sitten alkoi hermojen raastelu.. Miut passitettiin lääkärin käynnin jälkeen synnytyssaliin kiireesti ja siellä taas käyriin kiinni. Hetken seurannan jälkeen aloitettiin oksitosiinitippa. Vauvan käyrät heittelehtivät välillä ja lääkesupistuksia tuli..ei mitään muutoksia alapäässä. Vähän väliä kävi huolestunut hoitaja katsomassa käyriä ja sanoi juttelevansa lääkärin kanssa. Välillä tippa suljettiin ja aloitettiin myöh uudestaan. Lääkäri kävi jokusen kerran kertomassa jotta ollaan "siinä rajoilla" ja seuraavaksi lähetään leikkaukseen, leikkausvalmiushan meillä on koko ajan. Illalla päätettiin lopettaa tippa ja jatkaa aamulla. yöllä käyrillä tunnin välein. toinen uneton yö..
su 10.7 lääkäri tutki kohdunsuun tilanteen..ei mitään muutoksia,,juuri ja juuri sormelle auki. Jatkettiin tipalla. Ja niin alkoivat taas sydänäänet heitellä mutta myös kohdunsuu hiukan aukenemaan. Heti kun oli mahollista niin kalvot puhkaistiin ja vauvan päähän pistettiin antura josta saatiin paremmat sydänäänet. Hetken seurailujen jälkeen alkoi kone valittamaan vauvan sydänäänistä ja lääkäri kävi ottamassa vauvan päästä jotakin kokeita(?) voidaanko alatiesynnytystä jatkaa. Aina joka välissä muistettiin kertoa jotta puukolle pääset jollei tämä onnistu. Vauva oli laskeutunut ja kokeiden tulokset olivat hyvät ja homma jatkui. Supistukset voimistuivat ja ääni koveni. Klo 14 pyysin kivunlievitystä. Kätilö tutki, 3 cm auki. Masentavaa kun kipu on jo näin suuri. Klo 14.25 anestesiatyyppi tuli huoneeseen kun olin jo sängyllä synnyttämässä. Klo 14.32 oli pieni prinsessa maailmassa (rv 38+1). Olin aivan sekaisin synnytyksen ajan mutta muistin parhaan neuvon ikinä:kuuntele kätilöä. Heitä riitti ympärilläni mutta joku neuvoi ponnistuksessa: kiitos hänelle! Toinen synnytys ilman ompeleitä! Vain pieni repeämä.
Pääsimme osastolle ja tyttäremme valvoi yöt ja nukkui päivät =) ti pääsimme jo kotiin ja ke keltaisuuden takia verikokeelle ja painokontrolliin. Kaikki arvot olivat neidillä siinä rajoilla ja aloin olla ihan loppu hoitohenkilökunnan huolestuneisiin ilmeisiin. Imetys kiellettiin ja lypsylle käskettiin. Pulloruokinnalla sitten saatiin paino nousemaan nopeasti ja kahdeksan päivän vanhana pääsimme eroon painokontrolleista ja keltaisuuskin meni omaa käyräänsä joka ei vaatinutkaan toimenpiteitä. Synnytys kokonaisuudessaan oli fyysisesti ja psyykkisesti rankka kokemus. Pitkä käynnistys, pari päivää eriasteista kipua, huolestuneet ilmeet, unettomuus, todella nopea avautuminen (vikat 7 cm)..kammoa ei jäänyt mutta väsymys oli paljon suurempi kuin ekasta. (Eka synnytys 8 tuntia, normaali spontaani alatie synnytys.)
Nyt pulloruokinnan ohella meillä harjoitellaan imetystä ja nautiskellaan kiireettömistä päivistä kun ei tarvitse mennä mihinkään! Paino tuntuu häviävän hikoillen pois, joka aamu olen erimallinen kuin eilen =)
Tsemiä teille joilla vielä synnytys edessä! Mä haaveilen uudesta raskaudesta ja synnytyksestä
mieletön vauvakuume jäi käteen synnytyssalista. Ja mä kun luulin jotten halua montaa lasta!
Tintti ja aivan sekaisin päästään