Synnytyskertomusta ajattelin rustailla.
En oikein tiedä, mistä synnytys varsinaisesti lähti käyntiin, mutta ensimmäiset supistukset tuli to 7.7. aikaisin aamulla. Edellisenä iltana oltiin heiluteltu peittoja ja uskon kyllä, et sillä oli jotain vaikutusta asiaan.. Torstaina supistukset oli kuitenkin vielä enemmän sellasia toivoa antavia, ei niinkään kipeitä. Ne lakkas päivällä, kun kävin lounaalla kaupungissa, mutta illalla ja yöllä alkoivat tulla kipeämmiksi. Yöllä "nukuin" kymmenen minuutin pätkissä, eli sen verran voimakkaita olivat kuitenkin, etten pystynyt nukkumaan.
Pe 8.7. aamulla ajattelin, että mennään laitokselle näytille. Otettiin käyriä ja sisätutkimuksessa kohdunsuu oli reilu kaks senttiä auki. Olisin ehkä saanut jäädä osastollekin odottelemaan, mutta päätin vielä tulla kotiin lepäämään. No eihän siitä oikein mitään tullut. Levossa kuitenkin supistukset harvenivat juuri sen verran, että ei tuntunut ajankohtaiselta lähteä synnyttämään. Perjantain ja lauantain välinenkin yö meni valvoessa. Huusin kivusta ja roikuin miehen kädessä aina kun supistus tuli. Hieronta, kuuma suihku ja kylmät kääreet auttoivat vähän.
La 9.7. olin sitä mieltä, että supistuksista huolimatta mitään ei kuitenkaan ole tapahtunut, eikä Tyksiin vielä uskalla lähteä. Passittavat kuitenkin vielä takaisin kotiin. Iltapäivällä neljän aikaan kuitenkin lopulta meni vedet ja sillä tavalla kunnolla, ettei jäänyt epäilykselle sijaa. Oli äärimmäisen helpottunut olo, että lopultakin alkaa tapahtua!
Ajeltiin sairaalalle puoli viiden jälkeen. Käyrillä oltiin taas ja kohdunsuu jo yli 6 cm auki. Kätilökin ihmetteli, miten olin kärvistellyt kotona siihen asti.
Sitten päästiin saliin. Aika nopeasti aloin kaivata tehokkaampaa kivunlievitystä ja sainkin ilokaasua ja epiduraalin. Tuntui niin hyvältä kahden valvotun yön jälkeen! Loppu avautuminen meni kuitenkin aika nopeasti ja kahdeksan jälkeen sain alkaa ponnistaa.
Ponnistusvaihetta kesti tunti ja kymmenen minuuttia ja olin jo ihan varma, ettei se lopu koskaan. Ehkä oli psykologisesti hyvä niin päin, että kuvittelin pään olevan koko ajan kauempana syntymisestä kuin se oikeastaan olikaan. Mies ja kätilö kannustivat hyvin. Supistukset alkoivat loppuvaiheessa harvenemaan ja oli tuskaa odottaa aina seuraavaa. Niinhän se välilihakin lopulta repesi, kun pää lopulta syntyi. Loppuvartalo tuli helposti ja meidän poika oli syntynyt! Kello oli 21.20.
Pojalla oli kaikki hyvin ja synnytys eteni ihanan jouhevasti vaiheesta toiseen kun lopulta synnytyssaliin asti päästiin. En voi sanoa, että kivaa olisi ollut, mutta positiivisen puolelle jäätiin. Muutamia tikkejä tuli. Poika sai pisteet 9/9/9, koska jalat ja kädet sinersivät. Oli ollut ilmeisesti puristuksessa.
Ponnistuksen jälkeen olin ihan puhki ja näin jälkeen päin ajatellen olisi voinut olla järkevää yrittää syödä enemmän synnytyksen käynnistymistä odotellessa ja levätä enemmän. Seuraava päivä menikin tankatessa.
Nyt poika on 9 päivää vanha ja ollaan alettu opetella vauva-arkea. Taidan jatkaa enemmän siellä syntyneiden puolella...
Kovasti tsemppiä kaikille odottaville!
Sinadrius ja poitsu 9 vrk