Heinäkuun hurmaajat - MEIDÄN KUU, (74. hurmaaja syntynyt)

Voi huoh kun on ollu kauhee vuorokausi.. Poika meni nukkumaan illalla klo 22, heräsi syömään 00.30, söi tunnin, nukkui 2 tuntia, söi tunnin, nukkui 2 tuntia, söi tunnin, nukkui tunnin ja kitisi ja kätisi ja huusi pää punaisena.. Koko päivän ollu yhtä itkua ja kitinää.. Nyt on nukkunu onneks jo parisen tuntia.. Kahtoo miten perseelleen menee taas ens yö...

 

Juu kannattaa Rae89 tsekkailla tilannetta ja herkästi sitten lähteä tarkistuttamaan! Toivottavasti sullakaan ei olis mitään tulehuksia! :hug:

Laura86, voih, onpa ollu rankka yö!! :hug: Meilläkin on nyt ollu välillä noita, ja sit taas pari yötä menee kohtuuhyvin. Ei vaan oo mitään rytmiä tai säännönmukaisuutta, enkä myöskään osaa tai pysty nukkuun päivisin. Ehkä sit syksyllä kun koululaiset palailee kouluun. Toisaalta sit ei oo miestä apuna...

Onko teillä minkä verran ollu baby blues-oireita? Mulla edelleen niitä tulee, etenkin iltaisin ahdistaa juuri tuleva yö.. Ehkä se pahin vaihe kuitenkin jo takana,hope so.

 

Meille syntyi pieni Leijonanpoika 27.7. klo 13.57. Emppu oli 49cm pitkä ja painoi 3268g. :heart:

Eilen päästiin sairaalasta kotiin. Ihana pieni mies, olen rakastunut! Oma olo aika hývä, veikkaan vaan et hemoglobiini kovin alhaalla kun niin kalpeaksi vetää ja huippaa mutta kai tämä ajan kanssa. Synnytskertomusta luvassa myöhemmin.

Odotan & Emppu 4pvä :heart:

 

Tänään kotiuduttiin sairaalasta.

Meille syntyi siis rv39+4 tyttövauva 28.7 klo19.33. Paino 3560g, pituus 49cm. Tyttö syntyi perätilassa alateitse. Kaikki meni hyvin. Synnytyskertomusta kirjoittelen kun jaksan.

äippä-77+tyttö 3vrk

 

Kuinkas moni on viel yhes kasassa?

Onnea Odotan ja äippä-77!

hui, yhen 30min ruokailun aikana aikana toinen rinta vuos melkein desin verran maidonkerääjä, sai usiampaan otteessen kerääjän tyhjentää, ilmeisesti maitoa tulee ihan reilusti. Piti viel vuotanutta rintaa pumpata pehmeämmäksi, oli kova ja polttava tuli likeemmäs 80 ml vielä.

 

Tässä tätä jäljellä olevien listaa Tosin ilmeisesti moni on jo nyyttiään hakemassa?

virpi1980
hipsu79
heidik86
millanen
Tessu77
vatsakasilmanvauvaa
ephs
MansikkaMarja10
retuli82
edi10
Fanni-Maria
päpsy79

Onnea Odotan ja äippä-77!

 

heidik86 Ainakin nää on tainut "ilmoittaa" lähöstä
virpi1980 (eilen tai toissapäivänä )
vatsakasilmanvauvaa (viime aamuyöllä)

Kumma kun Millastestakaan ei oo kuulunut mitään koko päivänä

 

:flower: Onnea Odotan ja äippä-77 vauvoista :flower:

Mulla tais limatulppa lähteä, eilen illalla alkoi tulla paksua rusehtavaa limaa jota tuli yöllä oikein kunnolla, tänään taisi tulla limatulpasta loputkin....voi juukelis, ku tää ny tarkoittais synnytyksen alkamista suppareita ei tosin kummemmin ole, selkäsärkyä ja menkkajomotusta kylläkin...

Päpsy ja pikkunöösi 41+2

 

Isot onnittelut Odotan ja Äippä!

Rae, jos olit ymmärtänyt, että luulin, ettet imetä miehen läsnäollessa, niin tarkoitin, että kun menet jonnekin ulos, vaikka kauppaan, niin kannattaa ekat kerrat imettää siellä niin, et on mies mukana. Mulla ainakin toimi niin, ettei ollut mitään ongelmaa julki-imettää ekaa kertaa (metroasemalla) kun oli mies siinä vieressä. Sitten kun on sen julki-imettämisen kokenut seurassa muutaman kerran niin ei ole vaikeeta enää yksinkään, ja voi rennosti lähteä pienen kanssa kaksin mihin vaan.

Kestoliivinsuojat. Itse tilasin niitä netistä Royalkestoilta: http://www.royalkestot.fi/uutuus-liivinsuojat-parin-saastosetti-p-2543.html. Musta noi on imenyt tosi hyvin, mutta vaativat kyllä muutaman pesun ennen kuin on imukyky huipussaan. Ne on sellaisia itsetehdyn oloisia, eli jos jaksaa itse tehdä, niin niissä on ihoa vasten coolmax-kangas, sisällä 2 kerrosta bambua ja uloimpana pul-kangas. Ja siis multa tosiaan tulee maitoa reilusti, eli uskoisin näiden imukyvyn riittävän muillekin.

Saga ja poika 3vko+1vrk

 

rouva saga ai niin sie silleen tarkotit, nyt älysin meillä on nyt vieraita käymässä ja olen tässä keittiön viereisessä huineessa imettämässä... keskusteluun pystyn osallistumaan ja miehen tästä nään... vieraat jää tuohon nurkan taakse... tälleen suht rento olo imettää... josko se tästä

että muuten tämä yksisormijärjestelmä on pyllystä...poika roikkuu tissillä....

meillä muuten irtos tänään napatyrä kun neuvolan täti laitto sitä "laapiskynää"...nyt sitten hoidellaan sitä pohjaa kuntoon...

 

Onnittelut uusista vauvoista :flower:
Ja tsemppiä vauvan haussa oleville ja lopuille yhtenä kappaleena pysyneille :flower:

Meil on tänään ollu vierailijoita ihan riittävästi. Päivällä kävi yhdet kaverit ja sitten miehen porukat tässä illalla (mun mielestä vähän turhan myöhään kylläkin :kieh: ) Ei sitten ehditty edes tekemään lämmintä ruokaa tänään... Ei hyvä ollenkaan.

Poikaa on yritetty pitää päiväsaikaan enemmän hereillä, tosin vähä heikolla menestyksellä... Nyt sitten illasta alkaa taas syömämaratonit ja käninät. Ei menny ihan putkeen tää meidän rytmin muutos. :headwall:
No huomenna uusi yritys, jälleen.
Miten tota vauvaa sais pidettyä päiväsaikaan paremmin hereillä, ettei öisin sitten seurustelis ?

 

Onnea Odotan pojasta :heart:

Onnea äippä-77 tytöstä :heart:

Tsempit vauvanhaku reissulla oleville/lähteville

Laura-vm86 Meillä myös yöt ollut just tollasia. Tai ainakin viime yö. Kauhee univelka, mutta onneks sai sentään vähän kuitattua aamulla, kun mies hoiti vauvaa niin sain nukuttua jopa 12 asti. Päivätkin olleet yhtä kitinää ja ähinää lähiaikoina, johtunee varmaan näistä trooppisista ilmoista ettei oo mitenkä hyvä olla. Eli et ole ainut jolla tuollasta menoa, jos yhtää helpottaa B)

:attn: Solnushka Katselin tossa, että ollaan kumpiki synnytetty samana päivänä Kättärillä, millä vuodeosastolla olit? Mietin vaan jos oltais samalla oltu. Me oltiin osastolla 6

petipuuhat täällä kyllä kaikesta kipuilusta huolimatta hieman tekis jo mieli.. mutta missään herran nimessä en kyllä uskaltais vielä edes kokeilla..synnytykestä se 10vrk ja paikat kyllä hellinä...ehkä jos nää kivut laantuu ni vielä ennen jälkitarkastusta...tai sitten ens kesän keskiviikkona

Sama homma täällä että mieli tekis mut ei vaan uskalla vielä. Varmaan meilläkin seuraavan kerran sit ens kesänä Mulla synnytyksestä 4 viikkoo, ja vieläkin kyllä paikat niin kipeenä etten uskalla edes ajatella että uskaltais ruveta hommailee..

jende & tytteli huomenna 4vkoo :heart:

 

Onko teillä minkä verran ollu baby blues-oireita? Mulla edelleen niitä tulee, etenkin iltaisin ahdistaa juuri tuleva yö.. Ehkä se pahin vaihe kuitenkin jo takana,hope so.

:wave: Niitä riittää.. Vaikka tässä synnytyksestä jo melkeen kuukauden päivät niin silti noita oireita pukkaa vieläki, etenkin just iltaisin. Ei kuitenkaan niin pahana, että mistää masennuksesta olis kyse.. Mulla oli tosi rankka ja hirveä synnytys joten veikkaanpa että omalla kohdalla vois johtua siitä.. Ja ohan tässä paljon univelkaa ja rankkaahan tämä vauva-arki aina välillä on. Hormoonit myös tekee osansa ja mulla monesti on ihan epätoivonen olo, vaikka kaikki onkin tosi hyvin. Kuuluu asiaan.. Tietenki jos alkaa pahenee ja ei mee synkistelyt ohi niin sit täytyy jonnekin saada purettua ne tuntemukset. Kuin kauan aikaa sulla nyt on synnytyksestä?

 

Onnittelut taas kaikille vauvaantuneille ja näköjään lisää tulee tälläkin hetkellä! =)

Hiipi,

No aivan päinvastainen synnytyskokemus kun mulla!
Mutta oon kuullut että uudelleen synnyttäjillä syöksysynnytykset
on aika tavallisia.

Rae89,

Hä? siis miks pitäis harrastaa seksiä ennen jälkitarkastusta?
En tajua. Siis ihan parisuhteen vuoksi vai?

Itelläkin synnytyksestä lähtien ollu kyllä olo, että haluais kyllä ja kaipaa
sitä läheisyyttä miehen kans, mutta ei tosiaan vielä uskalla.
Kahtelin peilillä alakertaa eilen ja en huomaa mitään arpea
tai haavaa enää missään, mutta välillä saattaa tulla pientä
veristä viirua siteeseen. (?) Tiedä mistä se sitten tulee.
Voisko ne olla menkat? Jotkut puheli että menkat jo tullu??

Neuvola ja imetys:

Jännää nämä kulttuurierot, kun ei täällä neuvolassa mitään "neuvota",
kaikki perustuu siihen että osaako äiti kysyä jotain. Eli
synnytyksestä ja imetyksestä ei oo ollut minkäänlaista puhetta.
Miten sitä osaa kysyä ensisynnyttäjänä mitään, kun ei tiedä
koko touhusta hölkäsen pöläystä?? Eli aika kantapään kautta menny
tuo imetyskin. Onneksi on netti. Ja onneksi on tämä
palsta jota voi aina käydä lukemassa ja kysymässä jos joku asia
huolettaa.

Marta

Mistä tosiaan tiedät että menkat alko? kun mietityttää että alkokohan
mullakin?

Kääkkänä,

ite pelkään tota rintatulehdusta ihan hysteerisenä. Hellettä
pukkaa ja minä kuljen ulkona villatakissa. Onneks olifd
isosisko joka varotteli. Ei ainakaan vielä oo iskeny..Mutta
tsemppiä parantumiseen! Hui..

Laura-vm86

Mulla on monet yöt peikon kanssa ihan samanlaisia. Joskus nukutaan
1h-30 min ja syödään. Nukahdellaan tissille jatkuvasti ja herätään
siihen kun onki niiiin kamala nälkä taas. Oon lukenut että
tällaset tiheän imetyksen kaudet on normaaleja ja toistuu toisinaan..
Mutta ei paljon saa nukuttua ja päivät menee sumussa.
Me ollaan nyt tehty ukon kanssa niin, että aamuyöstä/aamusta
se ottaa pulloruokinnan avuksi jotta saan nukuttua muutaman tunnin.
Välillä itteä harmittaa se pullo ja oonkin ruokkinut
rintamaidolla, mutta kun väsymys on pahimmillaan, se on
vaan helpottavaa. Oon ajatellu, että on vauvankin kannalta
hyvä asia että äiti pitää huolta jaksamisestaan ja rajoistaanö
Ei pieni siitä kärsi jos saa välillä korviketta ja isäkin
nauttii kun saa olla vauvan kanssa lähekkäin..Näin minä sen oon
ajatellu..

Tepa0 ja Peikkopoika 16 pvä.

 

Rae89 ei se yks sormijärjestelmä viel mitään meikä kirjoittaa ja surfaan netissä varpailla, imettäessä käet ei yllä koneelle ( pöytä liian kaukana, mutt varpaat yltää onneks kotona voi käytää konetta sormilla, nyt tosiaan ollan reissun päällä, ens viikolla kotia)

Rouva Saga kummat suojat sä tilasit? sisäpinnan coolmaxilla vai tuplabambulla? vai molemmat? ite aloin kallistuu noiden suuntaa, eivät ees oo kalliita. Ite tosiaan en pahemmin oo ompelukonetta käyttänyt, niin tilaaminenkin ois vähän turvallisempi vaihtoehto :saint:

Kääkkänä
Täällä kans ajoittain ilmenee babyblues oireita: itkua, epätoivoa, masennusta ja tunnetta kaikki kaatuu niskaan, lapsi tuntuu vieraalle, mutta onneks nuo tuntemukset ei kestä kuin hetken ja kokoajan harvenee. Tällä viikolla ei ehkä ole tuntenut epätoivoa kuin kerran, parani levolla

Pai80 Ellei isi tai äiti jaksa/kerkeä viihyttää meillä poitsu pysyy hereillä kattomalla telkkua ja kuuntelemalla musiikkia.Telkkarista se ei viel kyll tajuu mitään, mutta kattelee sitterissä lastenkanavalta piirettyjä, joissa on isoja kirkkaita muotoja, ainakin poikaa hymyilyttää. Musiikki saa myös hymyn korviin :heart:

Dana88 & Apsi 1kk ja 1viikko

 

Huh huh, kyllä taas huomasi, että koirat vie kyllä oman osansa päivän ajasta.. Tänään kävin vain aamulenkin ja miehen sisko tuli kylään päiväksi ja hoiteli ja juoksutti niitä koko päivän myöhään iltaan asti.. Kuinka elämä olisikin niin helppoa ilman niitä, mutta taitaisi olla tyhjääkin on ne niin ihania kuitenkin. :heart: Tässä vauva-arjen alussa taitaa vain aika olla melko kortilla. Sain nyt sentäs kotihommia tehtyä tosi hyvin sillä välin kun vaavi nukkui kun ei mennyt se aika karvakuonojen kanssa.
Imetyksestä, mietin sairaalassa, että miksi ihmeessä neuvotaan imettään makuulla. Siellä se olikin jotenkin vaikeaa, mutta tänään olen hoitanut makuuasennossa ja ah mikä ihanuus ja vaihtelu onkaan. Samalla lueskella kirjaa tai vaan ihailla vaavia :hug: aika rennosti menee makuultaa, pelottavan rennosti, saako se olla niin mukavaa?
Aikaisemmin kun olen istualleen imettänyt, niin toinenhan herää sitten siihen kun siirrän alustalle tai sänkyyn ja sitten taas hyssytellään, nyt nätisti voi vaan nostaa kehtoon tai jättää keskelle parisänkyä köllöttelmään.
Hormoonit taitaa jyllätä, välillä on itku herkässä kun vain ajattelee jotain herkkää, esim. lukee runoa mikä lähetettiin ristiäiskutsussa. En ole koskaan ollut mikään pillittelijä,mutta nyt kyllä huomaa itkun olevan herkässä... kuuluu vissiin asiaan. Välillä, tuntuu että voi ei, tätäkö tää mun elämä nyt sitten aina on ja välillä tuntuu, että apua tää vauva kasvaa koko ajan ja kohta on jo iso tyttö ja kaikki onkin ohi. Hassuja ajatuksia. Niin onnellinen kuitenkin tästä ihanuudesta ettei tiedä miten päin olisi. :heart:
Ristiäisistä, saatiin tosiaan kutsut lähetettyä hyvin arkisesti tekstiviestillä :ashamed: Oon kova askartelemaan ja tekemään kaikkia juttuja,mutta nyt ei vaan jaksa eikä halua, haluaa vaan olla rakasta vaavia lähellä. Laskettiin, että vaikka kutsumme vain isoisovanhemmat, isovanhemmat,kummit, sisarukset ja lähimpiä ystäviä niin tulee jo 40hlö täyteen. Minusta se on tosi paljon! Oltas eka haluttu kutsua, omat tädit ja sedät ja jopa serkut, mutta veikkaan että 70hlö vie meidät jo vararikkoon :| Ja olishan siinä jo ihan liikaa porukkaa muutenki???
Tsemppiä vielä viimäsille! Kohta se rakas nyytti on kainalossa :hug:

 

Heissan kaikkille pitkästä aikaa!!!!!

Meillä poika sai nimen Lassi :heart:
Neuvolassa lääkärin tarkastuksessa käytiin kun poika hieman vajaa 4vko, lääkäri kuuli sydämestä sivuäänen joten nyt sitten ollaan koksissa ravattu ja tutkimuksia tehty...
Lassi kuitenkin syö ja kasvaa todella hyvin, viimeeksi oli viikossa tullut painoa 0,5kg lisää noh, kyllähän tuo maitoa juokin sen 2litraa vuorokauteen =)
kaikki on muuten mennyt hienosti, nyt vaan tuo sydän pelottaa mutta poika niin reipas, valvookin nykyään päivällä yhtensä n. 4-5h

 

Heippa.

Oon lueskellut päivittäin, mut jotenkin en vaan oo saanut aikaiseksi kirjoittaa. Jos vähäsen nyt yrittäs.

Onnea Odotan ja äippä ja kaikki muutkin nyytin jo hakeneet!

Laura ja KääkkänäTäällä ei myöskään ole mitään rytmin tapaistakaan Alkuun oli, mut nyt se on tipotiessään. Lisäksi viimeiset kolme yötä on olleet kaameita. Pieni ei itke, mutta tsiisus sitä ähinän ja kiemurtelun määrää. Ja miehän en saa nukuttua, kun toinen kipristelee vieressä... Ilmeisesti masu vaivaa.Äsken käänsin ähisevän punaisen neidon kyljelleen ja siihen loppui ähinä. Pitää alkaa nyt tsempata ja röyhtäyttää öisin. Ehkä käyn Cuplatoniakin hakemassa. Tänä aamuna tuli rehellinen itku väsymyksen takia. Mie en vaan jaksais tätä päivää ja mieskin on töissä :'( Täällä ei tosiaan oo tarvinnut jännätä, miten menee sitten, kun mies palaa töihin, kun se oli vaan pari päivää kotona sairaalasta tulon jälkeen. Tällä vkollakin melkein 60 tuntia töissä... :'(

pai80 Mie taidan tänään yrittää myös pitää tuota pientä vähän enemmän hereillä päiväsaikaan, se kun nukkuis koko päivän ja ist illat venyy tosi pitkiksi. Meillä oli tosiaan alkuun hirmu hyvä rytmi, mut nyt se on hävinny jonnekin ja nykyinen on ihan tosi väsyttävä..

NeLaToiv. sydämen sivuääni ois harmiton sellainen! Hyvä, että ne kuuntelee ja seuraa tarkasti, niin voivat sitten reagoidakin nopeesti. On sydänasiat sydäntä lähellä, kun omaa on paikkailtu lapsosena ja minulla huomattiin reikä sydämessä ihan sattumalta oksennustaudin yhteydessä. Onneksi huomattiin: nyt muistona on vain "vetoketju" rintakehässä. Jaksamisia sinne, toiv. teidän ei tartte kauaa olla epätietoisuudessa enää :hug:

Ja ai niin- me ei joudutakaan ottamaan lonkkalastaa käyttöön. MAHTAVAA! Käytiin lastenkirurgilla ja kyllähän nuo vähän naksu, mutta oli symmetriset ja liikkui oikein, joten hän ei nähnyt mitään syytä lonkkalastalle tai jatkoseurannalle. Jees. Oli aivan mahtava lääkäri muuten. Mytty päästeli kunnon tavarat pöydälle, kun lääkäri ultras kinttuja, johon minä totesin, että
"siinä sulle neidin kommentti tästä lonkkien tarkastuksesta".
Lääkäri totesi tyynesti"eikös tuo ole aika tyypillinen naisen kommentti"
Minä:"Ai että haistattaa pitkät päin naamaa?"

Nyt tää menee katselee tuota pientä sängylle ja jos sais vaikka silmäyksen untakin vielä. Oon aivan poikki, mut on tää silti niin ihanaa :heart:

A + Mytty 2 vkoa 5 päivää (?)

 

Sunnuntaiaamua arvon daamit,

onkin taas vierähtänyt aika tovi, kun olen ehtinyt tänne mitään kirjoittaa. Onneksi te jaksatte ahkerasti Ensin paljon onnea kaikille vauvan saaneille ja sitten vielä suuremmat tsempit teille, jotka vielä olette yhtenä kappaleena! Erityisesti voimia teille, jotka joudutte vielä kantamaan huolta lapsen sairaudesta. Olen näillä helteillä kerran jos toisenkin miettinyt, että aivan käsittämättömiä sankarittaria löytyy tämän vuoden heinäkuisista äideistä, kun viimeisillään raskaana ovat joutuneet näissä helteissä odottamaan. Enää ei liene kovin pitkää aikaa kellään teistä? Pisimmillään varmaan pari viikkoa. Koittakaa kestää! Ilmatkin tuntuvat jo vähän viilenneen ja ainakin itse olen haistanut syksyn jo muutaman kerran. Se antaa itsestään merkkejä heinä-elokuun vaihteessa, vaikka kesää on vielä hyvinkin jäjellä.

Meillä sujuu pojan kanssa hyvin. Ollaan ehditty jo pakoilla hellettä äidin mökillä Satakunnassa ja fammun mökillä Turunmaan saaristossa, josta kotiuduimme perjantain vastaisena yönä. Hienoa oli huomata, että pienen kanssa pärjää loistavasti, vaikkei olisikaan sähköjä tai juoksevaa vettä. Kertakäyttövaipoilla tosin mentiin - en sentään ruvennut niitä harsoja pesemään kylmässä merivedessä rajansa kaikella...

Perjantaina käytiin neuvolassa. Poika oli mittauksen mukaan kasvanut kahdessa viikossa neljä (!) senttiä ja oli nyt 57 cm pitkä. En tiedä, voiko oikeasti pitää paikkansa, mutta kyllä sitä pituutta on jonkun verran tullut, koska kaveri istui paljon ryhdikkäämmin auton turvakaukalossa, kun palasimme saaristosta. Menomatkalla raukka oli sellaisessa kasassa ja mietin koko ajan, että tossa ei voi olla mukava istua. Paino oli noussut kahden viikon takaisesta 3905 grammasta 4860:een. Pikkumies syö reippaasti, mutta olin kyllä yllättynyt, että paino oli noussut noin paljon. Olen aina välillä miettinyt, että riittääkö maito, mutta yritänpä olla nyt stressaamatta siitä sen enempää.

Mietitään miehen kanssa aina välillä, että miten tuo kaveri voi olla noin rauhallinen. Se vaan syö, nukkuu, kakkaa, pissaa ja ilmeilee ja elehtii kuin mikäkin kapellimestari. Iltaisin se kertoo myös kovasti juttuja, joita yritän kommentoida ja ymmärtää parhaani mukaan. Meillä on olemassa jonkinlainen päivärytmi, johon kuuluvat tärkeimpänä pitkät yöunet. Nukkumaan käydään joskus lähempänä puoltayötä, mutta sitten nukutaan varmaan aamukuuteen. Ja nyt tosiaan nukutaan, kun vihdoin ymmärsin käyttää maalaisjärkeä siinä, ettei tuota lapsiraukkaa (ja äitiraukkaa!) tarvitse väkisin herättää syömään neljän tunnin välein, vaikka neuvolasta niin neuvottiinkin. Perjantaina oli sijainen, joka oli vähän ihmeissään moisista ohjeista ja sanoi, että ihan hyvin voi nukkua niin kauan kuin nukuttaa. Jos kaveri alkaa nukkua pitkästi yli kuusi tuntia putkeen, niin sitten voi alkaa herätellä syömään.

Tuo neuvojen ja ohjeiden moninaisuus on välillä todella hämmentävää. Ihan pätevän oloiset ammattilaiset antavat aivan erilaisia neuvoja, eikä ikinä voi tietää, että ketä pitäisi uskoa. Kun itsellä ei ole vielä kokemusta aikaisemmista lapsista, niin sitten alkaa välillä kuunnella ja noudattaa niitä ohjeita ja unohtaa oman järjenkäytön kokonaan. Käytiin saaristossa kylässä miehen tädillä, joka on eläkkeellä oleva kätilö. Hän sanoi monessa kohdin, että lapset ovat kaikki yksilöitä, eikä niitä voi laittaa mihinkään käyrille tai antaa yksiselitteisiä ohjeita, mitkä pätisivät kaikkiin. Kun taas hetken aikaa pysähtyi miettimään, niin tätihän oli enemmän kuin oikeassa. Ehkä sitä näin ensimmäisen lapsen kanssa haluaisi vaan selkeät "käyttöohjeet", joita voisi noudattaa

Baby blues - itse taisin päästä aika vähällä, vaikka jonkinlaista herkistymistä olikin havaittavissa. Mulla on masennushistoria, joten pelkään edelleen sitä synnytyksen jälkeistä masennusta. Toivottavasti kuitenkin selviän ilman. Voimia kovasti teille kaikille, jotka kamppailette siellä sinisissä tunnelmissa tai jopa masennuksessa. Apua kannattaa hakea heti, jos yhtään epäilyttää, että kyse olisi masennuksesta. Tähän masennukseen lienee tarjolla apuakin hieman helpommin kuin siihen tavalliseen. Yritetään kaikki muistaa, että me ollaan kuitenkin parhaimpia äitejä lapsillemme.

Jännää on ollut tämä äidiksi kasvaminen. Itselläni se ainakin tuntuu tapahtuvan hyvin pikkuhiljaa. Tutustutaan pikkumiehen kanssa päivä päivältä enemmän toisiimme ja siinä se rakkaus myös kasvaa. Kyllä se edelleen välillä pelottaa ja harmittaa, että tästä ei pääse mihinkään paria tuntia pidemmäksi ajaksi, mutta kyllä siihenkin tottuu.

Miehellä oli eilen yllätysvarpajaiset, jotka sen paras ystävä järjesti, kun vähän vihjaisin sille. Taisi olla ensimmäiset, vaikka oli miehen kolmas lapsi. Olin hieman ihmeissäni, kun mies kotiutui jo puoliltaöin olin varautunut, että vetävät ihan pidemmän kaavan mukaan. Ilmeisesti oli kuitenkin ikävä kotona olevaa pikkumiestä.

Meillä tulee muutenkin nuo miehet tosi hyvin juttuun. Poika rauhoittuu paljon helpommin miehen syliin. Tykkäävät muutenkin makoilla sängyssä pitkiä aikoja juttelemassa tai nukkumassa. Isä näyttää palvovan poikaansa yli kaiken. Välillä koen huonoa omaatuntoa siitä, etten itse pysty osoittamaan noin suuria tunteita, mutta kuten jo kirjoitin - se rakkaus kasvaa varmasti päivä päivältä. Mies tietenkin näkee asiat myös hieman toisin, kun sillä on jo ne kaksi aikuista lasta.

Olin ihan järkyttynyt, kun luin, että monilla on jo alkanut menkat. Olin ihan siinä uskossa, että voi vielä rauhassa olla useamman kuukauden... Olen itse vähän huolissani, että näinköhän mulla on kuitenki joku helvetin tulehdus, kun toissapäivänä alkoi taas kirvellä vessassa käydessä. Muuten ei onneksi satu. Vuotoa tulee edelleen jonkun verran. Kuumetta ei ole. Hämmentää se oire "pahanhajuinen vuoto". Mitä tarkoittaa pahanhajuinen? Eihän se nyt ihan hajutontakaan ole. Tää on niin tätä näiden "käyttöohjeiden" kanssa

Sitten on pakko vuodattaa vielä toisesta ongelmasta: Mulla on nyt ehkä viikon ajan sattunut kakkoshädällä käydessä aivan perkeleesti. Tai sattuu siinä alussa ja sitten toki helpottaa. Tuntuu kuin jotain ratkeaisi hetkenä minä hyvänsä. Sitten tulee vähän verta, mutta se menee ohi, kuten kipukin. Oonko nyt hitto mennyt saamaan jonkun peräpukaman vai mitä ihmettä tää on? Onko kohtalotovereita? Ja anteeksi, jos oli too much information...

Meillä on edelleen nuo nimiasiat aivan vaiheessa, kun täällä oli sopivasti se isyydentunnustamispaikan ajanvaraus lomalla kaksi viikkoa, eikä olla siis vielä saatu edes aikaa. Maanantaina ehkä saadaan varattua aika (todennäköisesti jonnekin neljän viikon päähän). Meille kanssa ehti tulla huoli, että eihän me ehditä lain edellyttämässä kahdessa kuukaudessa mitään, mutta maistraatista lohduttivat, että se on ennemminkin sääntö kuin poikkeus, että siihen nimirumbaan menee ainakin se kolme kuukautta, ja kuten Kausakin (olihan sen Kausa?) kirjoitti, niin saa mennä vaikka neljä.

Mitäs vielä... niin, mullakin on jotenkin ikävä sitä raskausaikaa. Toivottavasti sen saa vielä kokea joskus uudestaan.

Paljon olis vielä kysyttävää tai juttuja, mutta ehkä niistä sitten myöhemmin lisää. Tästäkin taisi tulla jo aikamoinen romaani. Ai niin, Jendde, huomasin saman eilen, että ollaan synnytetty molemmat Kättärillä 4.7. Me oltiin siellä Haikaranpesän lapsivuodeosastolla 5. Ei siis varmaan ole osastolla törmätty, ellei sitten jossain käytävillä. Siellä kyllä oli todella rauhallista silloin 4. päivä. Toivottavasti kovin montaa teistä ei käännytetä muualle jonkun sulun takia.

Nyt lähden kahvin keittoon, kun tuo pikkumies tuossa vielä nukkuu.

Aurinkoa sunnuntaihinne!

Solnushka ja pikkumies (4 vkoa)

 

Tepa0 Tuosta seksiasiasta, PAILLE Oli terkka sanonut, että ennen jälkitarkastusta vois harrastaa seksiä, siitä en sitten tiijä mikä idea niillä kehotuksilla on ollut...

Meillä kävi eilen miehen sisko kylässä ja olin jo vaipua epätoivoon ku ne vielä yöllä yhden aikaan oli meillä..onneksi siinä välissä tietysti imetin ja hoidin pienen miehen unten maille, mutta itseään väsytti ihan hirveesti..eikä sitten kehannut käskeä lähtemään ku käyvät ehkä kerran vuodessa meillä.. Onneksi pieni mies sitten päätti herätä ennenku äiti pääsi nukkumaan ni siinä kun miehen syötteli ni hyvin nukkui 3,5h, syötteli ja unta vielä 3,5h, jee Nyt sitten taasen aamusyötöt tehty ja pieni mies unilla...odottelen tässä miestä herääväksi kun toinen jäi vielä nukkumaan, lähtee huomenna töihin ni ajattelin tämän loman viimeisen aamun antaa hälle "vapaaksi", kun aikasempina aamuina mies vaihdellut pienen miehen kuiviin ja viettänyt silleen isi-poika-aikaa :heart:

Miun maha on siis ihan järkyttävän näkönen!!! Se on täynnä sellasta punasta näppyä ja olen tässä yrittänyt arvailla,että onko se sitä ruusua..ja jos on ni mitä tekee pienelle...mut miula kerran on ruusu ollut ja se kutitti ihan perkuleesti...tää ei niinkään kutita ja näpyt on koko mahalla, vyöruusun pitäs yleensä tulla toispuoleisena...hmm, on tässä mietittävää :/

Olis muuten varmaan aika kingi juttu se maidonkerääjä..nytkin ku imetin ni piti harso laittaa toisen tissin alle kun vuoti niin pahasti..nyt se harsoparka on ihan maidosta läpimärkä

Joo vaan josko sitä lähtis aamupalalle niin kerkeis jotain tehdäkkin ennenkun pieni mies herää

Rae ja vaavi 12vrk

 

tepa en mä ihan sata varma ole, että menkat alkoi jo, mutta vuodossa oli ihan selvä useamman päivän tauko ja sitten alkoi ensin tuhruvuoto, mikä muuttui ihan kirkkaaksi verivuodoksi ja kesti sen neljä päivää. Nyt ei ole sitten ollut moneen päivään yhtään mitään. Siitä mietin, että olisikohan ne jo kuukautiset, vaikka toki tiedän, että jälkivuodon määräkin voi vaihdella. Saa nähdä kuukauden päästä, että tuleeko vuoto taas. Kirjoitit myös pullon käytöstä. Meillä ei ole korviketta annettu, mutta noin kerran viikossa mies antaa pojalle pullosta maitoa. Ihan tosiaan sen takia, että tottuu siihen pulloon. Lapsellehan se on ihan sama, mistä ruoka tulee, kunhan tulee ja äidille taas lepo on kuin pistäisi rahaa pankkiin.

dalailama kyllä se imetys saa olla juuri noin mukavaa . Mäkin luen tai torkun imettäessä ja öisin ollaan välillä molemmat nukahdettu pojan kanssa. Mulle on puolestaan auennut ihan uudet mahdollisuudet, kun olen nyt oppinut imettämään istualleen ja eilen vihdoin tajusin, miten tota imetystyynyä käytetään. Tänä aamuna sain sitten aamukahvin juotua imetyksen aikana ja kyllä olin onnellinen .

Ja sitten on pakko hehkuttaa, vaikka ei iso juttu oikeasti olekaan, mutta pojalla on eka mun itse tekemäni vaippa päällä!!! On tullut noita harjoituskappaleita jo useammat tehtyä ja nyt sain sellaisen toimivan aikaiseksi. Suuren asian tästä tekee se, että ennen näitä vaippaompeluksia olen edellisen kerran käyttänyt ompelukonetta yläasteella.

Nyt sitten tiskaushommiin. Meillä hajosi tiskikone ja tässä reilun viikon on joutunut tiskaamaan. Huomenna onneksi lähdetään ostamaan uusi. On tätä tekemistä kuitenkin sen verran, ettei tylsyys pääse iskemään, vaikka kone peseekin astiat

Mukavaa päivää kaikille!

 

Tepa0 ja Rae Meille tosiaan sano terkkari et pitäis noita petipuuhia kokeilla ennen jälkitarkastusta, et osaa sitten kertoo / kysyy jos on jotain ongelmia. Ja hyvähän se tietty on toikin rintama saada toimimaan normaalisti mahdollisimman pian. Lisäks heitti miehelle et ei kannata olla sitten ku mikäkin nuori ori ku pääsee hommiin, ku se on sit vähä niinku uus eka kerta Hauska terkkari oli kyllä. Samainen piti meillä sen synnytysvalmennuksenkin ja sielläkin oli kyllä hyviä kommentteja

Jälkivuodon määrä täälläkin kyllä vaihtelee. Nyt on pari päivää ollu vaan sellasta pientä, mut oon ihan varma et alkaa vielä kunnolla uudestaan. En usko et voi kahdessa viikossa olla jo melkein ohi.

Täällä on pikkusella ollut mahavaivoja taas vaihteeks. Vissiin vähä kakka tiukassa ja masussa kauheesti ilmaa. Aamuyöstä saakka ähels ja karjahteli ku sattu vissiin masuun niin kovin. Ja ihan kauhee piereskely toisella. Nyt sitten valvo putkeen melkein 4 tuntia ja äsken laitoin torkuille ennen kun lähdetään yksille synttäreille.

Pitääkö teidän vauvat kauheesti ääniä kun nukkuvat ?
Musta tuntuu et toi meidän poitsu "juttelee" unissaan ja kauhee ääneen ähellys jos on vaik kakkahommat menos unessa.

Mikä ihme auttais siihen etten nukahtelis yöllä kun syötän ? Syötän siis öisin makuultaan ja siihen on liiankin helppo torkahtaa. Enkä tykkää yhtään siitä et herään ja vauva on edelleen vieressä. Yks vaihtoehto on tietty et nousee ylös syöttämään, mut auttaneekohan sekään sitten tietyillä univeloilla ?

 

Hei nythän on jo elokuu...
Jatketaanko me vielä tällä odotuspuolella ja odotellaan loputkin heinäkuiset maailmaan ?

 

Katsotaan saanko aikaiseksi synnytskertomuksen tapaisen...

Maanantai-iltana alkoi supistella. Koko päivän oli ollu menkkakipuja ja limatulppaa oli tullut jo pari päivää. Supistukset kipenivät koko ajan muttei olleen niin selkeitä että olisin hahmottanut niiden kestoa. Otin testimielessä Panadolin ja ajattelin että jos ovat "niitä" niin lääke ei auta. Eikä auttanut .

Kävin suihkussa n. 22.00 ja silloin tunsin ensimmäisen selkeän supistuksen. Pystyi hahmottamaan kunnolla että "nyt se alkoi" ja "Nyt loppui". Kuuma suihku selkään ja vatsaan ei jurikaan auttanut. Sanoin miehelle että tää on nyt tätä, Emppu tulee tänään ulos :heart: . Aloin kirjata supistuksien keston ja ajan ylös (jostain olin saanut päähäni että niin kuuluu tehdä ). Kävin nukkumaan sen minkä voin. Supistuksia tuli jo 10 min. välein. Ihmettelin niiden kestoa joka oli välillä yli 2 minuuttia! Luulin että en osaa lukea itseäni oikein. Myöhemmin selvisi et supistukseni oli tosiaan ihan niin pitkiä kuin laskinkin.

En pahemmin saanut nukuttua, 1-2 välillä oli kaksi puolen tunnin taukoa jotka nukuin. Sen jälkeen supistusten väli tiheni ja ne tulivat jo 5-8min. välein ja todella kipeinä. Soitin kahden aikoihin synnärille, että mitä tehdä. Kehoittivat kuumaan suihkuun ja odottelemaan hetken, jos ei helpota niin tervetuloa synnyttämään. Kuuma suihku ei auttanut. Kärvistelin hetken ja herätin mieheni 3.30 että joko mentäisiin.

Olin pakannut kassin lähes valmiiksi, ja nyt sinne oli helppo heittää vaan hammasharjat messiin ja kassi olalle. Lähdettiin kohtii sairaalaa hyvään aikaan, supistukset tulivat n.6min välein ja tuntuivat autossa tosi kipeiltä. Aamu-aurinko nousi punaisena ja mua alkoi itkettää koko ajatus; olen menossa synnyttämään :heart: ! Soittimessa soi Klamydia ja aloin miettiä eikö nyt pitäisi kuunnella jotain hempeetä, sitten alkoi supistaa ja mietin että ehkä näin on hyvä .

Saavuimme sairaalaan n.05.00. Meidän otti vastaan nyrpeä rouva joka ei edes esitellyt itseään. Mieheni koitti osallistua keskusteluun, mutta kätilö ei reagoinut häntä lainkaan. Pääsin käyrälle pian. Kätilö ei saanut antureita oikeille kohdille, eikä yhen yhtä supistusta piirtynyt paperille... :| . Sain peräruiskeen ja vaihdoin sairaalan vaatteet ylle. Lähdimme tarkkailuhuoneeseen. Olin aina kuvitellut että käyn sängylle köllöttelemään, mies pitelee kädestä kiinni ja välillä hieman puhaltelen . Kaikki ei mene niinkuin elokuvissa...

Supistukset muuttuivat koko ajan kipeimmiksi. Mies hieroi selkääni niiden aikana, ja tuntui että toisen kosketus on parasta kipulääkettä. Otin miehestä kaiken irti. Nojauduin hänen kainaloon ja annoin läheisyyden helpottaa. Läheisyyskään ei auttanut kaikkeen ja soitin kelloa pyytääkseni jotain apua kipuun. Kätilö sanoi että pääsen ammeeseen pian, se on juuri tyhjenemässä.

Kohta tarkkailuhuoneeseen saapui toinen synnyttäjä. Koin todella inhottavaksi olla noinkin herkällä hetkellä vain verhon erottamana toisesta. Onneksi pääsimme pian ammehuoneeseen. Mies sai tukea minua kävellessä, ja jouduin ottamaan tuon tuosta tukea siitä mistä sain.

Kävin ammeeseen ja odottelin sen täyttymistä. Vesi tuntui aluksi kuumalle, mutta pian se alkoi tuntua ihanalle. Olo oli hetkittäin oikein erinomainen ja tästä on olemassa korni valokuvakin jossa lillun ammeessa "Olen kylpylässä ja minulla on kivaa"-ilme kasvoillani . Supistukset tuntuivat myös ammeessa mutta ne olivat jotenkin paljon siedettävämpiä. Kuuntelin ylex'n aamua jossa toivoteltiin hyvää unikeon päivää. Silloin vasta tajusin että on aamu, minusta tuntui koko ajan illalle...

Ammehuone oli todella kostea ja hiki valui otsaltani jatkuvasti. Minua alkoi pyörryttää hurjasti, vaikka join koko ajan. Kätilö tuli kohta meitä katsomaan, ja huomasin onnekseni kätilön vaihtuneen :heart: ! Olin ollut kohta tunnin ammeessa, ja minun täytyi nousta pois. Katsottaisiin käyrät ja jos kaikki on hyvin pääsen takaisin.

Käyrät oli ok. Juttelin että ottaisin jotain syötävää ja juotavaa ja menisin takaisin ammeeseen. Kätilö lähti näitä hakemaan ja kun tuli takaisin oli meininki kovin erilainen.
Itkin huusin pyörin ja hyörin eikä tästä maailmasta ollut tietoakaan. Tajusin vain kun mieheni käskettiin siirtyä sivuun. Avasin silmät ja ympärilläni oli kaksi kätilöä ja lääkäri. Olin 4cm auki ja lääkäri suositteli epiduraalia. Ajatukseni oli synnyttää ilman kipulääkkeitä, mutta kovasti se mieli muuttuu...

Menin keinutuoliin ja sain ohjeet ilokaasun käyttöön. Otin sitä sillä aikaa kun kätilö valmisteli epiduraalin laittoa. Kaasu ei minusta paljon auttanut, lähinnä teki sen verran sekavaksi ettei ehkä osannut suhtautua siihen samalla lailla. Kun olin saanut tipat ja muut kuntoon siirryin sängylle odottamaan lääkäriä. Lääkäri saapui juuri pahimman supistuksen aikaan jolloin imin kaasumaskia niin lujaa mitä pýstyin. Vedin tosiaan kaasua pääni täyteen enkä osannut enää mennä kippuraan miten lääkäri neuvoi. Tiedän miten minun olisi PITÄNYT mennä, en vain osannut. Niinpä käitlö takavarikoi ilokaasun...

Ensimmäisellä kerralla laitto ei onnistut asentoni takia. Koski kamalasti ja taisin ensimmäisen ja ainoan kerran kirota koko synnytyksen aikana. Toisella kerralla kaikki meni hyvin ja jäin odottelemaan vaikutusta. Pian tulikin parempi olo, mutta supistukset hävisivät. Kätilö puhkaisi kalvot ja toivottiin että supistukset voimistuisivat. Siirryin taas keinutuoliin ja sain tippaan supistuksia aiheuttavaa ainetta (mikä se nyt oli?).

Ajantaju minulta hävisi kokonaan, sen muistan että epiduraali laitettiin kymmenen aikoihin. Pian alkoi tulla supistuksia mutta minä TODELLAKIN tunsin ne. Pyysin lisää epiduraalia. Kätilö ei suostunut sitä vielä antamaan ennenkuin oli varma että kyse on supistuksista eikä pelkästä paineen tunteesta jota myös tunsin. Kätilö ontoi luvan ottaa kaasua, mutta ohjeisti mieheni viemään sen pois jos olen koko ajan maski naamalla.

Supistukset olivat rajuja ja kestivät yli 2min kerrallaan. Siinä ei paljon kaasut tai muut auttaneet! Kätilö näki supistuksen kovuuden ja halusi tutkia minut. Olin lähes kokonaan auki, ja kätilö sanoi että voidaan alkaa ponnistamaan. Hei hei ilokaasu, hei hei kipulääke!

Ponnistamisen tarve tuli tosi rajuna. Ponnistin ensin seisaallaan kyynärpäät sängyllä. Kätilö oli kyykyssä takanani ja mies samassa asennossa kuin minä sängyn toisella puolella otsat vastakkain. Asento oli muuten hyvä, mutta olin jo niin väsynyt että tuntui että minulta menee liikaa energiaa sihen kun keskityn pysymään pystyssä. Niinpä siirryin sänkyyn.

Ponnistelin hetken aikaa. Synnytys edistyi hyvin ja kätilö kävi hakemassa toisen kätilön paikalle. En muista lopusta paljon muuta kuin sen että vedin aina jalkoja yhteen ja hoitajilla oli täysi työ saada ne pidettyä auki.

Emppu syntyi 13.57 :heart: . Napanuora oli kaulan ympärillä, mutta niin löysästi että sen sai yhdellä sormella pyöräyttämällä pois. En revennyt eikä paikkoja täytynyt leikata. Virtsaputken ja klitoriksen välille tuli haava johon laitettiin kolme ommelta, koska vuoti niin paljon.

Kaiken kaikkiaan minulle jäi hyvä mieli synnytyksestä. Kätilö oli ihana ja oma mies myös. Ihaninta kaikessa on tietenkin pieni, terve poika :heart: !

Saa nähdä paljon tuli virheitä yms. mutta kyllä tuosta jo jonkin käsityksen saa .

Odotan & Emppu 5vrk :heart:

 

Synnytyskipu on kyllä jotain ihan käsittämättömän kovaa kipua ! Epiduraalin laittokin tuntui ainakin omalla kohdallani hyttysen pistolta sen kaiken muun kivun rinnalla.
Mullakaan ei ollu ponnistusvaiheessa enää mitään lääkityksiä jäljellä ja sattu niin helvetisti et luulin et kuolen siihen paikkaan ! Ei oo koskaan sattunu niin kovin. Mutta se kipu loppu kyllä siihen paikkaan ku vauva oli kokonaan ulkona.
Tuo Odotan kuvaama sekavuus kuulostaa samalta ku mitä mulla oli...