No niin, nyt kotiuduttu. Tarkalleen siis eilen.
Synnytyskertomusta pukkaa:
Eli kaikki alkoi 27.7 aamuyöstä n. klo 03.00 jolloin tunsin ensimmäisen ihan sairaan kipeen supparin alavatsalla. Tästä ei mennyt kauan kun jo tuli toinen. En tajunnut näiden olevan supistuksia koska olivat niin rajuja viiltoja. Nousin ylös ja menin vessaan. Sama alkoi toistua nopeaan tahtiin.. mietin että jos nyt kuitenkin olisi suipistuksista kyse niin pitää odottaa että ne tulee tasaisin välein. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan tahti kiihtyi siihen vauhtiin että kelloa ei pystynyt seuraamaan.
Neljältä heräs mies ja mä olin olkkarissa kaksin kerroin. Sieltä vessaan ja vatsantoimituksen jälkeen soitto mummulle hoitamaan esikoista.
Lähdettiin ajamaan sairaalaa kohden jonne puolen tunnin matka. ollaan päästu 8km eteenpäin niin oli pakko soittaa jo ambulanssa kun ei pystynyt istumaan millään. Lanssin kyydissä loppumatka sairaalaan mies mukana.
Koko matka kamalaa ponnistamisen tarvetta ja ilman mitään kipulääkettä.
Salissa olimme klo 05.10 ja kätilö tsekkas alakerran.. 10cm auki, voi ruveta ponnistelemaan oman tuntemuksen mukaan
Ponnistamisvaiheessa supistusten väli piteni ja heikkeni joten omasta pyynnöstäni päädyttiin imukuppiin koska esikoinenkin lopuksi avustettu tällä tavoin ja onnistui hyvin.. Voimat vaan kertakaikkiaan pois. Poika syntyi muutamalla vedolla 06.52 ja tosiaan painoa 3920g ja 52cm .
Eli näinkin voi siis käydä vaik ei olis edellispäivänä mitään tuntemuksia mistään. Ja mä viel viikonloppuna suunnittelin lilluvani ammeessa avautumisvaiheessa ja kuuntelevani rentouttavaa musaa
Ei ihan toteutunu..
Poika on aivan ihana, paljon tummaa tukkaa ja sirot kasvot niinkuin veljelläsäkin syntyessä :heart:
Teille muutamille vielä kovasti jaksuja ja tsemppiä loppukiriin, palkinto ei ole kaukana :wave:
hiipi ja poika 4vrk