Keskiviikkoiltana kävin vyöhyketerapeutilla, jonka jälkeen alapäässä oli painon tunnetta ja välillä kipeääkin oloa. Supistuksia tuli epäsäännöllisesti, mutta eivät olleet kovin tuntuvia. Sanoin miehelle, että kyllä siitä selvästi oli ainakin jotain vaikutusta.
Torstai-aamuna heräsin kolmen aikoihin, kun supisteli 5min välein aika ponnettomasti. Oli kuitenkin vähän hankala nukkua, joten nousin joksikin aikaa. Kävin istumassa koneella ja vähän ennen neljää ajattelin, että jos nyt kuitenkin yrittäisi vielä sänkyyn. Menin makoilemaan ja tuli 3 vähän tujumpaa supistusta saman 5 min välein. Nousin ylös ja soitin synnärille, kun terkkarin ohje oli että säännölliset supistukset ja hankala istua/maata niin sitte lähteä. Sieltä lupailtiin lähteä ja ammesalikin olisi vapaa joten herättelin miehen, joka oli ihan sekaisin, minne? miksi?
Soitettiin mummi, joka tuli miltei lentämällä.
Puoli viiden aikoihin lähdettiin sairaalaan ja supistukset tuli samalla välillä. Pystyin kuitenkin istumaan matkan vöissä, vasta loppumatkasta nousin kontilleen penkkiä vasten. Aurinko paistoi kauniisti ja tuntui hassulta kahden käynnistetyn jälkeen, että nyt todella lähdettiin näin synnyttämään.
Viiden aikoihin oltiin synnärillä ja ensin käyrälle, jossa supistukset tulivat tuttua tahtia ja olivat melko kipeitä, mutta hengiteltävissä ja suunnilleen siedettäviä vielä. Kätilö laittoi ammeeseen tulemaan vettä sillä välin ja käyrän jälkeen kokeili tilanteen, joka oli 6-7cm auki. Piti kysyä muutaman kerran, että ihan oikeastiko jo? En mielestäni ollut vielä missään nimessä niin kipeä.
Käyriltä sain mennä suoraan ammeeseen, joka oli aivan ihana. Supistukset tulivat 5min välein ja pystyin siinä välillä tosi hyvin aina rentoutumaan, eivätkä ne olleet niin kipeitä etten olisi pystynyt olemaan niiden aikana rentona. Roikuin tangossa aina supistuksen ajan pitkää aa:ta äännellen ja sitten selällään kelluin välin. Jossain vaiheessa pyysin laittamana valot ammeen vierestä pois, tuli vielä rauhallisempi tunnelma.
Neljän tunnin loppu avautumisen aikana synnytys eteni lempeästi ja pehmeästi. Olin koko ajan mukana tilanteessa ja kestin supistukset rentona, vaikka olihan ne melko kipeitä. Kävin kaksi kertaa käyrillä ja muutaman kerran lisäksi pissalla. Mehua meni paljon. Kuivalla maalla täytyi aina todeta "että tää ei oo kivaa" supistukset tiheni ja voimistui huomattavasti.
Ehkä puoli yhdeksän aikoihin kätilö kokeili tilanteen, joka oli 9cm auki. Kalvojen puhkaisusta oli puhuttu jo aiemmin, mutta toivettani luonnollisesta etenemisestä kunnioitettiin tosi ihanasti ja vielä päätettiin odotella. Minnekään ei ollut kiire. Pian paineen tunnetta alkoi tulla enemmän supistusten aikana. Kun kohdun suu oli auki tarpeeksi hyvin ponnistusvaihetta ajatellen, puhkaistiin kalvot ammeeseen. Vesi oli hyvän väristä ja saman tien alkoi jonkin verran ponnistuttamaan. Ponnisteltiin pää ulos, välillä kokeilin paksua hiuspehkoa jalkovälissä. Kykenin vähän rauhoittamaan pään ponnistamista, ähkien ponnistellen, ja kudokset pysyi hyvin mukana. Tämän jälkeen kätilö auttoi napanuoran kaulan ympäriltä ja sitten hartiat, jotka tekivät vähän tiukkaa. Yksi supistus ja 3 ponnistusta niille, jonka jälkeen autettuna tyttö pyörähti veteen. Kätilö nosti lapsen rinnalleni ja siinä sitten oltiin kymmenisen minuuttia ja ihailtiin rinsessaa ennen kuin napanuora katkaistiin. Siinä pääsi itku äidiltä ennen rinsessaa kun oli se niin kaunis siinä sylissä, veteen syntyneet yleensäkin ovat kuulemma tosi rauhallisia.
Tulin kuivalle maalle istukan syntymän ajaksi. Vuotoa oli reiluhkosti ja sen vuoksi jouduin tippaan, mutta tällä kertaa onneksi vasta vauvan syntymän jälkeen.
Neiti syntyi siis luomusti ilman minkäänlaista kiirettä. Kaksi käynnistettyä on takana ja monenlaista puudutusta (epid./spin./kohdunkaulan) ja tämä synnytys oli aivan ehdottomasti lempein ja ihanin.
