Heinäkuun hurmaajat - MEIDÄN KUU, (74. hurmaaja syntynyt)

Eli tätä pahinta ei kestä sitä 4-6 viikkoa? Ehkä mä tästä vielä selviän...

 

pai mulle sanottiin ihan suoraa synnytyksen jälkeen, ettei istumista tarvi edes miettiä. 2,5 viikkoa synnytyksen jälkeen oli vasta sellainen olo, että uskalsin edes yrittää. Toi suihkuttelu on se ensimmäinen, mikä joka vessareissulla pitää muistaa. Ja mulla ainakin oli koko alapään anatomian hahmotus ihan hakusessa, että en edes olisi uskaltanut normaalisti pyyhkiä. Listalla mulla meni kipulääkettä (pronaxen) 3x päivä sekä Movikolia 2xpv. Movikol on hyvä, koska se pehmentää suolen sisällön. Ei tarvi sitten kovalla mahalla äkistää. Itselläni tosin oli maha viikon toimimatta, mutta kun sitten lähti sisältö liikkeelle, niin oli ihan pehmeää kiitos Movikolin. Söin myös kuivattuja luumujaihan uskolla! Ja sitten salainen aseeni Bepanthen. Kun haava oikein ärtyi noin viikko synnytyksestä, niin parissa päivässä helpotti kipu, kun hölväsin joka vessareissulla rasvaa. Nopeasti se haava sitten paranee, kun tuo alapää on niin verevää aluetta, mutta alkuun vaan särkylääkettä ihan reilusti. Kotonakin meni vajaan viikon verran vielä noin 1000-1200mg buranaa.Ja sen huomasin, että mitä enemmän liikuin, sitä kipämmäksi haava meni, eli lepoa suosittelen siihenkin.

Jaksamista myös imetyksen opetteluun. Muista syödä ja juoda paljon, vaikkei se sairaalan ruoka mitään herkkua olekaan. Ja se lampaanvillarasva on tosi hyvä kipeisiin rinnanpäihin. Sitäkin saa sairaalasta.

Onnea pienestä pojasta :flower:

 

tepalle onnea peikkopojasta :heart: Mukava lukea myös synnytyskertomus varmasti kiva kun pääsi noin nopeaa kotia, kyllä kotona on paljon parempi olla kuin sairaalassa!

Hipsulle kovasti voimia ja jaksuja viimeisiin viikkoihin :hug: Toivottavasti saisit pian vauvan syliin :heart:

Meillä mennyt poikasen kanssa ihan mukavasti, yöt nukkuu hyvin kahdella syötöllä.. Illalla nukkumaan mennessä on ollut aluksi sitä mieltä että oma sänky ei oo yhtään kiva, vaikka tehtiin sinne pieni pesä Rauhottuu kuitenkin loppujen lopuksi sinne! Isommat pojat lähti serkun synttäreille ja me jäätiin iskän ja pikkusen kanssa kotiin.. Leivoskeltiin isännän kanssa yhteistyöllä tonnikalapiirakka ja daimkakku Vierasvaraa, kun kaikki on syöty ennen vauvan syntymää, eikä jaksa kokoajan turvautua kaupan pulliin ja torttuihin!

Mutta pikkunen huutelee :heart:

Päivänjatkoja :wave:


maamin ja toivo 4päivää :heart:

 

pai Mulla synnytys 1.7 ja nyt alkaa epparihaava jo helpottaa. Suihkuttelua ja runsaasti Bepanthenia, niin kyllä se siitä. Mulla tikkejä on ihan hirveä määrä + se murtunut häntäluu. Istua on pysty vieläkään murtuman takia. Tikeistä osa on auennut :/ niille ei tehdä mitään..

Nyt jatkamaan kotihommia, kun poika nukkuu.

omenaruusu ja pikkuveli 18pv

 

Viileempi päivä, ihanaa

Suppareita tuli eilisen päivää,mutta ne kaikki oli hyvin kivuttomia JOTEN synnyttämään ei olla lähössä ihan heti...mies veikkas pientä syntyväksi tälle vkl, joten tässä vajaa 11h aikaa olis syntyä. Miun puolesta sais kyllä rueta tulemaan, on jo niin tukalan inhottava olo...

Vaan kait se pitää jotain tekemistä keksiä, joten ajateltiin lähteä miehen siskon luona käymään..sellanen 50km suuntaansa matkaa..eikä tunnu missään ku pe käytiin siellä Oulussa ja sinne meiltä on sellanen 200km/suunta... Ja sieltä kotiuduttua jos imurois..siinäpä sitä ohjelmaa jo yhdelle päivälle..sitten aletaan taas vaan toivoa, että synnärille tulee lähtö...

Hyvin kyllästynyt Rae ja edelleen ulostautumishaluton Nyytti 39+3

 

ONNEA tuoreille mamoille! Nauttikaa vauvain ihanasta tuoksusta ja äiskäsymbioosista!

Yritän väkertää ristiäiskortteja nukkuva Sulo sylissä, voeee Mitä hittoa näihin keksisi tekstiksi.. Eikä tää foorumikirjoittelukaan maailman ergonomisimmassa asennossa tapahdu.. Mutta kun tää lapsonen rakastaa mun sylissä nukkumista, jos siirtäisin sänkyyn tai viltille, herääminen tapahtuisi puolet nopsammin..

Ehkä kun mulle tuli vain 2 tikin pieni repeämä, ei oo missään vaiheessa ollut mitään kipuja missään asennossa. En ees ajatellut, että niitä voisi olla kuin sektiohaavasta! Oon taas aivan pihalla. Mutta istuminen, kakkaaminen, ja kaikki sujuu varsin mainiosti Lantionpohjalihakset ei oo ihan priimakunnossa, mutta ei myöskään oo ollut mitään lirahtelua. Että ei huolta, noikin jutut menee kaikilla ihan omalla tavallaan.

Ja yleisellä tasolla karman laki pelaa: mulla oli superhelppo synnytys ja raskaus (ja ilmeisesti toipuminen synnytyksestä), mutta tää lapsi ei tosiaan oo helpoimmasta päästä.. Eli "ongelmansa" kullakin. Eijjoo helppoo.

Kauniita päiviä nää on silti! Lapsi näyttää joka päivä vähän erilaiselta ja isommalta. Ruipelon posket pyöristyy.. Ihanata! Ja eilen Sulo skippasi iltahuutonsa kokonaan -- me oltiin niin onnellisia, että :heart: Eilen koklattiin ekaa kertaa kantoliinaa (aiheutti raivokohtauksen) ja sitteriä (välitön suosikki, köllöttelisi tossa loputtomasti hyväntuulisena, mutta ei kai sitterissä viitti pitää liian pitkiä aikoja..). Jeeh!

Kardemummma & Sulo 2vkoa 2pvää

 

Jaksamisia Pai, kyllä toipuminen varmasti lähtee käyntiin hyvin :hug: Kiitos Tepalle hienosta synnytyskertomuksesta!

Meillä on nyt 40+2 plakkarissa. Eilen illalla jäin yksin kotiin kun mies halusi lähteä kalalle muutamaksi tunniksi, enkä jaksanut lähteä sinne mukaan ähisemään tän mahan kanssa. Noh, päätin nautiskella vielä näistä viimeisistä "vapauden hetkistä" kun saa olla aivan yksin (koiraa ei lasketa ), ja mätin mahaani hirveästi mansikoita ja muita herkkuja katsoessani telkkaria. Johan alkoi puolen yön aikaan kohtuullisen kipeät supparit ja kiristelyt pitkin mahaa, ja alkoi ihan jännittämään. Noh, ne kesti sen tunnin-puolitoista, ja hiipuivat sitten pois :headwall: Ei tullut lähtöä ei. Noh, jospa ne edes veis tätä prosessia hieman eteenpäin, ettei tarvis sitten käynnistellä tai mitään. Lenkkeilty on, siivottu on... Mitäs sitä sitten seuraavaksi kokeilis? Saunaa ja olutta? :kieh:

 

Lueskelin vähän matkaa taaksepäin, lähinnä synnytyskertomuksia. Kiitos! Kiva lukea noita kun itsellä vielä kaikki edessäpäin .

 

Kardemumma, meillä oli tämä esikoisen ristiäiskutsussa ja on aivan älyttömän ihana runo:

Me isäsi kanssa seisottiin
Käsi kädessä tässä
ja juteltiin ihan hiljaksiin:
"No nyt se on elämässä."

Sinä olit ihan pikkuinen
ehkä viikon vanha vasta.
Minä sanoin: "Pilvi kukkasten
kai ympäröi tätä lasta,

ja perhoset, lintuset untuvapäät
tuntuu lentävän korin yllä."
Isä kysyi: "Näkyjäkös sinä näät?"
Ja minä: "No ihmeitä kyllä."

Sinä olit se ihme tietysti
Vaikka poruun puhkesitkin.
Imit minusta maitoa nälkääsi.
Minä ilosta nauroin ja itkin.

"Sill´ olit ripsissä tähden säkenet",
isäs naurahti ja keksi:
"Sen varpaat on puolukan raakileet."
Ja hän puki sinut puhtoiseksi.

Sinä nukuit. Oli talo hiljainen.
Löi kolmisin sydämemme.
"Tästä tulee kai hyvä ihminen",
me puhuttiin toisillemme.

(Kaarina Helakisa)

Tuon runon nimi on "Iltalaulu Riikalle" mutta me kyllä väänettiin se oman esikoisen nimelle- ristiäisissä kerrottiin runon olevan oikeasti toisen niminen.
oi, kun tuo runo saa kyynelvirrat auki :ashamed:

 

vatsakas on kyllä aivan ihana runo!! tuli tosiaan tippa linssiin... :'( saatetaanpa käyttää mekin... =)

pai mulla kanssa tosi paljon tikkejä ja paikat kipeenä... :/ edelleenkin istuminen on tukalaa ja pitäis löytää aikaa siihen lepäämiseen mutta kotona se on vähän vaikeempaa. oon yrittäny tuota bepathenia ja ceridal-öljyä mutta ei tunnu auttavan. ehkä siihen mun kohdalla auttaa vaan aika. :ashamed:

olis muutama kysymys:
tutti kuinka aikaisin otatte tutin käyttöön ja missä tilanteissa annatte tuttia? kun mä yritän vielä vähän vältellä kun sitten sitä saa olla koko ajan antamassa takasin suuhun... :|
rytmi koska alatte harjoitella jonkinlaista rytmiä, ja miten sen aiotte tehdä? ja missä vaiheessa sellainen rytmi yleensä muodostuu? ja millasia ruokavälejä teillä on tällä hetkellä? tietty vielä nyt mitään rytmiä ei pidä ollakaan mut just että koska??
rintakumi miten päästä rintakumista eroon????????!!!!!! :kieh:

täällä valvottiin viime yönä viiteen... :ashamed: nyt on vähän väsyny olo. muut yöt on menny tosi hienosti ja nyt vähän pelottaa että toi viime yö saa meidän olemassa olevan "rytmin" ihan sekaisin. me ollaan nyt syöty noin 4h välein (jo sairaalassa) paitsi sitten tänään kun otti vähän viime yön univajetta takas...sit varmaan valvotaan ens yökin kun tää päivä nukutaan.

b & poitsu 9vrk

 

Onneksi olkoon bambina, Tridian, punaposket ja Kääkkänä! :flower:

Pai Niitä jääsiteitä löytyy keittiön pakkasesta (ainakin N6:lla) ja mä lämmitin hetken sitä käsien välissä ja laitoin sitten. Aluksi tuntuu, että paikat jäätyy, mutta sitten helpottaa ja auttoi kyllä kovimpaan kipuun! Ja tosiaan kunnon suihkuttelu on tosi tärkeää ja auttaa paikkoja paranemaan. Äkkiä se pahin on ohi. Mullekin oli aluksi järkytys kuin turvoksissa paikat oli.

Ihanaa kuulla, että muillakin on synnytyksestä toipuminen kestänyt! Oon ollut ihan hermona kaikenmaailman jutuista, kun en tiedä onko normaalia vai ei - kiva kuulla, että muillakin on samat vaivat (tai ei siis kivaa, että muutkin on kipeitä vaan kiva kuulla, että normaalia!). Varsinkin Martan kirjoitus oli kuin omasta suustani - ei aluksi ollut hajuakaan, mitä tuolla alapäässä on tapahtunut ja buranaa meni 3-4 x 600 mg/vrk.
Edelleen istuminen tekee kipeetä ja maha ei toimi kunnolla...

Vaan nyt tulee vieraita - myöhemmin lisää!

 

Tuttia Rupesin tarjoamaan vähän päälle viikon ikäisenä ja yleensä sitä tarviaa siinä vaiheessa kun lähen lämmittämään lisämaitoa tai vastaavaa, välillä se kelpaa silloin kun vähän kiukuttaa mutta nukuttaa ja uni tuleekin pian.

Viime yönä meni syöpöttelyssä oikein mukavat 2,5 tuntia.. kyllä alko jo vähän hermo menemään mutta lopulta poika suostu nukahtamaan ja nukkukin sitten jopa neljä tuntia putkeen..

Mulla meni tuo synnytyksestä toipuminen tosi nopeesti, vähän päälle viikko niin oli jo aika normaali olo alapäässä, nyt on jo täysin normaali! Mulla ei kyllä ollukkaan kun 2 pientä tikkiä, et se varmaan vaikuttaa aika paljon..

Vähän meinasin räjähtää äitilleni tuossa, kun hän ystävällisesti ilmotti et he voisivat tulla käymään puol viis ja sanoin et varmaan on syönti sillon pojalla niin tää kehtaa tokasta et ei kai se pullosta syöminen haittaa!! Juu, ihan vaan sen takia tarjoon pojalle pelkkää pulloo koska vierailla sattus oleen sopiva aika tulla pojan syönnin aikaan.. Varsinkin kun ei EDELLEENKÄÄN tuu sitä maitoo iteltä riittävästi.. Voi huoh.. Taisin sen verran ärtsysti kyllä sanoo et MIE ilmottelen sitten kun sopii tulla et meni ehkä jakeluun..

Nyt vois siirtyy telkkarin ääreen syömään mansikoita ennen pojan syömistä.

Laura ja poju 21 pv

 

onpas täällä hiljaista,missä kaikki on?synnärillä tietenni...ja minä täällä yksikseen mangun.

mulla on maha ihmeen tuntunen,vauva liikkuu sikana ja ne liikkeet sattuu kans kovasti,tuntus olevan iso kaveri tulossa,hirvittää,että jos menee yli la niin kuinka iso tuleekaan ja kuinka kipeesti ne liikkeet silloin tuntuu,kun nyttenki on jo tuskaa.kamala paine tuolla peräpäässä,vauva on tosi alhaalla muutenkin kun hikka tuntuu tonne alapäähän ihan selkeesti.jospa se lähtö tulis mulla pian,olispa nää jotain enteitä alkavasta synnytyksestä,jos vaikka illalla/yöllä se lähtö tulis.toivon sitä NIIN KOVASTI

täällä sataa vettä kaatamalla,aurinko paistaa ja ukkonenkin vissiin vähän jytisee lähimain.

käytiin tänään siellä veljen tyttären 1v synttäreillä ja siellä sisällä oli varmaan 100 astetta,olin kuin uitettu koira.hiki virtasi silmiin ja selkää pitkin,plääh puuh.sai herkutella taas urakalla.

anopillakin käyty kyläileen.tämä on vaan nyt tällästä odotusta että millekkään ei enää huvita alkaa..mitään ei innosta tehdä,väsyttää sikana,kun ei öisin saa nukuttua,päivät vain odotusta ja tylsyyttä täynnä...hemmetti soikoon.sorry oma napaisuus ja mun valitus,näin vaan nyt on näreet.tännekkään innosta kirjoitella kun niin vitu....

sorry ja moi.

virpi ja asukki 38+5(jota jo niin odotetaan syntyväksi)

 

Kiitos onnitteluista!!!

Synnytyskertomusta

13.7 40 + 3 heräsin neljän jälkeen alavatsakipuun. Saman tien tiesin, että tämä on nyt se paljon odotettu supistus. Supistuksia tuli 15-20 minuutin välein, eivätkä ne olleet kovin kivuliaita, Sen verran kuitenkin juili, etten saanut enää unta. Supistukset jatkuivat koko tiistain, mutta tulivat epäsäännöllisesti, eivätkä tosiaan olleet kovin kipeitä: käytiin kaupassa ja matto-ostoksilla. Arveltiin miehen kanssa, että ehkä parin kolmen päivän päästä jotain voisi oikeasti tapahtuakin.

Illalla supistusten väli tiheni ja yhdeksän aikaan niitä tuli noin kymmenen minuutin välein. Näihin aikoihin olin näköjään kirjoitellut kaks plussalle, että ihan kiva, että jotain tapahtuu, mutta ei taida lähtö olla vielä kovin lähellä.. Mies meni pelaamaan frisbeegolfia ja hyödynsin supistukset harjoittelemalla synnytyslaulua. Äänenkäyttö rauhoitti ja sai mut keskittymään kivun sijaan johonkin muuhun. Joskus kymmenen aikaan soittelin miehelle ja kysyin, meinasko vielä kauan pelata. Sanoin sitten sille tyynellä äänellä (supistusten tauolla)että ei mitään hätää, pelaa rauhassa kierros loppuun. Tästä noin tunti ja soitin uudestaan :"Jos vaikka kotiin tulisit pikkuhiljaa..." Kipu oli yltynyt jonkin verran ja supistusten välit alkoi olla 5-6 min. Supistuksen tullessa istuin keinutuolissa, kiikuttelin ja pidin ääntää mmm- tai aaa- kirjaimilla. Annoin miehelle yhden ohjeen kerrallaan asioista, joita pitäisi tehdä siltä varalta, että kohta oikeasti mennään. Mies totteli kuuliaasti ja homma toimi hyvin. =)

Puolilta öin soitin synnärille ja neuvoi olemaan vielä kotona, jos vaan pystyn. Olin taas ihan supertyyni ja kuulostin varmaan siltä, ettei synnärille tosiaan ois kiire vielä pitkään aikaan. No, päätettiin olla vielä kotosalla ja jatkoin supistusten tullessa hyväksi havaittuja helpotuskeinoja: keinuminen ja mumina. LAitoin Damien Ricea soimaan ja yritin antaa supistusten viedä mukanaan ja tässä vaiheessa se onnistuikin aika hyvin. Joskus yhden aikaan tein ratkaisevan virheen ja nousin seisomaan kun supistus tuli. Ajattelin kokeilla, miltä tuntuisi roikkua leuanvetotangossa, kun se oli aamuyöllä toiminut tosi hyvin. No nyt ei toiminut! Supistus veti kontalleen lattialle ja ehdin sanoa miehelle, että nyt tulee oksennus. Sain juuri ämpärin alle ja kaikki mitä mahassa oli, tuli pihalle. Oksentamisen jälkeen alettiin tehdä lähtöä, koska nestehukka ei varmaan olisi näillä helteillä vaatinut kovin monta oksennuskertaa. Kun olin autossa, aloin epäröidä... Ei hitto, ei oo kuitenkaan tapahtunut vielä mitään. Sanoin, että ollaan vielä hetki kotona ja nousin autosta. Taas kipu meinasi viedä maan tasalle ja kömmin takaisin autoon"Lähdetään sittenkin."Matkalla supistukset olivat tuskaisia ja oksennus koko ajan tuloillaan.

Synnytysosastolla kätilö oli jo vastassa ja pian oltiin synnytyssalissa. Supistukset kävi koko ajan kipeämmiksi ja oksensin jokaisen supistuksen jälkeen. Pyysin miestä laittamaan Damienin levyn taas soimaan ja yritin supistusten välillä rentoutua sitä kuunnellen. Pian pötköttelin sängyllä ja vauvalta otettiin sydänkäyriä. Tässä vaiheessa olin 2,5 senttiä auki ja reuna oli jäljellä. Kätilö oli hetken poissa mutta tuli pian takaisin ja sanoi, että käyrät heittelee aika paljon ja supistusten kohdalla vauvan sydänäänet heikkenee. Tästä johtuen kalvot puhkaistiin, jotta saataisiin tarkempia käyriä vauvalta. Mulle laitettiin sekä happea että miehen pyynnöstä nestettä. Makuullaan olo sai supistukset tuskaiseksi ja synnytyslaulu alkoi olla jo huutamista. Välillä pystyin keskittymään ja hoin a-o-u-m kirjaimia, mutta tämä alkoi käydä jo vaikeaksi. Kätilöt kysyivät, mitä mieltä olisin epiduraalista. Olin ihan ihmeissäni, että joko se tässä kivun vaiheessa pitäisi ottaa. Vastaus oli, että nyt on juuri oikea aika, joten annoin luvan. Anestesialääkäri kävi laittamassa epiduraalin, mikä ei mennyt ihan putkeen. Verta tuli aika lailla alkuun, mutta pian se onneksi rauhoittui. Vielä pari kipeää supistusta ja sitten helpotti. Ihana lämmöntunne jaloissa! Supistukset alkoivat tuntua epiduraalin jälkeen erilaisina: mulla oli kaamea ponnistamisen tarve. Sanoin tästä kätilölle ja hän tarkasti tilanteen: 4,5 senttiä auki. Kello oli ehkä jotain 02:45. Sanoin miehelle joskus kolmen jälkeen, että käy siirtämässä auton nyt, niin ei tartte sit aamusta käydä, koska silloin saatetaan olla jo tosi toimissa. No, toisin kävi. Miehen ollessa poissa, sanoin että ponnistamisen tarve on jo ihan kaamea. Kätilö tarkasti tilanteen ja olin 9,5 senttiä auki! Luojan kiitos, otin sen epiduraalin, sillä olin auennut 5 senttiä noin puolessa tunnissa!


Toinen kätilö oli törmännyt käytävällä mieheen ja sanonut, että nyt pitäis isän pitää kiirettä jos meinas ehtiä mukaan. Mies oli ollut ihan kysymysmerkkinä: nytkö jo?? Mies tuli saliin ja minä kyselin kätilöltä kuumista pyyhekääreistä ja ponnistamistekniikasta. Pian kokeilin kyljellään ponnistamista, muttei siitä tullut mitään. Käännyin puoli-istuvaan asentoon ja homma tuntui näin heti hieman helpommalta. Sanoin huoleni vessahädästä (mitä asioita sitä ajatteleekaan tommosella hetkellä! ) ja kätilö sanoi, että ihan sama mitä sieltä tulee. Totesin sitten, että kun äiti aina sanoo, ettei jostain asiasta tuu lasta eikä paskaa, niin nyt tulee kyllä takuulla molemmat... Alkuun tuntui etten osaa ollenkaan ponnistaa ja lisäksi oli vaikea tuntea supistuksia. Kätilö kuitenkin ohjeisti hyvin ja pikkuhiljaa homma alkoi toimia.Kätilö sanoi myös, että vauvalla taitaa olla napanuora pään ympärillä, joten nyt pitäisi ponnistaa tomerasti, jotta tämä on pian ohi. Kätilö neuvoi pidättämään henkeä ponnistaessa: minä tein työtä käskettyä ja ponnistin kaikilla voimillani. Ilma alkoi loppua ja kysyin kätilöltä: "Saako tässä välillä hengittää???!" Mies kannusti kätilöiden kanssa ja minä ponnistin. Ponnstuksen päätteeksi pääsi aina karjaisu. En muista yhtään, miltä tässä vaiheessa tuntui. Ainkin ihan todella oudolta, mutta kipuja ei juuri ollut. Juuri kun meinasin alkaa itkun sekaiseen valitukseen, kätilö sanoi, että pää on ihan lähellä. Pian pää olikin jo ulkona ja piti pitää taukoa. Napanuora oli kuin olikin kaulan ympärillä ja siksi sydänäänet olivat heitelleet. Kun napanuora oli saatu pois, sain vielä ponnistaa ja koko vauva luiskahti ulos. Kello oli 03:38. Ponnistusvaihe kesti ehkä 5 minuuttia. Vauva oli ensiksi hiljaa, mutta kun nenä imettiin puhtaaksi, pääsi ilmoille maailman kaunein ääni. Tässä vaiheessa sekä minä että mies ei tajuttu koko tilannetta, kun kaikki oli käynyt niin nopeasti. Istukka tuli kuin pois melkein itsestään, joten sen suhteenkaan ei ollut ongemia. Pian sain vauvan rinnalle ja tässä vaiheessa kyselin alakerran tilanteesta. Kätilö tutki paikat ja sanoi, että vläiliha on ainakin ehjä. Tutki vielä hetken ja sanoi, ettei löydä edes pienen pientä nirhaumaa.

Damien Rice soi edelleen taustalla ja fiilis oli ihan käsittämätön. Synnytys oli ollut aivan unelma ja siitä johtuen oma fiiliskin koko sen ajan oli tosi huikea. Heitin vitsiä miehen kanssa supistusten välissä ja mies otti puolen neljän aikaan musta kuvan, jossa irvistän kameralle. Synnytys oli aivan ihana kokemus ja muistelen sitä lämmöllä varmasti vuosien päästäkin katsellessani tuota ihanaa ihmettä, joka maailmaan saapui. Olen aivan täysin rakastunut!

:heart: :heart: :heart: A + Mytty 5 päivää

 

ihana synnytys sulla ollu tridian,kiitos tarinasta :flower: =)

 

onkohan nää nyt jotain alustavii suppareita kun maha tuntuu et ratkeaa kun niin kiristää,ei satu kuitenkaan.

mie olen ihan pölkyllä päähän lyöty koska vesien menolla on aikasemmat alkanu ja heti sitte ne kipeet supparit....

 

Voi Tridian ihana synnytys kertomus On kiva kun viitsitte kirjoittaa tänne noita omia kokemuksianne niin on sitten jotain muutakin odotettavissa kun tv:n tarjoamat synnytyskertomukset.. Kivusta voi näköjään oikeastikkin oksentaa jos supistusten jälkeen sullakin niin kävi.. :$ Mutta positiivista on se että loppujen lopuksi niinkin pienen ponnistus vaiheen jälkeen pikku Mytty oli pihalla ja paikatkin noin ehjänä säilyi.. Onnea viellä koko perheelle! :flower: :heart:

Virpi Mulla ollu tänään samanlaisia,mutta nää tuntuu kuitenkin erillaisilta kun ne harjoitus supparit joita tuli joskus 30+ viikoilla.. Vähän nipistää mulla samalla tonne oikeelle alas kun maha kirrailee. Mutta kai ne kunnon supistukset tuntuu sitten ihan kokonais valtaisesti joka puolella eikä vaan tuolla oikeel alhaal( ihan ku umpparia kiristäis tmv )...

Tänään oltiin miehen kanssa sunnuntai ajelulla ja käytiin Riksussa moikkaamassa sen kavereita,oli ihan jees reissu Valiantilla huristeltiin menemään ihanassa kesä ilmassa,ei kuitenkaan ole ollut liian kuuma päivä! Muutamia mahan kiristyksiä on tullut,mutta ei tosiaan sen enemmän kipeitä,oikeelta on vähän alhaal nipistelly mutta ei niin kovin etteikö olis pystyny mitään tekee samaa aikaa..
Mutta nyt tv:n pariin..

M & Pippuri

 

bambina onnea pienestä pojasta ja kovasti voimia toipumiseen! Melkoinen rupeama teikäläisellä..

Nedralle samaten onnitteluja pikkumiehestä!

enempää en nyt pysty lukemaan ja kommentointikin on tosi haasteellista.. Sektio sujui tosi hyvin, tarkempaa kertomusta joudutte odottelemaan, toivottavasti ette kovin pitkään.. Tytön kanssa kotiuduttiin tänään, neiti voi hyvin äiti ei. Mulla tuli eilen jumalaton hartiasärky, mihin ei auttanut edes morfiinijohdannainen kipulääke. Se meni sit illasta itekseen ohi. Tänäaamuna olin ok, kotimatkalla alkoi uudelleen jav paheni elämän kamalimmaksi päänsäryksi. Spinaalreikä tihkuu selkäydinnestettä ja aiheuttaa järjen vievän säryn, mutta hupaisinta on, että maatessa oon täysin oireeton. Eli nyt vaan odotellaan, et reikä umpeutuu ja olo kohenee..

Palaillaan, kunhan pääsen pystyasentoon taasen..
Kepsukka ja ulkoistunut masukki 2vrk

 

kepsukka Onnea, toivottavasti siun olo korjaantuu nopeesti ja pääset elelemään vaavin kans ihan normaalisti :hug:

Täällä supistuksia tullut koko päivä, ei kipeitä, tai siis osa on osa ei... Huono olo ollut myös koko päivän ja vähän siltä tuntuu, että synnärille voitas vaikka ehkä lähteäkkin....

Mutta epäilempä että täällä sitä ollaan vielä yhtenä kappaleena vielä ens viikollakin..

 

Tuohon en paljon pysty kommenttia antamaan, kun ite synnytysten jälkeen olen heti pystynyt istumaan, liikkumaan, kääntämään kylkeä jne. normaalisti. Toki paikat on olleet turvoksissa ja suihkuttelu on alkuun tuntunut ilkeälle, mut melko nopeesti on alaosasto parantunut ja ei varmaan ole mennyt kahtakaan viikkoa, kun on miehen kans harrastettu jo sitä kivointa S:kin - eli tosi nopeesti on parannuttu. Mitään rasvaakaan en ole koskaan tarvinnut alaosastoon, mutta toi bebanthen kuulosti kyllä hyvälle vinkille.

Pai80 Neuvolakortista pitäs selvitä tikkienkin määrä - ainakin mulle on esikoisesta laitettu, kun silloin kätilö pikkasen leikkas välilihaa. Toisesta lapsesta ei tarvinnut tikata, kun ei tarvinnu leikellä enkä revennyt.

virpi1980 minä ainakin olen vielä täällä kokonaisena. Vietettiin perheen kans päivä Nallikarissa, vaikka pilvessähän tuo oli ja tuulikin niin, että pöllyytti hiekat meidän päälle. Mutta lapset tykkäs leikkiä meren rannassa hiekkaleluilla. Hirveesti ei porukkaa ollut, mutta ei siellä yksinkään tarvinnu olla.

Tridian Kiitos ihanasta synnytyskertomuksesta. Minä olen kans oksentanut suppareiden jälkeen kaikki ulos ja mikään ei ole tahtonut pysyä sisällä. Nyt koetin varata suolapähkinöitä mukaan - tiiä sitten onko niistäkään mitään apua. Mutta joku tiesi kertoa, et pähkinät ja mehukeitot pysyis sisällä..

Kepsukka Oikein paljon onnea pienestä tytöstä :flower: :heart: ja voimia kipujen kanssa taisteluun :hug: .

Tänään on poltellut enemmän tuonne pakaroihin kuin aiemmin, jonkun sortin suppareita ilmeisesti alkaa olemaan. Ja vauvakin on punkenut itteään kovasti alaspäin, joten paineen tunnetta on täälläkin ollut kovasti tänään. Josko tämä rupeis jotain enteileen. Aamulla tuli pikkasen kirkasta limaakin, jota vois aatella limatulpaksikin. Mutta saapa nähdä onko tämä tyyntä lähdön edellä vai mitä? Jos ei ens yön aikana mitään kummempaa tapahdu, niin sit tää ei ollut mitään...
Piti kuitenkin varmuuden vuoksi käydä vielä tuo sairaalakassi läpi ja nyt siitä ei puutu kuin viimehetken tavarat, jotka varmaan nopeesti kokoo siihen lähtöhetkelläkin.
Mites Virpi1980, tuntuuko yhtään, et vois olla lähtö tulossa? Jos itellä nyt rupee supisteleen enemmän, niin on todennäköistä, et tää syntyy tiistaina - jos vanhat merkit paikkansa pitää.. joten treffit tiistaille ?

 

JaKa http://www.cocovishop.com/ tuota Cocovi kookosöljyä mulla on ollut.

 

Heippa!

Onnittelut kaikille synnyttäneille ja voimia vauva-arkeen

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan - tulen mukaan toisten odottajien kokemuksia lukemaan vasta nyt rv39+6 Mukava lukea, että ihan samanlaisia oireiluja muillakin tuntuu tässä loppuvaiheessa olevan. Minulla menkkajomotusta ollut vaihtelevasti jo viikon verran, mutta aina se tuntuu jäävän siihen pieneen särkyyn, joka sekin loppuu usein päivän aikana kun olen liikkeellä ja yöllä sitten palailee. Jalkaan ei mahdu enää edes crocsit ja paino lähenee sataa kiloa , minkä jokseenkin jo tuntee polvissa ja liikkumisessa ylipäätään.

Minulla on 4- ja 3-vuotiaat murut ennestään, mutta tämä loppuraskaus on jotain ihan uutta, kun aiemmat synnytykset ovat molemmat käynnistyneet vesien menolla rv32+2. Tässä raskaudessa kukaan ei enää ajatellutkaan, että täysille viikoille päästäisiin - minä itse kaikkein vähiten, mutta täällä sitä vain vielä taaperretaan Näiden taustojen vuoksi olen palstaillutkin lähinnä keskosvanhempien palstalla. Sairaslomalla olen ollut rv23 lähtien ja osastolla verenvuodon vuoksi 1,5vk rv25 ja siitä lähtien olenkin sitten ollut hammasharja käsilaukussa valmiina lähtemään synnyttämään milloin tahansa. Keskosuuden pelko oli aika kova ja kiitollisuus tästä ihmeestä, että vielä olen yhtenä on valtava.

Mutta vaikka onkin aivan ihanaa saada täysiaikainen vauva, niin kieltämättä nyt saisi jo alkaa tapahtumaan... Tiistaina minulla on aika äitiyspolille (olen käynyt siellä sairaalareissustani saakka kahden viikon välein) ja saa nähdä tapahtuuko silloin jo jotain, vai palaanko vielä kotiin odottelemaan. Meidän muru on perätilassa, käännösyritys ei tuonut tulosta ja nyt yritetään perätilasynnytystä, jos vaan tarjonta on oikea sitten kun jotain alkaa tapahtua. Perätilan vuoksi toiveita on, että tiistaina jo käynnisteltäisiin.

Ihana lukea synnytyskertomuksia, kiitos niistä!

Ja pikaista ja helppoa synnytystä kaikille vielä odottaville

 

Plääh...sinne meni ne supistukset... voi pottujen pottu :kieh: :kieh:

Fanni-maria Kiva kun näin viime metreillä vielä porukka lisääntyy, joten teretulemas :flower:

 

Fanni-Maria Tervetuloa mukaan joukkoon

Ei sitten mitään tuntemuksia enää lähdön suhteen... joten täällä kokonaisena edelleen ja turha toivoa, että tää tälle tai huomiselle hääpäivälle suostuu ulos tulemaan. Eli tänään taaperretaan taas neuvolaan - ei tainnut neuvolan täti enää uskoa minua näkevänsä - ja saan ajan yliaikaiskontrolliin. Että silleen

Erittäin tylsistynyt SMSM ja Hippu rv 41+0 (kuukautisten mukaan 40+1)

 

Fanni-Maria ja muut uudet tervetuloa mukaan

rae Voi kökkö,ihan tyhmät supparit ku loppu kesken.. :headwall:
Eiköhän nää meiänkin pikkuset ala pikku hiljaa ulostautumaan,keinolla millä hyvänsä.. Mulla on edessä enää maksimissaan 3viikkoa ja 3päivää kun oli 42+0 viikot täynnä joten viimeistään sillon ne musta Pippurin pihalle auttais..

Tänään olis suunnitelmissa käydä kaupoilla ja metsästää nenänhuuhtelukannua ( sarvikuonoa ) jostain,apteekista tai luontaistuotekaupoista olettaisin löytyvän.
Siinä ne päivän "tapahtumat" sitten tais ollakkin. Ai miten niin "no life" tapaus olen?
Jos vaikka kohta söis aamupalaa ja sit alkais tekee sitä kauppalappua. Kävis koiruuden kanssa käpöttelemässä tuolla joenrannalla jonkinmoisen lenkin ja sit menis käymää siel kaupassa...
Tuo avokki nukkuu ainakin 2 asti kun pääsi aamulla töistä kotiin vast n. puol8 joten siitäkään ei ole seuraa mulle.. :|

Aamupalan tekoon... -->

Millanen ja Pippuri 38+4