Heinäkuun hurmaajat - MEIDÄN KUU, (74. hurmaaja syntynyt)

helise Musta kyl kans tuntuu et kattoisin itteäni jotenkin ihan ulkopuolisen silmin. En se ole minä joka sinne synnyttämään kohta lähtee vaan se on joku ihan muu. Ei musta tuu äitiä, sekin on joku muu. Ihan älyttömän typerä fiilis.
 
Onnea kaikille vauvatuneille!

Helise mulla on vähän samanlaiset fiilikset synnytyksen suhteen. Ihan yhtäkkiä vaan tulee sellanen olo, että hei kohta mä taas oon ponnistelemassa ja se käy tosi kipeetä ja voi tapahtua vaikka jo ens yönä...Tuntuu, että on täysin valmis synnyttään, mutta kun alkaa ajatella sitä kuin paljon se loppujen lopuksi sattuu niin no thanks! Ja mulla on sitä paitsi hirveä kuolemanpelko synnytyksessä. Tai ei enään siinä synnytyksen aikana vaan näin ennen. On ollu joka kerta ja aina menny sellasella fiiliksellä, että saas nähä tullaanko enää hengissä takasin...

Vauvan kanssa liikkumisesta esikoisen aikaan annettiin suositus, että kolme viikkoa pitäis pitää kotona ennen kuin ihmistenilmoille vie. Pari viikkoa taidettiin pitää kotona ja sitten käytiin jo kaupoissa sun muuta. Kuopus taas on kulkenu jo 2vrk:n iässä mukana. Kaupassa käytiin jo sillon kun oli ton 2 vrk, eikä siitä mitään tullu. Edelleen on terve reilu yksvuotias. Korvatulehduksia ei oo ikinä ollu kummallakaan.

Imetyksestä
, ite ainakin olin ekan lapsen kanssa tarkempi missä imetin. Aluksi en imettänyt missään julkisilla paikoilla ja jos oli vieraita niin menin kyllä toiseen huoneeseen syöttään. Mutta pikku hiljaa siinä enin ujous karisi ja toisen kanssa oonkin sitten imettänyt vähän vaikka missä. Ja tämä kolmas menee varmaan samalla kaavalla. Niin ja kun puhetta oli eripari tisseistä, niin mulla se melkeen kuppikoon normiero tasottuu näin raskaus ja varsinkin imetysaikana. Ja ite oon tehny sillai, että oon antanu syödä vaan yhden rinnan (onpas pöljän kuuloista...) per imetyskerta. Eikä vauva siis ole halunnutkaan sen enempiä syödä, syö sitten uudelleen joskus kahden- neljän tunnin päästä. Sillä tavalla mie täysimetin neljä kk molempia lapsia. Ja täytyy kyllä sanoa, että ei tuo imetys oo mun hommaa... Mutta laiskuuttani imetän, kun en jaksa pullojakaan pestä ja maitoja mukana kuljetella!

Onko täällä muita joilla olisi lapset pienillä ikäeroilla? Kun itellä on 03/08 ja 05/09 syntyneet lapset ja nyt sitten vielä tämä kolmas samaan tahtiin. Nyt on kyllä sitten tauon paikka tässä lastenhankinnassa. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että saattavat jäädä tähänkin, mutta toisaalta oon vielä niin nuori ettei koskaan tiedä. Ei kellään olis mitään hyvää ehkäisymenetelmää suositella? Kun mä en oo oikein koskaan mitään käyttäny. Pillereitä käytin jonkin aikaa joskus teininä, mutta niistä en tykkää ja kortsut taas on niin epämukavia ettei niitä ainakaan... Mulla kun on taustalla jonkun sortin lapsettomuutta kun esikkoa yritettiin viitisen vuotta, joista kaksi ihan oikeasti niin en oo sitten lasten syntymän jälkeen koskaan uskonu, että toinen lapsi lähtis näin helposti alulle. Mutta kai se pitää jo nyt uskoa kun kolmannen kerran ootan taas pienellä ikäerolla..

Katjamari, viikoista ei varmaa tietoa...Olisko 38+jotain...
 
Täältä tulisi tämä meidän sunnuntailapsen synnytyskertomus:

Olin juuri aloittanut lukemaan Tohtori Zhivagoa lauantai-iltana. Makoilin tuskaisen kuumassa makuuhuoneessa ja yhtäkkiä vaan tulvahti pöksyt täyteen nestettä, jonka ymmärsin heti lapsivedeksi. Mitään napsahdusta tai rusahdusta ei kuulunut. Vettä tuli lisää hetken päästä ja aina kun esim. nousin istuttuani jonkin aikaa.

Soitin Kättärille ja sieltä kehoitettiin tarkkailemaan veden väriä. Tämä aiheutti hämmennystä, koska tietyssä valossa se oli vihertävää tai punertavaa. Soitinkin uudestaan ja tenttasin miten vihreää, punaista tai ruskeaa sen pitäisi olla, että tarvitsisi reagoida kiireellisesti. Vihreän kuulemma pitäisi olla hernerokan vihreää ja ruskean männynruskeaa. Kokkareet eivät myöskään olisi hyvä juttu. Vesi pysyi kuitenkin lähes värittömänä, joten ei ollut kiireellistä tarvetta lähteä laitokselle. Muuten neuvoivat pysyttelemään kotona 12 tuntia, jos supistuksien takia ei tarvitsisi tulla aikaisemmin. 12 tunnin kuluttua olisi pitänyt mennä joka tapauksessa.

Odottelin suppareita ja pakkailtiin miehen kanssa sitä kuuluisaa sairaalakassia. Ensimmäisiä supistuksia alkoi tulla joskus lähempänä puolta yötä. Olivat alkuun hyvin epäsäännöllisiä. Välit olivat kaikkea mahdollista 4-17 minuutin väliltä. Soittelin Kättärille muutamaan kertaan ja sieltä sanottiin, että suppareita pitäisi tulla kolme tuntia 5 minuutin välein, ennen kuin kannattaisi lähteä sinne. Kivunlievitykseen suosittelivat panadolia tai kuumaa suihkua. Valitsin suihkun. Ja äänen. Naapurit varmaan kiittelivät, sillä hoidin kivunlievityksen päästämällä matalaa monotonista oooo-ääntä supistusten ajan. Se auttoi. Tätä siis jatkui kuitenkin aamuseitsemään, jolloin saimme vihdoin luvan lähteä Kättärille. Mies sai onneksi nukuttua jonkun verran, mutta heräsi silti aina kiltisti hieromaan selkääni kun pyysin. Kotona käytin kivunlievitykseen hierontaa, ääntä, hengitystä, jumppapallon päällä istumista ja kuumaa suihkua. Kipu oli jo aika kovaa, mutta aavistelinkin, että se ei ainakaan siitä laantuisi.

Meiltä on matkaa Kättärille autolla reilu viisi minuuttia. Oli hieno fiilis - aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Näki, että päivästä oli tulossa todella upea. Meidän lapsemme syntyisi tuona upeana päivänä. Mies oli vitsaillutkin, että on tilannut lapsen sunnuntaiksi, kun on itsekin sunnuntailapsi.

Siirryimme valtavan tavaramäärämme (mm. synnytysallas letkuineen ja pumppuineen) kanssa Haikaranpesään. Koputin kanslian ovelle ja samalla tuli kivulias supistus. Oven aukaisi aurinkoisesti hymyilevä kätilö, joka katsoi minuun ja sanoi: "Hei, sä näytät ihan siltä, että sä synnytät". Mikä tilannetaju! Kivusta huolimatta en voinut olla purskahtamatta nauruun. Olimme tavanneet meidän suojelusenkelimme.

Kätilö laittoi minut käyrälle - vauvan sydänäänet olivat hyvät ja supistuksetkin ihan kohtalaisia. Kohdunsuu oli auki viisi senttiä ja kanavaa oli jäljellä ihan pikkiriikkisen. Sovimme, että odottaisimme olohuoneessa tai keittiössä, että allashuone vapautuisi edellisiltä. Meillä oli käynyt uskomaton tuuri.

Odottelimme. Minä ähisin ja hengitin, mies keitti kahvit. Törmäsin keittiössä tuttavaani, joka oli synnyttänyt edellisenä päivänä. Supistusten välillä oli ihana fiiistellä aurinkoisen sunnuntaiaamun rauhaa. Kätilömme tuli laittamaan minulle selkään akupunktioneuloja. Kävi ilmi, että hän oli työskennellyt aikaisemmin kesäkuussa lakkautetulla Tammisaaren synnytysosastolla, jonne olisimme halunneet, mutta se ei ollut enää mahdollista. Odottelimme, mutta kuulin jo kuinka vesi lorisi ammeeseen, johon tiesin pääseväni kohta loikoilemaan.

Pääsimme lopulta synnytyssaliin. Järjestelimme hieman tavaroitamme, mies laittoi musiikkia soimaan. Kätilömme totesi, että täällähän soivat kaikki hänen lempiartistinsa - parempaa viimeistä työpäivää ennen lomaa ei voisi olla. Kätilömme jaksoi joka välissä tsempata ja kertoa, miten hyvin kaikki eteni ja miten hienosti edistin synnytystä omalla toiminnallani. Se tuntui hyvältä ja hänen sanomanaan ehdottoman vilpittömältä.

Ennen altaaseen menoa istuskelin vielä varmaan tunnin verran suihkussa jumppapallon päällä. Lopulta päätin mennä altaaseen, jossa likosinkin varmaan 3-4 h. Vesi lievitti ihanasti kipua. Akuneuloja siirrettiin aina välillä hieman alemmaksi sitä mukaa kun kipukin laskeutui. Onnistuin välillä jopa torkahtamaan muutamaksi minuutiksi altaaseen. Mies nukkui keinutuolissa. Musiikki oli loistavaa ja ulkona paistoi aurinko.

Jossain vaiheessa piti ottaa taas lisää käyriä, jolloin nousin pois altaasta. Noin klo 14 sain kanyylin kautta antibiootteja, koska lapsiveden menosta oli kulunut 18 h. Supistukset olivat jo tosi kipeitä. Kätilö sanoi, että kanyylista voisi sitten tarvittaessa laittaa oksitosiinitipan. Enempää aiheesta ei kuitenkaan puhuttu ja hyvä niin.

Kivut kävivät jo niin koviksi, että päätin kokeilla ilokaasua. Tekniikka ei oikein ollut hallussa, eikä siitä tuntunut oleva kovinkaan paljon hyötyä. Avautuminen tapahtui aika hitaasti. Aina kun tilannetta tarkastettiin, oli tullut sentti lisää, jos sitäkään. Ihana kätilömme kuitenkin sparrasi aivan mielettömällä tavalla ja oli läsnä sataprosenttisesti. Kipua lievitettiin erilaisilla asennoilla, jollain kiinalaisella kammalla, jota vedettiin pitkin selkää, akuneuloja siirreltiin. Käyrien ottaminen teki aina todella kipeää, kun ne anturit eivät meinanneet pysyä millään paikallaan ja kätilö joutui painamaan niitä vatsaa vasten.

Viimeiset tunnit ovat aika lailla hämärän peitossa. Muistan, että olin kontillani ikkunan vieressä olevalla sängyllä ja katsoin ulos ikkunasta, josta näkyi mäntymetsää ja pilvetön sininen kesätaivas. Silloin onnistuin hetkeksi unohtamaan kivun. Musiikkina oli Leonard Cohen.

Silloin alkoi tulla ponnistamisen tarve. Kätilö tarkasti tilanteen ja sanoi, että vielä ei saisi ponnistaa. Vauva ei ollut jotenkin optimaalisessa asennossa. En pystynyt olemaan enää paikallani sängyllä, vaan minun piti nousta ylös. Roikuin mieheni kaulassa, tanssimme hiljaa ja minä huohotin aina kun tuli supistus. Tanssi ja huohottaminen auttoivat todella hyvin. Välillä ihana kätilömme tuli tanssimaan meidän kanssamme. Minua ponnistutti todella paljon. Tilanne käytiin tarkistamassa synnytysjakkaralla, mutta vieläkään ei tullut lupaa ponnistaa, vaikka sain koeponnistaa kaksi kertaa. Alkoi tuntua todella epätoivoiselta. Kätilö kuitenkin kannusti mielettömästi koko ajan ja kertoi, että kohta meidän lapsemme syntyisi.

Oli kamalaa olla ponnistamatta niissä supistuksissa kun ponnistutti ihan hirveästi. Lopulta sanoin, etten kestäisi enää. Kätilö pyysi, että kestäisin vielä kaksi supistusta ja sen jälkeen saisin ponnistaa. Ne kaksi tuntuivat kestävän ikuisuuden, mutta ne jaksoi, kun tiesi, ettei tarvitsisi pidätellä enempää.

Siirryin uudestaa jakkaralle. Mies istui selän takana tukemassa. Ponnistusvaiheesta ei sen enempää kuin että itse ponnistaminen oli aika lailla hakusessa, mutta siinäkin kätilö auttoi näyttämällä miten käyttää ääntä ja mihin se suunnata. Epätoivo meinasi siinäkin iskeä, mutta se kuuluu ilmeisesti asiaan. Noin 20 minuutin ponnistamisen jälkeen lapsemme syntyi klo 17.19. Kätilö nosti hänet heti syliini. Muistan vaan, että vauva tuntui todella pitkältä ja liukkaalta. Hoin koko ajan, että pelkään pudottavani lapsen. Meni varmaan minuutti jos toinenkin, jonka jälkeen tajusimme mieheni kanssa, että pitäisiköhän katsoa, kumpi sieltä tuli :) Poika. Pieni suloinen poika.

Minä siirryin poika sylissä sängylle lepäämään ja synnyttämään jälkeisiä. Nekin tulivat 20 minuuttia synnytyksestä. Istukka oli todella suuri - painoi yli kilon. Eipä ihme, ettei liikkeitä tuntunut alkuraskaudesta, kun moinen jöötti on ollut vatsan ja vauvan välissä. Kätilö kysyi, että onkohan tämä poika joku Che Guevara, kun oli tullut maailmaan nyrkki edellä :) Siitä huolimatta selvisin ihan pienellä repämällä, joka paikattiin parilla tikillä.

Poika osasi heti imeä oikealla tekniikalla. Lepäilimme synnytyssalissa jonkun aikaa. Sitten poika punnittiin ja mitattiin. Paino oli tasan 3900 g ja pituus 53 cm. Isä kylvetti pienen poikansa. Sen jälkeen pakkasimme tavaramme ja lähdimme lapsivuodeosastolle, jossa pääsimme perhehuoneeseen.

Ensimmäinen yö meni valvoessa ja ihmetellessä pientä ihmettä, jonka otimme heti väliimme nukkumaan. Pojan pää oli aika musta, koska hän oli nyrkkinsä ja päänsä kanssa aika pitkään puristuksissa synnytyksen aikana.

Ensimmäinen kokonainen päivä äitinä ei alkanut omalta kohdaltani kovinkaan lupaavasti, sillä sain aivan käsittämättömän kylkikivun heti aamusta. Minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, mistä oli kyse, eikä ollut osaston henkilökunnallakaan. Sain kipulääkettä pistoksina, mutta mikään mieto ei tuntunut auttavan. Lopulta kävi sairaalan lääkäri ja määräsi jotain morfiinijohdannaista. Siitäkään ei auttanut ensimmäinen pistos, mutta toisen jälkeen alkoi lopulta helpottaa. Lähdimme käymään ultrassa. Epäilivät virtsakiviä. Ultrassa ei oikein selvinnyt mitään, mutta lääkäri lähetti minut jatkotutkimuksiin Meilahden sairaalaan. Niinpä jätin miehen ja pojan Kättärille ja ajelin itse huumepäissäni ambulanssilla pitkin Helsinkiä. Ja oksensin. Ja oksensin. Ja oksensin.

Meilahdessa tekivät tietokonetomografian ja meinasivat lähettää takaisin Kättärille sen jälkeen. Onneksi olin sen verran tolkuissani, että vaadin saada tavata lääkärin. Pääsin päivystyspolille lepäämään ja nukuinkin siellä varmaan 3-4 h. Lääkäri kävi siinä välissä kertomassa, että olivat löytäneet virtsakiven. Jäin odottamaan kyytiä takaisin. Seuraavana päivänä otettaisiin Kättärillä uusi ultra. Kehotti juomaan paljon, josko kivi tulisi itsestään pois.

Oli absurdia palata sairaalaan edelleen sekaisin kuin seinäkello. Vanhempani olivat käyneet katsomassa poikaamme, minä olin ollut poissa tuntikausia. Huumeista huolimatta lääkäri sanoi, että voisin imettää. Niin minä teinkin, mutta aikamoista säätämistä senkin on täytynyt olla.

Seuraava päivä valkeni aurinkoisena. Kipu oii poissa. Minäkin saatoin lopulta aloittaa äitinä olemisen. Ultrassa todettiin, että kivi oli kadonnut.

Pojan paino oli kuitenkin päässyt laskemaan liikaa huidellessani huumepäissäni ympäri kaupunkia. Niinpä aloitimme illalla syöttöpunnitukset. Poika sai ruokaa melkein tunnin välein, mutta vatsaan meni tavaraa 0-14 g. Yöllä kätilö kävi mittaamassa bilirubiineja, jotka olivat nekin koholla.

Aamulla pojasta otettiin verikokeella bilirubiiniarvot. Iho oli hieman kellertävä, mikä kuulemma oli normaalia, koska tämä oli jäänyt puristuksiin pidemmäksi aikaa synnytyksessä. Halusimme kuitenkin lähteä kotiin. Lääkäri teki tarkstuksen. Paino oli laskenut edelleen. Poikaa pitäisi syöttää 2-3 h välein a antaa vielä lisäravintoakin. Bilirubiiniarvo oli normaali 206. Saimme luvan lähteä kotiin.

Nyt ollaan oltu kotona reilu kaksi vuorokautta. Kävimme eilen neuvolassa. Paino oli laskenut edelleen. Nyt olen todella stressaantunut, koska kaveri haluaisi nukkua koko ajan, mikä lienee ihan ymmärrettävää, kun on näin kuuma. Häntä ei saa hereille kesken unien, vaikka maailma räjähtäisi vieressä. Ja vaikka saisi, niin poika ei syö kuin silloin kun itse haluaa. Pari kertaa on pumpattu lisämaitoa. Lisäksi imetysasennon ja -tekniikan kanssa on ollut vaikeuksia. Poika suosii oikeaa rintaa ja siitä imettäminen sujuukin helpommin. Mutta ei niin usein kuin pitäisi. Ja lisäksi olen kehittänyt stressin siitä, että en osaa imettää kuin makuuasennossa. Olen yrittänyt imetystyynyn kanssa ja ilman, mutta en yksinkertaisesti osaa pitää lasta sellaisessa asennossa, että imeminen olisi mahdollista. Itku tulee - molemmille meistä. Pelkään, että en opi lainkaan imettämään istualleen, joten emme voi lähteä kotoa mihinkään.

Olen tietoinen siitä, että imettämisen opettelu vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Yritän pitää mielialani korkealla, mutta se on välillä aika vaikeaa, koska mielialat vaihtelevat aivan käsittämättömällä tavalla ja kaikkea varjostaa tieto siitä, että pojan paino on liian alhaalla, enkä pysty ruokkimaan häntä niin usein kuin ohjeet kuuluivat = huono äiti. Jollain muullakin oli ilmeisesti samanlainen tilanne? En valitettavasti muista kenellä, kun luin teidän kirjoituksia eilen muutaman tunnin yhteen pötköön.

Tänään poika on onneksi ollut vähän virkeämpi. Toivon, että painon laskeminen olisi pysähtynyt ja kääntyisi nousuun. Maanantaina mennään neuvolaan seuraavan kerran. Viikonloppuna voi toki mennä sinne Kättärille, jos huolestuttaa.

Jos jätetään huolet hetkeksi taka-alalle, niin paljon hyvääkin on. OIkeastaan varmasti paljon enemmän kuin huonoa. Poika on ihana. Huitoo käsillään kuin kapellimestari. Ilmeilee ja venyttelee unissaan aivan ihanasti. Nukkuu meidän välissämme. Viime yönä heräsin imettämään kaksi kertaa ja lopulta nukuimme koko kööri aamukymmeneen. Saa nähdä miten ensi yö sujuu. Haukku on hieman ihmeissään. Kävi antamassa kotiin tullessamme pojalle tervetuliaissuukon, mutta on sen jälkeen pysynyt kaukana. Ei taida oikein käsittää, mikä tuo uusi tyyppi oikein on.

Uudet isovanhemmat ovat aivan innoissaan. Äiti on käynyt jo kahtena päivänä auttamassa, ja tuntuu läheisemmältä kuin koskaan. Isä kiertää pitkin Kainuun sukulaisia esittelemässä kannettavaltaan kuvia pojasta. Vielä kun mies malttaisi oikeasti pitää isyyslomaa, eikä ravaisi työpaikallaan vähän väliä. Yrittäjä mikä yrittäjä.

Minä istun ja katson nukkuvaa pientä poikaani. Olen rakastunut.

Solnushka

 
Niin joo millasen (olihan se sun..) vauvamahasta piti sanomani, että ihan pojalta näyttää. Mutta tiedä häntä. Itellä on ihan yhtä edessä ja pysty. Omat tuntemukset on ollu pojan kannalla heti alusta lähtien, mutta ultrassa vaikutti tytöltä, kuulemma. Joten ei vieläkään varmaa tietoa kumpi sieltä olsiis tulossa...Ite toivon tyttöä, olisi kaikki vaatteet heti valmiina. Mä nimittäin totesin esikon jälkeen etten voi sietää bodeja ja potkuhousuja ja pistin pojan vaatteet kiertoon. Tytölle ostin sitten vaan paitoja ja mekkoja tms.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Solnushka:
Lisäksi imetysasennon ja -tekniikan kanssa on ollut vaikeuksia. Poika suosii oikeaa rintaa ja siitä imettäminen sujuukin helpommin. Mutta ei niin usein kuin pitäisi. Ja lisäksi olen kehittänyt stressin siitä, että en osaa imettää kuin makuuasennossa. Olen yrittänyt imetystyynyn kanssa ja ilman, mutta en yksinkertaisesti osaa pitää lasta sellaisessa asennossa, että imeminen olisi mahdollista. Itku tulee - molemmille meistä. Pelkään, että en opi lainkaan imettämään istualleen, joten emme voi lähteä kotoa mihinkään.

Olen tietoinen siitä, että imettämisen opettelu vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Yritän pitää mielialani korkealla, mutta se on välillä aika vaikeaa, koska mielialat vaihtelevat aivan käsittämättömällä tavalla ja kaikkea varjostaa tieto siitä, että pojan paino on liian alhaalla, enkä pysty ruokkimaan häntä niin usein kuin ohjeet kuuluivat = huono äiti. Jollain muullakin oli ilmeisesti samanlainen tilanne? En valitettavasti muista kenellä, kun luin teidän kirjoituksia eilen muutaman tunnin yhteen pötköön.
Minä olen mielestäni huono äiti, kun rinnat ei sovellu imettämiseen enkä osaa opettaa tekniikkaa lapselleni. Enkä ikinä voi poistua kotona, koska en kehtaa käyttää rintakumia kahvilassa tms. Ja mä taas en osaa imettää makuullani juuri ollenkaan, varsinkaan meidän liaan pehmeässä sängyssä jossa vauva valuu johonki ihme kuoppaan koko ajan. Ja joo: itku tulee sekä äidiltä että vauvalta.

Mutta ihana synnytyskertomus! Kenties kohtaamme joskus tosielämässä (meillä onkin 10 yhteistä Facebook-kaveria muuten!) ja jaamme juttuja! Jee!

 
onnea kaikille uusille nyytin hakeneille :flower: :flower: :flower: :heart: !!!

Ihan huippua lukea synnytyskertomuksia!

Ja isot voima :hug: niille, joilla on mutkia matkassa. Pienet on kuitenkin parhaassa mahdollisessa hoidossa, joten sen suhteen voi olla turvallisin mielin, vaikka ikävä varmasti onkin kova.

Tänään alkoi miehen loma :heart:
Käytiin kaupungilla ja oon sitten kotiintulon jälkeen hyssytellyt tyhjiä, uusia vaunuja pihamaalla :LOL: - hyvät on :) !
Jalat on vaan ihan super-muussina :(
Kuopion torin tilanne on myöskin ihan p***eestä. Mukava kesän parhaimpana aikana väistellä toriremontin takia sokkeloisilla käytävillä ruuhkaksi asti tungeksivia ihmisiä. Voi olla viikon päästä vielä hurjempaa menoa, kun asuntomessut alkavat. Sielläkin tekis mieli käydä, mutta jalat voi sanoa stopin jo siinä vaiheessa (hope not).

Vatsa näyttää nyt profiililtaan laskeutuneelle. Ja pieni tuntuu mykertävän enemmän tuolla alempana. Ei ole kuitenkaan vielä kiinnittynyt kunnolla.
liikelaskenta tuntuu jotenkin turhalta- se on se 5 minuuttia ja 10 liikettä on siinä. Tunnen tosi helposti vauvan "lepohetket", joten niiden aikana en edes viitsi ruveta mittaamaan ja stressaamaan.

Huomenna ollaan menossa eväsretkelle saareen ja mato-onkimaan :)

Kardemumma, älä kavahda niitä outojakaan tunteita, mitä äitiys tuo tullessaan. Mä muistan, kun joskus esikoisen ollessa ihan vastasyntynyt ajattelin työntäväni sen uuniin, kun se ei lopettanut itkemistä (ja mikä syyllisyys niin hirveästä ajatuksesta- en ikinä pystyisi oikeasti satuttamaan lasta). Kävin esikoisen kanssa mammakahvilassa ja siellä puhuin toisten äitien kanssa- kaikilla oli jotain omia hulluja ajatuksia käynyt mielessä. Neuvolatätskä oli pitämässä kahviota ja oli tosi hyvä tunnelma, kun käytiin asioita yhdessä porukalla läpi. Muistan, kun itse kauhistuin ajatuksia, kun kaikenhan piti olla niin vaaleanpunaista ja ihanaa lapsen synnyttyä. Arki iskee joskus kasvoille tosi lujaa. Ei se aina ole auringonpaisteessa vaunujen lykkimistä.
Ja varsinkin alussa on hormonit tosi herkillä. Suosittelen ottamaan alakulot neuvolassa puheeksi. Voihan se joskus pukata sitä masennustakin. Ammatti-ihmisen luulisi sen erottavan normaalista ohi menevästä alakulosta.

Myös tämän heppulin kanssa aion käydä mammakahvilassa :)
Se on aika mukava kohtaamispaikka toisten samassa elämäntilanteessa olevien kanssa. Asutaan vielä lisäksi niin korvessa, että ajattelin ihan vauvankin kannalta, että olisi kiva, jos sillä olisi suht´ saman ikäistä seuraa. Lisäksi siellä kokeiltiin vaikka mitä vatsatanssista vauvajumppaan....jne. En voi kun suositella :) ! Esim. MLL pitää ko. kahvioita ja neuvolastakin voi kysellä vauvaperheiden riennoista.

Mutta nyt taas sohvalle ja koivet kohti kattoa.

T: päivän riennoissa ryytynyt vatsakasilmanvauvaa ja rakkauslapsi 37+5





 
Onnea vauvan saaneille :heart:

solnushka kiitos synnytyskertomuksesta :heart: :)

jenniii-88 kiitos myöskin synnytyskertomuksesta :heart: =)

kardemumma meillä oli kuopuksen kanssa vähän samaa ongelmaa, että nukahti tissille, kun nostettiin omaan sänkyyn, niin bling silmät oli auki.. Mä keksin sellasen kun maitotahroja sattu tulemaan topille, että teen siitä "rievun", tuoksuu äitille ja äidinmaidolle (muutama yö tuli nukuttua kyseisellä topilla) ja sen jälkeen poika nukahti rievun kanssa sänkyyn ja riepu oli pari viikkoisesta. Tämä kyseinen "riepu" on vieläkin poitsulle tärkeä ja nukkuu sen kanssa ja ikää tulee lokakuussa 4vee :heart: Tälle vauvalle aattelin tehä saman ja toppikin on valmiina (retrokuosinen) :LOL:

Mutta nyt nukkumaan |O

 
SMSM, olivia, päpsy79, ephs ja helise Kiitoksia synttärionnitteluista. Kivasti meni tämä synttäri, miehen sisko perheineen kävi kylässä plus naapurit ja syötiin miehen tekemää mansikkakakkua ja muurinpohjalettuja... Ulkona oli aivan mahtava sää, vaikka välillä vähän vettä vihmoikin...

Nyt tää mamma lähtis nukkumaan, jos sitä huomenissa kävis vähän shoppailemassa... Maha tosiaan laskeutunut ja vihloo tuonne alaosastoon välillä melko kipeestikkin... Josko tää joskus syntyis :D
 
Ihanaa lukea täältä, ettei ole yksin ongelmiensa ja kelojensa kanssa. Ja oma ongelma voisi olla jollekin toiselle ratkaisu ongelmaan ja päinvastoin. Minä esim. ottaisin mielelläni nyt tunnin välein syövän vauvan :)

Kiitos teille kokeneille äideille, jotka osaatte rauhoitella meitä ensikertalaisia ja jakaa omia kokemuksianne aikaisempien lastenne kanssa.

Kardemummma, toivon todella, että tapamme joskus ihan oikeasti. Ehkä tätä virtuaalituttavuutta voi lähentää vaikka facebookissa. Voimia kovasti! Jonain päivänä tehdään treffit ja imetetään kuin vanhat tekijät istuallaan ilman mitään rintakumeja :hug:

Täytyypä lukea uudelleen noita viime päivien juttuja ajatuksen kanssa.

Voimia teille vielä yhtenä kappaleena oleville!
 
Ensin isot onnittelut vauvansa jo saaneille :flower:

Sitten haluisin antaa ison :hug: Kardemummalle ja Solnushkalle! Tiedän todella tunteenne mistä puhutte. Nuo tunteet tulee niin puskista ensikertalaisille ja niistä ei minun mielestä tarpeeksi puhuta odotusaikana, ja itse en edes osannut ajatella syntymän jälkeistä aikaa. Ajatus oli lähinnä että kaikki sujuu omalla painollaan ja kyllähän nyt jokainen vauva tissiä osaa imeä. Toisin kävi. Poika syntyi hieman ennenaikaisena ja joutui ensiksikin sinivalokaappiin 4 päiväksi. Syöttövälit 3h. Kerrallaan sai olla kaapista pois puoli tuntia. Siinä ajassa ei kerennyt mitään, ja poika oli niin uninen että hoitajakin joutui niskasta nipistelemällä pitään pojan hereillä että sai jotain menemään pullosta. 8pv sairaala ajan jälkeen päästiin kotiin mutta vauva oli edelleen väsynyt, nukkui vain ja äiti itki "huonouttaan". Voin sanoa että oli elämäni vaikeimmat/kamalimmat alkumetrit. Tunnemylläkkä oli ihan järkyttävä.. Sukulaiset asuivat kaukana eikä heistäkään ollut apua, tuntui yksinäiseltä. Kannattaa ottaa apua vastaan jos vain suinkin mahdollista.
Imetin rintakumin avulla osittain 2kk asti, pääasiassa poika kuitenkin sai maitonsa pullosta koska näin helpompaa ja kun oma mieli heitti häränpyllyä myös maidon tulo tyrehtyi.

Nyt tuosta ajasta on jo 1v8kk mutta muistan kuin eilisen päivän mitä se oli ja toivon että tällä kertaa menisi paremmin imetyksen kanssa mutta en rupea väkisin vääntämään jos ongelmia ilmenee, annan pulloa mieluummin kuin mietin että koska joutaa pöpilään lähteä lepäämään.
Paljon jaksamista noiden asioiden kanssa..

hiipi rv37+5
 
Ainiin, Maamin82 toi sun maitohajutoppi kuulostaa hyvältä, en ole tullut ajatelleksikaan että vois toimia :)

niin ja Solnushka tuo sinun synnytyskertomus kuulosti jotenkin tosi hyvältä ja "aidolta". Jäi kiireetön olo lukijalle ainakin =)
 
Huomenta

Täällä edelleen yhtenä, mikä yllätys :LOL:
Menkoista laskettu aika ois tänään ja eka ultran mukanen tosiaan ens tiistaina. Ja varmaan menee yli, asennoidun täällä jo käynnistykseen niin eipä tuu yllätyksenä.

Tsemppiä kaikille tuoreille äideille ! Kyllä varmasti kaikki lähtee sujumaan kunhan pääsee vauhtiin (vauva sekä äiti). :hug: Ja tosi kiva ku täältä saa tätä vertaistukea alkumetreille.

Ihan hirvittävän väsyny olin taas eilen illalla jo tosi aikasin. Ja nyt aamulla ei sitten enää uni tullu kun tossa kertaalleen heräsin tälleen ajoissa.
 
Termiitti82
kiitos kaikille myötäelämisestä kompuroimiseni johdosta!

ja taas hyvin nukuttu yö takana, eikä mitään tapahtunut, mikä pettymys, joka aamu :LOL:
eilen illalla kokeiltiin jo temppujakin kun lääkäri oli sitä mieltä että paljoa ei tarvita jotta kalvot puhkee kun kanavaa ei kerran ole enää jäljellä, mutta eipä tuntunut sitten missään :/
toisaalta, jos lääkärit ei ois menny aikoinaan veikkailee että tää vois syntyä ajoissa, niin tuskin odottelisin edes vielä kun esikoinenkin meni yli 5 päivää, mutta näköjään sitä on asennoitunut hyvinkin niiden puheiden mukaan odottavaan tilaan :D

vauvan laskeutumisesta se mun sunnuntai- maanantai yö kun luulin lähteväni synnyttämään oli selkeesti sitä. eli ensiksi tuntui ikäänkuin rymähdys, jonka jälkeen supistuksia ja suolentyhjentyminen. tähän mennessä ei kerran vauva ollut vielä laskeutunut ja nyt torstain ensiapu käynnillä lääkäri sanoi tuntevansa pään hyvin eikä meinannut saada siitä mittoja kun oli niin alhaalla. että uskoisin että juurikin vatsan tyhjentyminen ja tuollaiset rutinat alapäässä vois olla sitä vauvan laskeutumista jota joku kyseli.

oisin kyllä jo niiiiiiin valmis puskemaan tän pihalle. pahoittelen turhautumiseni purkautusmista :headwall:

solhnuskan kertomus oli kyllä ihanan aito ja rauhallinen. jospa sitä itsekkin koittaisi enemmän ajatella miten itse voisi edistää omaa sekä vauvan hyvää olotilaa synnytyksessä, muuta kuin vinkumalla hirveät määrät kipulääkkeitä.
ja älä huoli, esikoisen kanssa koin noita ihan kaikkia samoja juttuja imetyksen suhteen kuin sinäkin, mutta kappas kun 2-3kk oli kulunut, tuntui se jo maailman helpoimmalta ja luonnollisimmalta jutulta. imetin tuonne asti rintakumin kanssa, mutta ihanan terkan kannustamana pääsin siitäkin eroon ja imetin poikaa 1,3v asti. nyt osaan jo odottaa sitä eritavalla ja oppineena.

vinkkinä: kaverini koki juuri saman imettämisen vaikeuden muissa asennoissa kuin makuultaan, hänelle ei ollut muuta opastettu sairaalassa. ja vaikka sanotaan ettei rinta saisi "roikkua" ilmassa että pitäisi olla tuettuna, itse, ja kaverini koettiin helpoimmalta lähteä harjoittelemaan imetystä istualtaan niin että kumartuu suoraan vauvan päälle, ikään kuin vauva jäisi reiden ja rinnan väliin, ja kun vauva oli saanut kunnon otteen, siinä oli helpompi lähteä muokkaamaan muita asentoja. toinen, mikä tuntui kaveristanikin aluksi hurjalta, oli kun neuvoin että ota se rinta OIKEASTI ensin omaan käteesi ja rutista se littanaksi jos suinkin vain saat ja ronskisti kohti kitarisoja
:LOL:

toivottasti joku sai jotain tolkkua, itselleni nämä neuvot olivat aikoinaan kullan arvoisia.

-termiitti 39+6-
 
Huomenta |O :)

Tridian tervetuloa 40+ kerhoon :heart: :LOL:

Termiitti täällä kans otettu kaikki ässät hihasta :LOL: Eilen shoppailin, siivosin ja sekstailtiin.. Suppareita tullut kivasti koko yön :whistle: ja ihan kivuliaitakin, mutta nyt ei taas niin mitään... :kieh:

Jos menis nostelemaan miehen avuksi noita pihatiiliä, niin sais senkin valmiiksi! Aurinko näyttää mollottavan.. Aamupalalle näin "lounasaikaan" :D

Aurinkoista lauantaita kaikille ;)

Rae myöhästyneet synttärionnittelut :flower: :)


Maamin ja Toivo-Justiina 40+1 :heart: HUI!
 
Huomenta vaan kaikille =)

jaahas,mistäs sitä taas alottas,no vaikka siitä masukuvasta,oliks se nyt millanen, joka sen oli laittanut,ennustaisin poikaa sen perusteella ;)

eipä kuulosta yhtään kivalta nuo ens viikon alkavat helteet,30 ja yliki joka päivä,voihan jumatsu.tietää taas äiteen sisällä oloa,vaan onneks on mies lomalla nyt,niin saa lapset kuiteski olla ulkona eikä möllöttää sisällä koko aikaa.toivottavasti olisin jo synnärillä silloin.paljon mahollista,kun ke on äippäpolille meno ja tsekkaavat alapään tilanteen...jospa se poikis synnärille pääsyn.toivossa on hyvä elää.

täällä alkanu kuuluun masusta ihme ääniä nyt parin päivän aikana,kamalaa lotinaa noin sanottuna.ei sieltä oo ennen tuollasta kuulunu.onkohan se vauva kuitenkin jo laskeutunut,ite en sitä huomaa kyllä.

käytiinpä eilen ostamassa se haaveilemani mekanismi tuoli sotkasta,mies lähti sitä hakemaan nyt kotiin.pääsee sitä tälle iltaa testaileen heti.saapa nähdä miten siinä se imetys sujuu,kun siinä oli aika alhaalla ne käsinojat.täytyy roijata tyynyjä vino pino siihen aina.

onkohan täällä enää monikaan joka ei oo vauvaansa saanut?ei varmaan,pahalle alkaa näyttään.hyvissä ajoin ovat kyllä heinäkuiset saaneet vauvelinsa.monellakaan ei ole yli mennyt.

onkos rouva saga ja SMSM vielä kasassa?mie täällä jo hättyyttelen,kummallinen ahistelija...

vaan nyt vessa TAAS kutsuu

virpi ja vaavi 37+4
 
Huomenia,

yö meni kivasti. Mulla oli kyllä kovia menkkajomotuksia ja melkein itkua väänsin, mutta ei. Lisäksi oli tosi oksettava olo, mietin jo jotain mahatautia mutta helpotti se sitten.
Nyt taas suht ok olo, vähän ehkä hassu jotenki.

Lahtea kohti siis suunnataan, vähän kauppoja kiertelee ja ehkäpä leffaan. Ja subiin syömään, nams! :p

En olis kyllä uskonut, että tässä vaiheessa vielä jaksan kaupoissa kierrelle tai matkustella tunnin matkoja autossa.

Näin yöllä unta, että synnytys ei käynnistynyt ollenkaa käynnistys yrityksistä huolimatta ja sitten lopulta lääkäri sanoi, että ei ihme ettei käynnisty että ei tää edes mahtuis syntymään. Ja sitten mentiin leikkuriin ja heräsin.

Mietin, että voikohan oikeesti olla niin, että jos edessä on joku ongelma niin keho ei välttämättä käynnistä synnytystä niin helposti...?

No eipäs tässä kummempia.

Tää lähtis valmistautuu reissua varten, kivaa päivää kaikille!

helise ja pötsihirmu 40+4


psst. Mä muuten otin ne mun pitkään himoitsemat farkkusortsit käyttöön, ne on ollu koko viikon jalassa kuminauhavirityksellä ja pitkien toppien/sidottujen mekkojen kanssa :) Ei näy aukinaiset viilot kun pitää pitkää toppia tms :)
 
Lämpimät onnittelut kaikille vauvaantuneille!:) On syntynyt niin paljon pikkuisia, että en muista enää kaikkia nimimerkkiä.. mut paljon onnea kaikille=) Ja kiitos synnytyskertomuksista, mukava lueskella niitä:)

Ja Raelle myöhästyneet synttärionnittelut:)

Täällä ollaan edelleen kasassa:) ja nyt siis rv 38+1..ja edelleenkään ei näy mitään merkkejä, et synnytys lähenisi.. Joten varmaan olis paikoillaan perustaa oma "elokuussakin yhdessä kasassa" -kerho :D

Kommentoin muita juttuja paremmin myöhemmin, nopea ilmoitus vain et kasassa edelleen ollaan:)
 
Päpsy Meillä kans yhessä miehen kans siivottiin tai minä aloitin siivouksen ja mies siivos loppuun sillä aikaa kun käytin poikaa uimakoulussa. Muutenkin mies osallistuu aina kympillä kotitöihin.

vauvan itkuisuudesta Meillä kans esikoinen itkeskeli paljon ensimmäiset 3 kk. Iltaisin miehen kans vuorotellen kanniskeltiin häntä 02-03 asti yöllä ennenkuin rauhottu nukkumaan. Pienellä oli masuvaivoja, mutta meillä ei auttanut cupaltonkaan. Gefilus sitten rauhoitti pikkuhiljaa massua niin, että päästiin uneen. Ja kaveri ku suositteli antaan lisämaitoa iltaisin, et nukkuu poika paremmin, kun pojat on kovempia syömään. No mehän annettiin iltasin vähän Tuttelia rintamaidon lisäksi ja tuo Tutteli niitä masuvaivoja aiheutti enimmäkseen. Neuvolassa suosittelivat antamaan NANia ja se auttoi meillä. Jauheesta itse tehty NAN on neuvolan mukaan vielä masuystävällisempää kuin valmiina kaupasta ostettu.
Mut tunnustan olleeni ihan samallalailla ihmeissäni uuden paketin kanssa - miten tätä hoidetaan... ei tullut käyttöohjeita mukana ei. Ja tunteiden myllerrys oli valtaisa... välillä ois ollut valmis palauttamaan käärön hetimiten. Mutta oli se niin sulonen, kun katteli nukkuvaa poikaa... ja sulonen se on vieläkin kuten sisarensakin - vaikka välillä tappelevatkin, niin et meinaa vanhemmilla lähtä hiukset ja järki päästä :LOL: - ei niitä poiskaan antais. Osaa ne olla ihaniakin ja paljon apuakin niistä jo on 5 v ja 6,5 v:sta. Molemmista on varmasti paljon apua nyt myös vauvan hoidossa.

Mutta lohdutuksena kaikille ensisynnyttäjille: alku on hankalaa ja kivikkoistakin, mutta kyllä siitä selviää ja lopussa kiitos seisoo :LOL: . Kyllä ne lapset tuo niin paljon rikkautta elämään kaikesta huolimatta, että päivääkään en vaihtaisi pois.

Tuttu tunne oli esikoisen kans tuoki, et mielenterveys oli koetuksella, kun ei tiennyt, miksi toinen vain itkee - vaikka mitä tekis... Mutta ilmeisesti ne johtu masuvaivoista.

helise Mulla oli viikkoja jotain 41+0, kun laitettiin lähete synnytyssairaalaan, että kattovat rupeavatko 42+1 käynnisteleen vai mitä tehdään... Onneksi tyttö päätti syntyä 42+0, niin jäi tuo käynti sitten käymättä... Toivotaan, ettei sunkaan tarvis mennä tuolle käynnille vaan nyytti päättäis tullakin itse maailmaan.
Aika yllättävää oli appiukkosi utelut... yleensä ton vois kuvitella anopin tai jonkun muun naispuolisen utelemaksi... mutta ei miehen suusta.

Ja sitten kun vauva alkaa tuleen, niin aikalailla puskan takaa se tulee.. mitään ennakkoon juuri ilmoittelematta kuten jo on saatu huomata. Odotellaanhan tässä ihan rauhassa :) . Itelläkin jo rv 39+5 ja kyllä tässä odottelis jo tositoimiin pääsyä... mutta yli LA:n taidetaan mennä tämänkin kans kuten sisarustensakin.

Katjamari eipä enää itellä tuu mieleen noiden rajausten jälkeen kuin kierukat. Nekin sopii joillekin todella hyvin - toisille taas ei. Ja niillähän ehkäisy on kunnossa seuraavat 5 vuotta ja sit pitää vaihtaa uus. Itellä oli hormonikierukka, mutta se poistettiin jo vuoden jälkeen, koska aiheutti mulle kystia. Kuparikierukasta mulla ei ole kokemusta.

Solnushka Olipas ihana ja koskettava synnytyskertomus :hug:.

vatsakasilmanvauvaa Nuo vauvakahvilat ja perhekerhot on ihania paikkoja. Niissä on mukava vaihtaa ajatuksia toisten äitien kanssa ja onhan niissä toisinaan myös eri alojen luennoijia kertomassa hyvää tietoa lapsiperheitä koskettavista asioista.
Täällä meidän paikkakunnalla niitä järjestää evl seurakunta ja MLL.

maamin82 Toi oli muuten tosi hyvä idea. Hyvä tietää, jos tää ei nukahdakaan omaan sänkyynsä. Kahden aikaisemman kans sitä ongelmaan ei ole... pikemminkin nyt on ongelmana saada lapset ylös kun ovat edelleen niin sikiunisia :LOL: . Kun lapset nukkuu, meillä voi imuroida, vatkata taikinaa jne. eikä lapset tiedä tuon taivaallista...

imettämisestä Itsekin aina imettelin makuultaan, mutta onneksi OYS:an kätilöt opettivat kädestä pitäen miten saa imetettyä hyvin istualtaan - on hyvä asento sekä äidille että vauvalle. Sain kyllä sieltä todella hyviä neuvoja esikoisen aikaan - olen niistä vieläkin kiitollinen. Kaiken tiedon ja taidon koetin imeä sairaalassa oloaikana ja kun olin niin epävarma vauvan hoidossa ensisynnyttäjänä koetin olla mahdollisimman pitkään sairaalassa, koska sieltä sai tosiaan niitä hyviä neuvoja vauva-arkeen. Nyt kun on kuitenkin jo 5 vuotta edellisen lapsen syntymästä on asiat päässeet unohtumaan, niin pitää hoitajien kans verestellä taas tietoja ja taitoja :LOL:. Mutta eiköhän nuo kohtuu nopeesti muistu mieleen, et pääsee kohtuu nopeesti lähteen kotiinki.

Ässät Pitäs täälläkin varmaan ottaa käyttöön... mut onkohan tuosta miehestä nyt mihinkään, ku sillä meni selkä. Ei saanu viime yönä aamuyöstä enää nukuttuakaan. Pitää varmaan ruveta kyseleen saisko hieronta-aikaa viikonlopuksi. Sirdaludia jo nappailee mut ei auta, lapset koetti kävellä selän päällä - pari lukkoa ehkä aukes samaten ku mun hieronnalla. Mut edelleen on kipee... :( . Koko viikon on ollut jo kipeenä ja kipeemmäksi vaan näyttää menevän.

Virpi1980 :wave: Täällä ollaan edelleen - ei mitään merkkejä, et ois lähtö tulossa. Limatulppaa koettaa joka vessareissulla bongata vaan ei näy ei. Eilen uimahallilla tuntu masussa silleen mellastavan, et tuntu tuonne alaosastoon et kyllä sieltä kohta vedet menee tuolla menolla... oiski ollu kiva paikka ruveta lirruutteleen :D , vaan ei onneksi sit veet kuiteskaa menny kesken uinnin SM-kisojen, jotka hallissa oli samaan aikaan uimakoulun kans. Ja porukkaa aivan julmetusti...

 
ai niin..

Joku kyseli käynnistämisestä tms..? Täällä ainakin on yliaikaisuuskontrolli sairaalassa ollut rv 41+5. Ja silloin katsovat tilanteen ja katsovat milloin käynnistetään vai vieläkö miten pitkään odotellaan.. mut en sitten tiedä onko käytäntö muuttunut, ja onko paikkakunnilla eroa käytännöissä..:)

Imettäminen: Itselläni se ei oikein lähtenyt sujumaan kunnolla esikoisen kanssa.. omasta mielestäni sairaalassa annettiin vähän turhan herkästi heti tuttipulloa, joten aika äkkiä poika oppi et tuttipullosta saa maitoa helpommin.. Nyt toivon, et imetys sujuisi paremmin, mut saas nähdä..:)

Nyt on muuten alkanut kauheasti jännittämään koko synnytys.. vaikka sitä kovasti odottaa, et saisi mahan pois ja pienen nyytin syliin, niin sit pelottaa ne kivut..
Epiduraali: Varmaan tyhmä kysymys.. mut kun oon kuullut jotan juttuja, et se voi viedä sen "ponnistamisen tarpeen" pois.. tai ei tule sitä tarvetta et pitäis ponnistaa.. Oonkohan ihan hakoteillä? Mietin, et voiko silloin sit tulla enemmän repeämiä yms.. tyhmä kysymys.. :ashamed:

Ja enemmän alkaa "jännittää", et kumpi ois tulossa..:) Mut jospa tässä malttais odottaa:) Eihän tässä enää ole kuin 4 viikkoa, korkeintaan.. :D kait :D
 
Mäki tuun poksumaan 40+0 :kieh: Haluisin jo niin olla synnyttämässä, mutta ei voi mitään.. Onneks olo on hyvä, jaksaa vielä häärätä yms. Onko muuten muilla vauva laskeutunu vasta synnytyksen käynnistyttyä? Ku mulla ei vieläkään :ashamed:

Solnushka ihana synnytyskertomus, kuulosti jopa melkein ihanalta :) Jenniiille kans kiitos käynnistämistarinasta! Ei sitä tiedä, jos se vielä itelläki edessä. Hope not.

Millaselle mäki ennustaisin poikaa, mutta eipä noista koskaan tiedä. Toivottavasti selviäis pian!! =) Kiva kuulla tosiaan, miten arki on lähtenyt käyntiin. Lohdullista kuulla, ettei kaikki oo vaan täydellistä. Eihän elämä muutenkaan ole. Mutta kyllä se siitä, varsinkin ku vauvat vähän kasvaa :heart: Jaksuja tarvitseville! :flower:

Meillä on yliaikaiskontrolli 41+3 muistaakseni, muttei sitten vielä välttämättä tehdä mitään. Ja sit 42+0 kai käynnistävät.
 
Yhä yhtenä kappaleena täälläkin,yli mennään varmasti!! :/

Isot onnentoivotukset vauvautuneille :heart: ja lämmin kiitos ihanista synnytyskertomuksista :heart:

Itsellä on ihmeen seesteinen olo..ei oikein mitää tapahdu. Viime yönä oli järkyttävä NÄRÄSTYS ja suoli tyhjenee kyllä huolella päivällä tai yöllä..jo viikon toiminu vähä liianki hyvin.

Oon saunonu,pessy lattioita kontaten ja harrastanu sitä kivointa ässää pitkästä aikaa,ei mitään. Vauva on ja pysyy masussa. ja liikkuu todella paljon..niin että sattuu!!

Yöpaita joka aamu maidossa,eli maitotippoja kyllä tulee..kun tulis tuo vauvakin :heart:

Jaahas..pyykkikoneen kimppuun!!

Taatu&Elmeri 38+2 :heart:
 
kiva kuulla että siellä se SMSM vielä odottelee samoilla linjoilla kuin minäkin.

Joku puhui suolen tyhjentymisestä,täällä kans varmaan kohta viikon verran suoli tyhjentyny tiuhaan tahtiin,ihan moneen kertaan päivässä saa juosta kakkimassa.jospa se olis merkki että kohta sua viiään ja kovaa.

tisuista olen huomannut että yöpaitaan aina välillä ilmenee tippoja,elikkäs maitoa heruttelee.

mitään muuta merkkejä ei nyt ole,mitä niitä puukon iskuja alapäässä aina toisinaan.

ystävämme närästyskin on palannut kuvioihin---->nytkö se vasta sitä tukkaa siellä kasvattelee?

pitäs alkaa tässä maton pesuun vielä,hakis äiteeltä ihan painepesurin ja sillä pesis nuo isoimmat matot,on niin hyvä ilma kuivatella niitä ulkona nyt.olkkarin matto on niin paksuki että kestää kuivatakki useamman päivän.pienimmät käytävämatot pesen ihan koneessa.

on tuo tuoli kyl ihana,oikeeta luxusta,istuskelin siinä tovin ja siihen olis vaikka hyvä alkaa tirsaamaan.olkkariin laitettiin se nurkkaan suoraan tuuletus ikkunan alle,niin olipa siinä kiva kölliä kun ulkoa puhalteli kivasti viileempää ilmaa siihen tuolille.great.

täällä tuntee ittensä niin pöpiksi,kun tuntuu että kaikkee kuulostelee nyt tarkkaan,vessassa käydessä,sängyssä öisin ja kävellessä.kokoajan aattelee että josko lähtö tulis nyt ja onko nää niitä oikeita suppareita jne....

kävin eilen pyöräileen kivan lenkin,en tiiä saisko sitä pyöräillä etes loppu vaiheessa,mutta se tuntu hyvälle niin aattelin että mikä ettei.onko kellään tietoo? noh,sepäs sitten kuiteski kostautu kun alko juilimaan heti kotiin kun pääsi ja pysähty.oiskohan tuo hyvä käynnistys konsti?kävis oikeen tosi kuumaan aikaan pyöräileen sellasen kunnon hikilenkin.....jaa-a,täytyy koklata jos alkaa yli meneen.tai kuuman saunan pesu vois olla kans hyvä idea.

jassoo,pitäskös sitä vaikka syömä hommiin mennä,ukkeli tekee possun liha suikaleita,sipuli kastiketta ja uusia perunoita....nams.
 

Yhteistyössä