Olipas kiva lukea kuulumisia itse kultakin =)
Tää palautu just ex tempore mökkireissulta. Mies oli menossa auttamaan terassin rakennuksessa kaveriaan ja pyysi miuta mukaan. Oltiin sitten yökin siellä ja äsken tultiin kotia. Mie vaan nukuin, luin vauvalehteä, laittelin vähän sapuskoja ja rämmin koiran kanssa metsässä haistelemassa suopursuja. IHANAA!
Hyvin tuon masun kanssa pääsin umpimetsässä eteenpäin, tosin tänään vähän pyllähdin... Ihastelin ympärillä olevaa suota, enkä katsonut tarpeeksi eteenpäin. No, saapashan solahti vauhdilla suonsilmään ja mie pyllähdin tyylikkäästi märälle sammaleelle. Siinä sitten suolla istuin ja kaksi käsin vedin saapasta ähisten ja puhisten suosta irti takamus märkänä ja suolta haisevana. Mahdoin olla näky siinä vatsani kanssa!
Mut tosiaan metsässä rämpiessä pohdiskelin, et en kyllä millään meinaa uskoa, et tää raskaus on jo näin pitkällä... Ei nimittäin mitkään rämpimiset ja muut aiheuta mitään- ainut ero normaaliin on, että hengästyn vähän nopeammin.. Toki oon hirmu tyytyväinen, että oon säilynyt kivuitta! Alkaa vaan tuntua, et tää kaveri on masussa vielä joulunakin...
Kaikille
uusilletervetuloa!
Jussista Mies on töissä tai ei ole töissä. Aattelin ajella koiran kanssa vanhempien luo, jos olo on edelleen sama kuin nyt ja jos mies on töissä. Jos ei oo, niin sitten varmaan keksitään jotakin muuta. Ja miun puolesta saa juhannusolutta ottaa, jos mielensä tekee
Mattila Onpas siellä rautainen mimmi!
Tosi nopeesti noussut kyllä!Hieno juttu.
Herkkuhimoista Moni puhui herkuista...Onko teillä lisääntynyt herkutteluhimot viime viikkoina?? Mie voisin syödä koko ajan jotain mässyä
Kunnon ruokaa ei juurikaan tee mieli, mut herkkuja sitäkin enemmän... Pitäs vissiin joku järki pitää tässä touhussa, mut tiukkaa tekee... Pizzasta oon haaveillut tänään. Enkä mie ees erityisemmin tykkää pizzasta!
Sairaalakassi on vieläkin pakkaamatta ja pakkaan sen varmaan ihan viime tingassa. Mut saahan tuo mies sit haettua puuttuvia tavaroita, joten siitä en jaksa stressailla. Turvakaukalo on myös hankkimatta, mutta se onkin miehen vastuulla. Ja sehän tässä vähän pelottaakin...
Oon yrittänyt jättää gradun pois mielestä, mut se ei vaan katoa. Ja just tänään luin kirjaa odotuksesta ja varhaisesta vuorovaikutuksesta ja siinä puhuttiin äidin stressistä ja sen mahdollissta pitkäaikaisista vaikutuksista masuasukkiin :/ Miten ihmeessä mie saisin nyt mielenrauhan tähän pääkoppaan??! Puuuh.
Auttaskohan jokin herkku??Ihan varmasti. Pakko hakea jotakin kaupasta...
A + M (35+3)