Alkuperäinen kirjoittaja Olivia81:
Tälläisissä tilanteissa meinaa aina sanat loppua, mutta lähetän täältä paljon lämpimiä ajatuksia teidän suuntaan. Samoin JP-78 vaimolle! Toivottavasti teillä pian helpottaa pahoinvointi! Niinkuin joku aiemmin mainitsikin, teidän tarinan lukeminen pistää kyllä omat kuvotukset ihan uuteen perspektiiviin.
Paljon kiitoksia ja kiitokset myös muille virtuaalitsemppausten lähettäjille! Virtuaali-:hug: meiltä molemmilta kaikille surullisia uutisia saaneille sekä myöskin pahoinvoinnista kärsiville. Vähän tuntuu nololta hehkuttaa omia hyviä uutisia nyt, mutta taitaisin unohtaa vähintään puolet, jos siirtäisin näitä tuonnemmaksi.
Ei vaimo sentään osastolle joutunut viimekertaisen ensiavussa tehdyn nestetankkauksen jälkeen, vaan kyseinen kolmas tiputuskerta onkin ollut toistaiseksi viimeinen sitä lajia. Rajulle pahoinvoinnille taisi vihdoin löytyä syykin. Vaimo on nimittäin syönyt antibiootteja vti-estolääkityksenä ja vointi alkoi kohentua selvästi, kun ko. lääkkeen jätti ottamatta viikon ajan. Sitten vaimo otti lääkkeen taas muutamana päivänä ja pienellä viiveellä pahoinvointi alkoi olla kokopäiväistä. Nyt lääkäri kirjoitti reseptin toiseen vastaavaan lääkkeeseen, mutta sitä vaimo ei ole vielä kokeillut. Viimeinkin alkaa näkyä auringonpaistetta myrskyn jälkeen, vaikka pahoinvointi ei vielä kokonaan olekaan kadonnut.
Tänään poksahti 11+0 ja oli myöskin se odotettu np-ultra. Mä taisin olla meistä se, joka jännitti sitä etukäteen enemmän.
Kylläpä oli pikkuinen kasvanut sen 7+6 viikolla tehdyn ensimmäisen ultran jälkeen! Oli kasvanut jopa niin paljon, että koko vastasi viikkoja 11+4, joten laskettu aika siirtyi 4 päivällä aikaisemmaksi. Heinäkuun puolella silti vielä pysyttiin, eli la on nyt 2.7.
Kätilö laittoi yllättäen ultrauslaitteen kaiuttimen päälle ja saatiin kuulla ekan kerran sydänäänet, ekassa ultrassa syke nähtiin vain vilkkuvana pisteenä ruudulla. Pakko tunnustaa, että sen jälkeen joutui pyyhkimään silmäkulmaansa ja liikutustaan sai pidätellä ihan tosissaan, kun kaveri alkoi viuhtoa käsillään ja jaloillaan. Neuvolakorttiin kätilö kuitenkin merkkasi liikkeiden määräksi "vähän", joten en tiedä mitä temppuja olisi vaadittu siihen "normaali"-määrään.
Aluksi NT-mittaus ei meinannut asennon takia onnistua. Itsepäisesti (ei kai vaan isukilta perittyä...
) kaveri vaan jäpitti samassa asennossa, vaikka kätilö kuinka paineli vatsan päältä. Lopulta pikkuisella meni tökkimiseen hermot ja asento vaihtui, joten mittaus saatiin tehtyä. NT-arvoksi tuli 1,06 mm ja kaikkien riskitekijöiden perusteella ohjelma laski Downin riskiluvuksi 1:19000. Lisäksi katsottiin raajat, aivot, sydän, napanuora ja istukka. Taisi siinä olla vielä jotain muutakin, mutta ei pysty kaikkea muistamaan.
Kaikki tarkistetut paikat olivat kuitenkin kunnossa, joten ehkä näistä uutisista malttaa nyt nauttia pari kuukautta ja sitten voikin alkaa jännittämään 19.2. olevaa rakenneultraa.