Huomenta aamukahvikupposen ääreltä! (Ei tää kahvikaan näköjään ala etoa missään vaiheessa..)
Synnytyksestä Mulla on tällä hetkellä täysin absurdin pollea ja luottavainen "No eihän se nyt niin kauheesti voi sattuu!" -olo synnytyksen suhteen (kuten huomaatte, olen ensikertalainen
). Lähinnä kiinnostaa, millainen se kokemus on ja miltä se tuntuu. Varmaan lähempänä alkaa jännittää hulluna, koska mua ei ole oikein koskaan elämässä edes sattunut mikään (ei oo särkyjä missään, en oo koskaan katkaissut jalkaani tai ede venähdyttänyt mitään ruumiinosaani!) eikä kipukynnykseni ole varmaan kovin korkea. Alatiesynnytys olis hieno kokea, mutta mistä sitä tietää, miten käy.
Imetyksestä Rempseä äitiystäväni loi mulle imetysstrategian kun taannoin kerroin tiineydestäni. Se tietää, miten pyhää uni mulle on, joten sanoi, että totutat vauvan pulloon ja vastikkeeseenkin alusta asti ja vaan "puoli-imetät" niin että mies voi hoitaa osan yösyötöistä ja saat nukkua niin olet paremmassa toimintakunnossa päivät. Kauhistuin, että eiks toi oo kaikkien maailman äitimyyttien vastaista
Se sanoi, että unohda normit & vaatimukset. No, saa nähdä, miten tuokin menee. Luulen että kaikki suunnitelmat tulee menemään anyways ihan nurin kurin eikä mikään kuten suunnitteli/toivoi
Nyt varmaan sain jo kauhumaman leiman otsaani näiden tarinointieni myötä...