Enpä ole aikoihin tänne kirjoitellut, vaikka lukemassa olen käynyt kyllä. En ole saanut toimimaan tuota "pidä minut sisäänkirjaantuneena"-toimintoa, niin laiskalle minälle tuntuu olevan tosi vaikeaa kirjaantua ensin sisään, että voi muutaman sanasen sanoa. Mietin, että tuliskohan siihen salaiseen fb-sivustoon paremmin kirjoitettua...?!
Mulla on se jatkuva pahoinvointi onneksi jo hellittänyt, mutta tilalle on tullut närästys.
Ei kiva. Mulla ei muuten närästä oikeastaan yhtään, mutta viime raskaudessakin tuo närästys ilmestyi. Silloin kurkku oli tosi paha aiheuttaja, mutta nyt tuntuu olevan mikä vaan...
Sokerirasituskokeeseen menen vihdoin ja viimein nyt torstaina. Siellä olisi pitänyt käydä jo aikaisemmin, mutta en uskaltanut varata aikaa, kun oli niin paha olo, jos ei syönyt tasaisin välein. Nyt kun se on helpottanut, niin varasin viime viikolla ajan, mutta se menikin sitten tämän viikon loppuun. Minulle tosiaan suositeltiin kahta kertaa sinne testeihin, kun äidilläni on diabetes ja itselläni on sekä ikää että painoa (bmi 27,3 ennen raskautta). Pelkään kyllä nyt kovasti, että siellä ilmenee ongelmia sokerin kanssa. Eka raskaus meni mukavasti, ei ollut hälyyttäviä juttuja, mutta nyt on kuitenkin ikää enemmän ja tämän raskauden aikana on maistunut kaikki herkut, toisin kuin ekassa. :/
Synnytyksistä oli puhetta: meillä meni niin, että mulla oli jo useampana päivänä ollut melko säännöllisiäkin supistuksia, parin kolmen tunnin ajan, mutta ne lakkasivat aina hetkeksi. Sitten mentiin yliaikaiskontrolliin (41+5), jossa lääkäri totesi, että kohdunsuu oli auennut jo 3,5cm, paikat oli pehmeinä ja kalvo pullotteli. Sanoi, ettei haluaisi laittaa takaisin kotiin, kun viimeistään illalla palataan takaisin, joten ottivat suoraan sieltä sinne laitokselle ja puhkaisivat kalvot. Pari tuntia kalvojen puhkaisusta alkoivat säännölliset supistukset, josta noin kuuden tunnin päästä oli vauva pihalla. Ponnistusvaihe kesti 16 minuuttia. Sain ilokaasua alkuunsa ja se auttoi mulla tosi hyvin. Sitten loppuvaiheessa laitettiin epiduraali. Sinänsä positiivinen kuva jäi synnytyksestä, vaikka eppari leikattiinkin (ja myöhemmin leikkaushaava tulehtuikin), mutta aika parantaa haavat (ja aiemmin tuolla oli puhetta, että miten "paikat palautuu", niin hyvin on toosa toiminut synnytyksen jälkeenkin!
Ainut, mikä jäi harmittamaan, on se, että olin alunperin ajatellut, että haluaisin kokeilla sitä jakkarasynnytystä, niin en saanut suutani sen suhteen siellä auki ja synnytys tapahtui sängyllä puoli-istuvassa asennossa. Nyt ajattelin olla aktiivisempi ja kertoa kätilölle jakkaratoiveestani. Mutta mennään varmaan tälläkin kertaa vähän samalla tavalla, että "edetään tapahtumien mukana". Turha sitä on etukäteen jännittää, että mitä tuleva tuo tullessaan. Äitini mulle sanoi silloin ekalla kertaa, että hänellä on viisi synnytystä takana ja jokainen on ollut erilainen -ja niinhän se varmasti onkin!
Äitiyspakkausta olen kanssa miettinyt. Musta se on kokonaisuudessaan ihan kiva, kyllä ne kuosit mulle kävisi, mutta mietin, että onko oikeasti meidän järkeä ottaa sitä, kun tuota vauvatavaraa on on entuudestaan... Toisaalta tahtois kovasti ottaa, mutta toisaalta tulee myös se järkikin, että miksi. Ekan kohdalla olin ihan ehdoton sen suhteen, että otetaan.
Mua jännittää kovasti, että onkohan kaikki hyvin tuolla pikkuisella. Mitään sinänsä ei ole varsinaista syytä huoleen, mutta on se pikkuinen vaan mielessä. Jännään kovasti sitä rakenneultraa, että näkyyhän siellä kaikki tarpeellinen. Harmi, että sitä joutuu vielä odottamaan melkein kolme viikkoa (15.2.). Seuraava neuvolakäynti onkin vasta 1.3. Mua harmittaa, kun meidän neuvola vaihtui (ei pelkkä täti, vaan ihan neuvolakin), kun muutettiin tässä kaupungin sisällä.
Tykkäsin siitä edellisestä neuvolasta ja tädistä, en tahtois vaihtaa.
Mietin myös, että noinkohan siellä seuraavassa neuvolassa jo saa ne todistukset Kelaa varten. On meinaan sinä päivänä just sen 154 raskauspäivää, jos laskee viimesistä menkoista...
Liina78 vk 17+2
