Heinäkuun Hellemasut 2012 **KESÄKUUSSA**

Kiva ku nyt on hetken aikaan polttanut alamahaa, en yhtään tiedä mistä johtuu, mut kunnolla en uskalla liikku ku heti vihloo enemmän. Onneks on tuo isompi poika kotona ni katselee vähän neidin perään. Tarvis varmaan koittaa ottaa yks panadoli jos se vaiks veis kivun pois.

Maijamehi ja katkarapu rv 35+4

 

Huomenta Hellemasut!!!

Pitkästä aikaa täällä.. tai seuraillu olen jonki verran, mutta en oo itse en oo ehtiny aktivoitua kirjottamaan. Onnea jo pienokaisen saaneille (eikös niitäki ollu?)ja tsemppiä niille joilla h-hetki on jo kovin lähellä!!

Mulla pamahti rv 34 viikonloppuna täyteen. Olo on jo välillä aika tukala, masu on ISO ja vihlonnat on välillä melkein pelottavia! Ja supistelutki on jo muuttuneet hyvinki tunnistettaviksi.. epämukaviksi! Noh, kovasti siis kroppa taitaa valmistella tulevaan..

Peloista on ollu puhetta, niin voi vitsi kyllä muaki vähä pelottaa ja jännittää!! Kaks aiempaa raskautta meni jotenki vaan rennosti, varsinkaa ekassa en osannu pelätä mitään -odotin vaan koko ajan mitä tuleman pitää. Nyt tässä kolmannessa on ollu kaikenlaista (ei mitään vakavaa) säikyttelevää tekijää (mm. keskiraskauden verenvuodot ja kaikenmaailman kolotukset ja aikaisenvaiheen supistukset), niin ne on välillä tehneet mut lähinnä hysteerisiksi!! Ja kai nyt tietää asioista paljo enempi, niin eikö se oo jotakuinki et tieto lisää tuskaa???

Synnytyksistä mulla eka oli vaikea (lapsiveden tihkuminen, tulehdus mulla+vauvalla ja lopulta imukuppisynnytys + pitkä kesto) ja toinen helppo (alkoi verisellä vuodolla yöllä wc-käynnillä ja eteni pian supistuksiin ja kohta jo sairaalassa ponnistettiinkin..). Nyt jotenki pelkään, että selviänkö tästä kolmannesta ollenkaan??=) Positiivisia ajatuksia siis koko ajan yritän tankata mieleeni!!

No, jännittävintä tietty on h-hetken odottaminen, oisin niin juhannuksen jälkeen valmis synnyttämään!! Mutta siitä odotellaanki vielä mahdollisesti kuukauden päivät ku ei voi tietää...

Nyt kuitenki aamutoimille..Kivaa ja toivottavasti aurinkoista viikkoa kaikille!!!

Tiisu34+2

 

POKSISTA!! 35+0 :heart:

Johanna26 & Patu

 

opcorn:

 

Heipä hei hellemasut,

Peloista on ollut täällä puhetta. Se on varmasti täysin normaalia, että tässä tilanteessa iskee kaikenlaisia pelkoja. Onhan se ihan selvä, kun tää tilanne on kuitenkin niin jännä ja outo ja kohta sulla on mielettömän suuri vastuu jostakin ihmisestä, joka on sulle käytännössä vielä ihan "outo". Jopa kolmannessa raskaudessakin tulee pelkoja, ei kai niistä pääse koskaan eroon. Onhan meillä kaikilla taas edessä niin paljon uutta ja ihmeellistä! Pelot vaan kohdistuu eri asioihin.. Muakin on alkanu pelottaan synnytys, enkä ymmärrä yhtään, että miksi. Kaks aikaisempaa synnytystä on menny tosi hyvin, mutta nyt pelottaa jotenki hirveesti; vauvan koko, supistukset jne. Mutta on vaan jotenki osattava luottaa ja toivoa, että kaikki menee hyvin. Tietysti kaikkea voi tapahtua, mutta on asioita, joille ei itse voi yhtään mitään, ja silloin on vaan uskottava, luotettava ja toivottava, että asiat menee parhain päin. Ja siitäkin selvitään, jos ei mene. Peloillakin on joku tarkoitus.

Täällä muuten kaikki ihan ok. Reissaamisesta oli ollut puhetta.. Mulla oli tarkoitus lähteä vielä juhannuksen aikoihin vähän pidemmälle reissuun, mutta tällä hetkellä tuntuu, että jää väliin. Saa nähdä. Kaikki hyvin, eikä mitään ihmeellistä (tavanomaisia kolotuksia, katkonaisia yöunia, ahdistuksia tms. lukuunottamatta) havaittavissa. Ei myöskään supistuksen supistusta, eikä muutakaan mikä enteilis yhtään mitään. Toki yhtään mikään kiire ei vielä ookaan. Paineet on vähän koholla (korkeammat ku ollu tähän asti), mutta ei ylitä vielä minkäänlaisia rajoja niin ei kai auta olla huolissaan. Sit vasta jos ylittää jatkuvasti 140/90, mitä ei oo vielä tehny yhtään kertaa. Eikä muitakaan oireita.

Voimia ja jaksamisia kaikille! Toivottavasti tulee ihanan aurinkoinen ja rentouttava viikko!

Terkuin Ruususuu ja ipana 33+2 (vielä voi olla YHDEKSÄN viikkoa edessä tätä odotusta, huoh)

 

rv 35 oonko mä nyt viimesilläni kun sektioon menen niin eihän tässä ole kun kolmisen viikkoa aikaa! toisaalta tuntuu et aika matelee mut silti aina yhtäkkiä huomaan et on torstai tai perjantain ja viikonlopun jälkeen aina viikko vaihtuu!

peloista joo pelottaa ja suuresti,aikalailla samat asiat kun mitä monet muutkin pähkäilee,oon vaan hommannut itselleni niin paljon tekemistä loppuajalle et unohtaisin miettimiset.
mieheni isovanhemmat muutti viikonloppuna reilu 20v ok-talo asumisen jälkeen kerrostalo kaksioon,ja tavaraahan täälä ok-talossa sitten olisi! tein yhden ihanan löydön minkä tuunaan mut muut saan myydä ja siinä sitä hommaa sitten piisaa saan puolet tuloista kuulemma,joten pientä taskurahaa jää sit vaate ostoksillekkin!
vauvan vaatteitakaan en oo vielä alkanut peseen,ajateltiin juhannuksen jälkeen kasata pinnis ja pestä vaatteet.

21.6 on tosiaan se synnytystapa arvio,joten sekin jänskää et mitä ne siä sanoo. sektio aika varataan siä ja se saattaa sitten tulla nopeesti,ei kerkee jännäileen mut toisaalta sit ei kerkiä henkisesti valmistautuun. mitenköhän siihenkin sitten valmistautuis

ihanaa kun on loma,mulla ja tytöllä. mies jää sit heinäkuun toka viikolla meiän kans ja sithän se vauvakin syntyy tänään onneks positiivinen ja ilonen mieli,tuntuu et joka päivälle joku arpoo mulle eri mielentilan

mansikat ja herneet on jo hyviä joten nauttikaa niitä ja tsemppiä kaikille jotka jo laitoksella on :flower:

 

täälä kohta just lähtö neuvolalääkäriin,luulen et kaikki on ok,ja tiukasti kiinni,entiä supisteliko äsken kun istuin täs,mut mulla tuli kiristyksen tunnetta vähän ja nipistelyn tunnetta,ja oli pakko niinkus oikoo itsensä täs tuolilla...vai mitä lie...

brooke hui sullahan tulee kiire..ite olisin jo paniikissa...mulla kun sattuu olemaan jo kaikki tip top valmiina pullot ja tutit pitää ainoostaan enää keittää,ja vaipat ostaa.

 

POKS rv 36!! :heart:

peloista mä kävin jo avautumassa tuolla esikoishaaveista plussaneissa. Mulle iski viikko sitten flunssa ja tajuton paniikki ja sellaset jänistämisen tunteet; tajusin jotenkin muka ekaa kertaa että, "apua meille voi oikeesti tulla se vauva ihan millon vaan!" ja "ei se vielä voi tulla, eihän täällä oo ees vaippoja ostettuna!"

Tuli pelko että miten meidän käy ja voiko tän vielä jotenkin peruuttaa? Pelot koski lähinnä sitä miten elämä muuttuu ja miten osaan kasvattaa lapsen ettei siitä tule mitään seuraavaa hyvinkään ampujaa....jep. Mä en oo missään vaiheessa pelänny sitä ettenkö osaisi hoitaa vauvaa vaan mun pelot liittyy enemmän myöhempään kasvatukseen kuin vauvavaiheeseen. Mulla on paha tapa murehtia kaikkea jo 10 vuotta eteenpäin

Noh, hormoonit on jänniä ja nää pelot meni parissa päivässä ohi ja nyt on taas levollinen ja hyvä mieli

 

Nyt alkoi viimein mammaloma. Ehdin täälläkin lukea ajatuksella viestejä läpi. Töissä oli loppuun asti kiire ja viime viikolla viimeinen työmatka, johon piti lääkäriltä hakea lentolupa.

Nyt on viikonloppu laskettu sykettä työkiireistä ja tänään aika mennyt lähinnä loikoillessa. Stressiä aiheuttaa ostamani 10 kerran äitiysjooga lippuvihko, josta vasta yksi käytetty. Pitäisi käyttää loput ennen synnytystä.

Peloista: esikoisen kohdalla mietin kaikenlaista, mutta nyt ei ole kyllä mitään pelkoja. Voi olla, että sekin vaikuttanut, että ei ole ollut pahemmin aikaa ajatella asiaa. Toisaalta luulen, että sekin rauhoittaa että viimeksi, kun pääsi naistenklinikalle sisään, niin oli kuin herran kukkarossa. Kaikkea sai mitä tarvitsi ja kätilöt ja lääkärit tarvittaessa paikalla. Esim. kipuja en joutunut tuntemaan lainkaan sen jälkeen, kun ajattelin, että nyt riitti.

Sukulaisista useampi oli stressaantunut sukulaisista, jotka ovat heti tulossa kylään. Esikoisen kohdalla olin ihan tyrmistynyt, kun äitini ilmoitti, että tulee sitten kahden viikon ajan katsomaan vauvaa joka päivä. Ennen synnytystä onnistuin kehittämään oikein kunnon ketutuksen aiheesta. Kuitenkin, kun vauvan kanssa päästiin kotiin, niin ei vierailuista mitään haittaa ollut. Itseasiassa ruvettiin oikein miehen kanssa odottamaan, että moneltahan on tänään tulossa, koska härskisti vaan jätettiin mummo tapittamaan vauvaa ja hoidettiin tuolloin omia asioita (siis ihan niin yksinkertaisia kuin vaikka suihkussa käynti).

 

Kävinpä sitten ostamassa vaippoja, muutamat tutit, sideharsoja, rintakumin, puhdistuspyyhkeitä.. ostin suoraan 2-koon vaippoja (3-6kg) kun esikoisellakin jäi 1-koko käyttämättä. Nanniakin ostin muutaman putelin kaappiin. Nyt voi vauva tulla =)

Nukuin viime yön niin hyvin, että ei tottakaan. Toissa yönä ravasin 5 (!!!!) kertaa pissalla ja lisäksi esikoinen valvotti. Viime yönä ei esikoisen huoneesta kuulunut pihahdustakaan ja itselläkin oli vain 1 pissatauko. Mieskään ei kuorsannut. Tänään onkin sitten riittänyt virtaa tosissaan.

Sunnuntaina olisi ristiäiset parin tunnin ajomatkan päässä, meistä tulee miehen kanssa pienen tytön kummeja. Vaatetus aiheuttaa "pientä" probleemaa.....


Ullis ja Juniori 36+3

 

Helou Hellemasut! Viikot alkaa käydä vähiin meillä kaikilla! Itsellä poksu eilen 36 viikkoa!

Soitin tänään neuvolaan, kun epäilen tota lantion ahtautta, koska äidillä ja siskolla on ahdas lantio. Selitin th:lle tilanteen ja hänen mielestään ehdottomasti pitää tehdä kunnollinen synnytystapa-arvio. Ihan senkin takia, että voi luottavaisin mielin mennä synnyttämään jos mitään ei löydy. Kerroin siis, että synnytys on nyt alkanut pelottamaan sen vuoksi, että jos vauva jääkin "jumiin" ja joudutaan hätäsektioon, niinkuin siskoni.

Onko kellään täällä todettu ahdasta lantiota? Jos mulla todetaan ahdas lantio ja päädytään sektioon, niin miten kauan sektiota odotetaan? Siis voiko olla, että tulosten jälkeen lääkäri soittaa, että sektio tehdään huomenna? Onneksi synnytystapa-arvio tehdään todennäköisesti vasta ensiviikolla, koska menen torstaina vielä neuvolalääkärille, jotta hän voi tehdä lähetteen. On siis aikaa vielä totutella ajatukseen.

Nyt, kun oon ruvennu sektion mahdollisuutta ajattelemaan, niin oon tajunnu miten paljon haluaisin synnyttää alakautta. Jännä juttu, koska aiemmin oon aatellu, että ihan sama miten vauva maailmaan tulee, kunhan on terve.

Noola ja Pikku-H 36+1

 

Tipetsulle kovasti tsemppiä tulevaan sektioon!
Näin jälkikäteen ajateltuna mun mielestä oli paljon helpompaa kun sektio tehtiin niin pikaisesti eikä tarvinnut odottaa sinne alkuperäiseen sektiopäivään. Se pari tuntia minkä synnytyssalissa makasin käyrillä meni tosi nopeasti ja en ehtinyt panikoimaan kun leikkausvalmistelut tehtiin nopeasti.
Ainut mikä mua koko hommassa pelotti niin oli ne puudutukset ja muut piikit, mulla oli kolme kanyyliä + epiduraali ja sit vielä spinaali. Neulakammoisena oli oikein "kiva" maata siinä leikkauspöydällä ja yrittää pysyä paikoillaan.
Se kohdun painelu ennen kun mut ommeltiin kasaan oli kamalan tuntoista mut sain kipupiikin ja pahoinvointilääkettä niin hyvin siitäkin sit selvittiin

Vaikka ne sairaalan verkkoalushousut on ihan hirveet niin leikkauksen jälkeen ne oli ihanat kun eivät painaneet haavaan. Mulla tuo arpi on pystyssä kun oli kiireellinen sektio enkä vieläkään pidä normaaleja housuja kun ahdistaa jos joku painaa/hinkkaa tuohon arpeen. Vaikka muuten tuo haava on todella hyvin parantunut eikä ole kipeä. Tikit kun sain pois 8pv sektion jälkeen niin olo helpottui tosi paljon kun ei enää kiristellyt tms. Ja toipumista edistää myös se että lähtee vaan mahdollisimman nopeasti sektion jälkeen liikkeelle, vaikka sängystä nouseminen aluksi sattuukin niin sekin helpottaa aika nopeasti
Nyt kotona on aika hankalaa kun pitäis muistaa että on vielä toipilas eikä sais pariin viikkoon vielä rehkiä kauheasti. Perjantainakin nostelin ihan ajattelematta vaunuja (12kg) autoon kunnes kotiin tullessa muistin etten ois saanut nostaa, alamahaa vihloi aika kipeästi sitten loppu illan. Onneks ei tullut mitään!

Nuo pelotkin kuulostaa hyvin tutuilta. Kyllä sitä moneen kertaan tuli mietittyä että osaanko mä hoitaa vauvaa ja voisko tän sittenkin perua. Mutta nyt kun on viikko oltu vauvan kanssa kotona niin kaikki sujuu hyvin Eka yö kotona jännitti todella paljon, mulla soi kello 3h välein että muistan ruokkia Pullan ja varmaan 100 kertaa kävin tarkistaan että hengittääkö vauva Nyt uskallan jo nukkua itekin, kyllä Pulla ilmoittaa sitten kun hänellä on nälkä.

Tsemppiä kaikille hellemasuille!

 

Valvoskelua vaikka väsyttäisi/et nukkuisi päiväunia, yöt menee pyöriessä ja hyöriessä.

Odotan kun kuuta nousevaa torstain KYS käyntiä, jotenkin olen saanut päähäni, että siellä selviää nyt kaikki: Synnytystapa (eli vauvan koko), päivä milloin käynnistellään/olisi sektio jos iso kaveri jne.. Ja ahh mikä pettymys jos mitään muuta ei selviä kuin että odotellaan ja jännitellään tuleeko 3 vai 7kilon vauva Ei mua stressaa ollenkaan
TULISI SE HEMMETIN TORSTAI JO!

Esikoisen huoneen remppa tosin olisi ennen vauvelia kiva saada valmiiksi. Let see.

Tanja ja rv 36+0 opcorn:

 

Noola mulla ei ole todettu ahdasta lantiota, mutta epäilty kyllä. Esikoinen ei lasketunut ollenkaan ennen kuin synnytyksessä, ja siitä johtuen th sit määräs synnytystapa-arvioon Naistenklinikalle (täällä ei mitään synnytystapa-arvioita normaalisti ole). Huonosti suomea puhuva mies totes, että hyvä lantio, ei ongelmia eikä niitä ongelmia sit tullukaan. Olen vaan sen mallinen (sama ongelma ollut äidilläni ja siskollani), että vauvat laskeutuvat vasta synnytyksessä, mutta lantiossa ei periaatteessa ole mitään ongelmaa.
Ainoa murhe tässä on nyt sitten se, että jos synnytys käynnistyy vesien menolla eikä vauva oo siihen mennessä laskeutunu, niin sit on kiire. Mutta en uskalla liikaa sitä ajatella, sit vaan ambulanssin soitto ja asiantuntijoiden hoitoon luottaminen.
Toivottavasti sulla on kaikki ok, eikä mitään ongelmia tule. Pääasia, että asia selvitään nyt kunnolla, ja saat parhaan mahdollisen hoidon ja avun. Se on kuitenkin tärkeintä, että sinä ja vauva voitte hyvin. Tää mun tarina on kuitenkin esimerkki siitä, että epäilyksistä huolimatta voi saada "hyvänkin" tuomion. Tsemppiä!

 

Peloista. Mua pelottaa tällä hetkellä autokoulun 2-vaihe Oon ajanu kortin vasta myöhemmällä iällä kun vanhemmat työttömiä juoppoja ja ite odotti että saa vakityön. Siis joo, ei synnytys pelota sillä lailla kun olen ensikertalainen enkä tiedä mitä odottaa mutta toi 2-vaihe jostain syystä saa stressikäyrän nousuun. No perjantaina olis ohi sekin onneksi ja sitten voi keskittyä tähän loppuodotukseen.

Ennen kuin raskaus tuli oikeasti ajankohtaiseksi, ajattelin että voisin mennä mielummin sektioon kun ajatus alatiesynnytyksestä oli niin kamala. Mutta nyt haluaisin mielummin sen alatiesynnytyksen, ja sitä en siis pelkää vaan odotan innolla, mutta jos sektio jostain syystä onkin sitten synnytystapa niin varmaan pelkään sitä ihan hulluna. Mua ei oo koskaan leikattu enkä oo sairaalassakaan ollut kuin vierailijana niiin ajatus isosta leikkauksesta on aika hurja. Vielä hurjempaa olisi jos nukutettaisiin :x. Noh, keskiviikkona on vielä neuvola ennen synnytystapa-arviota, vaikka sektioon voin joutua monestakin syystä, vaikka lantio ei ahdas olisikaan =).

Mulla on alkanut kans öisin tulemaan vähän maitoa yöpaitaan, näköjään aina silloin kun vauveli melskaa. Aika jännää. Ja sitä on tietysti kuivunutkin rinnanpäihin. En varmaan muuten olisi huomannut, mutta yhtenä aamuyönä tuntui jotain kylmää toiseen nänniin niin sitten huomasin märän kohdan.

Aijuu, tietääkö joku onko Avalta tuleva pieniä ihmeitä jäänyt tauolle? Tykkäsin siitä kun siinä näytettiin kunnolla kaikkea.

RauRau ja pörriäinen 33+0 poks!

 

Kyllähän se kohdun painelu synnytyksen jälkeen tuntuu aika epämiellyttävältä. Mun mielestäni vielä neuvolan tätikin ekalla kotikäynnillä (viikko synnytyksen jälkeen) paineli vatsaa, kokeillaakseen onko kohtu vetäytynyt. Toisaalta sen koko synnytysruljanssin, episiotomian, repeämisten ja tikkaamisen jäljiltä tuollaiset mahan painelut nyt eivät niin älyttömän hurja juttu olleet, vaikka ei mitenkään mukavaakaan.

Mulla on ainakin kipukynnys madaltunut ekan synnytyksen jäljiltä, eikä tietyt asiat (gynegologilla käynti esim.) tunnu enää niin ahdistavilta. Jotenkin tuntuu, että alapäätä sorkittiin niin paljon raskauden aikana ja sen jälkeenkin että samanlaista kynnystä ei enää ole. "Been there, done that" =)

Ei kun miten se siis sanotaan, onko se kipukynnys matala vai korkea jos ei niin helposti enää tunne kipua?? =D=D

 

Moikka kaikille !!
Onnea jo vauvan saaneille :heart: !

Olen uusi täällä, ja ajattelin uskaltautua itsekin kirjoittelemaan tänne. Sen verran omasta taustasta,että olen ollut viimevuonna todella suuressa endometrioosi-leikkauksessa ( kesto oli n. 9h ) . Ikää siis mulla on 33v.

Minulta poistettiin erittäin hankala rectovaginaalinen pesäke, jossa jouduttiin poistamaan lähes koko peräsuoli... Tällöin lääkäri halusi testata minusta vielä labroja ( FSH sekä Amh ), koska veikkasi niiden olevan pielessä suuren endomäärän takia. No nämä sitten olivat ihan miinuksen puolella..

Otettiin vielä varmuuden vuoksi nämä uudelleen, mutta karulta tulokset näyttivät: Amh oli alle 0,2 ja FSH seilasi 15-20 -luokkaa. Lääkäri totesi, etten voi koskaan raskautua enää omilla soluilla. Peli oli siis menetetty.
Diagnoosiksi tuli sitten POF, eli ennenaikainen vaihdevuosioireyhtymä.

No eipä siinä sitten muuta voinut kuin keskittyä operaatiosta parantumiseen kaiken murheen keskellä.
Viime lokakuussa tuli sitten kummallisia oireita( kuukautiset loppuivat, väsytti, laihduin,yökötti yms..), olin varama, että ne vaihdevuodet sitten iskevät, niinkuin ennustettiin. Lääkäri oli jo B- lausuntoa kirjoittamassa hormonikorvaushoitoa varten. Jostain kumman syystä alitajuntaisesti tein raskaustestin, vaikka ironisesti huvitti koko ajatus, koska olinhan steriilin paperit saanut.
No plussaa siellä sitten olikin, ja jopa 10vko olin jo ollut raskaana !!! Voitteko uskoa !!

Tein monta testiä vielä, koska luulin että hormonit ovat nyt sitten aivan sekaisin....Menin sitten leikkauksen jälkikontrolliin, ja kerroi operoineelle lääkärille että olen raskaana, hän meinasi vain, että " tuskin, tuulimuna korkeintaan ... " Mutta saipa hän pitkän nenän, siellä sykki kovasti pikkuinen vahva sydän :heart: Eli tällainen tarinan alku

Nyt on meneillään rv 35 + 1, ja viime viikolla sain sovitun sektioajan, joka on 2.7.12. Normaalia alatie-synnytystä ei suostuttu edes ajattelemaan alhaisen peräsuolisauman takia.( En todellakaan halua avannepussia :O Tämän sektioajan antanut lääkäri toivoi, että raskaus kestäisi vkolle 38, mutta saapa nähdä.. Nuo peräsuolen sauman kivut ovat sitä luokkaa, ettei tässä paljoa hurraita huudeta. Olisin ollut valmis jo vkolla 37 leikkaukseen......

Miten teillä muilla sektioon menevillä, millä viikoilla se aika teille on annettu ?

Sen verran voinnistani, että olen ollut jo sv:llä maaliskuussa asti, koska kohdunkaula oli lyhentynyt merkittävästi, ja supistuksia tuli tämän tästä..
Nyt supistusten luonne on muuttunut kivuliaammiksi, ja koko selkä on tulessa. Olen oksentanut koko raskausajan.

Pikkuinen tuntuu olevan todella vahva ( kaikseta huolimatta ), potkut tuntuvat ihan moukarin iskuilta..
kylkiluuni saavat kovaa kyytiä, samoin miekkalisäke, joka on miltei kääntynyt ylöspäin..

Joskus saan sellaisia salamaniskulta tuntuvia lyöntejä/potkuja, että meinaa ihan jalat mennä alta. Tunto menee sisäreisistä hetkeksi..huh.

Eipä ole ollut kovin nautittava raskausaika minulla, mutta en ikinä antaisi päivääkään pois,sillä tämä raskaus on ihme.. Sitä ne tohtoritkin ovat sanoneet, etteivät ikinä olisi uskoneet "näillä arvoilla ".

Toivon sydämestäni kaikille hellemasuille oikein hyvää ja onnekasta kesää !!!!

Terkuin,
- Safir2012 rv 35+1 ja ihme-poika Robin -

 

rv 35


mieheni isovanhemmat muutti viikonloppuna reilu 20v ok-talo asumisen jälkeen kerrostalo kaksioon,ja tavaraahan täälä ok-talossa sitten olisi! tein yhden ihanan löydön minkä tuunaan mut muut saan myydä ja siinä sitä hommaa sitten piisaa saan puolet tuloista kuulemma,joten pientä taskurahaa jää sit vaate ostoksillekkin!
vauvan vaatteitakaan en oo vielä alkanut peseen,ajateltiin juhannuksen jälkeen kasata pinnis ja pestä vaatteet.

kannattaa liittyä noihin FB:n osto/myynti/vaihto osastoille ja laittaa sinne..sieltä kautta saa tosi hyvin myytyä ylimääräiset pois etkös sä pirkanmaalta ollut niin tuolla on monta eri osastoa Kirjaudu sisään | Facebook

ON: 37+0..jess!!meillä ollaan nyt täysaikasia nyt on alkanut liikkeet päivisin olemaan vaimeampia.onneks tuntuu edelleen mutta ilmeisen rauhallinen vauva ja yöllä saatan herätä kun olen saanut nukkua 6h ilman muljautuksia.neuvolassa sanottiin että vauvan nykyinen unirytmi on aika lailla sama kuin mikä sitten syntymän jälkeen eli tämän perusteella voisin veikata alusta asti hyviä unia. noi lonkkakivut on ihan kamalia.niihin herään yöllä kun tuntuu että olisi lonkkanivel irtoamassa kuopastaan.

musta se pieniä ihmeitä loppui..mutta neloselta tulee 2 jaksoa päivässä vielä vauvan tarinaa ja sydänääniä tulee ti kakkoselta..mä oon vaan nähnyt ne kaikki jaksot niin miljoonaan kertaan etten jaksa enää seurata..ja taitaa olla nauhotettunakin niitä vauvan tarinoita muutama kymmenen jaksoa

 

tervetuloa Sarif2012, ja onnea ihmeestä tuntuu niin ihanalle lukea tuommoisista onnenpotkuista!

Itsellä ei raskautumiseen liittynyt ongelmia ja plussatesti tehtiinkin vain 3 kk pillereiden lopettamisen jälkeen. Silti tuntuu, että tämä on ihmeistä suurin, on niin upeaa seurata aitiopaikalta, miten "tyhjästä" kasvaa uusi ihminen! Rakkauden tunteen määrää ei voi sanoin kuvata kun pienet potkut (eikä enää ihan pienetkään) tuntuvat masussa :heart:

 

Ai niin, vielä neuvolakuulumisia 33+1:

- painoa tullut nyt ekaan neuvolakäyntiin nähden +1,7 kiloa
- sf-mitta 30,5
- raivotarjonnassa edelleen ja liikettä piisaa

Viimeinen (hui!) lääkärikäynti sovittiin heinäkuun toiselle viikolle ja silloin ois sitten se synnytystapa-arviointi.

 

TanjaSii ihana kun "aloitit" poppareiden syönnin taas tulee hymy aina kun nään rouskutuksen!!!!

mulla olis lauantaina rippijuhlat ja vaatteet hankittu. ja sit olis toiset riparit 1.7 elikkä mun pikkunen olis viikon vanha silloin, mut mitä perhanan vaatteita sit laittaa päälle ku normi vaatteet tuskin menee vielä ja äitiysvaatteet putoo päältä eikä viittis yhden juhlien takia ostaa niitä vaatteita ja missäköhän välissä niitä pääsis kokeilemaan ja ostamaan. meillä kun on lähimpään vaatekauppaan 2.5t matka. ja netistä en saa koskaan oikeen kokoisia vaatteita tietty sit ei tiedä että jaksaako tai pystyykö sinne juhliin edes mennä. http://kaksplus.fi/images/icons/icon6.png

huisp

 

neuvola kuulumisia
Pissasta löytyi valkosoluja jotka oli 3+,jouduin käymään vielä uudestaan pissalle kun en tehnyt alapesua,ja mul löytyi siltikin niitä valkosoluja,eli nyt joudun huomenna viemään labraan pissanäytteet,jos jtn.on lääkäri soittelee sit,ainut mikä vois olla on pissatulehdus,ei ole oireita kyllä! et voi johtua runsaasta valkovuodosta vain.
Paino oli laskenut taasen!
Verenpaine oli ok!

ja mikä parasta jtn.on jo tapahtunut!! pehmentynyt kohdunsuu,silti kiinni,mut kun sormella kokeili niin sanoi et voi tuntea jo vauvan pään:O olin ihan et WHAT!!! apua...mut rauhoitteli et ei se ainakaan tnä synny,koska kohdun sisäsuu oli aivan kiinni,oliko se ulkosuu sit auki?? muista enää....
Ja itse vauvan pää oli jo kiinnittynyt lähtöasemiin,eli rt:ssä oltiin,enää ei pyöritä siis.
Ja ens viikolle sain uuden ajan tiistaille.
Sit toinen asia on et joudun aloittamaan estolääkityksen,kun mulla on sukuelinherpes ettei se sit puhkea juuri ennen h-hetkeä,syön kax tablettia päivisin siihen asti kunnes vauva maailmassa.
PTT 35+5

 

Uusi viikko taas saatu aluilleen!

Tänään tosiaan palasin töihin vielä viikoksi. Töistä tultuani olen maannut vaan raatona sohvalla ja väsyttää ihan kamalasti. Kyllä sitä näköjään vaan väsyy samantien, kun on koko ajan pystyasennossa eikä pääse yhtään lepuuttamaan selkää. No enää neljä päivää jäljellä, sitten se äitiysloma vihdoin alkaa! :heart:

Aamulla kävin myös neuvolassa:

Pissa: PUHDAS!!!! ENSIMMÄISTÄ KERTAA NEUVOLASSA; WUHUUUUUU!!!!
RR: 119/78
Paino: Tasan sama kuin ihan ensimmäisellä neuvolakäynnilläni
Syke: 140
Liikkeet: ++
Tarjonta: TH oli ensin sitä mieltä, että Hippu olis pää alaspäin ja peppu oikella kyljellä sikiöasennossa. No sitten TH sanoikin, että hetkinen, pylly onkin vasemmalla. Sydänäänet löytyi vasemmalta, että en nyt sitten tiedä kuinkapäin siellä oltiin. Mutta kuulemma vielä mahtuu kääntyyn ihan miten vaan haluaa.
SF-mitta: 30

Sokeriarvoja näytin myös, ja sanoin että ovat mielestäni vähän heitelleet nyt enemmän kuin ennen. TH kuitenkin sanoi, että ei nämä vielä huolestuttavilta näytä ja että eihän tässä ole edes yhtään kympin ylittävää arvoa. Itse en edes tiennyt, että kympin ylittävät on jotenkin erityisiä. Oon luullu, että kaikki yli 7,8 aterian jälkeen on yhtä pahoja. Kysyin myös niistä yöllisistä tärinöistä, niin TH sanoi että ei tiedä mistä voisi olla kyse. Epäili sitä Pepsi Maxin kofeiinia, kun lopulta siitäkin mainitsin.

Että sellaista... Varattiin siinä myös seuraavat kolme neuvola-aikaa, ja tuntui hurjalta kun TH kirjoitti sinne omiin tietoihin, että rv 38. Se on meinaan jo ihan kohta, todella jännitävää ja hurjaa! :heart:

MiNi87 ja Hippu 33+6

 

Pakko kirjoittaa tänne kun en halua kelleen soittaa enkä miehelle mutista Mua niin itkettää! Oon jotenkin ihan poikki, sattuu alaselkään oikealle puolelle, vähän pahoinvointia ja verenpaineet 145/97:'( Nyt makaan vaan sohvalla ja yritän rauhoittua. Mittaan paineet vielä illalla ja sit aamulla neuvolaan pissaamaan tikkuun jos koholla. Musta tuntuu että mies ei ymmärrä mitä tää tarkoittaa et mun pitäis levätä, enkä mäkään. Pelottaa aivan älyttömästi että pöhähdän:'(

 

katiiii, :hug:. Hengittele ja koita rauhoittua. En osaa muuta neuvoa, mutta luulisin että huolesta suunniltaan olo ei helpota paineita. Et sä pökähdä.

TanjaSii, kirjoitit kauniisti liittyen pelkooni down-lapsesta, kiitos siitä. :heart: Itsekin psykiatriassa työskentelevänä tiedän, että (paljon) pahempaakin on, riippuen toki siitä minkätasoinen down olisi sitten kyseessä, se kun vaihtelee niin kovasti. Koitan kuitenkin mennä päivä kerrallaan.

Safir2012, haluaisitko jotain tietoja itsestäsi etusivulle? Tervetuloa mukaan ja onnea pienestä ihmeestä :heart:.

Miten musta tuntuu, että kaikkien muiden babyt on jo ihan lähtövalmiudessa?! Täällä viihdytään yksiössä kovin hyvin.

36+5