Aurinkoista sunnuntaita hellemasut!
Maanulle isot onnittelut naimisiinmenopäätöksen johdosta!
Ja kaikille onnittelut hyvistä ultrakuulumisista!
Aika paljon poikia tuntuisi olevan tulossa. Itselle on kans muodostunut viimesen viikon aikana poikaolo ihan huomaamatta. Meillä tosiaan on kutsumanimi mietitty sekä pojalle että tytölle ja olen hieman haaveillut tytötöstä, sillä mielestäni meillä olisi hänelle ihana nimi. Nyt kuitenkin ajatukset ovat harhailleet pojan nimeen ja lastenhuoneen sisustustakin suunnittelen selkeästi poikaa ajatellen. Jännä. Toivottavasti vajaan viikon päästä sitten selviää, kumpi sieltä on tulossa
Raskaus etenee täällä ihan hyvin ja liikkeet tuntuvat jo lähes päivittäin vatsan päältä. Mies on todella onnellinen, että pääsee konkreettisemmin mukaan odotukseen. Liikkumista on pitänyt rajoittaa suuresti. Lumitöitä tehdessä alkoi pistellä alavatsaa ja muutenkin vatsan seutu reagoi nopeisiin, voimaa vaativiin liikkeisiin. Koira pitää onneksi huolen siitä, ettei ihan sohvaperunaksi voi jäädä
Viimeksi tosin kun kävimme reilun tunnin lenkillä, nilkkani turposivat aivan kamalasti ja voi sitä kivun määrää. Olin varma, etten pääse kotiin. Piti keskittyä niin paljon omaan oloon ja pitää taukoja nilkkoja hieroen, että koiraki sai painella ihan omaan tahtiinsa ilman, että roikuin hihnan päässä
Onneksi ei ole mikään karkulainen, vaan kävelee likellä.
Onko teillä muilla ollut tällaista turpoamista kävelyn jälkeen?
Hiivasta on ollut puhetta. Itse en onneksi ole kyseisestä vaivasta raskausaikana kärsinyt. Minulla ei kyllä muutenkaan ole ollut kuin kerran elämässäni hiivatulehdus. Olenkin ymmärtänyt, että toisilla on enempi taipumusta saada hiiva kuin toisilla. Minä olen kans syönyt raskausajan vitamiineja sieltä rv6 asti, joten voihan silläkin olla oma osansa siihen, etten ko. vaivasta kärsi.. Tsemppiä kaikille hiivan kanssa painiskeleville! Ei varmasti ole mukavaa
Onko teille kellekään tullut huono omatunto omasta kasvavasta vatsastanne? Minä olen nyt viime päivinä huomannut olevani jotenkin todella varovainen oman mahani "näyttämisessä" ja vauvasta puhumisessa. Lähipiirissämme on kaksi pariskuntaa, jotka painiskelevat lapsettomuuden kanssa ja vaikka järjellä tiedän, ettei meidän pienokainen ole heiltä pois ja he varmasti ovat onnellisia puolestamme, olen alkanut tuntea todella suurta huonoa omaatuntoa. Se on kurjaa, sillä tuntuu, että tämä tunne varjostaa omaa odotustani. Eräs työkaverinikin kärsii tahattomasta lapsettomuudesta ja kärsii siitä todella paljon. Tämä on aiheuttanut sen, etten töissä sanallakaan mainitse koko raskausasiaa ja vaivaudun, jos joku kysyy minulta jotakin. Tiedän, että minun pitäisi olla onnellinen omasta hedelmällisyydestä ja tuleva lapsemme on ansainnut kehittyä onnellisen odotuksen aikana, mutta tämä asia on alkanut vaivata minua todella paljon. Sen seurauksena ahdistun jopa vauvatarvikkeiden ostamisesta ja sen suunnittelusta. Kyse ei todellakaan ole siitä, ettenkö olisi enemmän kuin onnellinen ja kiitollinen tulevasta pienestämme. Jotenkin haluaisin vain "hehkuttaa" onneani vain suljettujen ovien sisäpuolella. En tiedä, ymmärsikö kukaan..
Amalia kyseli työmotivaatiosta. Minulla työ ei ole fyysisesti raskasta, mutta henkisesti sitäkin stressaavampaa. Tuntuu, että kaikki ns. ongelmatapaukset ovat kasautuneet nyt viimeisen kahden viikon ajalle ja oma työnkuvakin on vaihtunut opettajasta joksikin terapeuttipoliisiksi. Onneksi nyt alkoi viikon loma, sillä sen tarpeessa olen ollut jo pidemmän aikaa. Koen, että oman jaksamisen ja työmotivaation säilymisen kannalta tämä vauva ei voisi parempaan saumaan tullakaan. Ihana tietää, että voi jäädä ensi vuodeksi hyvällä syyllä kotiin. Nyt kuin vain alkava flunssa jättäisi rauhaan.
Ihanaa sunnuntaita kaikille ja tsemppiä alkavaan viikkoon!
sopaka & 'seelis' 20+4
