Onnea kaikille vauvautuneille ja jaksuja vielä yhtenä kappaleena oleville.
Täällä kotiuduttiin jo eilen sairaalasta ja ensimmäinen yö kotona takana. Neljään saakka vaavi itkeskeli ja nukkui sitten neljä tuntia putkeen joka tuntuikin ihan luksukselta viimeaikaisiin valvomisiin. Tyttö on kova pulauttelemaan ja se sitten valvotti häntä kun vatsassa väänsi. Rinnanpäät täällä meni rikki sairaalassa, kun hoitaja toi lansinohin vasta illalla, vaikka sitä heti pyysin osastolle aamulla päästessäni ja tyttö viihtyi rinnalla pitkiä aikoja koko päivän ajan. Nyt olen rauhoittanut rintaruokinnan, että saisin rinnat kuntoon, eikä vauva saisi lisää vatsanväänteitä verisestä maidosta ja annan Nannia. TAYS:n kätilön kotikäynti oli tänään. Bilirubiiniarvopuhelua odotellaan vielä, muuten tytöllä kaikki ok =)
Synnytys oli siis suunniteltu käynnistettävän maanantaina. Lauantaina klo 23 kuitenkin meni vedet. Supistukset tulivat harvakseltaan ja niiden kanssa kyllä pärjäsi. Supistelut olivat jo monta viikkoa olleet kipeämpiäkin. Soitin 24 sairaalaan ja sanoivat, että supistuksia saa odotella kotosalla, kunhan on viimeistään klo 9 aamulla siellä, kunnes ovat napakoita eikä niiden kanssa enää pärjää kotona tai tulevat säännöllisesti kymmenisen minuutin välein. Yritin siinä nukkua, mutta ukkosmyräkkä valvotti ja tuntui, että supistukset tulivat kivuliaimmiksi, olin Panadolia ottanut ennen vesien menoa juuri 1 g. Noustiin sitten ihaileen miehen kanssa salamointia, mies siis ihaili ja mä pelkäsin kainalossa. Ennen kahta mentiin syömään ja ajateltiin sitten mennä vielä yrittämään nukkumista, kunnes syödessä mies totesi mua ja supistuksia katsellessaan, että nyt hän soittaa äidilleen, että tulee lapsia katsomaan ja lähdetään, itse olisin ollut valmis vielä yrittämään kotona. Supistukset tulivat 9 minuutin välein ja alkoivat olemaan kipeämpiä ja niin me 2.30 lähdettiin kauhessa salamasaattueessa ja kaatosateessa ajeleen sairaalaan. Perillä olimme 3.45. Supistukset olivat sairaalaan päästyämme kipeitä eivätkä millään meinanneet lakata, kestivät viitisen minuuttia kerrallaan, jota kätilökin ihmetteli. Kohdunsuun tilanne kuitenkin oli sama kuin pe oli ollut tutkimuksessa eli mitään ei ollut taaskaan tapahtunut. Ajattelinkin, että ei tää kyllä synny täältä ikinä. Lähdimme kaikkien vatsantoimittamisien ym. tutkimusten jälkeen hakemaan juoma automaatista juotavaa. Totesin kuitenkin miehelle samantien juoman saatuani, että lähdetään takaisin synnytysvastaanottoon. Kävely ei onnistunut ja supistukset olivat todella kipeitä. Kätilö tutki kohdunsuuntilanteen ja totesi, että on nyt 4 cm auki ja saattoi meidät saliin klo 5.30 jolloin kivut alkoivat olemaan jo todella sietämättömiä. Epiduraalin sain 6.15 joka oli aivan taivas, mutta sitten, supistukset alkoivat yllättäen hiipumaan TAAS. Väli piteni ja teho hävisi... Kätilö laittoi oksitosiinitippaan ja epiduraalia lisättiin vielä klo 8.15 jolloin kohdunsuu oli auki 6 cm. Vauva painoi kovasti alaspäin itseään ja oli kokoajan olo että tarvitsisi ponnistaa. Klo 9.22 olin sen 10 cm auki ja ponnistaminen alkoi, mutta yllättäen tipasta huolimatta, supistukset harvenivat todella paljon ja niitä jouduttiin odottelemaan ja teho laski ja kesto oli hyvin minimaalinen, joka haittasi ponnistusvaihetta rankasti. Olin jo aivan väsynyt, kun oli viime viikkojen nukkuminen ollut mitä sattuu ja olin jo luovuttaa, mutta mies ja kätilöt tsemppas kyllä tosi hienosti ja 11 minuutin rankan ponnistamisen jälkeen klo 9.33 meidän pikku prinsessa oli maailmassa. Aivan ihana :heart:
En olisi ikään uskonut, että tämä viimeinen neljäs synnytys voi olla kestoltaan pisin 7 h 42 min ja rankin, mutta niin oli kyllä odotusaikakin. Mutta täytyy sanoa, että nyt sai TAYS kyllä pisteet kotiin, oli todella ihan henkilökunta koko synnytyksenajan ja sen jälkeen osastolla. Viimeksi 5 v sitten kun mikään ei oikein mennyt synnytyksessä putkeen eikä myöskään osastolla.
Mutta nyt pitää jatkaa tätä vauva-arkeen totuttelua.
Pikku-Emma ja muru 2 vrk
