Heinäkuiset 2021

Ihan normaali! Ei ole tuon yhden kerran jälkeen tullut pyyhkiessä kuin puhdas paperi. Sisimmässäni oon varma et kaikki on hyvin ja samoin mun mies, mut ehdin jo eilen tori.fistä ostaa kotidopplerin joka haetaan miehenkaa täs aamupäivällä.. Täytyy vaan muistaa olla sit rauhallinen koska neuvolan tädilläkin hetki kesti maanantaina ennenkun sykkeen löysi ja sillonkin vauva livahti nopeesti muualle piiloon. Soitan sit huomenna vielä neuvolaan ja kysyn et voisko sitä päästä näytille vielä...
 
Sisuna87
Rv20 ja kehiin on tullut kuolemanpelko. Odotamme esikoista. Jatkuvasti mietin, että miten ihmeessä pidän lapsen hengissä ja miten ihmeessä osaisin huomioida kaikki asiat kodissamme, jotta koti olisi turvallinen lapselle. Kuulin työkaverilta juuri tarinan, kun jollain oli maastossa vaunu kaatunut ja lapsi kuollut siinä rytäkässä. Pelottaa myös jos aviomiehellekkin kävisi jotain. Toki normaaliin elämään kykenen enkä mieti näitä asioita koko ajan, mutta silloin tällöin kuitenkin. Onko muilla samaa? Pitääkö tässä mennä juttelemaan jollekkin ammattilaiselle vai onko se nyt vain niin, että ne pelot alkavat tästä. :D
 
Rv20 ja kehiin on tullut kuolemanpelko. Odotamme esikoista. Jatkuvasti mietin, että miten ihmeessä pidän lapsen hengissä ja miten ihmeessä osaisin huomioida kaikki asiat kodissamme, jotta koti olisi turvallinen lapselle. Kuulin työkaverilta juuri tarinan, kun jollain oli maastossa vaunu kaatunut ja lapsi kuollut siinä rytäkässä. Pelottaa myös jos aviomiehellekkin kävisi jotain. Toki normaaliin elämään kykenen enkä mieti näitä asioita koko ajan, mutta silloin tällöin kuitenkin. Onko muilla samaa? Pitääkö tässä mennä juttelemaan jollekkin ammattilaiselle vai onko se nyt vain niin, että ne pelot alkavat tästä.
Kyllä se pieni pelko menetyksestä on mukana koko ajan, mutta riippuu ihan missä määrin niitä ajattelee ja mietiskelee. Kyllä mäkin pelkään yli kaiken menettäväni lapseni, mutta ajatus siitä ei ole koko aikaa mielessä ja rauhallisin mielin olen kun esim.lähtevät kouluun taksilla ym. Aina voi sattua jotain. Sanoisin että keskustele ajatuksistasi seuraavalla neuvolakäynnillä, niin rajaavat siellä kannattaisiko sun käydä jossain juttelemassa asiasta.
 
Rv20 ja kehiin on tullut kuolemanpelko. Odotamme esikoista. Jatkuvasti mietin, että miten ihmeessä pidän lapsen hengissä ja miten ihmeessä osaisin huomioida kaikki asiat kodissamme, jotta koti olisi turvallinen lapselle. Kuulin työkaverilta juuri tarinan, kun jollain oli maastossa vaunu kaatunut ja lapsi kuollut siinä rytäkässä. Pelottaa myös jos aviomiehellekkin kävisi jotain. Toki normaaliin elämään kykenen enkä mieti näitä asioita koko ajan, mutta silloin tällöin kuitenkin. Onko muilla samaa? Pitääkö tässä mennä juttelemaan jollekkin ammattilaiselle vai onko se nyt vain niin, että ne pelot alkavat tästä. :D

Täälläkin pelkäsin esikoisen kohdalla samaa, nyt pelkään @sabriiiinan tavoin vauvan menettämistä kuin myös jo olemassa olevien lapsukaisten. Mitä vain voi sattua kenelle vain, mutta yritän ajatella että todennäköisyydet nyt olisi pienet pikkuisten ja miehen tapaturmille... Lisöksi lasken viikkoja siihen että vauva yritettäisiin pelastaa jos hän sattuisi jostain syystä syntymään liian aikaisin. Onneksi rakenneultra on ihan pian ja saan miehenkin sinne mukaan. Sekin totta puhuen jännittää hieman, mutta toisaalta aivan ihana päästä katsomaan pikku potkuttelijaa kunnolla pitkästä aikaa.

Itselläni oli eilen todella rankka päivä ja jouduin siirtämään raskaita huonekaluja ym. Ja se tuntui illalla todella pahalle mahassa. Kylkiäkin repi ja liitoskivut olivat ihan jäätävät, en päässyt enää edes ylös sängystä niiden kanssa. Tänäänkin alamahalla kipuja, tarkalleen ottaen keskellä mahaa on sellainen kämmenen kokoinen alue johon sattuu. Ei satu mitenkään hirveänä mutta kuitenkin koko ajan tuntuu pientä kipua. Hieman pelotti, etten vain ole saanut aikaiseksi joitain muutoksia kohdunsuule ym. Mutta yritän nyt levätä ja ajatella että normaalia lienee rankan päivän jälkeen tällainen kipu vielä. Lisäksi aamulla oli lisänä pahoinvointi taas sekä väsymys ja hutera olo kaikin puolin. Kai se on vain otettava tästä lähin rauhallisemmin raskauden takia. Täällä oli muitakin liitoskipuilijoita, tämä on kyllä ikävä raskausvaiva.

@Suffeli87, ihana että sait vauvan sykkeen kuulumaan <3 tuollainen kyllä varmasti säikäyttää. Kerrohan sitten jos soittelet vielä neuvolaan päin että mitäs siellä tuumattiin.
 
  • Tykkää
Reactions: Suffeli87
Täällä jaetaan liitoskipuilut. Olen pari viikkoa miettinyt, että jaksaapa tuo oikean jalan nivustaive olla lihaskipeä pitkään, kunnes nyt aloin viime päivinä tajuamaan, että liitoskipua se kuitenkin taitaa olla, koska häviää aina välillä. Tänään aamusta kävin hiihtämässä ja kumma kyllä suoritus meni hyvin (toki vedin kevyesti), mutta ai että kroppa ei enää illalla tykännyt siitä (sain kovan kipupistoksen samantyylisestä liikkeestä). Kipu neni kuitenkin ohi, paitsi tuo oikea nivustaive, joka yhä jomottelee tietyin väliajoin. Kipulääkettä en onneksi ole kaivannut ja selkä ei ole hetkeen taas oireillut, että sillä tavalla katsottuna kärsimykset on täällä vielä lieviä.

@Sisuna87, yhdyn samaan kuin edelliset: on normaalia välillä pelätä pahinta, mutta jos asiat alkavat jatkuvasti pyöriä mielessä ja haitata elämää millään tavalla, pyytäisin neuvolan tai muuta kautta ammattilaisen apua. Sabriiina sanoikin hyvin, että kannattaa seuraavassa neuvolassa mainita asiasta, niin osaavat huomioida.

Toivoin, että työni olisi vähän helmikuun alkaessa helpottaneet, mutta sitten pyytämättä lykättiin lisää kiireisiä tehtäviä. Eipä näistä kiireistä taida loppua taida tulla ennen äitiysloman alkua. Meillä oli vielä kotona tämä viikko normaalia rankempi, kun esikoinen sairastui keskiviikkona ja piti sumplia loppuviikon hoidot ja työt. Mies sitten ei ennen ensimmäistä kotipäivää halunnut vastata useammankaan kyselyni jälkeen, kumpi meistä lasta hoitaa ja kumpi tekee töitä (ollaan molemmat etätöissä). Olisin halunnut ilmoittaa asian jo etukäteen töihin, koska tilanne on mikä on. Mies sai sitten hoitaa itse sumplinnat kiireellä aamulla ja hän kuuli kyllä mielipiteeni siihen, kun ei voi vastata useaankaan kyselyyn, vaikka vastaamattomuus kiusaa lapsen kohdalla häntäkin. Sairauden päälle lapsukaisen uhmaikä otti harppauksen eteenpäin ja nyt viikonloppuna oli kunnon vääntöä asioista (kaikki oli ei, mitään pyydettyä ei voinut tehdä ja siihen päälle kaikki mahdollinen kekseliäs kiusanteko hyllyjen tyhjentelystä tavaroiden heittelyyn). Huoh.

Ehkä ensi viikko on monella tapaa vähän helpompi.

Toiveikas 16+1
 
Kiitos viestistä <3 mun järki sanoo et kaikki on aivan hyvin. Se oli siis niin pieni, ihan vauvan kynnen kokonen sellanen vanha veri/lima... Toivotaan et ois täysin harmitonta! Oispa nyt ollut kotidoppler... En tiiä kuinka mun neuvola ottaa samanpäivän aikana tsekkiin jos maanantaina soitan...
Mulla on ollu tosi paljon vuotoja, kestänyt pitkiä pätkiä ja ollut kaikissa muodoissa. Kaikki on ollut kuitenkin aina hyvin. Toivottavasti sielläkin!
 
Mulla on ollu tosi paljon vuotoja, kestänyt pitkiä pätkiä ja ollut kaikissa muodoissa. Kaikki on ollut kuitenkin aina hyvin. Toivottavasti sielläkin!
Kiitos! Toi mun oli niin outo kun se ei ollut varsinaisesti vuoto.. Noh, mutta jätin nyt neuvolaan soittopyynnön, soittavat tämän päivän aikana takaisin. Mulla on ollut valkovuodon seassa nyt iiiihan vähän haaleen kellertävään vivahtavia limajuovia.. Kysyn siitäkin onko normaalia. Tää on just tätä kun kaikkea näkemäänsä ja tuntemaansa skannaa niin tulee ihan vaiboharhaiseksi.

Olen tänäänkin kuullut dopplerilla 150 sykkeen ihan alavatsalta. Siitäkin melkein jo sain huolen aikaiseksi kun mietin että onko se syke nyt liikaa paikallaan että eikö vauva liiku. Ei hitsiii... Ei ne kyllä mua varmaan ylimääräseen ultraan päästä kun meillä ei täällä oo vaan pitäs laittaa sit lähete eri paikkakunnan sairaalan äippäpolille...
 
Kiitos! Toi mun oli niin outo kun se ei ollut varsinaisesti vuoto.. Noh, mutta jätin nyt neuvolaan soittopyynnön, soittavat tämän päivän aikana takaisin. Mulla on ollut valkovuodon seassa nyt iiiihan vähän haaleen kellertävään vivahtavia limajuovia.. Kysyn siitäkin onko normaalia. Tää on just tätä kun kaikkea näkemäänsä ja tuntemaansa skannaa niin tulee ihan vaiboharhaiseksi.

Olen tänäänkin kuullut dopplerilla 150 sykkeen ihan alavatsalta. Siitäkin melkein jo sain huolen aikaiseksi kun mietin että onko se syke nyt liikaa paikallaan että eikö vauva liiku. Ei hitsiii... Ei ne kyllä mua varmaan ylimääräseen ultraan päästä kun meillä ei täällä oo vaan pitäs laittaa sit lähete eri paikkakunnan sairaalan äippäpolille...
Hienoa että saat äänet kuulumaan,kertoo siis että siellä on pienellä kaikki kunnossa. Meilläkin neuvolassa sykkeet ollu +150. Tunsitko jo liikkeitä? Nimittäin siellä liikutaan ja touhutaan vielä sun tietämättä paljon jotka myös nostaa sykettä.
Jonkun uskomuksen mukaan +130 tarkottaisi poikaa ja +150 tyttöä ;)
Onko sulla mitään tulehduksen oireita?
Täälläkin valkovuoto muuttaa koostumustaan ja väriä, välillä enempi ja vähempi mutta kaikenlainen tommonen valkovuoto on normaalia, ellei sit haise tosi pahalle tai polttele alakertaa.

Jaksamisia <3
 
  • Rakkaus
Reactions: Suffeli87
Hienoa että saat äänet kuulumaan,kertoo siis että siellä on pienellä kaikki kunnossa. Meilläkin neuvolassa sykkeet ollu +150. Tunsitko jo liikkeitä? Nimittäin siellä liikutaan ja touhutaan vielä sun tietämättä paljon jotka myös nostaa sykettä.
Jonkun uskomuksen mukaan +130 tarkottaisi poikaa ja +150 tyttöä
Onko sulla mitään tulehduksen oireita?
Täälläkin valkovuoto muuttaa koostumustaan ja väriä, välillä enempi ja vähempi mutta kaikenlainen tommonen valkovuoto on normaalia, ellei sit haise tosi pahalle tai polttele alakertaa.

Jaksamisia <3
Mä en uskalla viel sanoo et tuntisin liikkeitä, vaikka kyllä mä aavistan et ne hennot pikkuliikkeet mitkä alavatsalla nukkumaan mennessä tuntuu on varmaan vauvan liikkeitä. Mut pitää kyllä tosissaan keskittyä että niitä rupee tuntee. Ootan kyllä tosi paljon et rupeis tuntuu jo kunnolla!

En usko et on tulehdusta, ei haise millekään valkovuoto ainakaan.. Mulla on ollut sekä hiiva että bakteerivaginoosi niin tunnistan ne kyllä jos ois.

Hassua tuo sykeuskomus kun mä oon ollut koko ajan ihan varma että tämä mun on poika, molemmat ovst hyvin tervetulleita kyllä :love:
 
Täälläkin pelkäsin esikoisen kohdalla samaa, nyt pelkään @sabriiiinan tavoin vauvan menettämistä kuin myös jo olemassa olevien lapsukaisten. Mitä vain voi sattua kenelle vain, mutta yritän ajatella että todennäköisyydet nyt olisi pienet pikkuisten ja miehen tapaturmille... Lisöksi lasken viikkoja siihen että vauva yritettäisiin pelastaa jos hän sattuisi jostain syystä syntymään liian aikaisin. Onneksi rakenneultra on ihan pian ja saan miehenkin sinne mukaan. Sekin totta puhuen jännittää hieman, mutta toisaalta aivan ihana päästä katsomaan pikku potkuttelijaa kunnolla pitkästä aikaa.

Itselläni oli eilen todella rankka päivä ja jouduin siirtämään raskaita huonekaluja ym. Ja se tuntui illalla todella pahalle mahassa. Kylkiäkin repi ja liitoskivut olivat ihan jäätävät, en päässyt enää edes ylös sängystä niiden kanssa. Tänäänkin alamahalla kipuja, tarkalleen ottaen keskellä mahaa on sellainen kämmenen kokoinen alue johon sattuu. Ei satu mitenkään hirveänä mutta kuitenkin koko ajan tuntuu pientä kipua. Hieman pelotti, etten vain ole saanut aikaiseksi joitain muutoksia kohdunsuule ym. Mutta yritän nyt levätä ja ajatella että normaalia lienee rankan päivän jälkeen tällainen kipu vielä. Lisäksi aamulla oli lisänä pahoinvointi taas sekä väsymys ja hutera olo kaikin puolin. Kai se on vain otettava tästä lähin rauhallisemmin raskauden takia. Täällä oli muitakin liitoskipuilijoita, tämä on kyllä ikävä raskausvaiva.

@Suffeli87, ihana että sait vauvan sykkeen kuulumaan <3 tuollainen kyllä varmasti säikäyttää. Kerrohan sitten jos soittelet vielä neuvolaan päin että mitäs siellä tuumattiin.
Noniin nyt sain neuvolaan puhelinyhteyden. Sanoi että ei ole ollenkaan aihetta huoleen, tuollainen pieni määrä verta tai vanhaa verta voi tulla ihan limakalvoilta vaan. Raskauden aikana limakalvot muuttuu niin ja herkistyy ja verestyy.:giggle:
 
-Suopursu
Onnea hyvistä uutisista Oliivi3 :D Perästä tullaan, mutta kaksi viikkoa vielä pitää malttaa odottaa.

Liikkeitä tuntuu joinain iltoina ja uskon/toivon kaiken olevan hyvin. Pikkuhiljaa ollaan listaa tarvittavista hankinnoista tehty. Ensimmäinen lapsi niin mitään ei ole valmiina. Kaukalo ja isofix jalka jo tilattiin kun oli tarjouksessa. Halusin sen uutena, koska sukulaisilla oli yli 8 vuotta vanhoja ja netti kirppareilta/torista en uskaltanut ostaa, koska ei voi olla täysin varma, että on kolaroimaton. Joko te muut olette tehneet hankintoja?
 
Meilläkin viikko rakenneultraan, oon aika rauhallisin mielin että siellö on kaikki hyvin.
Täällä on liikkeet tuntunut rv14 asti, nyt reilu viikon on tuntunut ja näkynyt vatsan päällä. Tähänkin vaikuttaa monen moni asia, missä istukka sijaitsee, miten kohtu on kallellaan, onko ylimääräistä ja ilmeisesti monesko lapsi tulossa.
Istukasta ja kohdun asennosta ei havaintoa, mutta vatsan seudulla ei ylimääräistä (oonki tainnu sanoa miten kaikki kertyy jenkkoihin ja reisiin) ja neljäs lapsi tulossa.

En oo hankintoja tehny, jos poika tulee niin kaikki on valmiina, jos tyttö niin pikkasen ehkä jotain pinkkiä täytyy käydä kattoo mutta suurin osa nuorimmaisen vaatteista menee. En ehkä pue formula kuvioihin, mutta muuten saa kelvata :D kaukalo meillä on, täytyy nyt kuitenki miettiä täytyykö ostaa uus kun jalusta onkin kylmässä autotallissa, aavistuksen lumessakin niin en tiedä uskaltaako käyttää.
Toki sitten lähempänä vaipat ym valmiiksi, mutta suurin osa tarvittavista on.

*rv 19+4
 
Viimeksi muokattu:
Miten muuten aiotteko ottaa sukupuolen selville rakenneultrassa? Itse pähkäilen asiaa koska tuntuu että en haluaisi mutta sitten välillä malttamattomuuden tunne nostaa päätään ja tuntuukin että ehkä sen voisikin selvittää :) luultavasti jää kuitenkin selvittämättä... Itsellä hieman jännittää rakenneultra parin viikon päästä viikolla 22, mutta en etukäteen lähde murehtimaan ultraa koska kaikki kuitenkin luultavimmin on hyvin masussa :)

Liikeet tuntuu ihanasti joka päivä, vauva on tuntunut saavan paljon voimaa ja vauhtia viime viikkoina.

Tuntuu että tässä kolmannessa raskaudessa olen saanut osakseni kaikki vaivat jotka yleensä ovat vasta loppupuolella iskeneet, vaikka uskon että elämäntilanne noin ylipäätään vaikuttaa paljon tähän hetkeen. Teen siis kahta työtä ja opiskelen täysaikaisesti. Mietin että tulisiko jotakin nyt pudottaa pois että jaksaisi paremmin vai alkaisikohan olo helpottaa nyt kevättä kohti mentäessä. Kuitenkin pitänee ehkä puhua työterveydenhuollossa asiasta ja katsoa mitä mieltä he ovat, mahaa kiristelee joka päivä ja liitoskivut hankaloittaa melkoisesti liikkumista. En kyllä haluaisi sairaslomallekaan jäädä koska pidän työstäni paljon eikä näillä krempoille mitään varmaan vain voi.
Anteeksi, tuntuu että vain valitan mutta en oikein tiedä että pitäisikö kuitenkin nämä vaivat vielä itsellään vai uskaltaisiko lääkärille näitä kertoa leimautumatta joksikin raskaus on sairaus ihmiseksi.. Onko kellään muulla täällä kremppoja jotka vaivaisivat jo päivittäin?
 
Minulla alkoi tuntumaan hentoja liikkeitä noin kuukausi sitten ja nyt on jo selkeitä. Jumppaavat pitkin päivää, mutta vaihtelee päivien välillä, kuinka paljon liikkeitä tuntuu :) Neuvolassa kuului doppleriin potkuja, vaikken tuntenut mitään. Terkkari sanoi, että pikkuiset potkivat varmaan toisiaan :D Esikoisia odotan ja viikot 18+4. En tiedä vaikuttaako kaksosraskaus siihen, milloin liikkeitä voisi alkaa tuntemaan.

Minulla vielä reilu kaksi viikkoa rakenneultraan, en malttaisi odottaa! Toivottavasti puolison saisi silloin jo ottaa mukaan.

Toistaiseksi ollaan tehty vasta vaatehankintoja. Meillä on melko vähän säilytystilaa, niin pyritään ostamaan isoimmat tarvikkeet lähempänä synnytystä. Neuvolasta kyllä saatiin ihanat pakkaukset joissa oli tuttipullot, tutit, vaippoja, kirjoja ja jotain muuta pientä :') Onko muut saaneet neuvolasta vastaavaa kassia?
 
Viimeksi muokattu:
Miten muuten aiotteko ottaa sukupuolen selville rakenneultrassa? Itse pähkäilen asiaa koska tuntuu että en haluaisi mutta sitten välillä malttamattomuuden tunne nostaa päätään ja tuntuukin että ehkä sen voisikin selvittää luultavasti jää kuitenkin selvittämättä... Itsellä hieman jännittää rakenneultra parin viikon päästä viikolla 22, mutta en etukäteen lähde murehtimaan ultraa koska kaikki kuitenkin luultavimmin on hyvin masussa

Liikeet tuntuu ihanasti joka päivä, vauva on tuntunut saavan paljon voimaa ja vauhtia viime viikkoina.

Tuntuu että tässä kolmannessa raskaudessa olen saanut osakseni kaikki vaivat jotka yleensä ovat vasta loppupuolella iskeneet, vaikka uskon että elämäntilanne noin ylipäätään vaikuttaa paljon tähän hetkeen. Teen siis kahta työtä ja opiskelen täysaikaisesti. Mietin että tulisiko jotakin nyt pudottaa pois että jaksaisi paremmin vai alkaisikohan olo helpottaa nyt kevättä kohti mentäessä. Kuitenkin pitänee ehkä puhua työterveydenhuollossa asiasta ja katsoa mitä mieltä he ovat, mahaa kiristelee joka päivä ja liitoskivut hankaloittaa melkoisesti liikkumista. En kyllä haluaisi sairaslomallekaan jäädä koska pidän työstäni paljon eikä näillä krempoille mitään varmaan vain voi.
Anteeksi, tuntuu että vain valitan mutta en oikein tiedä että pitäisikö kuitenkin nämä vaivat vielä itsellään vai uskaltaisiko lääkärille näitä kertoa leimautumatta joksikin raskaus on sairaus ihmiseksi.. Onko kellään muulla täällä kremppoja jotka vaivaisivat jo päivittäin?
Meillä on rakenneultra 4 viikon päästä ja halutaan tietää sukupuoli. Jotenkin sitä sit syvemmin tutustuu pieneen ja oon sen verran pöhkö että tytölle sit ostaisin tiettyjä juttuja ja pojalle tiettyä juttua tai väriä.

Krempoista, mulla ei päivittäistä vaivaa oo mutta esim tänään tuli takapuolesta ulosteen jälkeen pyyhkiessä verta, ja mulla on nyt parina kertana pikkusen tullut kun on hieman ummetustaipuvaisuutta.. En tiiä onko ihan pukamat tullut vai haavaa vaan. Mutta lisäksi nyt etätöissä pelkästään istun koko päivän niin se ja raskaus voi aiheuttaa. Onko muilla ollut tällaista?

Täytyy tästä neuvolalääkärille ens kuussa mainita. Mut uskon et johtuu nyt raskaudesta ja kun limakalvot on mitä on.. Mulla nenästäkin tulee veriviiruja joka päivä...
 
Miten muuten aiotteko ottaa sukupuolen selville rakenneultrassa? Itse pähkäilen asiaa koska tuntuu että en haluaisi mutta sitten välillä malttamattomuuden tunne nostaa päätään ja tuntuukin että ehkä sen voisikin selvittää luultavasti jää kuitenkin selvittämättä... Itsellä hieman jännittää rakenneultra parin viikon päästä viikolla 22, mutta en etukäteen lähde murehtimaan ultraa koska kaikki kuitenkin luultavimmin on hyvin masussa

Liikeet tuntuu ihanasti joka päivä, vauva on tuntunut saavan paljon voimaa ja vauhtia viime viikkoina.

Tuntuu että tässä kolmannessa raskaudessa olen saanut osakseni kaikki vaivat jotka yleensä ovat vasta loppupuolella iskeneet, vaikka uskon että elämäntilanne noin ylipäätään vaikuttaa paljon tähän hetkeen. Teen siis kahta työtä ja opiskelen täysaikaisesti. Mietin että tulisiko jotakin nyt pudottaa pois että jaksaisi paremmin vai alkaisikohan olo helpottaa nyt kevättä kohti mentäessä. Kuitenkin pitänee ehkä puhua työterveydenhuollossa asiasta ja katsoa mitä mieltä he ovat, mahaa kiristelee joka päivä ja liitoskivut hankaloittaa melkoisesti liikkumista. En kyllä haluaisi sairaslomallekaan jäädä koska pidän työstäni paljon eikä näillä krempoille mitään varmaan vain voi.
Anteeksi, tuntuu että vain valitan mutta en oikein tiedä että pitäisikö kuitenkin nämä vaivat vielä itsellään vai uskaltaisiko lääkärille näitä kertoa leimautumatta joksikin raskaus on sairaus ihmiseksi.. Onko kellään muulla täällä kremppoja jotka vaivaisivat jo päivittäin?
Me kysytään sukupuolista rakenneultrassa, vaikkei niillä mitään väliä olekaan. Malttamattomia vaan ollaan :)

Minulla on päivittäiset kivut enkä voi enää edes arjen toimintoja tehdä normaalisti saati nukkua kuin lyhyissä pätkissä. Vatsakin on tosi iso jo. Avauduin neuvolassa oloista ja terkkari ainakin oli tosi ymmärtäväinen. Olisi jo passittanut saikulle. Mietin kyllä kans pitäisikö työterveyden näkökulmaa siihen kysyä. Työterveyden pelkään vaan toteavan, ettei raskaus ole sairaus. Tsemppiä kipujen kanssa!
 
  • Tykkää
Reactions: Sannaap123
-Suopursu
Aiotaan kysyä lapsen sukupuolta. Ollaan sen verran malttamattomia puolison kanssa. Täällä onneksi pääsee puoliso mukaan ultraan koronasta huolimatta. Kysyttiin asiasta vielä neuvolassa. Ei ole saatu lahjapakkauksia neuvolasta ja täällä minusta sellaisia ei jaeta. Olisi kyllä kiva jos jakaisivat.

Liitoskipuja ei onneksi juurikaan ole ollut. Hyvin vähällä olen onneksi päässyt pahoinvoinnin ja kipujen suhteen. Liikkua voin normaalisti.
 
vierailija
Moi! Tsemppiä kaikille kipujen kanssa! ❤

Miten teillä on paino pysynyt kurissa? Minulla tähän mennessä vielä hyvin vähäistä nousua, mutta viime aikoina tekee mieli vain jatkuvasti syödä! Saa nähdä miten tässä käy. Esikoisen kanssa paino nousi jonkun 7kg.
 
Jos suostuu näyttämään niin mekin otetaan sukupuoli selville. Ei sillä kummemmin väliä, isommat sisarukset enemmän haluaa tietää :)
Mulla on paino noussut 6-7kg jo nyt, syöny hyvin :D normaalipaino ollu lähtötilanteessa.
 
Moi! Tsemppiä kaikille kipujen kanssa! ❤

Miten teillä on paino pysynyt kurissa? Minulla tähän mennessä vielä hyvin vähäistä nousua, mutta viime aikoina tekee mieli vain jatkuvasti syödä! Saa nähdä miten tässä käy. Esikoisen kanssa paino nousi jonkun 7kg.

Mulla on tainnut tulla 1 kg lisää, johtunee alun pahoinvoinnista tämä. Sa siis tulla lisää, ei haittaa kun lisäkilo ehtii kyllä sitten sulatella pois.

Ensimmäisestä tuli rutkasti yli 20kg toki siinä olikin raskausmyrkytys ja viimeisellä viikolla tuli yli 4 kg turvotusta. Toisessa ja terveessä raskaudessa painoa kertyi 12 kg :)
 
Meillä vielä viisi viikkoa rakenneultraan, RV 21 on mulla. Tosin ensi viikolla alkaa äitipolin käynnit ja siellä ultrataan ainakin kohdunkaula. Me ei sukupuolta selvitetä ellei sitten ole tosi selvästi näkyvissä, edellisestä ei edes ultraaja saanut selvää. Meillä saa synnäriltä Libero-kassin ja ainakin ennen on saanut neuvolan kautta Pampers-lahjalaatikon, jossa on mm. body, vaippoja ym. Yleensä se on annettu perhevalmennuksessa, mutta sen saa myös ilman perhevalmennusta.
Muuten osallistutteko te perhevalmennukseen/on teidän alueella järjestetty nyt koronan aikaan? Me ei mennä, sillä olen itsekin niitä pitänyt ja synnytyssaliin ei kumpikaan enää koe tarvetta tutustua, kun kerran on synnytys koettu.
 

Yhteistyössä